Yöllä on satanut lunta.Luonto on päättänyt
koristella mustan maan.Peittänyt kevään alkuinnostuksen valkoiseen kuorutukseensa kuin
sanoen:älkääs ihmiset nyt innostuko.Aivan
kuin morsian,joka toppuuttelee liian innokasta
sulhasta ja vetää hameen takaisin polvien peitoksi.
Olemme me melkoisia vempuloita.Me miehet.Innostumme
peijoonit,kun hajuvesi tuoksuu ja sukkahousut
rahisee.Emme luonnottomat pidä karvakouriamme kurissa,vaan liialla innolla pilamme monta
asiaa.Hätähousut.Tyhjän seisottajat.
Lunto näyttää mallia.Peittää kauniiseen
käämyynsä.Koristelee ja kuoruttaa.Sitten
kuin hivellen ja sivelle rupeaa antamaan lämpöä,
aurinkoa.Valkoinen puku alkaa sulaa.Maa
jalkojen alla paljastua ja samalla koristautua
kukkasiin.Ja sitten kun aika on,kaikki tulee esiin.Talven neitsyestä puhkeaa kesän neitsyt,
kevät.
Luonto antaa meille äijän känttyröille mallia
miten elää ihmisiksi ja jokaisella olisi lämmin ja tuoksuva kainalossa.kun sen aika on.Maaliskuinen
sunnuntai aamu sen taas viskoo silmien eteen.
Luonto on pukenut omansa valkeaan,eikä hosu
housut kintuissa.Ei tässä voi kuin kähmiä
vielä takaisin lämpimään sänkyyn ja katsoa miltä
luonnon esileikki näyttää.
koristella mustan maan.Peittänyt kevään alkuinnostuksen valkoiseen kuorutukseensa kuin
sanoen:älkääs ihmiset nyt innostuko.Aivan
kuin morsian,joka toppuuttelee liian innokasta
sulhasta ja vetää hameen takaisin polvien peitoksi.
Olemme me melkoisia vempuloita.Me miehet.Innostumme
peijoonit,kun hajuvesi tuoksuu ja sukkahousut
rahisee.Emme luonnottomat pidä karvakouriamme kurissa,vaan liialla innolla pilamme monta
asiaa.Hätähousut.Tyhjän seisottajat.
Lunto näyttää mallia.Peittää kauniiseen
käämyynsä.Koristelee ja kuoruttaa.Sitten
kuin hivellen ja sivelle rupeaa antamaan lämpöä,
aurinkoa.Valkoinen puku alkaa sulaa.Maa
jalkojen alla paljastua ja samalla koristautua
kukkasiin.Ja sitten kun aika on,kaikki tulee esiin.Talven neitsyestä puhkeaa kesän neitsyt,
kevät.
Luonto antaa meille äijän känttyröille mallia
miten elää ihmisiksi ja jokaisella olisi lämmin ja tuoksuva kainalossa.kun sen aika on.Maaliskuinen
sunnuntai aamu sen taas viskoo silmien eteen.
Luonto on pukenut omansa valkeaan,eikä hosu
housut kintuissa.Ei tässä voi kuin kähmiä
vielä takaisin lämpimään sänkyyn ja katsoa miltä
luonnon esileikki näyttää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ja haaveilija haaveilee.
ei juna oo vielä lähtenyt, heh*
sinulla ja monella "muulla"?
siis?
aivonpuoliskoissa, joten sekä tunnepuoli että älypuoli pelittävät oikein hyvin tänä aamuna.
Jos tarkoitit jotain muuta, olen jäävi vastaamaan siihen.
Mitenkäs itselläsi?
että minulle joskus vastattaisiin sivistyneesti vaikka piilouduttekin siellä sensuuripalvelintenne takana?
osoitteesta ylippo1 jne..............
yhtä pitkästyttävää jaarittelua, tyhjänpäiväistä sanojen pyörittelyä.
Aivan kuin kirjoittaja olisi ihastunut omaan ääneensä.
sinulle se kaikki, nauti siis vain omista tuotoksistasi jatkossakin :)
tuollainen lässytys.
kun luet vaikka näet selvästi kirjoittajan, onneksi luet vaikka tekee ilmeisesti kipeää, mutta se ei haittaa koska siten elät enemmän?
Arvioin yhtä käsikirjoitusta, jossa oli aina
molo ja pimppi esillä. Sanoin kirjoittajalle,
että pientä verhoa eteen, niin kiinnostus lisääntyy
lukijoilla.
Rumaltahan toi lumisaasta näyttää. Mainion runollista tarinaa. Näinhän se elämässä menee.
...Täytyy vähän aikaa Sulatella...Hali:)
kauneus ja koskettavuus ovat vertaansa
vailla. Naisesi saa olla onnellinen.
Oletko julkaissut ytään runokirjaa?
Luonnon ja ihmisen samankaltaisuus on todellista.
Mitä enemmän havainnoimme luontoa ympärillämme,
stiä paremmin hymmärrämme itseämme ja kumppaniamme.
Miehet - rakkaat -antakaa kevään mahlan virrata suonissanne väkevänä, näyttäkää se, ilmaiskaa se! Me naiset ihailemme voimaanne, miehekkyyttänne ja tahtoanne. Taivumme yhteiseen tahtoon.
Elämä kanssanne on ihanaa!
odottamassa uutta, vihreää tai kukikasta muotia...
Kylläpä loihdit asian hienosti sanoiksi! Kiitos sinulle, nyt alkoi todellinen kevään odotus.