niskassani tuntuvat yhä sormiesi jäljet
ja ihoni muistiin on painunut huuliesi kosketus
ihmettelet mikä on voimasi ihollani
näkymättömien jälkien kuva paljaalla pinnalla
kuin lumeen painuneet jäljet erämaassa
Olen jäänyt sormiesi, huuliesi vangiksi.
Odotan niiden tekevän uusia polkuja,
vanhojen kohtien rinnalle, yli ja ali.
Ja ajaessani pimeitä teitä, toivon että olisit tässä, vierellä, koksettaisit. Odotan.
ja ihoni muistiin on painunut huuliesi kosketus
ihmettelet mikä on voimasi ihollani
näkymättömien jälkien kuva paljaalla pinnalla
kuin lumeen painuneet jäljet erämaassa
Olen jäänyt sormiesi, huuliesi vangiksi.
Odotan niiden tekevän uusia polkuja,
vanhojen kohtien rinnalle, yli ja ali.
Ja ajaessani pimeitä teitä, toivon että olisit tässä, vierellä, koksettaisit. Odotan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ikuiset kirjoitusvirheet, koskettaisit, you know!
ja jos et olisi maininnut virheestä, en olisi
sitä edes huomannut.
Kiitos lindalinda, aurikoista maaliskuuta sinulle.
Painuneet jäljet...erämaassa :)..
tutut ja turvalliset jäljet
joita seuraamalla tiedän
pääseväni syliisi..
Tunturin rauha ja hiljaisuus
valkoinen hanki ..aurinko..
Sinä!
Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni
Olet ihan oikeassa, vain tuttuun syliin voi heittäytyä avoimesti, ilman pelottavia oletuksia toisen odotuksista. Hyvää maaliskuuta sinullekin!