yksinhuoltajuus?

Sen verran oikaisua, että saat kyllä yksinhuoltajuuden oikeudelta, jos pystyt näyttämään, ettei isä ole kiinnostunut lapsista. Meillä vähän sama tilanne kuin sinulla ja hain oikeudesta yksinhuoltajuutta. Kerroin oikeudessa, että olen yrittänyt tukea isän ja lapsien välistä suhdetta ja tapaamisia olen järjestänyt, mutta isä toistuvasti perunut jne. Nämä melkeinpä riittivät. Isä ei pystynyt sanomaan vastaan, kun asia näin oli.

Ikävä kyllä, moniakaan isiä ei kiinnosta lapsensa tarpeeksi. Kyllä yhdytään, mutta vastuu ja lapsista huolehtiminen -siihen ei oteta osaa, kuin rahallisesti.. ja aina eivät niinkään.

Eli tärkein mitä halusin sanoa, on että yksinhuoltajuuden voi saada sillä perusteella, jos isä ei ole kiinnostunut lapsista! Kysy vaan lisää, voin kertoa lisää, minulla on laajemmiltikin kokemusta näistä asioista.

.... kirjoitti:

Sen verran oikaisua, että saat kyllä yksinhuoltajuuden oikeudelta, jos pystyt näyttämään, ettei isä ole kiinnostunut lapsista. Meillä vähän sama tilanne kuin sinulla ja hain oikeudesta yksinhuoltajuutta. Kerroin oikeudessa, että olen yrittänyt tukea isän ja lapsien välistä suhdetta ja tapaamisia olen järjestänyt, mutta isä toistuvasti perunut jne. Nämä melkeinpä riittivät. Isä ei pystynyt sanomaan vastaan, kun asia näin oli.

Ikävä kyllä, moniakaan isiä ei kiinnosta lapsensa tarpeeksi. Kyllä yhdytään, mutta vastuu ja lapsista huolehtiminen -siihen ei oteta osaa, kuin rahallisesti.. ja aina eivät niinkään.

Eli tärkein mitä halusin sanoa, on että yksinhuoltajuuden voi saada sillä perusteella, jos isä ei ole kiinnostunut lapsista! Kysy vaan lisää, voin kertoa lisää, minulla on laajemmiltikin kokemusta näistä asioista.

Lue lisää

Käytännössä sä et tarvitse edes tota perustelua. Toki joku perustelu täytyy olla. Asia ratkaistaan oikeudessa ja silloin paino on sillä, miten isä osaa asiansa esittää.
Ei tossa sun yksinhuollossa näin pintatiedolla ajatellen mitään järkeä ole, mutta halusin vain korjata yleistä? virheellistä käsitystä, että yksinhuoltoon tarvittaisiin jokin "hyvä" perustelu.

eri kuin yllä kirjoitti:

Käytännössä sä et tarvitse edes tota perustelua. Toki joku perustelu täytyy olla. Asia ratkaistaan oikeudessa ja silloin paino on sillä, miten isä osaa asiansa esittää.
Ei tossa sun yksinhuollossa näin pintatiedolla ajatellen mitään järkeä ole, mutta halusin vain korjata yleistä? virheellistä käsitystä, että yksinhuoltoon tarvittaisiin jokin "hyvä" perustelu.

Lue lisää

Juu, ajatuksenani varmaankin olikin enemmän juuri se, että itsellä on hyvä olla pitävä perustelu valmiina, kun haluaa vielä enemmän irti erotusta osapuolesta, eli yhteisestä vanhemmuudesta - myös siksi, että jos se toinen yhteishuollon osapuoli kuitenkin haluaa olla yhteishuoltaja, niin hän voi keveät perusteet kaataa hyvällä verbaalisella akrobatialla. Oli totuus mikä vain.

Lisäksi kannattaa muistaa, että mikään maailmassa ei muuta sitä tosi asiaa, ketkä lapsen vanhemmat ovat. Lapsella on oikeus heihin kumpaankin ja oikeus siihen, että sitä suhdetta tuetaan arjessa jatkuvasti olevan vanhemman toimesta, jota ei jatkuvasti arjessa ole. Sillä on merkitystä lapsen persoonalliselle kehitykselle ja käsitykselle itsestään ja juuristaan. Se ei ole pikkujuttu silloinkaan, vaikka toinen olisi ollut pelkkä yhden yön juttu. Lapselle sillä on merkitystä.

Ymmärrän että tuohduttaa, kun näyttää siltä ettei toinen välitä lapsestaan. Jos hän ei ole kiusaa tekevä häirikkö, en silti ymmärrä, miten tukee vastuunottamista omasta lapsesta se, että kaikki loppukin pieni vastuu viedään vallan pois? Jotkut kasvavat vastuuseen vasta kun kasvavat mieleltään riittävän aikuisiksi vanhemmuuteen. Jos näin käy tällä hetkellä välinpitämättömän etän kanssa, niin lapselle se voi olla suuri eheyttävä kokemus toisenkin vanhemman huolenpidosta hieman myöhemminkin. Mitä mahdollisuuksia olla hyvä vanhempi jää vanhemmalle, jolla ei ole huoltajuutta? Jos ainoa syy yksinhuoltajuuden hakemiseen on se, että itse ei halua olla tekemisissä yhtään sen ihmisen kanssa joka kuitenkin joskus on todistettavasti ainakin sen kerran samojen lakanoiden väliin mahtunut, syy on väärä. Jos syy on se, että käytännön asioiden hoitamista vaikeuttaa tahallisesti hankala etä, se on erittäin hyvä syy.

Lasta ei omista kukaan. Hän on onnellisten lainaa.

jioahjodaho kirjoitti:

Juu, ajatuksenani varmaankin olikin enemmän juuri se, että itsellä on hyvä olla pitävä perustelu valmiina, kun haluaa vielä enemmän irti erotusta osapuolesta, eli yhteisestä vanhemmuudesta - myös siksi, että jos se toinen yhteishuollon osapuoli kuitenkin haluaa olla yhteishuoltaja, niin hän voi keveät perusteet kaataa hyvällä verbaalisella akrobatialla. Oli totuus mikä vain.

Lisäksi kannattaa muistaa, että mikään maailmassa ei muuta sitä tosi asiaa, ketkä lapsen vanhemmat ovat. Lapsella on oikeus heihin kumpaankin ja oikeus siihen, että sitä suhdetta tuetaan arjessa jatkuvasti olevan vanhemman toimesta, jota ei jatkuvasti arjessa ole. Sillä on merkitystä lapsen persoonalliselle kehitykselle ja käsitykselle itsestään ja juuristaan. Se ei ole pikkujuttu silloinkaan, vaikka toinen olisi ollut pelkkä yhden yön juttu. Lapselle sillä on merkitystä.

Ymmärrän että tuohduttaa, kun näyttää siltä ettei toinen välitä lapsestaan. Jos hän ei ole kiusaa tekevä häirikkö, en silti ymmärrä, miten tukee vastuunottamista omasta lapsesta se, että kaikki loppukin pieni vastuu viedään vallan pois? Jotkut kasvavat vastuuseen vasta kun kasvavat mieleltään riittävän aikuisiksi vanhemmuuteen. Jos näin käy tällä hetkellä välinpitämättömän etän kanssa, niin lapselle se voi olla suuri eheyttävä kokemus toisenkin vanhemman huolenpidosta hieman myöhemminkin. Mitä mahdollisuuksia olla hyvä vanhempi jää vanhemmalle, jolla ei ole huoltajuutta? Jos ainoa syy yksinhuoltajuuden hakemiseen on se, että itse ei halua olla tekemisissä yhtään sen ihmisen kanssa joka kuitenkin joskus on todistettavasti ainakin sen kerran samojen lakanoiden väliin mahtunut, syy on väärä. Jos syy on se, että käytännön asioiden hoitamista vaikeuttaa tahallisesti hankala etä, se on erittäin hyvä syy.

Lasta ei omista kukaan. Hän on onnellisten lainaa.

Lue lisää

Kiitos vastauksista. Pointtini asiassa oli siis se että miksi olisin yhteishuoltajuudessa, kun isää ei vain innosta koko asia. Miksi kysyisin isältä mitään lapseen liittyvää tärkeissä asioissa, kun ei hän tiedä lapsen arkisista perusasioistakaan mitään. Eikä kiinnosta tietääkään.

alkuperäinen. kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Pointtini asiassa oli siis se että miksi olisin yhteishuoltajuudessa, kun isää ei vain innosta koko asia. Miksi kysyisin isältä mitään lapseen liittyvää tärkeissä asioissa, kun ei hän tiedä lapsen arkisista perusasioistakaan mitään. Eikä kiinnosta tietääkään.

Lue lisää

suoraan, voisiko hän tulla allekirjoittamaan kanssasi paperit yksinhuoltajuudestasi sos.toimeen, niin sinun ei sitten tarvitsisi vaivata häntä millään lapsen asioilla, vaan voisi keskittyä vain tapaamisiin.

Pointtia silti on tuossakin, että se on myös viimeisen vatuunrippeen poistaminen isältä, joka todennäköisesti etäännyttää häntä lapsesta entisestään. Jos koet että se on lapselle paras, niin sitten vaan myllyt pyörimään.

Itsekkin olen miettinyt yksinhuoltajuuden haku. Lapseni isä vetää pillereitä(joihin hänellä on reseptit, mutta vetää niitä enemmän kuin lääkäri määrää eli toisin sanoen ottaa niitä niin monta et pää on sekasin) ja käyttää muitakin huumausaineita. On väkivaltainen. Lapselleen hän ei kyllä koskaan ole mitään pahaa tehnyt, mutta mua on hakannut, jopa eronkin jälkeen. Ja poliiseille hän on vanha tuttu. Hän uhkailee mua ns.rivien välistä yms.. Että mitä luulette olisiko minulla hyvät mahdollisuudet saada yksinhuoltajuus? Isä itse on sanonut mulle, ettei hän kuulema tule ikinä antamaan huoltajuutta mulle. Ja kaiken lisäksi hän varasti meiltä lapsensa säästöpossun ja kehtaa väittää ettei sitä ole ottanut, vaikka tiedän että se on hän eikä kukaan muu. Lastaan hän syytti siitä, että muka lapsi on sen ottanut ja jemmanut jonnekki. Mutta näin ei ole koska ei meidän 3v tyttö oisi edes ylettynyt ottamaan sitä possuaan koska se oli niin korkealla. Ja isä on patologinen valehtelija. Se elää jossain omassa haavemaailmassa ja uskoo itsekkin omat juttunsa. Ja isä ei koskaan ole lapselleen mitään ostanut. Ei vaatteita,leluja yms.. Ei lapsi ole häneltä saanut edes syntymäpäivä eikä joululahjojakaan. Isä sanonut mulle että kun mä saan enemmän rahaa niin mun täytyy ostaa lapselle kaikki. Ottakaa nyt kantaa tähän!