Moi!
Kertokaa mulle miten voisin aikuistua, kasvaa ihmisenä ja alkaa ottamaan vastuuta ittestäni. Uskon että kasvaisin ihmisenä jos tapaisin enemmän ihmisiä ja puhuisin eri asioista. Mutta ongelmana on että olen kasvanut 18 vuotiaaksi asti kotona, maalla ja tehnyt kiltisti kaiken mitä äiti tahtoo. En ole nähny maailman kamaluuksia ja pelkään ihmisiä. Muutin pois kotoa viime syksynä opiskelemaan ja huomasin yliopistossa että kaikki muut on paljon aikuismaisemman olisia ja tunnen itseni aivan pennuksi! Yläaste ja lukioaikana en viettänyt juuri ollenkaan aikaa kavereiden kanssa koulun ulkopuolella(niiden muutaman). En ole elänyt ollenkaan normaalia nuoruutta juoruten tyttökamujen kanssa pojista ja alkanut seukkaamaan yläasteella. En vieläkään oikeen uskalla puhua pojille ja tytötkin on aika pelottavia. Vanhemmille ihmisille sorrun aina mielistelemään ja esittämään kunnon tyttöä.
Miten siis voisin alottaa normaalin avoimen elämän ja avoimen suhtautumisen asioihin ilman ahdistusta. Nolottaa olla näin tietämätön ja ymmärtämätön. Missä, koulun ulkopuolella uudessa kaupungissa voi luoda uusia suhteita ja oppia tuntemaan erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä? En haluu, että mulle nauretaan!
Kertokaa mulle miten voisin aikuistua, kasvaa ihmisenä ja alkaa ottamaan vastuuta ittestäni. Uskon että kasvaisin ihmisenä jos tapaisin enemmän ihmisiä ja puhuisin eri asioista. Mutta ongelmana on että olen kasvanut 18 vuotiaaksi asti kotona, maalla ja tehnyt kiltisti kaiken mitä äiti tahtoo. En ole nähny maailman kamaluuksia ja pelkään ihmisiä. Muutin pois kotoa viime syksynä opiskelemaan ja huomasin yliopistossa että kaikki muut on paljon aikuismaisemman olisia ja tunnen itseni aivan pennuksi! Yläaste ja lukioaikana en viettänyt juuri ollenkaan aikaa kavereiden kanssa koulun ulkopuolella(niiden muutaman). En ole elänyt ollenkaan normaalia nuoruutta juoruten tyttökamujen kanssa pojista ja alkanut seukkaamaan yläasteella. En vieläkään oikeen uskalla puhua pojille ja tytötkin on aika pelottavia. Vanhemmille ihmisille sorrun aina mielistelemään ja esittämään kunnon tyttöä.
Miten siis voisin alottaa normaalin avoimen elämän ja avoimen suhtautumisen asioihin ilman ahdistusta. Nolottaa olla näin tietämätön ja ymmärtämätön. Missä, koulun ulkopuolella uudessa kaupungissa voi luoda uusia suhteita ja oppia tuntemaan erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä? En haluu, että mulle nauretaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota iisisti. Tunnet ehkä sosiaalista painetta, koska olet elänyt hyvin toisin kuin suurin osa ikäisistäsi. Mutta kukaan ei naura sinulle.
Ite en esim. seurustellut edes lukioaikana vaikka olin piireissä tunnetuimpia nimiä. Tuntui minustakin, että tavallaan haaskasin nuoruuteni, kun en viettänyt sitä baareissa kavereiden kanssa tai seurustellen, mutta sain vapaa-ajallani tehtyä taidetta, mikä myöhemmin osoittautui hyväksi valinnaksi.
niin no sun täytyy nyt ainaki kokee ne mitä et oo nuorempana kokenu ja nyt kun oot viel 18 ni pääset baareihin bongaa jätkii joka on hyvä juttu:) ja sit niin no koet sit nyt kaikki ne mitä oot et oo viel kokenu niin mitä nyt ikinä et oo kokenu ni koe nyt :) pärjäile:D
eiei en suosittele baareja.. ei paras paikka bongata jätkiä..
raivo kihistä päässä. Sä et ole mikään massateini! Jos 13-vuotiaana yrittää olla sellainen, se on vielä ihan ok, mutta ei enää jos 18-19-vuotiaana yrittää samaa;)
Kuule, ne muut ihmiset siellä opiskelupaikassasi eivät ole yhtään sen kummempia kuin sinä. Kaikki me olemme omia yksilöitämme ja pääkoppamme on oman henkilöhistoriamme muokkaamaa. Älä yritä tavoitella mitään sellaista mikä on ensinnäkin a)järjetöntä b)mahdotonta!
Ole vain sellainen kuin olet. Käy suihkussa noin kerran päivässä, pukeudu asiallisesti (ei kuitenkaan mitään juhlatamineita), katso uutiset noin kerran päivässä tai minimissään kerran viikossa, ja ole asiallinen, äläkä paljasta henkilökohtaisempia asioitasi kelle hyvänsä. Eiköhän noilla menetelmillä aika pitkälle pötkitä.
Ei tarvi olla kuten muut, ei tarvi! Mitä siitä tulisi jos jokainen olisi toisensa kopio. Kuolisimme tylsyyteen :)