Paras vuodenaika...

syksy on alku-syksystä, mutta kun tulee nuo lokaiset kelit, niin kyllä silloin kaipaa taas tätä tällä hetkellä parjattua kesän hellettä.

Minulle on jäänyt syksystä mieleen teini-ikä kun asuin pärekattoisessa talossa ja sain käteeni mukavan kirjan. Kuinka kivalta tuntuikaan oleskella vintissä lukemassa tuota romaania sateen ropistessa kattoon. Tein itseni kipeäksi kun äiti huuteli syömään, enkä halunnut mennä kun niin hyvä olo oli siellä vintillä kirjan kanssa, ja sateen ropinat soivat kuin musiikkina korvissa.

Nykyisin kyllä kevät on minun mieli-aikaani.

Nuo aamuheräämiset johtuvat varmasti pitkään valvotuista illoista, sillä illathan nyt ovat parhainta aikaa.

Kuljen pimeässä
syksyisessä säässä,
ylläni on mustat pilvet
aivan vähän rikkinäiset
reunoistansa repaleiset.
On näkyvissä yksi tähti
vaan minnekkähän sekin lähti,
pilvenköhän alle lensi
turvaan omaan kotihinsa
sylin lämpöön rakkaimpansa.

Vettä virtanansa taivas syöksee,
ulvoo tuulet,myrsky riehuu.
Vaan pois kun pilvet kulkee
niin jopa näkyy tähti,toinenkin,
vielä kolmas,neljäskin.
Mutta taasen saapuu pilvet,
synkät,mustat,
rauhoitu ei tuulen voimat,
pilvet jälleen pisaroivat,
niin rikkinäiset, repaleiset.

mielestäni kevät.
Päivät senkuin pitenevät, valo lisääntyy.
Muuttolinnut saapuvat. Luonto kaikessa monimuotoisuudessaan herää.
Pitkä talvi pakkasineen, lumineen ja tuiskuineen takana.
Valoisat illat.
Suurenevat pälvet, maan tuoksu.
Metsän tuoksu keväisen sateen jälkeen.
Järvet vapautuvat jääpeitteestään ja sinisenä hohtavat järvenselät ovat taas osa maisemaa.
Mutta ennenkaikkea valoisan ajan piteneminen. Herään aamuisin aikaisemmin kuin syksyllä ja talvella.
On lohdullista nähdä ja havaita, että aina sieltä karusta ja rujosta edelliskesän kuloheinikosta puskee uusi vihreä ruohonkorsi tai sinnikäs voikukka, leskenlehti. Rapaojan reunamat täynnä keltaisia rentukoita...
Jokaisella vuodenajalla ja niiden vaihtumisella on silti myös omat hyvät ominaisuutensa.

Olen syntynyt aikanaan äitienpäivänä mutta pidän silti syksystä. Kauniin kuulaat syyspäivät ovat minusta kauniita.

Olen keskikesän heinäkuun lapsi!Silti rakastan syksyä..sen värejä kuulautta ja tuoksua ennenkaikkea.
Kaikki pitää kevättä kesän tekijänä,se ei suinkaan pidä paikkaansa.
Syksy on se joka valmistää luontoa uuteen kesään,se myllää ja varastoi että kevät voi herättää kaiken taas henkiin.

Syksyinen sade kasvoilla,pisarat hiuksilla makea imelantuoksuinen ilma..tunnen siinä seksuaallisia tunteita..kävely syksyisessä metsässä todella kiihottaa aisteja.Aamuinen kuulaus houkuttelee ulos!

Omistan pihassani valtavan Vaahteran.naapurit säälivät minua lehtipaljouden takia,ovat ihmeissään kun kerron,et rakastan jokaista lehteä erikseen.Lasten ollessa pienii uskalsin minäkin niihin kaivautua.Nytkin tekismieli,mut voisivat todeta et seonnut se on tosissaan,jos näkisivät minut lehtikasan alla makoilemassa autuas ilme kasvoilla:-)

Sieniretket,voiko mikään niitä piitata.Tunnen tässäkin metsän tuoksun..kuulen tuulenäänen puiden latvoissa..lehtien rapinan niiden pudotessaan uudeksi elämäksi seuraavalle kesälle.
Lämmintä kesää kuitenkin kaikille