Olen ajatellut jossain vaiheessa hommata 3-vuotiaalle afgaani-urokselleni seuraksi toisen koiran, ja olen miettínyt olisiko saluki sellainen.. Juuri ainakin uudessa afgaani-lehdessä suositeltiin.. On kuulemma (?) luonteeltaan aika samanlainen, mutta turkissa pääsee tietysti helpommalla. Afgaanin luonteessa minulle on rakkainta sen rauhallisuus ja uskollisuus.. ei todellakaan juokse nuolemassa ja palvomassa kaikkia maailman ihmisiä. Toki jotkut afgaanit tekevät niinkin. Eikä siitäkään tosiaan mitään tottelevaisuusvaliota saa, mutta peruskoulutus menee kyllä hyvin läpi. Ja on afgaanilla toki kilpailtu agilityssa ja TOKO:ssakin.. Kerran minulle eräs afgaanin kasvattaja totesi, että afgaanin kanssa pärjää kun on "vähän ovelampi kuin afgaani itse".
Uskon että näissä vinttikoiraroduissa on silkka myytti se, että ne olisivat tyhmiä. En allekirjoita.
Uskon että näissä vinttikoiraroduissa on silkka myytti se, että ne olisivat tyhmiä. En allekirjoita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Salukeissa varmaan on monenlaisia luonteita. Ilmeisesti niillä on ainakin joskus hiukan kiero huumorintaju. Saluki-ihmisten jutuissa ne varastavat ruokaa jääkaapista ja keksivät kaikenlaista.
Omani on ehkä hiukan poikkeavan lapsellinen, vaikka ei enää ihan nuori olekaan. Se ei aina ole kovin pidättyväisenoloinen, vaikka muut sen ikäiset näyttävät olevankin. Älykäs se ainakin on, ymmärtää puheestakin huomattavasti enemmän kuin minulla aikaisemmmin olleet muiden rotujen koirat. Helppohoitoinen, hapsuja ei tarvitse kampailla kovin usein, sillä ainakin minun salukillani ne (korvissa) takkuuntuvat ja ohenevat jos kampaa liian usein, mutta sillä onkin kovin hentoinen tukka. Pesu, kun alkaa siltä tuntua.
Kotioloissa salukini makailee rauhallisesti, katselee mielellään ikkunoista ja välillä kun saa juoksukohtauksen, jos ulkona näkyy koiria tai muita eläimiä, siinä pian matot ovat rullalla. Ruoka kelpaa melkein aina oikein hyvin. Se on myös mukavuudenhaluinen ja oleilisi mieluiten jollain mahdollisimman pehmeällä alustalla.
Jos päästää juoksemaan vapaasti kerrankin viikossa, niin lenkeiksi riittää vähempikin. Mutta jos kilpailee, silloin tietysti pitää juoksuttaa ja lenkkeillä paljon ja usein, että kunto kohenee. Pyörän vierellä en ainakaan tätä koiraa uskaltaisi kuljettaa, koska se on niin kova toisten koirien, kissojen, oravien, siilien, lintujen, tuulen lennättämien muovikassien, kaiken mikä liikkuu perään, että siinä on oma terveys vaarassa. Voi olla että joku salukiyksilö on vähemmän impulsiivinen tuossa asiassa. Salukit kuulemma myös karkailevat herkästi, mutta minun salukini tulee yleensä kutsuttaessa. Pentuna se kylläkin karkasi muutaman kerran.
Ei minunkaan salukini kaikkia vastaantulijoita riennä tervehtimään, mutta jos joku tuntematon kohti kulkeva ihminen tuijottaa sitä silmiin, se saakin kohdalla "sätkyn" (ja vastaantulija säikähtää...). Uskollinen se on ja kovasti kiintynyt minuun. Aivan ihana koira!