Uutisissa kerrottiin, että päiväkodit "täynnä" ja lastenkotihoidontukea suunnitellaan nostettavaksi.
Ei ehkä meille akuutti-asia, mutta tulin ajatelleksi kuinka moni "uskaltaa" tässä työllisyystilanteeessa tätä mahdollisuutta käyttää.
Itse aikoinani valitsin kotihoidontuen ja olin kotona lasten kanssa.
En ole sitä koskaan katunut. Päinvastoin.
Sainhan nähdä ja kokea hyvin paljon noiden vuosien aikana.
Plakkariin tuli lämpimiä ja ikimuistoisia hetkiä.
Pääsin mukaan työelämäänkin ihan hyvin siinä vaiheessa kun halusin
Vaan miten olisikaan tilanne nyt.
Ei ehkä meille akuutti-asia, mutta tulin ajatelleksi kuinka moni "uskaltaa" tässä työllisyystilanteeessa tätä mahdollisuutta käyttää.
Itse aikoinani valitsin kotihoidontuen ja olin kotona lasten kanssa.
En ole sitä koskaan katunut. Päinvastoin.
Sainhan nähdä ja kokea hyvin paljon noiden vuosien aikana.
Plakkariin tuli lämpimiä ja ikimuistoisia hetkiä.
Pääsin mukaan työelämäänkin ihan hyvin siinä vaiheessa kun halusin
Vaan miten olisikaan tilanne nyt.
Vastaukset 10
Vanhimmat
aikoinasi. Enemmän valinnanvaraa ja monella alalla pulaa työntekijöistä. Kyse on valinnasta. 60 palstalaiset eivät saaneet avustuksia ja osa hoiti itse lapsensa.
"Ennenaikaan" äidit oliva kotona ja hoisivat lapsensa "itse"
Tämä elo muuttunut noista ajoista niin, että hyvin vaikealta tuntuu ajatella, että perheet pärjäisivät kovinkaan hyvin yhden aikuisen tuloilla, mikäli mitään avustuksia ei olisi.
Totta, että monessa voi valita asioitten tärkeysjärjestyksen
Tulee vain mieleen, riittäkö se oikeasti tänä päivänä
varmaan tänä päivänä. Kovin kauan ei sellaisessa iässä kun lapset pieniä, pysty olemaan pois työelämästä.
Kehitys on niin rajua kaikella tavalla, tipahtaa nopeasti "kärryiltä".
Kilpailu myös kovaa työmarkkinoilla, kun porukkaa valmistuu ammatteihin huimaa vauhtia.
Tätä juuri ajattelin.
"Minun aikanani" tämä mahdollisuus oli oikeasti todellinen vaihto-ehto.
Tänä päivänä "Tilanne toisenlainen"
"kuinka moni "uskaltaa" tässä työllisyystilanteeessa tätä mahdollisuutta käyttää."
----------------------------------
Kyllä nyt on erittäin hyvä työllisyystilanne,
mutta se on vain osaaville ja taitaville,
ei keskimäärin kaikille.
kun viimeisen kerran menin työmarkkinoille, 1986,
se koski kaikkia, sai kymmenestä valita.
Muistan kyllä kun siihen aikaan voi valita mitä halusikaan tehä. Ja milteipä pystyi valitsemaan työehdotkin.
Nytkin on tilanne , että joillakin aloilla on työvoimapulaa. Mutta että työpaikat ja työtä hakevat kohtaisivat -se onkin jo eri juttu.
Kotiin jääminen lasten kanssa saattaa oikeasti olla houkuttelva ajatus monelle, mutta ajatus työpaikan menettämisestä on varmaan ihan oikea huoli.
Tahi ajatus siitä kun monesssa ammatissa tänäpäivänä päivitetään ammattitaitoa jatkuvasti, miten pysyy kelkassa mukana.....
nyt pian ala olla se aika kun työtä on taas valita pannen, - me "vanhat" jäämme pian eläkkeelle, ja meitä on paljon.
Mutta itse asiasta, - toivottavasti lasten kotihoidontotuet nostetaan "kannattavalle" tasolle, niin että mahdollisimman moni vanhempi raatsii/voi jäädä lastaan kotiin hoitamaan.
Asia pitäisi hoitaa niin, että se olisi oikeasti todellinen vaihtoehto.
Rahallisesti -sekä työpaikka turvaten.
Vaikka olenkin yksinhuoltaja-äiti niin valitsin kotihoidontuen siksi, että sain viettää aikaa ainokaiseni ja esikoiseni kanssa. Lapsi ei tällä iällä ole enää itsestäänselvyys biologisessa mielessä. Nyt lapseni on 4-vuotias ja palasin takaisin työelämään puolisen vuotta sitten.
Ihana viesti tämä.
"pienokaisesi" on mahtavassa iässä, vai mitä?
Uteliaasta "pikkuisesta" on kasvanut hienosti ympäristöään analysoiva ja varmaankin äitinsä välillä "ahtaallekin" laittava ihanainen :)
Oli (ja on) mahtavaa saada seurata pienen ihmisen kehitystä, vai mitä?
Lyhyessä ajassa tapahtuu niin kovin paljon. Jokaisena päivänä uusi ihme.
Ihania tulevia päiviä teille :D