joutunut "juoksemaan"eri paikkakunnilla.
Itse kymmenenvuotta kiersin ympäri etelä suomea, Jyväskylästä alaspäin lähes jokaisessa kaupungissa.
Aina muutama viikko paikassaan ja taas menoksi, semmosta se oli "reissumiehen"työ silloin 70 luvun alusta tuonne 80 luvulle.
Asumis olot parakista hotelliin ja toisinaan suurissakin yhteismajoituksissa.
Itse kymmenenvuotta kiersin ympäri etelä suomea, Jyväskylästä alaspäin lähes jokaisessa kaupungissa.
Aina muutama viikko paikassaan ja taas menoksi, semmosta se oli "reissumiehen"työ silloin 70 luvun alusta tuonne 80 luvulle.
Asumis olot parakista hotelliin ja toisinaan suurissakin yhteismajoituksissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
asusteltu, joillakin useammassakin eri asunnossa. Eikä ole ollut komennustyötä päivääkään.
pisin työmatkanani oli 2,3 km,
mutta suurimman osan, lasten ollessa pieniä se oli 600m.
Olen jotenkin heikko ja väsynyt ollut koko elämäni, en olisi jaksanut pitkiä matkoja,
toiseksi,
olen myös hidas tutustumaan uuteen,
en olisi mitään aikaansaanut useaan päivään uudella työpaikalla.
onneksi "luonto on järjestänyt" näin minullekin töitä.
Hieman on reissumiehen elämästä kokemusta,kun on useilta paikkakunnilta siirretty tuotantoa tänne meidän päätehtaalle useiden vuosien ajan.
eli kyllä sitä on hotelleissa vikoja vietetty useanakin vuonna.
ollut pakko matkustaa. Työmatkaakin oli viimeiset 30 v noin 24 km suuntaansa.
Jos et matkustanut, et myöskään syönyt etkä asunut. Näin yksinkertaista se oli vanhanpojan elo. Pakko oli mennä jaksoi tai ei. Monesti olisin itkenyt, jos se olisi vähääkään auttanut...
Eihän 24km/suunta ole mitään matkustamista.
Minulla oli 6-vuotta työmatkaa 124km enkä pitänyt sitäkään minään matkustamisena.
Olin viikot työpaikkunnalla. Viikonloput perheen luona.
Keikkatyöt olivat käsitteistössäni matkustamista.
Ulkomaan keikat luku sinänsä mutta kotimaassakin muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen, matkat 200km > 500km:iin.
Perheellisen oli yritettävä jos aikoi ajoissa laiskistua!
Dementia iski.
Olen toki matkustanutkin työn perässä.
Espanjaan tekemiäni, 3kk:n työnhakumatkoja voitaneen kutsua matkustamiseksi?
Tuo aika vaimon kanssa oli osa joutilaisuuteen siirtymistä!
Työn perässä liikkuminen oli minulle / meille luonnollinen elämäntapa.
Ensin poikamiehenä Suomessa ja Ruotsissa useilla paikkunnilla. En ryhdy laskemaan niitä.
Kestoiltaan parista kuukaudesta vuoteen.
Perheellisenä neljä paikkakunnan vaihtoa.
Asuinpaikan vakiinnuttua muutaman vuoden "rauhallinen" aika jonka jälkeen liikkeelle.
Perheen pysyessä paikallaan.
Kotimaassa alue Haminasta Tornioon.
Forssasta Kajaaniin.
Kestoiltaan 2-päivästä 6:een vuoteen.
Pitkäaikaisin majoitus ( 6 vuotta ) omassa kaksiossa.
Muutoin työnantajan kerostaloasunnossa tai hotellissa.
Muutoinkin pysyin Euroopassa.
Ruotsin lisäksi Saksa, Puola, Venäjä, Englanti ja Itävalta.
Vakituisia työpaikkoja 7kpl.
Määräaikaisia 10kpl.
Keikkaluonteisia en ryhdy laskemaan.
Käytin ilmaisua "kävelijä" koska muutamaa viimeaikaista lukuun ottamatta kyse on ollut omasta valinnasta eikä työttömyysvaihtoehdosta.
Työkiintiöni on tullut täyteen ja olemme vaimon kanssa jo muutama vuosi sitten, tavoitteemme mukaisesti, vaihtaneet vapaalle.
Ps. Soveltuvuustesteissä minua on luonnehdittu mm. ilmaisulla "pitää enemmän matkan teosta kuin perillä olosta".
Pitänee paikkansa koska heti lasten tavoitettua yläaste-/lukioiän lähdin etsimään työhön sisältöä.
Pari, kolme vuotta paikassaan riitti minulle.
Ylimenevä aika oli turhauttavaa!