On varmasti asioita, joista et ole pystynyt luopumaan elämäsi aikana. Esimerkiksi esine, joka kulkee muutosta muuttoon ja jolla ei ole mitään konkreettista käyttöä.
Omani on Mobira Cityman. Olen jo käytännössä kaiken karsinut, mutta tästä ensimmäisestä kännykästäni en raaski luopua.
http://www.nokia.com/A4303009
Mitenkäs muilla?
Omani on Mobira Cityman. Olen jo käytännössä kaiken karsinut, mutta tästä ensimmäisestä kännykästäni en raaski luopua.
http://www.nokia.com/A4303009
Mitenkäs muilla?
Vastaukset 80
Vanhimmat
Pienten ihmisten antamat tavarat kulkevat mukanani osoitteesta toiseen, niistä en luovu mistään hinnasta...=))))
Onko näille tavaroille erityinen paikka kotona näkyvillä vai tupsahtavatko tavarat laatikoita penkoessa, jolloin muistot tulvivat mieleen?
Minulla on yksi epäkäytännöllinen avaimenperä, mutta siskontyttö teki sen ala-asteiässä huovuttamalla, joten jälleen kerran *huokaa* yritän korjata sen.
Telkun päällä ja osa eteisen ilmoitustaulussa... ikävä kyllä kaikkea ei voi pitää esillä, jotenka suurin osa on laatikossa tuoden aika ajoin hyviä muistoja mieleen...=))))
maapallobaarikaappi kulkee mukana kun on mielestäni kaunis mutta epäkäytännöllinen.
Toisaalta sehän on esineenä/huonekaluna sen verran kaunis, että ymmärrän, miksi kulkee mukana. Jokin tunneside muodostuu jopa tiettyihin esineisiin.
Heips,
Positiivisesta elämänasenteesta en aio luopua. Enkä musiikin kuuntelusta...
Ja jos materiaan mennään, niin valokuvat sekä osa lasten käsityö- ja kuvamataidon tuntien sadosta kulkee mukana aina ja kaikkialle. Jos ne katoavat, ei mistään saa vastaavia tilalle. Ei niihin siirrettyä intoa, niihin kätkettyjä tunteita...
"Lapsuuteni kallein aarre oli vauvanukke. Säilytin ja säästin, käärin sen silkkipaperiin.
Tuli päivä, jona tahdoin antaa sen tyttärelleni.
Avasin silkkipaperikääröt ja tartuin nuken käteen - se irtosi ja hajosi muovipölyksi ja -liuskoiksi. Koko nukke. Muistot leikeistä ja valokuva minusta nukke sylissä ovat kuitenkin tallella. Ja itse asiassa, se riittää."
peesaan sua tossa MUSIIKISSA ja positiivisuudessa.
Vaikka pidän ja osaan ARVOSTAA moniakin esineistä varsinkin jos ne ovat kauniita ja tai käytännöllisiä tai "ns.henkilökohtaisia" niin silti toi "materia" ei vaan oo mun juttu.
Ajattelinkin, että joku vastaajista ottaa esille aineettomat arvot :). Olen yrittänyt säilyttää joitakin suvun perinteitä, mutta huonolla onnella..
Nykyisin tulee harvemmin otettua kuvia. Muistan, että lapsuudessa ja nuoruudessa ikuistettiin paljon enemmän muistoja. En tiedä, onko muilla sama juttu?
Kaikesta huolimatta veikkaan, että minulla on vähemmän tavaraa :). Saavutin vähentämisen lakipisteen..
Aloitus juontaa, kun kävin kotini läpi. Ystävien kanssa on yhteinen kirpparipaikka. Tuo kännykkä meni takaisin laatikkoon, mutta korvalappuradiot (lenkkeilyä varten), rottinkinen ostoskori, Wirkkalan maljakko ja vanha modeemi lähtivät kirpparille.
Valokuvia menneiltä vuosilta, omien lasten vauva- ja taaperoiästä on runsaasti. Omasta lapsuudestani minulla on vain muutama mustavalkoinen otos. Siksi ovatkin niin arvokkaita lenkkejä menneisyyteen, muistoihin...
Äitini valokuvasi innokkaasti. Ikuisti jopa kaikki yrmeät ilmeet, inhoamani vaatteet jne.. Joistakin vanhoista suvun valokuvista olen myös teettänyt kuvia itselleni. Huomaa, että minussa on sukuni piirteitä. Myös isäni vanha järjestysmieskortti on minulla. Samoin minulla on oma syntymätodistukseni.
olet oikeassa ei sitä "TAVARAA" kannata missään nimessä hautoa vaan laittaa kierrätykseen ;)
Tosta sun citymiehestä tuli mieleen sen isoveli elis kannettava NMT-autopuhelin, Mobira Talkman.
Muistan ko meitin työyhteisös (olin sillo nöösi)oli teknikko, joka sai tällase ihmeellisyyde ja kui hirviän valtava kapistus se ol latureineen mut ylpiä hää oll siintä, mihinkään ei olis halunnu mennä ilman, mut kärrythä siin pit olla et jakso siirtää sen autost työkohteeseen. Jostai syyst hää mielummin istu autos (vanhemp mies jo) ja näkyväl paikal parkkeeras ja puhu siel et varmast kaik näki et häl o puhelin ja mikä piiska autos WOWTSI WOW ;))
Muistan, kun olin menossa ystävien luokse kylään ja pirautin ulko-ovelta, että tulkaa avaamaan. Osasi se joku muukin ökyillä ;). Toisaalta omasta maksoin vähän päälle 2000 markkaa eli en minulla olisi ollut varaa ja haluja saada sitä uutena. Edelleenkin sitä mieltä, että tuo Mobira Cityman on tavallaan tyylikäs.
Tuo tavaroiden karsiminen estää uuden tavaran tulemisen kotiin. Uuden ostohetkellä muistelen, kuinka paljon on mennyt halvalla kirpparilla, hyväntekeväisyyteen tai ystäville. Miettii kahteen kertaan ennen kuin ostaa :).
luulen et se siun citymies alkaa oleen jo arvokas ;)
Paijaa ja taputa et hää pysyy talos, ni sie voit olla rikas tavaranvaihtaja jonakii päivänä kauniina.
Tallessa ovat laturit, ohjekirjat, akut jne.. Siinä olet oikeassa, että suhtaudun "citymieheeni" kuin pörssiosakkeeseen :).
Moikka Råtta
Kai sellaisia asioita on paljon. Jos jotain konkreettista mainitsee niin vanhat vinyylit, niiitä on vino pino. Tai niitähän säilytetään pystyasennossa. Ja sit cd-levyt joita on kertynyt.
Ynnä tietenkin rock-asenne.
Kaikki muut näyttävät säilyttävät levynsä. Omalta kohdalta olen katsonut säilyttämisen arvoiseksi ainoastaan yhden cd-levyn, Robert Crayn Time will tell.
Vaikken keksinytkään vertausta nikilleni eli mikä olisi todella vapaa mutta olisinkohan se sitten minä itse sillä en kuljeta mukanani mitään niin tärkeää esinettä, ettenkö voisi sitä jättää.
Ainahan sitä voi spekuloida että "rakkainta ihmistäni en jätä" tai että "luonteenpiirteeni parasta kohtaa eli huumorintajua" mutta nehän eivät ole esineitä.
Tuo kännykkä kuvastaa kummallisuuttani. Siitä en ole luopunut, vaikka voin vähentää kylmästi kuvista, dioista, levyistä, kirjoista jne..
Toisaalta kai siinä on taka-ajatuksena se, että niitä on valmistettu maailmassa yhteensä 7000 kpl ja Lontoossa eräs liike myy niitä tällä hetkellä 100 punnan hintaan. Ajatus, että ehkä ne muut omistajat romuttavat omansa ja tämän yksilön hinta nousisi. Sen jälkeen olen valmis luopumaan siitä.
Eli kaikessa on omat taka-ajatuksensa :)..
Vai raha se taka-ajatuksena. No, mä olen vapaa niistä taka-ajatuksistakin. Annan toisten mä talletella suuret setelit....
Toisaalta tuskin hinta nousee kovinkaan korkeaksi, mutta kaikkia tilaisuuksia ei kannata jättää käyttämättä hyväksi.
Nykyisin ostan hyvin vähän ja tarpeeseen. Kynttilöitä, teetä, ruokaa, käyttövaatteita (kuluvat loppuun)..
kysyt, niin v************sta luonteestani. Siitä
in suorastaan iloa, kun osun marttaseuraan tai
pystyyn kuolleeseen ryhmätapaamiseen. Toiset no-
lostuvat sydänjuuriaan myöten, toiset ovat juo-
nessa mukana ja vastaavaat samalla mitalla. Nau-
ran usein partaani jälkeenpäin ja muistan sopi-
van tilaisuuden tullen jalostaa alkanutta legen-
daa uusintakohtaamisessa.
Mitä ihmettä Sinä oikein teet marttaseuroissa - opettelet tuoreraasteiden valmistusta?
*nauraa*
Ja uusintana vielä...?
Ylimainostusta, sillä tuon v....sen luonteen alta paljastuu herkkä ja lämmin sydän.
Omalta kohdalta kannatan ennakoimattomuutta. Kun vastapuoli kuvittelee, että tuntee sen verran hyvin, muutan taktiikkaa :).
Jos olisin mies, niin kävisin minäkin marttaseuroissa :).
Mutta eikö se asenne pitäisi korjata... *pohtii*
Ei se marttakerho sentään mikään pyhäkoulukaan ole - voi siellä, sopivalla luonteella, saada nenun kipeeksi...
Osaavat siivota ja kokata. Ovat muutenkin käytännöllisiä. On muuten kansainvälisiäkin marttaryhmiä.
Sehän on miesten taivas :)!
leveästä hymystä.
Osuittepa lähelle ja kauas.
Pistinpä tytteleille pienen arvoituksen ja ole-
tan, että pian selvitätte oikean sanan.
Ja, kuten jo hieman oivalsittekin, Marttakin on
nainen...iästä riippumatta.
Mutta, tietäisittepä kuinka roisia tekstiä hei-
dänkin suustaan pääsee sopivasti kalastettuna.
;D
Mulle on sanottu että mä oon hyvä jätkä!
*kikattaa tyttömäisesti*
Suuremmalla syyllä. Eräs entinen luokkatoveritta-
reni oli väestöliitossa töissä ja heidän juttunsa
ovat luokkaa paperille kelpaamattomat.
Hekin ovat kovia jätkiä. Kysyvät ensin: Oletko
varma?
Olen pettynyt. Luulin, että olisit oivaltanut Marttaliiton potentiaalisena mahdollisuutena.
Hmm.. En käytä painokelvotonta tekstiä kuin yksin autoa ajaessani. Älkää ihmetelkö sitä, miksi ratin takaa nousee autosta upouusi ihminen, jolla ei ole minkäälaisia paineita :).
En ole jätkä, mutta enemmänkin sukupuoleton tapaus. Jos naiseutta tuo esiin väärissä tilanteissa, niin siitä on vain itselle haittaa. Mieluummin naisellinen vain taka-ajatusten kera :D.
"klausuuli" on erehdyttävästi tai harkittu
määre...
Varohan sanojasi...
;D
Jos Råtta hempeilee tai muuten käyttäytyy asiattomasti, niin kannattaa kaivaa ne juoksutossut esiin ja juosta karkuun :D.
Toisaalta, mitä työnteostakin tulisi, jos en ajattelisi vastakkaista sukupuolta, sukupuolettomasti?
Huulirasvasta - ennen loppuu koirilta pissi kuin minulta rasvaputkilo =)
Ajattelin vaan, että sinulle on helppo ostaa merkkipäivinä lahjoja.. Pieni laatikko huulirasvaa :D..
Voit lopettaa sen lasisilmän valmistuksen. En tarvitse sitä..
Kokeilen kaikenlaisia ja olen mainonnan uhri =)
Apteekista saatava on suosiossa tällä hetkellä- tuoksuu kamferintipoille - memente mori, jos ilmaisu tässä yhteydessä sallitaan *hirnuaa*
Kylkiluustani oli tulla mies - vetäydyin viime hetkellä =)
Huumori selvästi kukkii :). Olet selvästi paranemaan päin.
Ryhti ei ole ihan entisensä vielä, mutta oikenemassa tuokin, kuten ajatuksenjuoksu *köh*
siinä on wain suomalaisia ja niitä on aikas paljon :=)
samuraimiekat tulee toisena :=)
Vai montako niitä nyt oli... =)
se on tuore :=)
mut en siitäkään luowu tjn
Aattelinkin tjn =)
Mopo?
W-alkuinen kissa?
Silakanpaistaja?
Mökki?
Olenkos hyvä arvaileen...??
Jäänyt sellainen kuva, että olet keräilijä?
Täällä on taas käyty katselemassa uutta polkupyörää. Kuolattu tummanharmaan hybridipyörän perään. Näen siitä varmasti untakin ensi yönä.
mut ei koko omaisuutta pitäny nimetä :=)
Voi niitä olla montakin =)
Hyviä silakanpaistajia on vaikea löytää *virnuilee*
keräilyharwinaisuus :=)
...vain suomalaisia....hmmm... naisia ja maatiaiskissoja? Älä vastaa, anna jäädä miettimään meidän kaikkien :D
Äläkä usko tuota Råttaa, luonani ei ole käynyt mikään keiju... viitapiru se oli :/
Ken ei uskoisi Råttaan :D.. Ok. Olkoon sitten viitapiru..
En luovu taistelusta. En vaikka hylkäisitte... En siis luovu taistelusta. Elekää silti hylätkö. Kyllähän tunnette biisin.
Joo mut verenluovutus olis ens viikolla.
Just tulin koiran kanssa kylmissäni kotiin treenikentältä,mutta silti en suostu luopumaan tästä harrastuksesta:).
Treenit hyvin nöffen kanssa? Olikos se nöffe. Sori pitikö isolla kirjoittaa.
nöffihän se ja pienellä riittää.
Luovuin koiraharrastuksista. Sen jälkeen kun vanhempi koirani sairastui. Tällä viikolla näin viimeeksi unta, että olin vanhemman koirani kanssa agilitykentällä. Siinä koirassa on ytyä :). Kuin olisi ollut ruutitynnyrin kanssa liikkeellä.
Nyt vanhempi sydänlääkkeillä ja nuorempi sydämen sekä syövän tähden tarkkailussa. Siitäkin huolimatta koirani ovat naapurin koiria energisempiä. Eli nuo kaksi vanhusta kyllä nauttii elämästään.
niistä myöskin mahdoton luopua,vaikka jonain päivänä sekin on aina edessä.Hurahtanut voi fyysisessä mielessä koirasta/koirista luopua,mutta ajatuksiin ja jopa uniin ne jää.
Hurahdin myös purjehdukseen. Vesilläolo on ollut lapsuudesta asti tärkeää. Kenties jonakin päivänä saan sen veneen hankittua..
Niin kauan kuin koirat nauttivat elosta, viettävät hyvää vanhuutta. Siinä vaiheessa, kun tulee kipuja, siirtyy päätös lopettamisesta ammattilaiselle, eläinlääkärille.
Miettinyt sitä, että en enää hankkisi omaa koiraa. Voisin ottaa hoitoon välillä toisten koiria. Luotettavista hoitopaikoista on pulaa.
Tavara nyt sinällään ei ole tärkeää. Isoisän vasara on urakoinut monet kotipaikkakunnalla vielä maisemassa olevat rakennukset. Häntä en koskaan ehtinyt nähdä, mutta hänen itsetekemässään vasaranvarressa tuntuu lämmin ote.
Sekä tunnetta että käyttöarvoa. Harvoin nämä kaksi asiaa yhdistyy.
Niinhän se on. Vasara on vielä käyttökelpoinen, kunnon vasara, eikä mikään halpahallituote.
..tuo sun eka telefoonisi.
Mullakin on tallella ensimmäinen Eriksonini.
Nätti kilon painoinen kökäle.
Säilytän sen muistona.
On mulla kaikenlaista muutakin mistä en koskaan luovu!
Mutta tuo pölkky-eerikki on ainut turhake.
Mutta mieluummin piirongin laatikossa kuin kaatopaikalla ongelmajätteenä.
Löytyykö netistä kuvaa pölkystäsi? Ihan mielenkiinnosta :).
Joskus aikoinaan yritin mankua vanhemmilta, että ensimmäisen koirani viereen voitaisiin haudata ensimmäinen tietokoneeni, autoni jne.. Jostain kumman syystä eivät innostuneet.. Toisaalta pohjavesistähän ne jäämät olisivat sitten löytyneet..
http://www.ouka.fi/taito/tietopaketit/images/pic/mobiili1.jpg
Jos tämä linkittäminen onnistuu niin se on tuo oikianpuolimmainen.
Ei se nyt niin kauhia ollukkaan,kuvan perusteella.
Mutta tässä se on pöydällä mun edes ja paksuutta on varmasti puoli metriä.
Noin suurinpiirtein.
Voi hyvänen aika,vai olisit tietokonees ja autos laittanut saastuttamaan maaperää??
Onko se sun eka tietsikkas ollut semmonen 3x3 metriä?
Ensimmäinen tietokoneeni oli merkiltään James ja oli länsi-saksalainen. Itse asiassa tietokone meni uusiokäyttöön eli sen kuoret, virtalähteet ym. hyödynnettiin. Ensimmäinen autoni oli Honda accord. Siinä oli sähköiset ikkunat, kattoluukku, vakionopeuden säädin, mukavat istuimet.. Kumpikin edellä mainituista siirtyi työkavereilleni..
Kiva oli nähdä "pölkkysi". Minulla on ollut ainoastaan yhden kerran Nokian puhelin ja sen jälkeen siirryin Ericssoniin.
mutta yli 40 vuotta vanhasta kirjoituskoneestani, jonka ukkini mulle osti.
Soon semmonen antiikkisen näkönen, pikkasen jo
joiltain osilta ruostunutkin. Mutta tunnesyistä
lähinnä se on kulkenut muutosta muuttoon mukana.
Ukko olis siitä jo luopunu, minen !
Ei silläkään enää näin tietokoneaikana käyttöä
ole, mutta on ja pysyy.
Tuon tunnearvon ymmärtää!
Itelläni oli simmonen sähkömasiina joka teki kuuroksi melullaan, enkä millään olisi luopunut - noh siellä se taitaa vanhassa osoitteessa olla vieläkin =)
Kivä nähdä Sinua täällä ;D
sitähän se, tunnetta syvvää edesmennyttä ukkiani
ja hänen loppuun saakka kestävää rakkauttaan mi-
nua kohtaan.
Olenhan minä aina silloin tällöin täällä poikes-
kellut, vaikka viime aikoina onkin taas melki
unohtunu.
Että mää tulin taas " sillä " palstalla pahalle
päälle * murrrr * you know. Hyvä tulla tänne
vaikka välillä tuulettumaan.
Toivottavasti olosi alkaa olla paranemaan päin.
Miten taas osuttiinkin *nauraa*
Kävin kurkkaamassa joo...
Puhti ei vielä piisaa sinne asti muutoin :/
Pikkuhiljaa tässä =)
ihme virta välissä :D
No siellä tarviikin puhtia, ja PALJON !
Terveenäkin.
Joo-o, telepatiaa se on...
Minäpä tulin tänne "kotiin" toipumaan - tulen sitten uudella innolla taas kun oon kunnossa =)
Komeita juttuja olette kyllä saaneet aikaan siellä!
Kyllä minä lukemassa käyn edelleen...
on ollut?
telepatiaa.
No Sää ole niin gon kotonas täällä, mää ymmärrä
sen. Mä olen taas " siellä "
Mut ei vaan prkl mee tajuntaan, että yli 1,5 tun-
tia kestää muka saada vastausta aikaan - en.
Grrrrrrr ....
En tiä komeudesta, ja ny Mandy asetti mulle pie-
niä paineita * huoks * Kai se täytyy jotain edes
yrittää.
Kaffelle ny.
Oikeesti - kylkiluu murtui ja kun se kuvattiin huomattiin samalla että keuhkokuumehan se siellä :/
Kuumetta tosin ei oo - että simmonen keräilyharvinaisuus tjn =)
Huomasin muuten - ja jään kieli pitkänä vartoomaan *nauraa*
Täällä olis kanssa soppa valmiina - kai se syötävä o, että jaksaa =)
Terveeks sinne ;D
Ehkä se on sellainen esine, joka tekee kodista kodin. Sitoo sinut menneeseen.
hävettää tunnustaa, että se on ulkovarastossa :(
Aikanaan, kun oli tilaa okt:ssa, se oli sisäti-
loissa. Mutta nyt on niin vähän tilaa, ettei voi
sen vuoksi pitää sitä täällä.
Mutta ne muistot ja sen näkeminen, tuo aina ukin
mieleen.
Kuitenkin se on mukana ja se on pääasia :). Omalta kohdalta olen siirtänyt kaiken lapsuuteen viittaavan siskoni hoiteisiin. En edes tunne huonoa omaatuntoa siitä, että hänen kotinsa pursuaa tavarasta.
30 vuotta sitten vanhemmat antoivat minulle kaulaketjun yo-lahjaksi. Sain itse sen valita. Mihinkään muuhun tavaraan en ole niin paljon kiintynyt, etten voisi niistä luopua.
Käytätkö myös kaulaketjua? Korut ovat sellaisia, jotka ovat käytännössä ikuisia. Myös sopivan pieniä säilyttämiseen.