mitäs tekisitte, 10 vee neitiprinsessainen ei viittis harjotella matikan kokeisiin(toistunu ja usein), hän osaa joo ei se voi olla vikana, apua saa ja neuvoja kotoakin jos haluaa, mut voi jessus ku laittaa hanttiin, ja mä sanon että nyt tehdään nämä ja nämä laskut, ja lopputulos tietty on et neiti huutaa ja parkuu ja niin taidan hikeentyä itekki.tänään uhkasin arestilla, kiristys, lahjonta ja uhkailu, niin se välillä on.
huh huh
lapsoset ketterät kotihaasta
9834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa toteuttaa uhkauksensa,koska muuten lapsi ei opi asiasta mitään.Taidat olla aika lepsu vanhempi.
jos osaa jo niin miksi vielä pitää harjoitella? Motivaatio on taatusti hukass akun toistoa tekee toiston perään.
Koska lapsetkin oppivat virheistään niin anna olla harjoittelematta. Jos numero on huonompi ja koe menee metsään niin voit huomauttaa syvällä rintaäänellä harjoittelun merkityksestä, jos taas koe sujuu niin lapsi oli oikeassa..
Koulu on lapsen vastuulla ja on kys elapsen elämästä. Vaikka vanhemmalla on oma vastuunsa niin ei kannata olla jok aikisestä asiasta ihan tiukkana. Huono koe tai parikaan ei maata kaada tuossa vaiheessa. Sen sijaan lapsi huomaa ehkäö jotakin tai todellakin sinä opit itse jotakin..
Miksi ihmeessä sinu pitää ruoskia lastasi matikan kokeilla? Siis juuri matikan?
Lapsi saattaa olla aivan uupunut koulupäivän jälkeen. Neljännellä luokalla alkavat jo ensimäiset lapset (jotkut jopa aikaisemminkin) väsyä koulun rutiineihin, varsinkin jos opetus ei vastaa lapsen tasoa ja kykyjä, tai muuten on kurjaa. Tai opettaja on samanlainen hiostaja kuin sinäkin.
Tässä vaiheessa lapsen on täytynyt jo ottaa itse vastuu koulutehtävistä. Jos sinä otat niistä vastuun lapsi ei opi sitä itse koskaan. Anna hänelle kotirauha. Teet vain hallaa, jos piiskaaat häntä kaiket illat koululla.
Läksyt ovat muuten opettajan ja oppilaan välinen asia.
Hiostaminen ja tärkeiden asioiden hoitaminen ovat kaksi eri asiaa. Miljamarkusemilia osaa varmasti päätellä, jo neljäsluokkalaisena, mikä elämässä on tärkeää. Osaako neljäsluokkalainen tehdä tarvittavat suunnitelmat seuraavalle kymmenelle vuodelle itse? Vaikuttaisi enemmän heitteillejätöltä, jos ei auta lasta huolehtimaan tärkeistä asioista esim. läksyistä.
Alkuperäiselle sellainen vinkki, että aloittakaa pienestä työskentelystä ja pitäkää se säännöllisenä. Sitten lisätään työmäärää, että saadaan asiat opittua. Työskentely voi olla aluksi tuskaista, mutta niinhän se aina on, jos aloitetaan tyhjästä.
Ethän vain ole tosissasi, että läksyt ovat opettajan ja oppilaan välinen asia? Kun opettaja ottaa kotiin huoltajiin yhteyttä lapsen tekemättömistä läksyistä, kenen asia se silloin on? Vainko opettajan ja oppilaan välinen asia? Kyllä kuule huoltajallakin on vastuu omasta jälkikasvusta.
Opettaja ei pysty valvomaan läksyjen tekemistä kotioloissa, koska kotitehtävät ovat kotitehtäviä. Jos läksyjen suorittaminen itsenäisesti ei lapselta onnistu, huoltaja on vastuussa. Opettaja valvoo koulussa. Vanhempi valvoo kotona. Näin on.
aivan, kyl se on mielestäni välinpitämättömyyttä lastansa kohtaan ellei esim,ku laps on ekalla eikä kysy onko läksyt hoidettu, kyllä ne keksii muuta hommaa ku läksyt ellei niiden perään kysele välillä ...ja mitä siihen tulee että piiskaisin lastani kaiket illatläksyillä niin jääköön omaan arvoonsa tollaset sanailut.
hyvin?
Silloin se tuntuu niin turhalta tehdä monta tuntia jotain harjoituksia, jos jo osaa ne.
Jos taas tulee huonoja numeroita, niin silloin on syytä kerrata enemmän.
Ovatko tehtävät liian helppoja ja lapsesi ei jaksa keskittyä niihin vai yleisesti ei huvita tehdä?
Jos ne ovat liian helppoja, niin ei kai auta sanoa kuin, että läksyt on tehtävä, miellytti ne tai ei. Opettajalta voisi pyytää haasteellisempia tehtäviä.
Jos matikka muuten vain kyllästyttää, niin sitten on valvottava tehtävien tekemistä tarkemmin. Myöhemmässä vaiheessa voi olla vaikea ottaa kiinni toisia, jos asioita jää oppimatta.
Meillä kotona kiristys, uhkailu ja lahjonta on käytössä. Tiettyjä tyttären haluamia asioita ei tule ennen kuin läksyt on tehty. Kyllä sitä saa kuulla olevansa kaikenlaista, mutta jos kotona ei koskaan vaadita mitään, ei lapsi koskaan opi ottamaan vastuuta mistään. Vanhempien tehtävä on huolehtia, että lapsi tekee läksynsä.
Ja taisi olla samat ongelmat. On hienoa, että olet kiinnostunut lapsesi koulunkäynnistä. Usko pois, monet eivät ole. Meillä ongelma sevisi niin, että tyttö sai jättää yhteen kokeeseen harjoittelun väliin. Hän sai omaksi kauhukseen kokeesta 8 1/2, joka on kautta aikain hänen huonoin koenumeronsa. Nyt haluan korostaa, ettei se meitä vanhempia hetkauttanut tippaakaan. Itsekin heitin ylä-asteella läskiksi niin perusteellisesti, että keskiarvo putosi 6,7:n (heh, heh...). Enpä tainnut läksyjäkään tehdä kertaakaan tuona aikana. Tytölle tämä oli kuitenkin kylmä herätys, eikä hän sen jälkeen ole enää ehdotellut kokeisiin valmistautumisen jättämistä. Ja niin, 8 1/2 on hyvä numero, mutta jos pystyy kymppiinkin niin miksi tyytyä vähempään?