Hei!Olisko täällä ketään,ketä on joutunut turvautumaan muiden kuin oman miehen siittiöihin?Miten te olette käyneet asiaa läpi? Miten miehenne on suhtautunut asiaan?Entä te itse?
Meillä se on ainut vaihtoehto!Näen ja tiedän,että miehestäni se tuntuu tosi pahalta ja sitä kautta myös itsestäni.Ollaan menossa psykiatriselle keskustelemaan asiaista ja sekin sai vielä mieheni pois tolaltaan.Selkeä syy siittiöiden kokonaan puuttumiselle löytyi ja sit vielä käsketään menemään psykiatriselle,tiedän että se ei ole helppo pala hänelle.Olen yrittänyt sanoa ettei me hulluja olla,että ei se ole psykiatri vaan psykologi,joka vaan keskustelee asiasta kanssamme ja siitä että olemme varmoja asiasta!
Ne joita asia koskettaa samalla tavalla,niin mieluusti lukisin teidän kokemuksia asioista ja varsinkin miesten suhtautumisesta!
Kiitos!
Meillä se on ainut vaihtoehto!Näen ja tiedän,että miehestäni se tuntuu tosi pahalta ja sitä kautta myös itsestäni.Ollaan menossa psykiatriselle keskustelemaan asiaista ja sekin sai vielä mieheni pois tolaltaan.Selkeä syy siittiöiden kokonaan puuttumiselle löytyi ja sit vielä käsketään menemään psykiatriselle,tiedän että se ei ole helppo pala hänelle.Olen yrittänyt sanoa ettei me hulluja olla,että ei se ole psykiatri vaan psykologi,joka vaan keskustelee asiasta kanssamme ja siitä että olemme varmoja asiasta!
Ne joita asia koskettaa samalla tavalla,niin mieluusti lukisin teidän kokemuksia asioista ja varsinkin miesten suhtautumisesta!
Kiitos!
Vastaukset 18
Vanhimmat
vieraan miehen spermaan! Se on oma valinta, jonka eettisyyttä tulee itse kunkin tykönään pohtia.
Itse en pidä keinosiemennystä ihmisarvon mukaisena. Menetelmä on ollut käytössä aikaisemmin lähinnä kotieläinjalostuksessa. Keinosiemennys, IVF ja kloonaus ovat kaikki kotieläinjalostuksen menetelmiä, joita ei mielestäni pidä soveltaa ihmisiin.
Sinun tulee miettiä, haluatko tosiaan kenen hyvänsä spermaansa luovuttaneen vieraan miehen lapsen. Miehesi tulee miettiä, haluaako hän isäksi vaimonsa synnyttämälle toisen miehen lapselle. Rikkoisiko lapsi avioliittonne vai yhdistäisikö lapsen kasvattaminen teitä? Myös lapsettomassa avioliitossa on omat hyvät puolensa. Mitä ne teidän mielestänne olisivat? Entä voisitteko harkita adoptiolapsen tai pienen sijoituslapsen (kasvattilapsen) ottamista?
Kannattaisi tosiaan miettiä, mikä elämässä on tärkeämpää, toimiva parisuhde vai vieraan miehen siittiöillä lapsi. Kamala esimerkki siitä, mihin kaikkeen lapsettomat epätoivossaan ovat valmiita. Miehenä en koskaan suostuisi tuollaiseen. En ennusta pitkää tulevaisuutta yhteiselolle jos hommaan ryhdytte.
Koska ja missä tilanteessa IVF:ää on kotieläinjalostuksessa käytetty?!
(tai kloonausta. Yksi ainoa lammas koko maailmassa kloonattu...)
Keinohedelmöitys on ollut IHMISILLLÄ käytössä iät ajat. Muuten olisi moni suku sammunut ja perinnöt siirtyneet vieraille. Menetelmää pidetään aivan normaalina esim. sata vuotta vanhoissa lääkärikirjoissa.
Heippa!
Pakko vastata, kun sait niin tuomitsevia vastauksia!
Meillä on eri tilanne, miehellä on sen verran siittiöitä että ICSI:in on päästy. On kuitenkin jouduttu ajattelemaan luovutettujakin siittiöitä. Minulle se ei ollut mitenkään kovin kamala ajatus, lapsi olisi tietenkin meidän eikä tuntemattoman luovuttajan! Mutta miehelle se olikin kova paikka, ihan kuin häneltä olisi koko miehisyys viety. Onneksi on ainakin toistaiseksi on omilla selvitty, vaikka vauvaa ei vielä olekaan. Olen kuullut, että luovutetuilla soluilla aikaansaatua vauvaa odottavilla voi tulla erikoisia ajatuksia raskauden aikana. Ja mies voi kokea itsensä ihan ulkopuoliseksi. Ihan hyvä, että psykologilla pitää käydä juttelemassa ennen hoitoa, häneltä varmaan saa neuvoja asian miettimiseen. Varmaan tärkeintä on antaa miehelle (ja itselle) tarpeeksi aikaa sulatella asiaa painostamatta yhtään. Se on kuitenkin iso päätös! Todennäköisesti miehellesi ajan kanssa valkenee, että isyys on paljon isompi juttu kuin siemenen toimittaminen perille. Lapsen alulle saamiseen liittyvät asiat on ihan teidän välisiä joka tapauksessa.
Isoja asioita on tapahtunut, ottakaa aikalisä!! Tsemppiä jatkoon.
me olemme mieheni kanssa päätyneet yli kahden vuoden hoitojen jälkeen luovutettuhin siitiöihin, se on tosin vielä edessäpäin mutta asian olemme jutelleet perinpohjaisesti ja meille tämä on aivan luonnollinen ja hyvä vaihtoehto.Mieheltäni siittiöt on jouduttu ottamaan suoraan kiveksistä,jolloin niiden laatu ei ole samaa luokkaa kuin normaalia tietä ulos tulleiden.lääkäreiden mukaan meidän epäonnistumisien syy on näissä siitiöissä, eikä niillä kannata enää kokeilla.
Tietenkään asia ei ollut miehelleni helppo, hän on käynyt läpi oman kriisin miehisyydestä ym. mutta hyväksyi asian koska eihän sille mitään voi! Hänelle kuitenkin on parempi vaihtoehto että lapsi olisi edes puoliksi minua eli hänen rakasta vaimoaan.Hän myös tietää kuinka tärkeää minulle ja ylipäätään naisille on saada synnyttää lapsi ja hoitaa sitä pienestä toukasta alkaen,imettää ym. Se olisi meidän oma lapsi,me olisimme perhe.Biologisuudesta huolimatta. Olemme myös keskustelleet adoptiosta, jos näillä luovutetuilla siittiöillä emme onnistu, seuraavaksi paras vaihtoehto on adoptio. Meille kuitenkin loppupelissä tärkeintä on saada oma perhe.
keneltä ne siittiöt tulee? En minä ainakaan ikinä ottaisi vieraan miehen siittiöitä sisääni, perintötekijöistä ei ole hajuakaan. Ties minkälainen lapsi niistä saisi alkunsa..huhhuh.
aivan satavarma että parhaat mahdolliset rakennusaineet on ollut käytössä sinua tehdessäsi??
minä voin sanoa että olen saanut alkuni täysin vahingossa,todella epämääräisesti,minulla ei ole aavistustakaan kuka isäni on..ja silti koen olevani aivan saman arvoinen kuin sinä. kuinka paljon maailma olisikaan köyhempi ilman meitä vähemmän insinööri aineista tehtyjä tallaajia :?
ja jos minulta kysyttäisiin.ottasin aivan varmasti käyttöön vieraat siittiöt,jos mieheni niin hyväksyisi. sellaiseen tarvitaankin normaalia parempi ja luottavaisempi parisuhde.siihen ei hetken retkahduksella hypätä. minusta nämä hoidot yleensäkin tehdään ihmisille joilla todella on vastuuntuntoa ja järkeä.
Hei!
Sait todella asiattomia vastauksia, joten toivottavasti vastauksestani ja omakohtaisesta kokemuksesta on sinulle hyötyä.
Me jouduimme käyttämään luovutettuja siittiötä, saadaksemme lapsen. Lapsettomuutta ja hoitoa oli takana 4-vuotta, ennenkuin lapsi syntyi. Nyt tyttäremme on kaksivuotias, ihana tyttö!
Ennen hoitojen aloitusta kävimme juttelemassa psykologin kanssa ja hän kai teki meistä oman arvionsa, olemmeko hoitoihin valmiita. Sitä ennen mieheni oli miettinyt asiaa tarkoin ja oman surutyönsä tehnyt. Onneksi mieheni on realisti ja omaa hyvän itsetunnon ja selvisi hedelmättömyydestään, vaikka tietenkään se ei ollut hänelle helppoa. Tärkeintä hänelle oli saada lapsi ja perhe ja luovutetut siittiöt olivat siihen oiva mahdollisuus.
Toki minustakin tuntui kauhealta aluksi, ettemme saa yhteistä biologista lasta ja surin sitä aikani. Nyt en kuitenkaan vaihtaisi tytärtäni mihinkään, hän on täysi meidän yhteinen lapsi, on hän sitten saanut alkunsa miten tahansa.
Tärkeintä on avoin ja perusteellinen keskustelu miehesi kanssa, hän ei saa ryhtyä hoitoihin luovutetuilla siittiöillä vain sinun mieliksesi, vaan halun on lähdettävä aidosti hänestä itsestään, muuten matkan varrella tulee taatusti ongelmia, jos mies ei ole täysin sinut asian suhteen. Meillä mies otti tyttärensä täysin avoimin sylein vastaan ja on ollut tytön elämässä ihan yhtä tärkeässä osassa kuin minäkin, ihan alusta asti, on syöttänyt ja hoitanut siinä missä minäkin. Se on myös tärkeää, kun lapsi syntyy, että isä ottaa heti lapsesta vastuun, niin läheinen suhde pääsee kehittymään heti alusta alkaen.
Onnea, jos päädytte luovutettujen siittiöiden käyttöön!!
Onneksi sait myös asiallisia vastauksia. Hävettää noiden ihmisten puolesta, jotka tulevat lapsettomuus-palstalle tallomaan tallottuja.
Toivotan teille kaikkea hyvää ja voimia.
Me aloitamme myös hoidot nyt ja meilläkin lapsettomuus johtuu miehestä. Siittiöitä kuitenkin on tarpeeksi, ne ovat vain hitaita ja huononmallisia.
Ei tuo sukusolujen "lainaaminen" ole teillä ainut vihtoehto. Toinen vaihtoehto olisi adoptio, ja siinä olisi se etu, että sinulla ja miehelläsi olisi tasapuolinen suhde lapseen ainakin lähtökohtaisesti. Kun taas vierailla siittiöillä aikaansaatuun lapseen teillä on lähtökohtaisesti erilainen suhde, eli hän on biologisesti sinun, mutta ei miehesi.
Mietin tätä asiaa silloin kun itse kärsin lapsettomuudesta, ja tulin siihen tulokseen, että meidän lapsi on biologisesti joko molempien tai sitten ei kummankaan. Eli jos ei meidän sukusoluista olisi saatu lasta aikaiseksi, olisi seuraava vaihtoehto ollut adoptio.
moi. meillä on edessä icsi hoito puoliksi omilla ja puoliksi lahjoitetuilla siittiöillä. Aikaisemmissa hoidoissa on saatu vain vähän hedelmöittyneitä alkioita vaikka munasolut ovat näyttäneet hyviltä. Siittiöiden päänmallissa jotain häikkää...
Nyt siis kokeillaan tätä...
Hei!
Meillä on samanlainen tilanne eli mieheltä puuttuvat siittiöt kokonaan. Tieto oli järkytys molemmille, tietysti miehelle vielä pahempi (miehisyys yms.) Minä halusin mieheni tietävän, että minulle hän on aivan yhtä rakas aviomies kuin ennenkin, ilman siittiöitäkin. Tottakai olemme asiaa surreet, paljonkin, mutta koska siittiöiden puute johtuu sairaudesta, olemme ajatelleet että voisi asiat olla pahemminkin. Pääasia, että saamme olla yhdessä. Me olimme onneksi keskustelleet asioista joka kantilta jo ennen tutkimuksiin menoa, joten se helpotti suuresti asian käsittelyä. Meillä molemmilla on kuitenkin kova halu saada lapsia, joten luovutettujen siittiöiden käyttö tuntuu tässä vaiheessa ihan luonnolliselta, sillä mieheni mielestä näin mahdollisesti alkunsa saanut lapsi/lapset ovat "enemmän omia kuin adoptoidut" yhtään adoptiota vähättelemättä. Se on nimittäin meidän seuraava vaihtoehto, jos ei luovutetuilla onnista. Lisäksi molemmat haluavat kokea raskaus- ja odotusajan isänä ja äitinä ja hoitaa lasta ihan pienestä vauvasta alkaen. Me olemmekin ensi viikolla menossa ensimmäiseen hoitoon (inseminaatio) ja vähän alkaa jo jännittää...
Hei!
Mä olen tosi ihmeissäni näiden joidenkin kommenteista, vaikka toki mielipiteitä saa ja pitääkin olla erilaisia.
Meillä on sillälailla erikoinen tilanne, että mun veli vaimoineen "joutui" käyttämään luovutettuja siittiöitä, ja sama lienee mulla ja mun miehellä nyt edessä. Kriisi se oli, varsinkin mun veljelle koska se oli eka tapaus meidän perheestä. Nyt heillä on 2 lasta, aivan ihania ja ihan yhtälailla mun veljen omia kun hänen vaimonsakin. Se, että geenit ei ole siirtyneet, sitä ei ajattele ollenkaan. Mun veli on aina ollut vilkas ja urheilullinen, hänen vaimonsa taas ei, mutta lapsista näkee jo nyt miten liikunnallisesti lahjakkaita ne on. (Ehkä siksikin kun mun veli, eli niiden isä, on niiden kanssa paljon urheillut.) Ja kaikki vieraat ihastelee kuinka ovat isänsä lapsia...
Mun miehelle on vähän helpompi hyväksyä oma tilanteensa kun on läheltä nähnyt mun veljen tilanteen.
Kumpi on tärkeämpää, saada lapsi ja elää loppuelämä perheenä (adoptiossakaan ei ole mitään vikaa) vai saada välttämättä siirrettyä omat geenit eteenpäin? Mun (ja mun lähipiirin) mielestä ensimmäinen vaihtoehto.
Tsemppiä teille ja kaikille muillekin!
Minäkin ihmettelin näitä joitain kommentteja... Mutta ehkä he eivät ole itse meidän kanssa samanlaisessa tilanteessa, kuka tietää.... Näin ainakin kommentin perusteella voisi päätellä.
Saako kysyä veljesi ja teidän tulevasta tilanteesta enemmän? Olisin kiinnostunut tietämään ovatko he kertoneet lapsille totuuden heidän alkuperästä tai tietääkö siitä lähipiiri. Entä kuinka te aiotte toimia tulevaisuudessa kertomisen suhteen, kun tuli nyt syksyllä tämä uusi hedelmöityshoitolaki voimaan? Nämä ovat sellaisia asioita, jotka mietityttää...
Sitä on sen verran herkkä näille asioille,että suurinosa näistä viesteistä sai mut itkemään.Mut onneksi joukossa on myös niitä,jotka ihan oikeesti ymmärtävät tilanteen,eivätkä halua vaan loukata kommenteillaan.
Kiitos teille,ja onnea matkaan jatkossakin!
Sekä me, että veljeni (ja hänen vaimo) aiotaan kertoa lapsille kyllä. Aiotaan suhtautua siihen asiaan mahdollisimman luontevasti, ei siis salailla niiltä tosiasioita!
Eli heti kun lapset tulevat siihen ikään että niitä alkaa kiinnostaa mistä/miten lapset tulevat, kerrotaan heille että he ovat erityisiä tapauksia, mutta korostetaan että kuitenkin isin ja äidin omia lapsia. Näin lapsi varmaan oppii elämään tuon tiedon kanssa. Tietenkään he ei sillon heti pieninä ymmärrä asiaa, mutta ainakin heille tulee tunne että heiltä ei salailla mitään ja että asia on kuitenkin luonnollinen.
Ja siinäkin toimitaan samoin kun veljeni, eli vaan lähipiirille kerrotaan. Sitten kun lapset on jo isompia, on mun mielestä heidän kanssa juteltava että kerrotaanko siitä laajemmin vai ei. Tällä hetkellä vaan lähipiiri, mutta miksei sitä toisaalta vois kertoa laajemmaltikin? Toisaalta en kyllä näe mitään syytä miksi se pitäis kertoa tai miksi ei, mutta ainakin alkuun vaan parhaille ystäville ja perheelle.
Kun saatte asian työstettyä, ei toisen siittiössä ole mitään pahaa. Hieno mahdollisuus, että löytyy luovuttajia ja näin voi myös saada lapsen. Osa ei voi saada ollenkaan biologisialapsia, kun kummassakin on "vikaa". Teillä on mahdollisuus saada lapsi, jolla on sinun geenejä myös. Ympäristö muokkaa paljon lasta ja miten ominaisuuksia vanhemmista periytyy on yksilöllistä. Moni saa lapsia adoption kautta ja tällöin lapset on myös yhtä rakkaita. Luovutetut siittiöt voi pitää omanatietona, jos haluaa. Toki teillä on asiassa työstämistä, mutta ei kannata luovuttaa.Tsemppiä!!