Olen nyt juuri päättämäisilläni peruskoulua ja tulevaisuuden valintoja täytyisi ruveta sitten joskus lukion päätyttyä tekemään.
Koulussa olen ollut äidinkielessa ihan kiitettävän oppilas ja etenkin menestystä on tullut ainekirjoituksessa. Luen myöskin paljon ja kirjoittelen välillä päiväkirjaa. Tuossa tuli myös aloitettua jo pienen novellinkin kirjoitus. Koulussa tehdyssä ammatinvalintatestistäkin sain eniten pisteitä siihen osaalueeseen, johon kirjailijat monesti kuuluvat.
Sanokaahan, että kannattaisiko minun harkita kirjailijan uraa, ja jos näin on, niin miten asiassa tulevaisuudessa menettelisin.
Koulussa olen ollut äidinkielessa ihan kiitettävän oppilas ja etenkin menestystä on tullut ainekirjoituksessa. Luen myöskin paljon ja kirjoittelen välillä päiväkirjaa. Tuossa tuli myös aloitettua jo pienen novellinkin kirjoitus. Koulussa tehdyssä ammatinvalintatestistäkin sain eniten pisteitä siihen osaalueeseen, johon kirjailijat monesti kuuluvat.
Sanokaahan, että kannattaisiko minun harkita kirjailijan uraa, ja jos näin on, niin miten asiassa tulevaisuudessa menettelisin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kyseessä. Käy tsekkaamassa eri kustantamoiden kotisivuja ja osallistu esim. luovan kirjoittamisen kurssille. Kirjoita, kirjoita ja kirjoita - pienistä ja suurista asioista. Pidä päiväkirjaa. Anna tekstejäsi luettavaksi luotettaville läheisillesi ja kysy heidän mielipiteitään. Kirjoita ja korjaa, kirjoita ja hienosäädä. Siitä se lähtee.
Om vi håller oss till sanningen... esim. putkiasentajan homma löisi todennäköisesti paremmin leiville.
hanki itsellesi ammatti ja varaudu työskentelemään siinä pitkään, koska kirjailijana on suomessa erittäin vaikea elättää itsensä. jos kirjailijuus kiinnostaa, voit miettiä hakeutumista kirjallisuutta opiskelemaan, mutta mikään ammatti ei ole este kirjoittamiselle, sikäli kun aikaa riittää.
kirjoita paljon ja säännöllisesti. pyri kirjoittamaan tekstisi aina loppuun, sillä jokaisessa työssä tulee kohta jolloin työ tuntuu jumittuvan ja tekee mieli jättää kesken. jos annat tunteelle joka kerta periksi, et saa koskaan mitään valmiiksi. hanki kirjoituksillesi palautetta, mutta muista että 90 prosenttia työstä tapahtuu tuolin ja päätteen välissä, ei turpakäräjillä muiden kirjoittajien tai kriitikoiden kanssa.
hanki kokemusta erilaisista työpaikoista. tarkkaile ihmisiä, tee muistiinpanoja. lue paljon sekä hyvää että paskaa kirjallisuutta, koska molemmista voit oppia.
kannattaisi mennä vaikka kirjoittajalukioon, joita on tietääkseni muutama. Kannattaa käydä kirjoittajakursseja.
Kannattaa opiskella rahakas mieluiten akateeminen ammatti. Toimittajahan tienaa kirjoittamalla. Kirjailijat ei yleensä ansaitse paljoa rahaa ja kirjoittaa kirjoja sivutöikseen, yleensä siis. Jotkus tietysti tienaa paljonkin, mutta useimmiten ei ihan nuorena.
akateeminen ammatti ei tätä nykyä välttämättä ole rahakkaampi kuin tekevä työ. lähihoitaja ansaitsee saman kuin minä maisteri. toimittajan alkupalkka on samaa luokkaa kuin lähihoitajan peruspalkka. muuten toimittajan työ voi tukea kirjoittamista.
akateemisessa opiskelussa harjaantuu kirjoittamiseen vähän eri tavalla kuin sähkömiehenä. Ja se on plussaa myös mainosmielessä, nää esikoiskirjailijathan varsinkin nuoret tuppaa oleen maistereita, tohtoreita ja mitä lie.
siis akateemisella alalla.
Olen saanut kahdelta lääkäriltä lääkärintodistukseen sellaista tekstiä, että ei tiedä itkisikö vaiko nauraisi. Totta kai niissä on heidän alaansa kuuluvat kirjoitettu hyvinkin asiallisesti mutta heti kun poikettiin ns. tavallisiin tarinoihin niin jopa oli teksti suorastaan kamalaa. Molemmat lääkärit olivat asiansa osaavia, siis lääkärin ammatin.
Aloittajalle vielä sanoisin Erno Paasilinnaa siteeraten; "Kirjailijaksi ei synnytä, pitää elää sellainen elämä, että syntyy kirjailija."
joka olen munannut elämäni niin perinpohjin, että riittää aihetta ratkiriemukkaaseen hupailuun loppuiäkseni, kunhan vaan opin nauramaan itselleni. Niin, muut jo nauravat, joten mikä etten minäkin? Ja voisihan siinä samalla tienata rahaa pöljyydellään.
Onhan tullut hyviä ohjeita tässäkin ketjussa taas. Otetaan vaan itse kukin ohjeistamme vaari ja kirjoitetaan. Lykkyä tykö.
Toinen työ on tosiaan hyvä olla, ja mieluiten useita erilaisia töitä. Sitten, jos hyvin käy, voi vähentää sitä, kirjoituksen lisääntyessä. Olisi noloa olla työttömyyskorvauksella ja kutsua itseään kirjailijaksi.
...vähän mallia.
Kun kerta kysyt, tulisiko sinusta kirjailija, olisi kohtuullista laittaa vähän näytettä...
malliteksti, jonka joskus sitten aatteen miehenä kirjoitin isänmaalliselle palstalle. Ottakaa huomioon, että olen vielä todella nuori ja kirjoitukseni ovat sitä luokkaa. Ehkä tulin tänne mainitsemaan haaveistani liian aikaisin, koska todellisen tason näkee vasta sitten lukion jälkeen, ja olen juuri tulossa siihen murroskauteen - ainakin äidinkielen opettajan mukaan - jolloin tekstissä on kaikenlaisia hienosteluja ja liioitteluja, kuten esimerkiksi tässä kohta olevassa pätkässä on ajatusviivoja koitettu tunkea lähes joka paikkaan.
Olisihan sitä jossain parempaakin tuotantoa, kuten se novelli josta mainitsin, mutta se on aiheeltaan hyvin melankoolinen ja käsittelee teemaltaan sellaisia asioita, jotka ovat hyvin arkaluonteisia. Tässä se lupaamani pieni näyte, jonka - kuten jo mainitsin - kirjoitin joskus isänmaalliselle palstalle:
Katsoin tänään epämiellyttävä totuus -dokumentin, jossa Al Gore esitteli hiilidioksidipäästöistä johtuvan ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tämän vakavuuden ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Dokumentin nimensä mukaan totuus tästä asiasta on todella epämiellyttävä - ja mikä pahinta, ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät selvästi jo lähitulevaisuudessamme. Miten käykään suomalaiskalevalaiselle luonnolle, kun lämpötilan nousu muokkaa sen aivan toisenlaiseksi. Entäs syksyaamun punertavalle ja tyynelle suojärvimaisemalle - häviääkö sekin.
Nyt on aika isänmaalliselle liikkeelle, joka asettaa suuren vastavoiman amerikkalaiselle mässyttely ja luonnon saastuttamiskultuurille. Kyllä isänmaallisuuteen ja nationalismiinkin täytyy kuulua ympäristöstä huolehtimista. Tälle asialle on tehtävä jotain, ennenkuin on liian myöhäistä.
Käytännössä hiilidioksidipäästöjen vähentäminen tarkoittaa siirtymistä uusiutuviin ja saasteettomiin energiamuotoihin, ja nykyisistä polttomoottoriautoista luopumista - ne voidaan korvata joiltakin osin vety -ja hybridiautoilla, mutta silti suurimman osan on luovuttava henkilöauton käytöstö kokonaan. Kansalaisiin on valettava tarmoa ja patistaa heidät autoilun sijasta vaikka kävelemään. Jokainen meistä voi vaikuttaa asiaan. Ainakin Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet tukevansa vaihtoehtoisia enerkiamuotoja.
Nyt on tullut aika teoille ja suomalaisen kansan pelastamiseen isänmaallisin voimin. Luonnon pelastaminen ei saa olla vain hippien etuoikeus.
kirjoitat ikäiseksesi hyvin ja asiallisesti. jos sinusta joskus tulee korkea virkamies tai suuren järjestön puheenjohtaja tulet selviämään erinomaisesti paperitöistäsi. proosakirjoittajan tyylistäsi tämä tekstisi ei oikein kerro. älysi ja taitosi riittävät varmasti sujuvan tekstin tuottamiseen, mutta proosan ytimen eli tarinan luomisen kyky selviää aikanaan. olet hyvin nuori joten tunnustele mikä kiinnostaa ja kokeile monenlaisia asioita (tark. sallittuja asioita :D). jos kirjailijan ura kiinnostaa niin kirjoittele menemään ja hanki kohtuullisissa määrin palautetta ja neuvoja luotettavilta tahoilta.
Samassa vaiheessa elämää olen kuin ketjun aloittaja.
Mietityttää uskaltaisikohan sitä lähteä jatkamaan jollekin kirjoittamiseen liittyvälle jutskalle vai pitääkö se vain harrastuksena ja tehdä jotakin muuta.
Haluan tekstistä sanoa sen verran, että teksti on asiallista ja tällä saa varmasti tehtyä sellaisen vaikutelman, että olet kiinnostunut ympäristöstä ja yleissivistys on hallussa.
"Entäs syksyaamun punertavalle ja tyynelle suojärvimaisemalle - häviääkö sekin."
Tällä on yritetty luultavasti saada tunteita ja mielikuvia heräämään, mutta se tuntui kummalliselta tuolla ns. asiatekstin keskellä.
mutta se on vain minun mielipiteeni.
Sitten energia on kirjoitettu enerkia, mutta kaikille sattuu virheitä.
Ja kun jotakin on kirjoittanut on sen jälkeen hyvin vaikea huomata omia kielioppivirheitään, koska tietää mitä siinä pitäisi lukea ja ajattelee sen näin.
Ajatusviivoja todella on aika paljon ja muutamia muitakin kielioppivirheitä löysin.
Tällä tekstillä en näkisi sinua kirjailijana. Poliittisena vaikuttajana tai ehkä toimittajana kylläkin. Mutta puhuin siis nyt vain tästä tekstistä, en kokonaisuudesta, koska en tiedä muista kirjoituksistasi mitään.
Jos "rakastat" kirjoittamista ja haluat elämältäsi kirjoittaa niin tietenkin kannattaa seurata sydäntään... Yleensä ihmiset, joilta löytyy intohimo kirjoittamiseen osaavat kirjoittaa, kunhan pystyvät vain päästämään itsensä valloilleen, eivätkä hienostele kirjoituksissaan liikaa. (Yritä olla liikaa..)
TSEMPPIÄ SULLE!! :)
..tai muu asiateksti > hyvä alku.
Mutta proosa vaatii mielikuvitusta: "Novelli on kertomus joka ei tapahtunut, mutta olisi voinut tapahtua".
Saatikka sitten runous. "Tervejärkiselle eivät runouden portit avaudu".
Asiallinen teksti ja tärkeästä aiheesta. Mutta en näkisi tuota ihan missään romaanissa tai novellissa. Ehkä hieman liian asiatekstin tapainen. Toimittajan ammatti kävisi ehkä paremmin kuin kirjailijan. Ja voihan sitä siinä toimittamisen sivussa myös kirjoittaa.
Kannattaa ainakin aloittaa novelleista. Helpompia kuin romaanit, ei tarvitse niin hyvää pitkä jänteisyyttä. Novellin voi helposti kirjoittaa yhdessä illassa kunhan vain ensiksi saa inspiraation. Romaani saattaa olla vuosien työn takana enkä usko että n.15-16 vuotiaalla riittää pitkäjänteisyyttä siihen. Tai no, enhän minä tiedä sinusta, kirjoittihan Tove Janssoninkin veli 15-vuotiaana esikois kirjansa.
Ja kuten aikaisemminkin on todettu, kirjailijana ei pääse rikastumaan turhan helosti, ja turhan äkkiä. Mutta jos todella nauttii työstään ja taiteilijana olemisesta, ei siinä sitten tietenkään ihan kaikkea rahan kannalta ajattele...
kirjoittamisesta, jonka koskaan olen lukenut. Käytännön ohjeita. Tuon kirjan avulla on melkein pakko tulla kirjoittajaksi, se tuntuu nyt ihan helpolta. Etsikääpä käsiinne 'Techniques of $elling Writer' (Dwight Swain). En tiedä, onko se käännetty suomeksi. Tämän kappaleen ostin Englannista. Mahtava!!!!!
Mika Waltarin "Aiotko Kirjailijaksi?" on hyvä kirjoittamisesta kiinnostuneille suunnattu kirja.Ei ole sellaisia sanoja/termejä,joita ei ymmärtäisi ja hyvää plussaa on,että Waltari kertoo myös omia mielipiteitään kirjoittamisesta, kirjailijan ammatista ja elämästä ja kirjoista ja niiden aiheista.
Kirjailijaksi ei synnytä. Ei putkimieheksikään tai lääketieteen tohtoriksi. Mutta jos ei ole edes hieman synnynnäistä lahjakkuutta tai jonkinlaista taitoa ja kiinnostusta tai tarvetta kirjoittamiseen ja itsensä ja mielipiteidensä purkamiseen, voi kirjoittaminen olla hieman hengetöntä (ehkä en osannut ilmaista asiaa aivan oikein, mutta kai ymmärrät tarkoituksen). Kirjoittamisen taitoa voi toki opetella, lapsikin oppii kävelemään ja ajamaan pyörällä, kun sitkeästi harjoittelee ja kieliopinkin salat oppii vasta harjoittelun ja käytännön kautta, mutta jos teksti on tavanomaista tai siitä puuttuu omanlainen näkökanta ja mielipiteet, niin kannattaa miettiä kahdesti tai kolmesti, mitä sanottavaa minulla on. Mielipiteetkin yleensä muodostuvat ajan kanssa,joten aivan nuorena ei ehkä kannata yrittää julkaistavaksi asti, mutta ei se ole poissuljettu etteikö alle 20-vuotiaskin tai 20-vuotiaskin voisi kirjoittaa ja saada jopa julkaistuksikin tekstiään. Monet tunnetuista kirjailijoista olivat/ovat aloittaneet nuorena. Mika Waltari oli 20-vuotias, kun kirjoitti ensimmäisen kirjansa,kaksikymppisiä olivat myös F.Scott Fitzgerald ja Olavi Paavolainen sekä Victor Hugo.Timo K.Mukka oli allle 20. Tarkkaile ympäristöäsi ja tee siitä havaintoja. Katso miten ihmiset käyttäytyvät, miten he puhuvat ja kirjaa niitä ylös.Yksi kirjoittajan tärkein "työkalu" on mielikuvitus ja tarkka havainnointikyky. Kirjailija on ikäänkuin dokumentaristi. Lukemalla myös oppii paljon.Lue erilaisia kirjoja.Voit jossain vaiheessa tuntea jonkinlaista alemmuudentunnetta lukiessasi jonkun arvostamasi kirjailijan tekstiä, mutta se kuuluu asiaan. Kopioimalla myös oppii, mutta lopulta et voi enää kirjoittaa kuin esimerkiksi Mika Waltari tai Aleksis Kivi tai joku muu kirjailija.Jos haluat kirjoittaa samaan tyyliin, sinun on yritettävä tehdä se paremmin kuin esikuvasi.Sanoisin sinulle,että jatka kirjoittamista,siinähän ainakin aikaa myöten näet muodostuuko tekstistäsi sellaista, että siitä olisi jopa kirjaksi asti. Sitä en tiedä täsmälleeen osaa sanoa kuinka hyvin nykyisin kirjailijat keskimäärin elävät eli miten on raha-asiat.Kai heillä pitää olla joku sivutyö tai varsinainen ammatti tai sitten pitää olla naimisissa jonkun sellaisen kanssa,joka ansaitsee hyvin tai erittäin hyvin. Tosin onhan niitäkin kirjailijoita, jotka vetävät kirjoistaa huimia summia kuten J.K Rowling, mutta sellaiset taitavat olla enemmän harvinaisempia tapauksia. Ellet sitten kirjoita täsmälleen sitä, mitä kustantaja sanoo hyvin myyväksi ja mitä yleisö tahtoo eli yleensä dekkareita tai lapsille ja nuorille fantasiaa, mutta jos teet aina näin, voit olla varma, että sinulta loppuu aikaa myöten into kirjoittamiseen ja tekstistäsi tulee niin sanottua liukuhihnatekstiä eli alat toistamaan itseäsi ja kirjoituksista tulee vähän hengettömiä. Sinun on parasta tehdä niin kuin itse tunnet. Olipa kirjoitustyylisi tai lajisi mikä tahansa, sinun on yritettävä tuoda itsestäsi jotain lukijoille.