mielestänne syöpään sairastumiseen. Haluaisin kuulla millaista elämänne ja ajatuksenne ovat olleet esim. 10 v aikana ennen sairastumista. Onko ollut katkeruutta menneiden kokemusten takia. Onko päässänne pyörinyt "piinallinen filmi" itseänne kohtaan kokemistanne vääryyksistä yms.
Vaikuttaako asenne
esim. katkeruus
613280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
itse en ainakaan ole koskaan ollut mitenkään erityisesti katkeruuteen tai pitkä vihaisuuteen taipuvainen ja silti sain syövän nuorena. Sen sijaan siihen asenne saattaa hieman vaikuttaa, miten hyvin jaksaa elää eteenpäin sairaudesta huolimatta. Toisaalta tähän vaikuttaa myös sairauden laatu, saadut lääkitykset ja ihan fysiologiastakin johtuvat yksilölliset erot..
vaikuttaa vastustuskykyyn, nuorilla ravintoasiat ovat pelottavalla tolalla. Ravinto vaikuttaa myös mielialaan.
Hieno asia on, että rauhoittumisella, rentoutuksella, anteeksiannolla ja visualisoinnilla, ravinnon lisäksi saa ihmeitä aikaan myös syövänhoidossa.
Näissäkin keskusteluissa on niin paljon katkeraa, negatiivista energiaa. Kaikista pisimmät ketjut ovat pelkkää kettuilua.
näkyy oikeasti nauttivan kinalusta.
Ymmärtäisivät että jos jollakulla on paha päivä ja
kirjoittaa jotain ei ihan niin mukavaa
niin toiset voisivat ohittaa sen ja laittaa kirjoittajan pahan päivän piikkiin.
Mutta ei heti vastataan ja samaan sävyyn vaikka rauhoittelu tai ohitus olisi paikallaan:))
Jos joku syöpäläinen on katkera annetaan se hänelle anteeksi ja toivotaan parempia aikoja,,
Voimakas stressi alentaa immuniteettiä. Sanoi syöpiksen lääkäri.
Sitä minä tästä taudista syytän.
kumpa osais olla stressaantumatta.Kai sitä vähän voi opetella, mutta itse olen huomannut, että kun tulee oikein kova tilanne eteen, niin olen usein saanut hirveän flunssan heti perään ja sen kanssa on sitten taas tekemistä. Suolavedellä nenän huuhtelua, höyryhengitystä yms. ettei tarvis antibioottikuuria.(nenän sieraimiinkin sinne rustoon on tehty jo reiät)Virustulehduksen kanssa vielä pärjää, mutta kun pääse bakteerit mukaan niin silloin on vitsit vähissä
oli asiantunijakirjoitus jossa sanottiin ettei stressi aiheuta syöpää. leikitkö taas kerran viisaampaa mitä ole. kannataisi varmaan harkita mitä päästelee kun ei riitä kompetenssia kuitenkaan
että tressi ja suuri suru altistavat välillisesti, sanokoon kukakin mitä tahansa. Kysyisin sinulta Kirjo-Sieppo oletko käyttänyt suolapiippua? se on hyvä
Opettele lukemaan.
Olen lukenut myös ainakin sata "asiantuntijan" kirjoitusta, jotka vähättelevät ravinnon merkitystä ja väittävät että normaali ruoasta saa kaiken.
Jokainen maanviljelijä tietää, että jos kasvilta puuttuu vaikkapa vain yhtä ravintoainetta, se on altis kasvitaudeille. Miten ravinto ei siis ihmisiin vaikuta samalla tavalla.
Stressi vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen ja toisaalta lisää ravintoaineiden tarvetta. Seuraus on sairaus.
Kun olen näitä ketjuja lukenut, olen havainnut, että katkeruus on takana monissa kirjoituksissa, siinä taitaa olla yksi todiste. Myöskin loukkaavuus ja suoranainen ilkeys loistaa myös.
Ei täällä mieliala ainakaan parane.
Aion kyllä lopettaa naiden juttujen lukemisen.
immuniteettia, silti joka tuutista toitotetaan, ettei ravintolisiä tarvita, tälläkin foorumilla se on kielletty puheenaihe.
Hmm. Monet asiantuntijat ovat vakuuttuneita että stressi voi olla merkittävä tekijä syövän synnyssä. Tässä muutama.
Tri. Charles B Simone, M.D., amerikkalainen syöpäasiantuntija joka on tehnyt syöpään liittyvää tutkimusta USA:n National Cancer Institute:lle kirjoittaa kirjassaan Cancer & Nutrition seuraavanlaisesti..
"The largest group of studies linking cancer to psychological stress are retrospective studies. These studies show that stressful events frequently precede several forms of cancer. Children who developed cancer had a significant stressful change a year before, including personal injury and/or change in the health of a family member. In adults, the incidence of cancer was higher among people who experienced loss of a loved one. The incidence of cancer has also been higher in people who were widowed, divorced, or separated; individuals who have expressed a sense of loss and hopelessness; and those who have an inability to cope with the stress of separation. A higher incidence of cancer is seen in people who are unable to express negative emotions and who also have reduced aggressive behaviour. Sometimes it is seen in those with masochistic personality as well.
... However, prospective studies show the same relationship: an inability to cope with stress leads to a higher incidence of human cancer.(s. 214)
The medical community regards stress as a risk factor for cardiovascular illness. I am convinced that stress is also one of many risk factors for the development of cancer. By itself, stress causes immunological depression; coupled with other risk factors a person might have, it can contribute to the development of cancer. " (s. 215)
Tri. Russell L Blaylock, M.D., neurokirurgian professori, kirjoittaa kirjassaan Natural Strategies for Cancer Patients seuraavanlaisesti..
"We know from experimental studies that stress is much more than psychological; it can have profound physical effects that can be quite harmful. For example, animals put under chronic, unrelieved stress have been found to have severe depression of their immune system, especially of their cellular immune cells. This immune depression can persist for a very long time. In addition, chronic stress can dramatically increase the formation of free radicals.
This combination of increased free radical generation and immune suppression increases the likelihood not only that your tumor will recur, but also that you will develop a secondary cancer. So, you may be thinking about now, how can nutrition help with stress?" (s. 202)
Arja Lindqvist-Niemelä kirjoittaa kirjassaan Syöpä ja luonnonmukaiset hoitomenetelmät:
"Myös psyykkisillä ja henkisillä tekijöillä katsotaan olevan syy-yhteyttä syövän syntymiseen ja kehittymiseen. Raskas omaisen menetys, vaikea avioero ja pitkään jatkunut stressi tai masennus voi altistaa syövän syntymiselle. Tällöin ajatellaan, että vaikea elämäntilanne voi muuttaa ihmisen hormonaalista toimintaa ja alentaa immuniteettia, jolloin altistuminen syövälle voi lisääntyä. " (s. 65)
Sivulla 66 A L-M , lainaten William H Philpott, M.D. & Dwight K Kalita, Ph.D, listaa monta syöpää aiheuttavaa tekijää, yhtenä on "krooninen stressi".
Tri. Patrick Quillin kirjoittaa kirjassaan Beating Cancer with Nutrition:
"Primary causes of cancer include:
- stress; the mind generates chemicals that can lower protective mechanisms against cancer (s. 31)
Since the 1920s, scientific evidence has been advancing the theory that emotional stress can depress the immune system and make that individual more vulnerable to infections and cancer.
... In a study published in the British Medical Journal, scientists found that women who had experienced a "severe" stressful life event had a 1500% increase in the risk of developing breast cancer." (s. 35)
Monessa muussakin kirjassa yhdistettiin syöpä ja stressi. Tavallinen selitys oli että stressi alentaa immuniteettia ja näin altistaa syövälle.
Sitten jos tekee nettihakua, kuten tein (Yahoo haku, "stress" & "cancer"), niin tulee väistämättä se kuva että on olemassa kaksi mielipidettä tässä asiassa. Toinen ryhmä asiantuntijoita sanoo että on yhteys stressin ja syövän välillä, toinen sanoo ettei ole, jotkut sanoo jopa että stressi voi ehkäistä tiettyjä syöpiä. Tätä viimeistä väitettä en oikein jaksa uskoa todeksi. Minun ymmärrykseni on että negatiivinen stressi, varsinkin kun se on pitkäkestoista, lisää syövän riskiä useimmissa yksilöissä.
Hyvin harvoin luen näitä katkeria viestejä, tämä on hyvä paineenpäästö keino joilekin
mieltä minäkin, että stressi ja suru altistavat. Viime vuosi oli minulle surullinen ja stressaava ja syksyllä sitten sairastuinkin. Mietin, että olinko katkera, mutta ei - surullinen ja alakuloinen ja väsynyt.
En ole kuullutkaan suolapiipusta.Mistäs siitä sais lisää tietoa, olisin hyvin kiinnostunut? Kiitos jo etukäteen!
etteikö tällä palstalla voisi puhua ja kirjoittaa ravintolisistä, mutta ainakin minulle syöpälääkari sanoi, että sytostaattihoidon aikana ei ole hyvä ottaa lisäravinteita,koska niiden yhteisvaikutusta ei ole tutkittu.
Miksi turhaan riskeerata sytostaatin syöpää parantavaa vaikutusta, kun kerran perinteisen hoidon taholta ollaan tota mieltä?
parantaa-nimenomaan puhdas SUOMALAINEN ravinto,,,,,,,,Siis normaali ravinto,ei mikään purkista otettu pilleri,parantaa!Mitä ihmeen ravintolisiä tarvitset,jos syöt SUOMALAISTA perusruokaa,oman maan marjoja-oman maan viljaa-oman maan ruokkimaa lihaa!Kaiken maailman ravintolisät ovat vain tuotettu keinotekoisista aineista,mutta hyvin markkinoituina ne saavat ihmiset "ostohysterian"valtaan.Tämä parantaa syöpäsi-tämä laihduttaa sinut mallimittoihin-tämä lisää yleistä hyvinvointiasi-syö tätä-juo tuota-voi hyvin,,,,,Markkinoidahan saat,mitä valheita haluat,mutta ei SUOMALAINEN ehkä kaikkea sitä usko,mikä Amerikanmarkkinoilla kauppansa tekee?!
Apteekista niitä saa n.20€ kpl suolavettä käytetään niissä joko itse tehtyä t apteekista saa ostaa minä olen käyttänyt merisuolaa. Meillä on käyttäneet nuoret ja vanhat jokaisella tietenkin oma piippu. Astmaset, puhetyöläiset ja muutenkin jos on kuiva tunne nielussa. Toivon mukaan saat apua, kerro kokemuksia jos päädyt kokelemaan. Tämä on halpa keino, siksi sitä mainostetaan vähä.
tarpeen esm.jos on maha niin huonossa kunnossa ettei pysty syömään kuin veteen keitettyjä puuroja ja joitain kasviksia ja perunoita. Ei voi syödä lihaa kun se ei sula ei kalaa kun on allergia, että vähät on mahdollisuudet.
Mutta olen samaa mieltä ettei "terve" ihminen tarvitse purkkiruokaa.
täytyypä alkaa ottamaan selvää asiasta.
Tulin juuri kolposkopiasta ja sanoin lääkärille, että aion käyttää omega-3 ym, hän sanoi että siitä vaan, hän ei usko niistä olevan mitään haittaa. Aloitin juuri myös hainrustouutteen käytön, leikkauksen aikana en ehkä ota. Käytän myös monivitam., probiootteja, soijaa ja vihreää teetä, tuskin kukaan voi pitää terveellistä ruokaa haitallisena. Uskon, että leikkauksestakin selviän paremmin. Olen nyt paljon paremmassa kunnossa kuin kuukausi sitten, kyllä ravintolisiä sairas tarvitsee ihan oikeesti.
Minulla on kohdunkaulansyöpä. n 1 kk sitten otettu PAPA oli luokka 5 ja kohdunsuulla pari pattia ja lähetteen kirjoittanut oma lääkäri sanoi, että solumuutoksia oli myös emättimen limakalvoissa ja sanoi, että edessä on iso leikkaus, koska emätinkin täytyy leikata ja korvata keinoaineella. Tänään lääkäri sanoi, että emättimessä ei ole mitään muutoksia, eikä syöpä ole levinnyt hänen mielestään minnekkään.
Olen käyttänyt em ravintolisiä Omega-3 tripla-annosta(aloitin sen jo marraskuussa, koska olin väsynyt ja masentunut) ja nyt myös C-vitam. runsaammin. Aloeveraa ja tyrniä olen myös nappaillut.
Hainrustouute, soija ja vihreä tee sisältävät tutkitusti ns. angiogeneesiä estäviä aineita, joiden kaltaisesti toimivia syöpälääkkeitä on kehitelty tai ainakin ollaan kehittelemässä. Tarkoitus on näillä tappaa syöpäsolut nälkään ja estää uusien syöpäsolujen kehitys. Siis ruoka olkoon lääkkeemme.
Patit kohdunsuulla ovat mielestäni pienentyneet, ikään kuin kuivunut.
Ensi viikolla alkaa sisäisen sädehoidon sarja 4 kertaa.
mielipiteet jokaisen omia, jotenka jokaineen toimii oman näkemyksensä mukaan....kaikki eivät uskalla syödä soijaa silloin kun syöpähoidot ovat kesken....
joten ei ole mitään syytä olla syömättä soijaa, sanoi omalääkärikin.
Ajattelinkin, että on hyvä näin, sain soijalla vaihdevuosivaivatkin kuriin 10 v. sitten. Lääkäri kyllä kirjoitti silloin estrogeenireseptin kysymättä minun mielipidettäni, joten heitin sen roskiin.
ja kasviperäiset. En minäkään synteettisiä halua suuhuni laittaa.
Amerikassa on omat marketit orgaanisesti tuotetuille ruokatavaroille, täällä joku kälynen hylly nahistuneita luomutuotteita.
Olen pudottanut kolesterolia kalaöljyllä, lapseni ihottuma hoidettiin Amerikassa luonnonvitamiineilla (hoidollisia määriä), täällä lykättiin vaan kortisonivoiteita.
Meksikossa hoitolaitoksessa mitä piditte?
että hormooniperäisen syövän kanssa on hyvä olla varovaisempi,itse olen kyllä syönyt mitä eteen on kannettu.....
Haluatko sanoa: "Älkää missään tapauksessa vähentäkö stressiä, koska jotkut tutkimukset väittävät, ettei se auta syöpään!"
Miksi? Mikä on motiivisi?
aina joku väärä ajatus tai asenne. oimme uskoa, että saamme esim flunssan ja saamme sen silloin aika varmasti.
Olen ollut itse kiltti ja miellyttämisenhaluinen kasvatuksestani johtuen. Lapsena suojelin usein veljeäni isän hirmuvallalta, annoin omastani pienemmille sisaruksille, josta sain kehuja. Koskaan en uskaltanut sanoa vanhemmilleni vastaan. Muutin hyvin nuorena pois kotoa, koska tunsin tukehtuvani. Elämä olikin hauskaa ja huoletonta n vuoden verran, kunnes tapasin tulevan mieheni.
Huomasin heti alussa, että hän on todella vaikea luonne, mutta ajattelin, että minä kyllä sopeudun, kuvittelin jopa suojelevani muita naisia tältä narsistilta.
Narsistin kanssa eläminen on välillä ihanaakin, mutta arvaamatonta, koskaan et tiedä mistä kohta tuulee. Yritin sopeutua, enkä koskaan häntä edes arvostellut, vaikka hän juoksi vieraissa, lomaili yksin ja eli ison perheen isänä kuin poikamies.
Minulla oli usein kurkkukipuja ja tulehduksia, yskin usein, vaikka ei ollut yskä. Nämä oireet ovat oikeastaan viesti "kuuntele minua" ja sanat ikään kuin jäävät kurkkuun ja aiheuttavat kipua.
Avioliittoa kesti yli 20 v, lopulta sain tarpeekseni ja aloin tehdä mitä halusin, saipa äijä maistaa myös "omaa lääkettään", josta sekosi täysin. Oli huvittavaa seurata kuinka entinen öykkäri oli kuin lammas ja yritti rukoilla, että jatkaisin liittoa. Ei ero silti helppo ollut koska kuitenkin olen aina halunnut olla uskollisesti aviossa.
Eron jälkeen olisin halunnut keskustella ja selvitellä asiat miehen kanssa, mutta uusi naisystävä otti ohjat käsiinsä ja yritti hoitaa asiat miehen puolesta. Jäi siis tavallaan käsittelemättä koko juttu. Lähetin kyllä miehelle kirjeen, jossa kerroin, miltä minusta tuntui, se oli terapeuttista, mutta naisystävä siihenkin vastasi pilkallisesti, joten siitäkin jäi paha maku suuhun.
Kaikki kurkkuongelmani ovat olleet kuitenkin siitä saakka poissa.
N. 10 v sitten oli taloudellinen menetys takauksen vuoksi ja 5 v joutunut (suostunut) auttamaan vanhempiani ja muitakin sukulaisia ja unohtanut välillä itseni täysin, stressi on ollut miltei kroonista. On turhauttavaa kun ne joita on yrittänyt auttaa, ovat ihan samassa tilanteessa, eli olen tehnyt tavallaan turhaa työtä, oma pää on vaan huolista harmaantunut. Varsinkin tällainen kiltti, joka ei vieläkään ole oppinut sanomaan EI, sairastuu itse lopulta. Olen kyllä syönyt terveellisesti, en ole koskaan tupakoinut ja alkoholia käytän vain joskus ja vähän silloinkin. Hiipivä syöpä on oikeastaan antanut merkkejä väsymyksen ja haluttomuuden muodossa jo pitkään.
Kohdunkaulansyöpä on juuri se syöpä, joka sopii niin hyvin historiaani. Pyöritin kauan sitä piinallista filmiä avioliitostani, miksi mahdollistin itse sellaisen kohtelun ja pettämisen niin pitkään. Mieleen ovat viime vuosina tulleet myös muistot seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsuudenkodissa. Itsesyytökset, katkeruuden lisäksi ovat ne pahimmat terveytemme uhat.
Olen oikeastaan kiitollinen tästä sairaudesta, se on tarpeeksi pelottava. Sitä on myös läheisten pakko kunnioittaa.
vesipiippu. Muutama vuosi sitten ostettu.
Taitaa olla sama kapistus kuin suolapiippu, jotenka eikun kokeilemaan.
Nimi hämäsi.
sen oikea nimi on. lykkyä tykö!!
Viime huhtikuussa minulla todettiin follikulaarinen lymfooma. Edelliset 10 vuotta olivat täynnä vastoinkäymisiä (tosin koko parikymmentä vuotta kestäneen avioliiton aikakin). Erosimme 10 vuotta aikaisemmin riitaisen avioliiton jälkeen riitaisesti. Ex-mies sai kaikki 4 lasta eikä antanut minun edes tavata heitä. Mutta elatusmaksut jouduin maksamaan. 98 huhtikuussa ainut veljeni teki itsemurhan 37-vuotiaana, siinä meni samalla lapsuuskoti. Vuoden päästä huhtikuussa ainut tyttäremme hukkui 17-vuotiaana. Löytyi vasta 2 viikon päästä. Edes arkun ääressä ex-mieheni ei puhunut minulle mitään eikä puhu vieläkään.
7 vuotta kestänyt suhde avioliiton jälkeen loppui kun sulhaseni jätti minut, koska hänen mielestään surin liikaa lapseni kuolemaa. Masennuksen takia en kyennyt töihin ja jouduin taloudellisiin vaikeuksiin. Niitä sitten selviteltiin 1,5 vuotta ja se uuvutti minut. No, toissa syksynä löysin uuden miesystävän ja olin elämäni kunnossa ja onnellinen. Hän jätti minut puolen vuoden jälkeen, koska olin liian väsynyt. Kolmen viikon päästä siitä löytyi tämä syöpä, joka ei ole nykyisillä keinoilla parannettavissa. Lääkäri lupasi 10 vuotta elinaikaa. Eli siis uskon, että kaikilla näillä vastoinkäymisillä on ollut merkitystä siihen, että elimistöni vastustuskyky on huonontunut niin, että syöpä pääsi iskemään.
MUTTA: Viime keväänä kun minut jätettiin, olin niin masentunut, että ajattelin, että tytön kuolinpäivänä huhtikuussa hyppään samaan jokeen, johon hänkin hukkui. No, huhtikuun 4. päivä löydettiin tämä syöpä, joka oli mulle "pelastus" siten, että alkujärkytysten jälkeen, kun luulin kuolevani, halusinkin elää!
Nyt käyn töissä, entisten vaaleiden hiusten sijalle sain ruskeat, kiharat hiukset. Olo on parempi kuin ns. terveenä eli siis ennen kuin tauti löydettiin. Saan 2 vuotta vasta-ainetta, jolla ainakin siirretään taudin uusiutumista.
Olen joutunut sairastamaan ja kärsimään kaikki hoidotkin ihan yksin, ilman kenenkään tukea ja olen totta kai ollut masentunut kun koko kesänkin tuijottelin yksin kattoon eikä kukaan edes soittanut saati käynyt.
Mutta en ole jostain syystä niin masentunut kuin ennen enkä niin katkera vastoinkäymisistä kuin ennen olin. Tämä elämä on niin lyhyt (myös terveillä), että täytyy yrittää nauttia jokaisesta päivästä ja nousta sieltä masennuksen syövereiden pohjaltakin aina välillä pois. Ja ihanaa oli kun olen kaksi kertaa käynyt jo tanssimassakin, edellisestä kerrasta oli 1,5 vuotta!
Kyllä iltaisin itkettää kun yksin mietin kohtaloani mutta päivisin enimmäkseen nauran aina kun on mahdollista, koska en ole kuullut, että itkusta olisi hyötyä mutta NAURU KUULEMMA PIDENTÄÄ IKÄÄ!!!!
Voimia ja halauksia kaikille!!!
Mielipiteeni nykyajan trendi sairaudesta nimeltä masennus:
Tuntuu että se on lähisukua laiskuudelle.
Ahkerat nousee sängynpohjalta mielellään mutta
onkohan niin
että laiskuus on syy jäädä sinne makaamaan!
Tämä minu mielipide.
johtanut itsemurhaan. Se on varmaankin sitten sinusta laiskuuden huippu.
Sen kun vaan pomppaamme sängystä virkeänä pystyyn ja lopetamme laiskottelun. Enpä ehtinyt sanoa tuota veljellenikään ennen kuin ampui itsensä "laiskuuttaan" ja "laiskuuttani" en jaksanut nousta sängystä ylös tyttäreni kuoleman jälkeen.
Täytyypä opetella ahkeraksi ja unohtaa tämä syöpä ym. vastoinkäymiset ja alkaa ahkeraksi!
että helpoimmin masentuvat juuri liian ahkerat ja tunnolliset ihmiset.
masennus ei ole leikin asia eikä laiskan ihmisen merkki joka ei sängystä viitsisi nousta.
Miesystäväni joka koko elämänsä teki pitkiä päivä
päivysti eikä pitänyt sairaslomaa koskaan.
Masentui ja päätti päivänsä,silloin kun ihminen on syvästi masentunut hän ei jaksa edes nousta sängystä
ylös eikä näe siihen edes mitään syytä.
Sinun kirjoituksia olenkin kaivannut. Kerrot hyvin koko elämän kirjon. Joillekin (myös minulle) on annettu niin kova kallo, että kaikki pitää opetella kantapään kautta.
Niin sinun kun monen muunkin elämässä tuntuu olevan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. MIKSI? Jokaisella on vastoinkäymisiä. Miksi toiset selviää niistäkin paremmin kuin toiset? Mene ja tiedä.
Kehotan sinua miettimään vakavasti kirjan kirjoittamista. Aiheena tietenkin oma elämä. Ei omalla nimellä eikä oman paikkakunnan tunnistusta. Sellaisesta kirjasta olisi apua monelle vaikeuksian kanssa kamppailevalle. KIrjoitat selkeästi ja asioita kaunistelematta. Itsellesi se olisi terapiaa. Saisit purettua kaiken tuskan sanoiksi.
Kirjoittamasi luonnoksen voit näyttää jollekin. Vaikkapa paikallisen koulun äidinkielen opettajalle. Pienkustantajia löytyy pilvin pimein jos suuret eivät kirjoitustasi huoli.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin. Kirjoittele välillä palstalle.
ei ole voimia. Ei kerta kaikkiaa pysty tekemään mitään. Se, joka on kokenut masennuksen,tietää,ettei se johdu laiskuudesta.
Olen miettinyt kirjan kirjoittamista jo tyttäreni kuoleman jälkeen. Silloin kirjoittelin tuntemuksiani ruutuvihkoon ylös kun ei ollut ketään, kenen kanssa jakaa surua. Jossakin vaiheessa aloittelin jo tietokoneelle kirjan alkua.
Sama homma tämän lymfooman kanssa. Olen aloitellut jo kirjoittamista. Heikon olon vuoksi jatkuva kirjoittaminen jäi, olisi ollut hyvä kirjoittaa vaikka päiväkirjanomaisesti, nyt ei enää muistakaan kaikkea.
Itse luin tyttäreni kuoltua kaikki mahdolliset kirjat, jotka liittyivät suruun ja sain tukea. Samoin syöpäni löytymisen jälkeen syöpään liittyvät kirjat.
Olen siis harkinnut asiaa. Yhtenä keväänä äitienpäivän alla kirjoitin paikallislehteen jutun, millaista äitienpäiväni olivat silloin kun lapset olivat pieniä ja elämä vielä mallissaan ja millainen oli se äitienpäivä kun poikieni kanssa kävin katsomassa tyttäreni ruumista ruumishuoneella.
Sain paljon kiitosta, ihan kirjoittamisen asiantuntijoiltakin vaikka ehdin jo katua kirjoittamistani. Mutta siinä sain purettua tuntemuksiani ja auttaa samalla muita.
Eli ehkäpä joskus kirjoitankin.
masentunutta turinaa jonkun maijameikäläisen kurjasta elämästä. Mutta jos löydät tien uuteen elämään, vaikka noiden vaikeuksien kautta, ja kirjoitat valoisasti, viisaudella, niin sille voisi jo olla lukijoitakin.
Mikäli kirjoitat kokemuksesi kaikkien saataville niin lukijoita löytyy. Markkinointi on tietysti sellainen mikä pitää osata hoitaa. Siihenkin löytyy ammatti-ihmisiä.
"Jonkun" rankat elämänkokemukset asetaa omat vaikeudet kohdalleen. Ihminen kuvittelee "vain minulla on näin vaikeaa". Lukiessaan todella raskaista kokemuksista moni huomaa ettei ne omat vaikeudet niin isoja olekaan. Sitä ikään kuin saa perspektiiviä mitä vasten peilata.
Meitä ihmisiä on moneksi. Yksi tykkää yhdestä toinen toisesta. Ikäihmisenä olen ennättänyt lukemaan ja kuulemaan monenlaisia tarinoita. Yksikään tarina ei ole jäänyt vaille vastakaikua. Aina oppii uutta ja näkee asioita uudessa valossa.
Kirjan kirjoittamisessa on toinenkin näkökulma. Kirjoittaessaan joutuu väkisin muistelemaan kipeitä asioita. Juuri siinä piilee se juju. Kirjoittaminen ja asioiden käsitteleminen on terapiaa. Saa työstettyä kovat kokemukset ja pääsee jatkamaan omaa elämää.
Kirjoittaessa ei kannata miettiä, että kirjoittaa kirjaa, vaan kirjoittaa itselleen terapiana. Silloin tulee parasta tekstiä. Ammattilainen tarkistaa ja pyytää korjaamaan sen mikä pitää korjata tai muuttaa.
Itseni lisäksi tiedän monta ihmistä jotka lukisivat mielellään sinun elämäntaipaleen kaltaisen kirjan. Älä lannistu, aloita heti. Anna tulla se mikä on tullakseen. Työstä tekstiä jälkeen päin.
Ilmoita heti kun olet saanut kirjan valmiiksi. Pistän sanan kiertämään. Onnea ja menestystä niin elämässäsi kuin kirjan kirjoittamisessakin.
Ja vaikka se on syövästäni, kirjoitin sen valoisalla asenteella. Jätin sen syrjään pariksi viikoksi, jotta voin katsella sitä uusin silmin. Pidän tyylistäni. Ihmiset, joille olen tekelettäni näyttänyt, ovat myös pitäneet siitä. Kirjoitan huumorilla. En ollut mikään helppo potilas, vaikka tautini oli lievemmästä päästä.
Olen samaa mieltä, jotain surkeaa mutinaa ei kukaan jaksaisi lukea. Miksi lukisi? Jos kirjoittaja ei ole oppinut mitään kokemuksistaan, miksi kirjoittaa ollenkaan? Paitsi omaksi terapiaksi. Siihen kirjoittaminen on mainio keino.
Kirjani tullee markkinoille piankin.
Voitko vähän vihjaista, että mitenkä löydän sen, haluaisin ostaa ja lukea sen..?
se on julkaistu. Jollei se ole markkinoinniksi katsottavaa ja siksi kiellettyä.
Uskon todella, että katkeruus ja stressi altistavat syövälle. Masentunut ei välitä syödä terveellisesti, ja stressi vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen yms.
Väsymys ja haluttomuus on oireita siitä että syöpä on kehossa. Minäkin olen ollut vuosia jotenkin epänormaalin tunneköyhä, mikään ei oikein ole saanut minua innostumaan. Vuosien takaiset vääryydet minua kohtaan ovat vaan risteilleet ajatuksissani, vaikka niiden olisi jo luullut jättävän rauhaan. Me kyllä itse valitsemme ajatuksemme, mutta joskus marttyyri meissä haluaa huomiota vaikka sairastuttamalla.
sellaista ihmistä,jonka elämä viimeiset 10.vuotta on ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.
ruusuilla tanssimista. Toisilla vaan menee paremmin kuin toisilla. Itse olen omakohtaisesti huomannut, että vaikeuksilla on tapana kasaantua yksien ja samojen ihmisten päälle. Enkä aina jaksa uskoa sitäkään, että "kenellekään ei anneta enempää vastoinkäymisä kuin jaksaa kestää".
Elämän laki on se, että saat mitä haluat ja saat mitä pelkäät.
Minun elämässäni se on aina ollut niin.
Tämä syöpäkin on varmaan välillä ollut lomalla ja ollut oireeton, mutta sitten kun pelko ja negatiiviset ajatukset ovat saaneet vallan, oireet ovat palanneet.
Nyt tilanne elämässäni oli sellainen, että oikeastaan annoin syövälle luvan tulla esiin. Se pelasti minut velvollisuuksilta ja päättämättömyyteni sai ratkaisun. Nyt hoitavat tahot päättävät tekemisistäni pitkään, eli voin lakata miettimästä, mitä tekisin ja minne menisin lähimmän puolen vuoden aikana.
Eikö ole ihmeellistä.
syövälle lupa onhan se ihmeellistä kun itse voipi ohjailla.
Eli stressaannuin muiden ohjauksesta eli olin ajopuu. Valvoin viikkokaudet taistellen itseni kanssa, otanko oman elämän haltuuni vai toteutanko muiden toiveita ja annan oman elämäni mennä "hukkaan", olin jo luovuttamassa oman elämäni muiden käyttöön, kunnes tämä sairaus ratkaisi kaiken. Tämä sairaus on niin vakava, että muiden on sitä pakko kunnioittaa.
Syöpä diagnoosin jälkeen en jäänyt laakereilleni lepäämään vaan käytin kaikki ravintotieteen tarjoamat mahdollisuudet ja tein täydellisen asennemuutoksen.
Päätin elää vain itselleni, meditoin, rentouduin, harjoitin anteeksiantoa.
Karsin ruokavaliostani lihan, sokerin yms turhan. Otin käyttöön kaikki tietoni ravintoaineista ja angiogeneesin estoon vaikuttavat ruoka-aineet.
Leikkauspäivä oli jo määrätty ja olin menossa tiistaina ensimmäiseen sädehoitoon. Maanantaina sainkin kuulla, että näytteissäni ei ollutkaan enää syöpään viittaavaa.
En itsekään oikein käsitä mitä tapahtui, joten tällä kertaa poistun syöpäpotilaiden joukosta.
Voikaa hyvin.
rohkeampi. Kun kasvaimeni löytyi, se oli lääkärin mielestä sentin mittainen. Kun spesialisti tutki sen toisen kerran, se oli vain puolen sentin pituinen. Poistettu kasvain oli 4.5mm. Oliko se siis tosiaan kutistumassa?!
Jos olisin ollut rohkeampi, jos olisin tiennyt syövästä ja terveydestä edes sen verran, kun nyt tiedän (ja uskon), en olisi mennyt leikkaukseen. Ei tarvitsisi pelätä lymfodeemaa nyt. Mutta voikohan ne lymfaputketkin saada kuntoon asenteilla ja ruoalla?
Kehomme on viisas, se osaa korjata kaiken kun saa siihen kunnon raaka-aineet. Haavat esim paranevat aina paremmin, jos olemme hyvässä kunnossa. Aivot ja verenkierto toimivat paremmin kun ravinnossa on riittävästi oikeita rasvahappoja. Lihaksemme vahvistuvat kun saavat proteiinia ja liikuntaa, joka auttaa kehoa valmistamaan mm ns mielihyvähormooneja.
Kehomme osaa valmistaa esim erilaisia aminohappoja(ei kaikkia) ym, mutta ei ilman ravinnosta saatavaa tukea.
Netistä löytyy kyllä paljon tietoa, sitä ei kyllä kannata suodattaa näiden palstojen kautta, jos itsetunto ei ole vahva. Minä olen ravintoammattilainen, mutta siltikin arvostelu ja pilkka tuntuu pahalta.
Mennyt on mennyttä. Teit kaiken sen hetkisen tiedon perusteella. Et voi muuttaa sitä enää.
Voit vaikuttaa vain tähän päivään, päivä kerrallaan tulevaisuuteen.
Tee jokaisesta päivästäsi hyvä päivä, rakasta itseäsi.
Ehkä vaikuttaakin.
Ennen sairastumistani elämääni hallitsi kolme kovaa koota:
-kateus
-kauna
-katkeruus
Ja nuo kaikki elämää kohtaan.
Nyt on toisin, nautin ja nauran elämässä ja elämälle.
Pysähdys ja vasten seinää joutuminen opetti sen kuinka paljon tässä elämässä on hyvää.
Enään en etsi joka asiasta niitä huonoja juttuja vaan hyviä.
uskon todella että stressi on syy miksi sain syövän. sairastuin imusolmukesyöpään ja sitä ennen kärsin hirveästä stressistä noin kolmisen vuotta. elämäni oli aivan sekaisin enkä voinut puhua kenellekään. uskon että siksi sairastuin!
on ollut enemmän ja vähemmän stressiä. On ollut taloudellinen menetys, eli minut vapautettiin kaikesta maallisesta, en osannut sitä aluksi surra, koska oli muitakin huolia. Olen ollut oikea narsistimangneetti, aina kun olen päässyt eroon yhdestä, toinen on ollut jo "oven takana". He ovat olleet naisia. Minun taitojani yms. on käytetty hyväksi törkeästi, tietysti olen itse suostunut siihen. Itsesyytökset myös nakertavat terveyttä, kuten katkeruuskin.
Välillä olen innostunut hoitamaan itseäni, syönyt ravintolisiä, kuntoillut, olen noussut alhosta ja jaksanut jopa nauttia elämästä, mutta tuntuu, että juuri silloin joku tulee kateelliseksi ja alkaa murentamaan hyvää mieltäni.
Viimeiset 5 vuotta ovat olleet myös paineisia ja sressi on vienyt jaksamisen ja itsehoito on unohtunut.
Olen oikeastaan odottanut, että sairastun, minulla nyt on hyvä syy keskittyä vain itseeni.
Uskon, että sairaus on läksy, jonka me tarvitsemme, oppiaksemme jotakin.
Monta vuotta olin pitkään henkisessä kriisissä ja jonotin terapiaa puolitoista vuotta kunnes pääsin viime alkukesänä. Mutta sitten sairastuin syöpään viime joulukuussa. Uskon että henkinen kriisi vaikutti sairauteni puhkeamiseen. Nyt pikkuhiljaa käymäni terapian avulla opin kunnioittamaan itseäni ihmisenä ja terapia jatkuu nyt uudella hoitomuodolla sairauteni takia. Tiedän muutamia joiden elämä oli ihan hyvällä mallilla, silti he sairastuivat syöpään tai pahaan tautiin. Elämä on arvoitus, ei voi muuta kuin elää päivä kerrallaan. Tsemppiä!
vaan saa syöpäsolut "elämään".
Itse asiassahan meissä kaikissa on jo syöpä - se, kenessä se puhkeaa, on sitten eri asia.
Olen lukenut artikelin japanilaisista - liki kaikista kuolleista (joille tehty ruumiinavaus) löytyi syöpä - vaikka eivät sitä itse tienneet eivätkä siihen sairastuneet.
Mitä tämä kertoo?
Ehkä sen, että JOS emme tiedä sairastavamme syöpää, emmekä ravaa jatkuvasti tutkimuksissa - saatamme elää täysipainoisen, rikkaan elämän - ilman syöpää...
Omakohtainenkin kokemus on: isäni dementoitui 82-vuotiaana - ainut "syy>" kuolemaan. Häneltä löytyi alkava eturauhassyöpä, joka olisi kuulema pitänyt höylätä. Mutta hän ei todellakaan kuollut syöpään - vaan elämanhaluttomuuteen ja periksi antamiseen.
SIIS: SISUA, TAISTELUMIELTÄ> JA U S K O A PARANEMISEEN!
NÄIN ON, YSTAVÄT!
joka saa syöpäsolut villiintymään.
Se on totta, että kaikilla meillä on kehossamme syöpäsoluja.
Uskon, että jos meillä sitten on sellainen tilanne, että monta vaikuttajaa on samanaikaisesti rasittamassa, syöpä lähtee kehittymään.
On murheita, masennusta, katkeruutta, ravinto ei ole kunnossa yms.
pyri mikään filmi eikö muuka vaa minäb tulen otan sen kaiken ylös kja muisti kuivumaab mutta sinä mitä sitte teet ei kukka tiejävcb
silmälasit päässä tai selvin päin.