Isän kuoleman(8 vuotta sitten) jälkeen meidän perheen elämä on mennyt vain alaspäin. Tähän ei liity mitään traagista tarinaa, että äiti masentui ja rupesi ryyppäämään, vaan traagisinta os se, ettei meidän elämässä ole tapahtunut mitään lähes kymmeneen vuoteen!
Kun isä vielä eli, me tehtiin asioita ja tavattiin ihmisiä. Nykyään äiti ei enää luota keneenkään, ei edes omiin veljiinsä ja siskoihinsa. Kukaan ei ole ikinä tukenut meitä. Omassa asunnossammekin olemme kuin vankeina, koska yksi naapuri on ahdistellut meitä ja tekee joskus todella inhottavaa kiusaa.
Toinen veljistäni on suht normaali, mutta toinen on kärsinyt tästä kaikesta niin, että se on todella sisäänpäin vetäytynyt. Se ei juuri puhu, ei lähde mihinkään eikä sillä ole kuin yksi kaveri.
Tämä kaikki on niin kärjistynyt, että riita syttyy vaikkei kukaan tekisi mitään, mistä normaalisti syntyisi riitaa. Yhtäkkiä äiskä vain saattaa kilahtaa jostain asiasta ja sitten se latelee kaikki asiat, jotka on ikinä tuottaneet sille jtn negatiivista.
Musta tuntuu, että äiskä inhoaa meitä. Se varmasti inhoaa itseäänkin, ja luulen, että se on aika lähellä hermoromahdusta. Mitä mun pitäisi tehdä? Mä en oikeasti tiedä, koska kaikki, mitä teen on aina väärin. Jopa jos menen vessaan väärään aikaan, niin se saa joskus äiskän raivostumaan.
Kun isä vielä eli, me tehtiin asioita ja tavattiin ihmisiä. Nykyään äiti ei enää luota keneenkään, ei edes omiin veljiinsä ja siskoihinsa. Kukaan ei ole ikinä tukenut meitä. Omassa asunnossammekin olemme kuin vankeina, koska yksi naapuri on ahdistellut meitä ja tekee joskus todella inhottavaa kiusaa.
Toinen veljistäni on suht normaali, mutta toinen on kärsinyt tästä kaikesta niin, että se on todella sisäänpäin vetäytynyt. Se ei juuri puhu, ei lähde mihinkään eikä sillä ole kuin yksi kaveri.
Tämä kaikki on niin kärjistynyt, että riita syttyy vaikkei kukaan tekisi mitään, mistä normaalisti syntyisi riitaa. Yhtäkkiä äiskä vain saattaa kilahtaa jostain asiasta ja sitten se latelee kaikki asiat, jotka on ikinä tuottaneet sille jtn negatiivista.
Musta tuntuu, että äiskä inhoaa meitä. Se varmasti inhoaa itseäänkin, ja luulen, että se on aika lähellä hermoromahdusta. Mitä mun pitäisi tehdä? Mä en oikeasti tiedä, koska kaikki, mitä teen on aina väärin. Jopa jos menen vessaan väärään aikaan, niin se saa joskus äiskän raivostumaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omalle äidilleni kävi samalla tavalla, isän koulema jäi häneltä jonkin turvallisuuden tunteen, jota teillä parenta vielä kiusaava naapuri.
nyt pitäisi toimia nopeasti, yhteys jonnekin mistä saatte perheterapiaa ja voimia elää kivaa ja hauskaa elämää, sillä kuolemasta on jo pitkä aika.
Äitisi tarvitsee aikakin tosi järeää apua, elämää valuu hukkaan.
Uskalla tehdä jokin radikaaliveto, sitä vastustetaan, mutta uskallan luvata, että se auttaa ja ilon tulemaan elämäänne.
Nyt teidän kaikkien elämä menee vähän hukkaan ilottomassa arjessa.
Toivoisin niin että saisit parempaa tilalle, halauksia sinulle.