Siis tuo meidän poika on nykyään ihan mahdoton! kiukkuaa ja kitisee vaan melkein jatkuvasti. Äskenkin taistelin, että sain nukkumaan kun oli ihan väsyksissä! Ymmärrän, että kun oppii kaikkea uutta koko ajan niin ei malttaisi nukahtaa mutta pitääkö siitä kiukutella noin kamalasti! Ei ole hyvä sylissä olla(huutaa, yrittää istumaan, raapii ja potkii), ei hyvä sängyssä, ei kelpaa maito, ei nukahda viereen vaan raapii, vetää hiuksista ja touhuaa, ei jaksa kuitenkaan olla hereillä vaan kitisee koko ajan! Eikä auta ulos lähtö. rattaissa vaan huutaa ja kitisee...
ja kun sen vihdoin saan nukkumaan niin saattaa kyllä nukkua 2tuntia mutta kun herää on vieläkin ihan poikki ja kiukuttelee. Olen yrittänyt pidentää pojan unia niin, että kun alkaa kitistä, kuulostelen vähän aikaa jos vaikka itsekseen nukahtaisi uudelleen. Mutta ei, itku vaan voimistuu. olen yrittänyt myös, että kun on vielä unenpöpperössä niin "tassuttelen", ei auta, ei auta syli, ei maito vaan sieltä nousee laitoja vasten ja on muka niin pirteä, että. Puolentunnin päästä taas kiukuttelee väyksissä jne,jne... On alkanut vastustaa melkein kaikkea! Pukemista, riisumista, vaipanvaihtoa... huokaus...
Osaa kylä päivän mittaan olla ihanakin! Nauraa ja hymyilee, halii ja pusuttelee. Mutta tuo kiukuttelu vie kaikki minun voimat... Eikö voisi kaikki olla edes vähän helpompaa...?
Onko muilla ollut tälläistä? Loppuuko iän myötä? Onko tämä vaan joku varhainen uhmaikä? vastauksia toivon!!!
ja kun sen vihdoin saan nukkumaan niin saattaa kyllä nukkua 2tuntia mutta kun herää on vieläkin ihan poikki ja kiukuttelee. Olen yrittänyt pidentää pojan unia niin, että kun alkaa kitistä, kuulostelen vähän aikaa jos vaikka itsekseen nukahtaisi uudelleen. Mutta ei, itku vaan voimistuu. olen yrittänyt myös, että kun on vielä unenpöpperössä niin "tassuttelen", ei auta, ei auta syli, ei maito vaan sieltä nousee laitoja vasten ja on muka niin pirteä, että. Puolentunnin päästä taas kiukuttelee väyksissä jne,jne... On alkanut vastustaa melkein kaikkea! Pukemista, riisumista, vaipanvaihtoa... huokaus...
Osaa kylä päivän mittaan olla ihanakin! Nauraa ja hymyilee, halii ja pusuttelee. Mutta tuo kiukuttelu vie kaikki minun voimat... Eikö voisi kaikki olla edes vähän helpompaa...?
Onko muilla ollut tälläistä? Loppuuko iän myötä? Onko tämä vaan joku varhainen uhmaikä? vastauksia toivon!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nukkumaan meneminen on välillä aivan toivotonta. Jos ei satu pullolle väsähtämään, niin nukuttaminen on kyllä työn takana.
Meillä onkin sitten alettu tekemään niin, että mennään sänkyyn (joka siirrettiin seinänviereen, ettei mies tipu toiselta laidalta) Minä otan satukirjan käteen ja luen sitä. Poika tulee välillä kuuntelemaan lukemista, mutta sitten pitää taas mennä ja kulkee pitkin sänkyä.
Luen sadun loppuun ja laitan itse ns. nukkumaan. Suljen muka silmät ja annan miehen edelleen kulkea sängyssä. Välillä remuaa minunkin kimpussa mutta vedän yleensä peiton korviin tai sitten miehen otan kainaloon, josta pako tapahtuu aika nopsaan.. Aikansa kuljettuaan ja kitistettyään nukahtaa.
Välillä toinen on NIIN poikki. Silmät ummessa saattaa mahallaan maata hetken ja taas täytyy nousta menemään. (näkee että toisella on puolivalot kokoajan päällä, mutta ei vaan voi antaa periksi unelle)
Mietin että pitäisikö vaan laittaa huutamaan omaan sänkyyn, mutta en raaski. On kai se kuitenkin turvallisempi olo, kun äiti on vieressä.
... meilläkin toimisi tuo viereen nukuttaminen. Olisi kaikista helpointa. mutta poika raapii, vetää tukasta ja läiskii kämmenellä naamaani(on hirveän kiinnostunut kasvoista varsinkin)... Ei tietenkään tahallisesti halua satuttaa mutta kun ei vielä ymmärrä että satuttaa... peiton alle ei auta mennä. Osaa ryömiä sinnekkin. Ja kun poika ei ole sitä sorttia, että "väsyttämällä" saa nukkumaan...
No mutta toivottavasti menisi ohi ajan myötä. :) ainaskin haluan ajatella positiivisesti.
Kuulostaapa tutulta. Meillä 10 kk poika myös ja nukahtaminen on ollut "ongelma" lähes koko hänen elämänsä ajan! Ja jos väkisin yritit nukuttaa,meni nukuttaminen vieläkin pidemmälle ja sai hysteerisiä kohtauksia. Tällöin oli pakko laittaa valot päälle ja lattialle, silloin oli poika yhtä hymyä ja huuto lakkas seinään. Joku oli saanu meillä voiton! Jos laitoit liian nopeesti pojan taas sänkyyn ja valot pois alkoi uus hysteerinen kohtaus!! Poika on aina mennyt nukkumaan 11-12 aikaan, jolloin on itse jo ollut niin väsynyt, ettei vaan ole meinannut jaksaa. Yrittäkää te jaksaa!! NYT poika menee yleensä helposti nukkumaan. Vielä on bad bad iltoja, mutta nyt aika on muuttunut puolesta yöstä klo 8-9, jolloin itse jaksan paremmin taistella. Meillä auttoi asiaa USAan muutto, jolloin meni aika ihan sekasin. Se ei nyt ehkä ole hyvä vaihtoehto yleisellä tasolla. En tiedä oisko kuinka ajan kanssa muuttunu. Nyt on vaan alkanut viikon aikana poika välillä heräileen klo 4 aamulla ja saattaa touhailla ja raapia, vetää tukasta, huutaa ym tunnin verran kunnes nukahtaa uudelleen....Kunpa olisi ohimenevää!! Kauhulla odottelen tuleeko siitä uusi "tapa". Toivottavasti teillä menee ajan kanssa ohi, tiedän tasan mitä joudutte kestään!!
Melkoisen samat virret lauletaan meilläkin. Poika nyt 10,5 kk ja olin jo laittaa tänne kyselyä, että onko muilla 10-11-kuisilla tätä samaa. Meillä ns. normaalit toimenpiteet eli vaipanvaihdot, pukemiset, riisumiset ym. ovat menneet yhdeksi itkuksi ja kiemurteluksi. Lisäksi jos ei jotain haluamaansa saa tai on sellaisissa paikoissa, joissa ei ole luvallista olla (esim. verhoissa roikkuminen, kun ei oikeen viitsis ruveta sentään lapsen takia verhoja poistamaan) ja sitten ottaa pois, niin hirveen dramaattinen huuto tulee. Mutta ennen niin mukava vaipanvaihto on melkein pahin.
Kysyisin lisäksi muilta, että onko kellekään tuttua, että tämän ikäinen lapsi herää lähes joka iltapäivä päikkäreiltään lähes hysteerisen itkun kanssa? Meillä ollut nyt tätä useampi viikko. Kun on nukkunut n. 2 tuntia (suht normaalit ip-päikkärit), niin rupee unissaan itkemään. Ei auta vaunujen heijaus eikä mikään. Vaikka ottaa syliin ja juttelee lempeästi tyyliin äiti tässä, ei ole mitään hätää, niin itku vain yltyy. On selvästi vielä unissaan. Sitten 5-10 minsan kuluttua jotenkin herää ja edelleen itkee. Sitten vasta rupee rauhoittumaan.
Oon miettinyt, että voiko eroahdistus ilmetä tällä tavalla? Meidän vesseli ei öisin juuri itkeskele (paitsi tutin perään pientä vikinää). Ei juurikaan vierasta ihmisiä.
Iltaisin nukkumaanmenot ovat olleet varsinaista väsytystaistelua 8-kuisesta lähtien (siihen asti menikin aivan liian hyvin). Nyt kun on annettu keikkua sängyssä vähän aikaa pystyssä, niin on vähän helpottuneet. Tää meidän kaveri on onneksi tuossa vaiheessa hyväntuulinen, iltapuuron ja iltapesun aikaisesta väsymyksestä ja kiukuttelusta ei oo tietoakaan. Yhdessä vaiheessa oli yleistä, että nukahti ensin ihan nätisti (ehkä 15-20 minsassa), sitten nukkui puoli tuntia ja sitten TSADAM! virkosi jotenkin ja kampesi pystyyn ja oli pirteä kuin peipponen. Ja tämä toka nukutus sitten kestikin jopa reilun tunnin. Usko meinasi loppua.