Jenna oli päätöksensä tehnyt. Hän alottaisi dieetin, jotta voisi näyttää muille, että hänkään ei ollut mikään idiootti, joka ei pystyisi mihinkään. Mutta.. miten?
Mitään pillereitä hän ei söisi, se oli varmaa. Joten ei auttanut muu kun lenkkeily, syönnin vähentäminen. Kaikki.
-Jenna, tule syömään! Jennan äiti huusi alhaalta keittiöstä.
-Mmm. Jenna käveli alakertaan. Ihana ranskalaisten ja lihapullien haju tuli Jennaa vastaan. Jenna pysähtyi. -Äiti, en oikein jaksa syödä tänään. Minulla ei ole vain nälkä.
-Jenna kulta. Oletko sairas? Äiti käveli Jennan luokse. -Missä kuumemittari on?
-Äiti. En ole kipeä, ei ole vain nälkä. Mutta Jennan maha kurisi. Oikeastaan hänellä OLI nälkä, mutta hän ei söisi.!
-Hei Jenna, mikset ota runsaampaa annosta? Miten aiot pärjätä seuraavan tunnin, ennen kuin pääset taas mäkkäriin? Pojat ilkkuivat rukalan jonossa. Jenna oli ottanut vain näkkileivän ja vettä. Jamba oli myös joukossa. Hänkin ilkkui.
Jenna ei edes syönyt näkkileipäänsä, vaan joi vain vettä. Puoli lasillista.
-Jenna, minun täytyy puhua kanssasi. Jennan äiti astui huoneeseen - koputtamatta.
-ÄITI mikset voi koputtaa?!?!? Jenna karjui.
Äiti pysähtyi ja vaikeni. Hän oli tyrmistyneen näköinen.
-Jenna...
-Mene POIS nyt! Haluan olla RAUHASSA!!!
-Jenna kulta.
-EN OLE SINUN KULTASI! HÄIVY! SUKSI KUUSEEN!
-JENNA rauhoitu! Minulla on oikeus tulla huoneeseesi koputtamattakin! Olet sairas, et ole syönyt viikkoon! Jotain täytyy tehdä, millä elät??
Jenna syöksyi ulos huoneesta. Alakertaan, ja kadulle. Hän juoksi, juoksi ja juoksi. Hän löysi itsensä mäkkärin edestä. Hän meni sisälle, haluten tilata isoimman aterian. Mutta sisällä häntä odotti yllätys. Koko poikajoukko-kaikki luokan pojat olivat siellä.
-Hei kattokaa, tankki on täällä!!!
-Joo haistakaa paska! Eikö teillä ole parempaa tekemistä? Jamba, olet suurin nörtti koulussa, ja olet aina haukkunut noita! Nyt esität vain jotain aivan muuta! Olet tosi sairas ja tiedoksi vaan että olen laihtunut viisi kiloa!!!
Pojat vaikenivat.
Samana yönä Jenna näki unta, että laihtui paljon. Koko ajan, kunnes hänen vartalonsa oli kuin keppi. Se oli keppi, pää oli vain pää.
-Ei, ei ei! Jenna huusi.
-Tällästä halusitkin, laihtua paljon! tuntematon ääni sanoi.
-Ei. En halua olla keppi!!!
-Sitten syö! Syö normaalisti niin et ole keppi, etkä lihava. Bonatso...
-Hyvä on. Syön kunnolla!! Lupaan!
Jenna heräsi hikisenä. Äiti oli hänen huoneessaan taas.
-Äiti. Onko meillä ruokaa?
**** **** **** ****
>>>>Jatkuu myöhemmin, kommentteja?!
Mitään pillereitä hän ei söisi, se oli varmaa. Joten ei auttanut muu kun lenkkeily, syönnin vähentäminen. Kaikki.
-Jenna, tule syömään! Jennan äiti huusi alhaalta keittiöstä.
-Mmm. Jenna käveli alakertaan. Ihana ranskalaisten ja lihapullien haju tuli Jennaa vastaan. Jenna pysähtyi. -Äiti, en oikein jaksa syödä tänään. Minulla ei ole vain nälkä.
-Jenna kulta. Oletko sairas? Äiti käveli Jennan luokse. -Missä kuumemittari on?
-Äiti. En ole kipeä, ei ole vain nälkä. Mutta Jennan maha kurisi. Oikeastaan hänellä OLI nälkä, mutta hän ei söisi.!
-Hei Jenna, mikset ota runsaampaa annosta? Miten aiot pärjätä seuraavan tunnin, ennen kuin pääset taas mäkkäriin? Pojat ilkkuivat rukalan jonossa. Jenna oli ottanut vain näkkileivän ja vettä. Jamba oli myös joukossa. Hänkin ilkkui.
Jenna ei edes syönyt näkkileipäänsä, vaan joi vain vettä. Puoli lasillista.
-Jenna, minun täytyy puhua kanssasi. Jennan äiti astui huoneeseen - koputtamatta.
-ÄITI mikset voi koputtaa?!?!? Jenna karjui.
Äiti pysähtyi ja vaikeni. Hän oli tyrmistyneen näköinen.
-Jenna...
-Mene POIS nyt! Haluan olla RAUHASSA!!!
-Jenna kulta.
-EN OLE SINUN KULTASI! HÄIVY! SUKSI KUUSEEN!
-JENNA rauhoitu! Minulla on oikeus tulla huoneeseesi koputtamattakin! Olet sairas, et ole syönyt viikkoon! Jotain täytyy tehdä, millä elät??
Jenna syöksyi ulos huoneesta. Alakertaan, ja kadulle. Hän juoksi, juoksi ja juoksi. Hän löysi itsensä mäkkärin edestä. Hän meni sisälle, haluten tilata isoimman aterian. Mutta sisällä häntä odotti yllätys. Koko poikajoukko-kaikki luokan pojat olivat siellä.
-Hei kattokaa, tankki on täällä!!!
-Joo haistakaa paska! Eikö teillä ole parempaa tekemistä? Jamba, olet suurin nörtti koulussa, ja olet aina haukkunut noita! Nyt esität vain jotain aivan muuta! Olet tosi sairas ja tiedoksi vaan että olen laihtunut viisi kiloa!!!
Pojat vaikenivat.
Samana yönä Jenna näki unta, että laihtui paljon. Koko ajan, kunnes hänen vartalonsa oli kuin keppi. Se oli keppi, pää oli vain pää.
-Ei, ei ei! Jenna huusi.
-Tällästä halusitkin, laihtua paljon! tuntematon ääni sanoi.
-Ei. En halua olla keppi!!!
-Sitten syö! Syö normaalisti niin et ole keppi, etkä lihava. Bonatso...
-Hyvä on. Syön kunnolla!! Lupaan!
Jenna heräsi hikisenä. Äiti oli hänen huoneessaan taas.
-Äiti. Onko meillä ruokaa?
**** **** **** ****
>>>>Jatkuu myöhemmin, kommentteja?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo,joooooo jatka just hyvä!!!!!!!!!1
Kiitos vaan palautteestasi. Yllätyin, kun tää otettiin näin positiivisesti vastaan..
Mä silti toivon, ettei kukaan loukkaantuis tästä tekstistä... Niinkun, haukkumasanoista ym.
Kiitos kun olette olleet niin ymmärtäväisiä.
Aion pikimmiten jatkaa!
Ja odotan ihan lisää kommentteja, tähän kolmasosaan.
Olen myös tekemässä uutukaista pitkäkirjoitustani, joka ei ihan ole novelli. Kirja pikemminkin.
Siitä tulee osia ehkä noin.. hmm. No, 20 kappaletta. Toivottavasti jaksatte lukea sitä. En kerro aihetta.. Vielä.
Mutta siihen asti...
Kiitoksia paljon!
Ymmärrän hyvin miltä tuntuu.. Olen itsekin ylipainoinen, ja kerran yritin laihduttaa, se ei loppunut hyvin... :( Olen nyt tyytyväinen itseeni tälläisenaan...
Mutta sinun tarinasi tuo hyvin esille sen, että maailmassamme on monta ylipainoista ihmistä, heitä syrjitään ja kiusataan, kukaan ei auta ym.. :(
Olen iloinen, että vihdoinkin joku kirjoitti jostain muusta kuin rakkaudesta!!!
Paitti onhan tuossa sitä rakkauttakin... :( Olen sitä mieltä, että JATKA kirjoittamista..! Ehkäpä jotkut tajuaa jotain, miltä kiusatuista tuntuu. Ja siksi voin olla kiitollinen sinulle.