Olen 15vuotias tyttö ja olen masentunut ja sen takia hermostun helposti. tarvisin apua/ neuvoja miten voisin päästä eroon hermostuneisuudesta ja pystyisin lopettaan pahasti sanomisen siskoilleni. pystyykö kukaan auttaan?
tarvin apua :(
masentunut tyttö
9578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Masentumisen oireita ovat erilaiset vihan purkaukset. Ei sille voi mitään.
Sen tiiän mut haluisin eroon niistä mut en vaan pääse.. :(
Täs ois kaks vaihtoehtoo:
1. (mä ottasin ehkä tän) Kun hermostut jollekki nii ajattele miltä susta tuntuis jos sulle sanottas niin ja piä sanat sisällä laske vaik kolmeen ennen ku sanot sen ja mietit et oisko se järkevää. :)
2. Kerrot sun vanhemmille et sul ei oo kaikki hyvin tai jtn sinne päin.
-12wee tyttö (;
Kiitos yritän kokeilla kumpaakin, jos ei kumpikaan auta niin sit meen vaikka lääkäriin.. mut kiitos kumminkin :)
Hyviä neuvoja kullan kalliita
ystävät, perhe ym. ... juttele heille ja huomaat piankin että niin ihanien ihmisten seurassa ei ole mitään syytä olla masentunut...
jos sen siskon kanssa nyt on ongelmia niin älä yritä ensimmäisenä häntä vaan vaikka lähintä ystävää.
Aivan itsenäinenkin pohdiskelu on hyväksi ja vältähän sulkeutumista vaikka kuinka masentaisi, sillä niin ihminen ei pääse yli paljostakaan.
Parempia päiviä .) ~17wee tyttö
Mene puhumaan terkkarille. Masennuksesta ei voi pakottautua pois "lopettamalla" sen, ainoa keino on hakea apua. Masennuksesta pääsee irti suht nopeasti, muutamassa kuukaudessa, mutta se edellyttää avun hakemista. Mene siis terkkarille tai puhu masennuksesta jonkun kanssa, joka voi auttaa sinne menossa :).
Kiitos neuvoistanne mutta olen käynyt jo terkkarilla ja psygologilla jotka meinas lähetää mut terapiaankin.. kavereita ei kiinnosta kun niillä on omat elämät ja nähdään vaan koulussa ja välillä muuallakin... siskoja ei kiinnosta muita kun siskopuolta joka taas kertoo kaiken eteenpäin :( siinä on menny luottamus muihin :( mut kiitos neuvoistanne tosi paljon :)
Ihanaa, että olet kuitenkin rohjennut ottaa ensimmäisen askeleen. Mutta miksi ihmeessä kieltäydyit terapiasta? Siellähän pääsisit purkamaan ajatuksiasi ja tunteitasi turvallisesti. Oikastakseni mahdollisen väärinkäsityksen kerron, ettei terapia ole mitään "kallon kutistusta". Vai pelkäätkö ehkä leimautumista? Terapiassa käymisessä ei ole mitään hävettävää! Päinvastoin se voi olla parasta, mitä voit tällä hetkellä itsellesi tehdä, varsinkin kun kerroit, ettei sinulla ole oikein ketään luotettavaa juttukaveria ainakaan tällä hetkellä.
Voimia sinulle :)
Musta tuntuu et se on ihan noraalia et siskoille ja veljille rähjäilee tossa iässä.
Eikä siinä ole mitään väärää,koska se on normaali.
Mutta jos sulla on paha olo noin muutenkin,niin mene vaikka koulun terkarille. Ne on ihan just sitäkin varten siel että niitten puoleen voi kääntyä jos on hätä. Ei kannata aliarvioida omaa hätäänsä ja masennusta.Eikä missään nimessä hävetä sitä.Tsemppiä sulle