Olen joutunut semmoisen epäilyksen valtaan, että minulla saattaa olla enemmän sisaruksia, kuin vanhempani ovat kertoneet.
Onko mahdollista tarkistaa maistraatista/saada muuten selville omalle vanhemmalle kirjattujen perillisten tiedot?
Tämä ei oikein kuulu asiaan, mutta arvelisin, että täällä asiasta tiedetään. Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Onko mahdollista tarkistaa maistraatista/saada muuten selville omalle vanhemmalle kirjattujen perillisten tiedot?
Tämä ei oikein kuulu asiaan, mutta arvelisin, että täällä asiasta tiedetään. Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kävin kysäisemällä mieheltäni, onko hänellä enemmän lapsia jossain kuin meidän kaksi yhteistämme ja yksi tytär aikaisemmasta avioliitostaan.
Vanhempasi ovat ilmeisesti elossa vielä. Mikset kysy heiltä suoraan?
Jos perheemme välit olisivat kovin avoimet, minun ei tarvitsisi epäillä, että olisi tämmöistäkään salaisuutta. Jostain syystä kuitenkin epäilen. Ja epäilen, että vaikka saisin vanhemmiltani vastauksen, suhtautuisin siihen epäillen.
Tiivistys: Perheemme välit eivät ole kovin avoimet.
Olisin edelleen kiitollinen asiallisista vastauksista!
Asiaan perehtymättömänä en osaa sanoa tämän enempää:
1) pyydä vanhempiasi koskevat virkatodistukset sukututkimusta varten kaikista niistä seurakunnista, joihin he ovat eläessään kuuluneet (seurakuntaan kuulumattomista kai henkikirjoittajalta?).
2) edellinen koskee elossa olevia vanhempia. Jos he ovat jo kuolleet, joku perikunnastanne on joutunut hankkimaan vastaavat todistukset perunkirjoitusta varten, joten tiedot löytyvät perukirjojen liitteistä.
Muista, että henkilötietoja koskeva lainsäädäntö on nykyään aika tiukkaa. Luullakseni ainakin Suomen Sukututkimusseuran sivuilla (www.genealogia.fi) on kerrottu jotain siitä, millaista tietoa saa jakaa. Varmaankin myös Oikeusministeriöllä ja Kirkkohallituksella on jokin kanta tähän, joten tutustu taustoihin alkajaisiksi.
On aika lapsellista kuvitella, että kaikissa perheissä ja suvuissa keskusteltaisiin kaikista asioista avoimesti jne.. Katin kontit! Siksi tällainen palsta on varmasti parempi paikka kyselyihin kuin sukulainen, jonka vastaukseen ei kuitenkaan voi luottaa. Jostain muuten luin, että ennen aikaan, jos on sattunut syntymään vähän sopimattomasti avioton lapsi, niin lapsen vanhemmiksi onkin saatettu ilmoittaa papille jotkut toiset lähiomaiset häpeän peittämiseksi! Ennen vanhaan Suomessa ei ollut sosiaali- ja terveydenhuoltoa, joten ihmiset olivat aika yksin ja ongelmat oli pakko ratkoa jotenkin perhepiirissä. Tätä taustaa vasten ajateltuna siis virkatodistuksetkin saattavat olla periaatteessa virheellisiä. Tietenkin suurin osahan niistä on varmaan oikeita ja luotettavia. Mutta tuskin ainakaan kaikki. Tässäpä annoin ehkä pohdittavaa sukututkijoille, miten salaisuuden selvitetään:)?
Olin yhteydessä sikäläiseen maistraattiin. Epäily on perusteltu syy saada virkatodistus vanhemmistaan. Minulle on nyt tilauksessa kaksi semmoista.
Kiitos vastauksista.
Ja sille toiselle epäilijälle: olisikohan sinunkin IHAN varmuuden vuoksi syytä tsekata sen oman alfa-urhosi virkatodistus. Ettei tarvitsisi enää epäillä... Niin paljoa.
Tuossa on vaan sellainen pieni ongelma, että näiden alfa-urosten kaikki lapset eivät välttämättä näy missään todistuksessa. Alfa-naaraiden osalta nykypäivänä taitaa olla aika vaikea välttyä noilta merkinnöiltä, paitsi jos poistuu niiden ratkaisevien kuukausien ajaksi ulkomaille.
Nykyisten avoliittojen aikana on aivan varmasti samantapaisia asioita meneillään parhaillaankin. Kukapa nyt kaikista lapsista niin selvän ottaa.
Varhaisempina aikoina avioliitossa syntynyt lapsi sai automaattisesti aviomiehen sukunimen, oli sitten isä kuka tahansa.
Nyt sen saa sitten äiti ilmoittaa, samalla kun esittelee lapsen isänkin viranomaisille. Mahtaako aina osua oikeaan tänäkään päivänä.
Ainahan on sukututkimusta mollattu näillä epämääräisillä syntymätodistuksilla, ja kuitenkin voimme olla varmat, että hyvin pieni prosentti on näitä syrjähyppelyitä.
Aikaisempina vuosisatoina sitä paitsi siveellinen käytös oli hyvin tarkkaan säädeltyä ja tarkkailun alaista, 1700-luvulla saattoi saada kuolemantuomion hairahduksestaan.
koska vastausta ei saa pyytämälläkään esim. Mieslahden (Paltamo) kirkkoherran virastosta.
Kysyin mummini 3-4 ensimmäisen aviottoman lapsen isää (sama henkilö), että tietäisi, kuka on ollut isoisä, mutta vastausta ei tullut. Siellä maalla
on vielä varmasti ollut ihmisiä, jotka tuntevat asiat. Peittelyä ja vääristelyä koko sukututkimus.
Vai tutkitaanko sukuja vain siksi, että saadaan hymistellä tunnustettujen isovanhempien kuvalle?
Minä kunnioitan mummiani, joka jaksoi tehdä työtä aamusta iltaan ja elättää lapsensa kalastamalla Oulujärvestä, käymällä sahalla töissä ja leikkaamalla iltaisin matonkuteita, kun oli tehnyt ruoan kaikille ja pessyt käsin pyykit.
Luulisi, että eletää 2000-lukua ja kaikki olisi niin kuin pitääkin, vaan kissan viikset!
Itselläni on poika, joka ei näy missään virallisissa papereissani ja olisin halunnut, että näkyisi, vaan ei ole mitenkään mahdollista. Poikani on vaimoni aviottomana lapsena ja hänen edellisen miehensä sukunimellä, eikä sitä voi muuksi muuttaa.
Muut lapseni tietävät, että heillä on ollut velikin (poikani kuoli v. 2001), mutta aikanaan sukututkijat ihmettelevät tätä kummallisuutta, vaikka kuinka on tiedossa jopa hautakin.