Eli on tainnut kehittyä tässä yhden pojan kanssa jotain pientä juttua... puhuttiin niin oltiin sitä mieltä että oko molemmille käy et jos olis jotai enemmänkin.. Mut tietenkin mä kehitin itselleni ongelman siitä et mä en ole edes ihastunut häneen! tajusn sen sen jälkeen kun oltii puhuttu... Mitä teen? tapailenko poikaa ja katson mitä tapahtuu vai sanonko suoraan etten pysty.. se olis aika vittumaista sitä kohtaan.. Olenko laittanut vaan liian suuret vaatimukset poikaystävälle ja pitäisi vaan olla rennompi ja hyväksyä hänet sellaisenaan... vai lähestyinkö häntä vain siksi että hän oli helppo... en osaa vastata näihin omiin kysymyksiin joten jos teillä on jotain mielipiteitä tähän niin kirjoittakaa :>
pitääkö olla ihastunut..
tsäbäy
2596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olis aika ikävää että jos ite tunnet ettei sinula oo mitään häntä kohtaan mut jatkat suhdetta. rehellisyys maan perii, ainakin lopuksi. kyllä on parempi että jatkate sen oikean ettimistä ettekä oota että millon siihen toiseen kyllästyy lopullisesti. tää tyyppihän saattaa olla ihan täydellinen mutta ei vaan sinulle. kyllä se on niin että se, kun ihastus astelee vastaan niin ku katseet kohtaa ja sydän pomppaa kurkkuun ja mahassa on prhosia, se se on mahtava tunne ;) ei tunteista sovita, ne tulee kyllä itsestään. jos nyt tokaiset pojalle suoraan ettei kiinnosta niin se ehkä sattuu nyt mutta ei varmastikkaan jää kaivmaan yhtä paljon kuin että itsensä huijaaminen->avioon->lapset->kyllästyminen->avioero...
no joo, taidan nyt vähän taas liioitella mutta suunnilleen noin se menee. :( no, toivottavasti asiaan saadaan ratkaisu. :D
anteeksi kirjoitusvirheet. uninenn.. nukkumaan? -> :)