Isän kuoltua (2005)jakamattoman kuolinpesän osakkaina 3lasta ja leski. Leski haluasi luopua käytännössä kaikesta omaisuudestaan ja osuudestaan kuolinpesään lasten hyväksi. Miten käytännössä tulisi menetellä, että verot olisivat kohtuulliset.
Perinnöstä/omaisuudesta luopuminen
Jokkex
131253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaikka leski onkin kuolinpesän osakas niin hänellä ei silti ole mitään osuutta kuolinpesään. Te lapset omistatte jo kaiken, mitä isältänne jäi. Tilanne on tietenkin toinen, jos vainaja nimenomaisesti testamentilla jätti jotakin leskelle.
Eri asia on sitten, jos ositus on jo tehty ja leski on siinä saanut ehkä tasinkona kuolinpesältä omaisuutta. Siitä, kuten muustakin omasta omaisuudestaan leski voi lahjoittaa pois vaikka kaiken, jos tahtoo. Lahjavero menee yli 4.000 euron lahjasta.
Kiitos vastauksesta. Kyseessä on pienehkö maatila ja ositusta ei ole tehty, eikä isällä ollut testamenttia. Perukirjaan merkittiin äidin asumisoikeus asuinrakennuksessa.
Tilasta on myyty hiljattain yksi tontti ja rahat ovat perikunnan tilillä koskemattomina. Käsittääkseni näistä rahoista kuuluu puolet äidille, vai olenko ymmärtänyt väärin?
Vaikka kysymyksessä ei ole erityisen suuri summa, niin tuntuu lahjavero kohtuuttomalta maksettavalta.
puolen, josta ovat jo maksaneet perintöveron.
Halvimmalla pääsette kun odotatte lesken kuolemaa ja perinnon saatuanne maksatte perintöveron, joka on ihan kohtuullinen tällä hetkellä.
Jos taas leski lahjoittaa lapsilleen kaiken omaisuutensa joutuvat lapset maksammaan lahjaveroa, joka on suurempi kuin perintövero.
Tila on hieman syrjässä ja äiti haluasi asumaan taajamaan. Talokin on nykymittapuun alkeellinen ja lämmityskuluja, työtä ja neliöitä turhan paljon vanhalle ihmiselle. Eläke on kuitenkin niin olemattoman pieni, ettei sillä elä. Koska äidillä on omaisuutta hän ei saa esim. tukea asumiseen. Vaivalla hankittu pieni omaisuus tulisi pikku hiljaa nakerrettua. Mahdollinen terveyden romahtaminen ja tarve hoitokodille tms. voisivat syödä perinnön nopeasti. Jos on omaisuutta vähänkin ja vaikka se olisi kuinka kovalla työllä ja tuskalla hankittu, niin ensin se on kulutettava ennen kuin yhteiskunta tulee apuun.
Ehkä olisi helpompaa ostaa äiti ulos ja järjestellä rahat sitten jotenkin. Valitettavasti lapset ovat sen verran köyhiä ja velkaisia, että sekään ei ole helppo järjestely.
Tilan myyminen ulkopuoliselle ei sekään tunnu sopivan kaikille osakkaille.
"Jos on omaisuutta vähänkin ja vaikka se olisi kuinka kovalla työllä ja tuskalla hankittu, niin ensin se on kulutettava ennen kuin yhteiskunta tulee apuun."
>>Eikös se omaisuus hankita juuri siksi, että se käytetään silloin kun on tarve???? Vaihdetaan asunto pienempään ja ostetaan erotuksella palvelua - yms...
Onhan se niinkin, mutta asioissa on monta puolta. Joskus vain tuntuu väärältä jos ihminen raataa elämänsä pienellä palkalla yhteiskunnalta mitään pyytämättä, mutta kaikki valuu hukkaan kun pitää lopussa vähäinen omaisuus syödä etenkin menetetyn terveyden vuoksi. Yleensä vanhemmat haluavat jättää lapsilleen jotain edes vähäistä perintöä, jos eivät ole kyenneet/ymmärtäneet esim. heidän koulutustaan järjestää.
Itsestäni en ole suoranaisesti huolissani, mutta tyttärestäni enemmänkin. Sairastan ikävää tautia (KLL) ja on mahdollista etten näe tytärtäni aikuisena. Vaikka rahalla ei kaikkea saa, niin monia asioita sillä pystyy järjestämään. Jos mummulta jotain jää niin tarkoitus ei ole kohdallani niitä itse kuluttaa.
Sieppoo vain kun katsoo miten monet vähällä työllä elämässä ja vielä terveinä selvinneet nauttivat yhteiskunnan tuista ja toisten pitäisi vaivalla ja kieltymyksellä hankitut säästöt syödä.
ei lapsille tarvitse penniäkään jättää.Me möimme rantatontin ja talon pois suomesta ja nyt asumme Espanjassa vuokraasunnossa.Eli pikku hiljaa menee rahat,mutta riittää meille.Lapset kyllä kävivät pottuilemassa ja kerjäämässä,mutta saavat jos jotain jää.
Saa hussata kaikki itse jos haluaa. Mielestäni vanhemmilla pitäisi kuitenkin olla oikeus lahjoittaa lapsilleen mitä haluaa, siis veroitta. Saavathan he tukea lapsiaan taloudellisesti esim. opiskeluaikana jos varaa on.
Itse en haaveile enää mistään kuluttamisesta vanhana kun näyttää vähän siltä, että eläkeikä voi jäädä saavuttamatta. Eri asia olisi jos tytär olisi aikuinen ja hyvin koulutettu, mutta kun ei ole edes ekaluokkalainen.
Pyydä mummua antamaan rahaa lapsen kuluihin. Sehän on verotonta.
Kysymys on lähinnä kuluista tulevaisuudessa, mikäli minusta aika jättää kovin ennenaikaisesti.
Mummun 700 euron kuukausieläkkeestä ei paljoa jaella ja lapsi on vasta 4v. Kun lapsi opiskelee, niin mummu on kaikella todennäköisyydellä haudassa ja minullakin on se riski keskimääräistä paljon suurempi.
Mummun varallisuus on siis kiinni tässä jakamattomassa kuolinpesässä, jossa käteisvaroja ei pahemmin ole. Mummu itse haluasi luopua tästä kiinteästä omaisuudestaan (osuudesta)lasten hyväksi.
Mulla oli äskettäin samantyylinen juttu. Oikeusapu.net:n juristit jeesas. Kokeilisit säkin.
-sama
Kiitos vinkistä. Tarkoitus onkin ottaa yhteyttä asiantuntijaan, mutta vähän selvitellä alustavasti kun olen melko ulkona tämän tyyppisistä asioista.
Kirjoittaja on huolissaan lapsensa tulevaisuudesta, kun tämä ehkä jää ilman vanhempaa jo nuorena. Hän ei siis tunne velvollisuudekseen jättää lapselleen omaisuutta omaisuuden vuoksi, vaan helpottaakseen lapsen elämää orpona.Jos hänellä olisi varaa myydä talonsa ja lähteä Espanjan lämpöön, hänellä ei varmaankaan olisi tätä huolta lapsestaan.
Itsekin olen usein ajatellut sitä, kuinka jotkut rällästävät ikänsä ja pahan paikan tullen ovat yhteiskunnan ruokalistoilla. Ja ne toiset säästävät ja kituuttavat - pystyäkseen huolehtimaan itse itsestään. Kannattais kaikkien siis elää kuin viimeistä päivää.
Voisitteko ajatella laittavanne tilan vuokralle?
Oletteko kysynyt aioista viranomaisilta? Jos tilaa ei ole myyty, ei ole myöskään käyttörahaa. Miten äiti voisi siis ilman tukea maksaa vuokransa kylällä?