Menetin lapset nyt poika 10v ja tyttö 8v sijaiskottiin kaksi ja puolivuotta sitten juomisen takia.Lasten kanssa tapaamiset on sujunut sovitusti ja alkoholiin en ole koskenut koko sinä aikana kun lapset vietiin.Nyt tämä perhe on sitä mieltä,että lapseni tarvivat koppaterapiaa.Lakimieheni sanoi,et mul on oikeus saada tietää miksi.Kukaa ei kerro ja tämä terapia kestää 3v,eli en saa lapsiani takasin.Olen käyny ja käyn työssä ja asunto ja kaikki muutkin asiani on kunnossa.Auttakaa minua miten voin toimia,et lapseni palaavat kotiin?
bio-äiti
haluan tietoa
762223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Valitettavasti sinua en osaa auttaa, mutta eikös se periaate ole; kun huostan syyt poistuvat, lapsi "pitäisi" palauttaa? Käsittääkseni täällä monia vanhempia joille lasta, ei siltikään palautettu?..
Kysymys: Mitä ihmettä on koppaterapia???
häiriön lisäksi, joilla sijarit on aivopesty näkemään lapsessa kuin lapsessa vauvaiässä tapahtunutta hyljeksintää ja vauvan tarpeiden täyttämättä jättämistä. Tarkemmin siis ks-häiriötä hoidetaan tuolla koppaterapialla.
Nuo ovat niitä höyryhattuisten psykodynaamisen koulukunnan psykiatrien hörhöilyjä, joille ei liene mitään tieteellistä perustaa. Aikaisemmin naapuripalstalla vöyhötettiin aiheesta paljonkin, eikä oikein aina tiennyt, itkeä vai nauraa. Se ainakin selvisi, että mitä vähemmän koulutettu henkilö on kyseessä, tuollaiset leikkitieteet uppoavat kuin kuuma veitsi voihin varsinkin, kun ne on esitetty heidän kurssituksessaan amerikkalaisilla kauhutarinoilla terästettynä.
Googleta noita sanoja, niin löytyy enemmän.
oli toisella lapsella taustalla ihan todellinen kiintymyssuhteen häiriö, jonka äiti itsekin myönsi ja lisäksi lapsi oli masentunut, vaikka oli tosi pieni vielä.
Mutta ei siinä kukaan mistään koppaterapiasta puhunut, paljon vain syliä ja välittämistä niin pikkuhiljaa alkoi joskus nähdä hymyäkin lapsen kasvoilla.
Eikö yksi syy kiintymyssuhdehäiriölle voi olla myös se, että lapset erotetaan tutusta vanhemmasta? Siis minulle on näin ainakin väitetty... Ja väittäjä oli ihan perheneuvolan psykologi...
Kysymys oli silloin 10v täyttäneen pojan 6vk osastojaksotutkimuksista...
meidän tapauksessa oli kuitenkin selkeästi kyse äidin laiminlyönnistä.
Ja tottakai huostaanotto aiheutti myllerrystä lapsen mielessä eli pitkäaikainen juttuhan siitä tuli, masennuksesta toipumisesta.
Ja masennus oli olemassa jo ennen huostaanottoa johtuen äidin olemattomista kiintymyksen osoituksista joka siis johti häiriöön.
Minä näin näitä lapsia jo paljon ennen huostaanottoa joten tiedän ihan omakohtaisesta kokemuksesta.
täytyykö sitä ks-häiriötä olla näkemässä sielläkin missä sitä ei ole?
Olen kaktuksen kanssa siitä samoilla linjoilla, että mielestäni mitään terapiassa juoksua tarvita, se on ihan liian yliarvostettua nykyisin muutenkin. Kannattaa nyt ainakin katsoa kotiutuminen, jos ne masennukset kaikkoavat kotiin pääsyn myötä.
Siis lasten masennuksestahan ei aloittaja puhunut, mutta se nyt on yksi niistä oireista, joista vaahdotaan ks-häiriön yhteydessä. Plus pitkä lista muuta oirekuvaa, joka kyllä voi merkitä muutakin kuin huonoa kotia ja ks-häiriötä, mutta se siellä sijareiden koulutuksessa unohdetaan kertoa ihan täysin.
kyselen, että mistä sinä tiedät mitä sijareiden koulutuksessa kerrotaan?
Oletko itse ollut siellä?
Minä nimittäin en ole joten olen täysin keltanokkana hommani aloittanut ja tietoa on ollut hankittava muita teitä.
Toki minulla muuten oli vuosien kokemus lasten kanssa työskentelystä ja lastenhoidosta ja omiakin jo oli siinä vaiheessa, kun meille nämä lapset sijoitettiin.
Yksi ystäväni aloitti sijarina viime vuoden puolella, joten kurssit oppeineen ovat vielä tuoreessa muistissa. Toinen lopetti muutama vuosi sitten, palasi omaan palkkatyöhönsä sen jälkeen kun sisarensa lapset olivat kotiutuneet.
mistään terapiasta. Mutta yrittävät nyt tietysti parempien korvausten toivossa nähdä lapsissa kaikenlaisia "oireita", joita juoksevat kauhistelemassa jollekin psykiatrin puolikkaalle.
Oletko sama bio-äiti joka kirjoitti alempaan keskusteluun jonka "toimittaja" aloitti? Tämä henkilö ei ole toimittajaa nähnyt kuin unissaan.
Olen itse huostaanotetun lapsen vanhempi. Olen kirjoitellut tällä palstalla jo jonkin aikaa. Toisella nimimerkillä kylläkin.
Jos kertoisit/kirjottaisit tarkemmin tilanteestasi niin yritän auttaa sinua.
[email protected]
Avasin tämän sähköposti osoitteen juuri tälläisiä tarkoituksia varten.
Kirjoita jos haluat.
Tietysti saavat toki muutkin.
jolla on kokemusta huostaanottoasioista.
Jos sijarit tosiaan löytävät sellaisen kallonkutistajan, joka lapset koppaterapiaan määrää, niin pyydä asianajajaa selvittämään, onko sinulla mahdollisuutta hankkia jonkun toisen lääkärin mielipide asiasta.
suosittelen sen asianajajan hankkimista. parasta terapiaa lapsille on kun ovat kotona. lasten kotiutus tulee aloittaa kun huostan syyt ovat poistuneet. lisää syitä ei saa keksiä. itsellä lapset myös alkoholin takia huostassa ja raittiutta puolitoista vuotta ja lapset tulee kesällä kotiin. sekin lakimiehen ansiota.
ajaja vai oikeusaputoimiston kautta hankittu sellainen?
mitään terapiaa lapsille. Ja tiedä, mitä nämäkin lapset ovat joutuneet kokemaan, ennen huostaanottoa...
taidotonkin vielä?
Vai ymmärryksessä muuten vikaa?
Kun huostaanoton syyt ovat poistuneet, niin LAIN MUKAAN lapsi on kotiutettava. Siinä ei paina sijarin itkut, vaikka kuinka haluaisi omia toisen lapsen.
Miksi hän ei saisi palata omaan kotiinsa, jossa kaikki on hyvin?
Jos juoppo äiti on jonkin aikaa raittiina vain saadakseen lapset takaisin niin enpä sanoisi mitään siitä, kuinka "asiat on hyvin kotona". Todennäköisesti retkahtaisi kuitenkin, kun lapset on kotiutettu. Ja niinkuin edellinen sanoi, mistäs sinä tiedät mitä ne lapset ovat joutuneet ennen huostaa näkemään ja kokemaan? Jos pystyvät vielä kasvamaan täyspäisiksi aikuisiksi niin hyvä olisi, äitiinsä eivät luota enää koskaan.
VAIN saadakseen lapset takaisin?
Sanotko tosiaan, että omien lasten saaminen on vain? Minusta on tosi suuri saavutus ja näyttö lapsista välittämisestä, että päihteitä liikaa käyttänyt on pystynyt lopettamaan siihen paikkaan, kun lapset vietiin.
Sen peräänhän täällä häiriköt huutavat aina, että kun ei ole juomatta edes lasten takia. Voi helvetti, kun joku sitten on, niin siitäkin pitää tulla irvistelemään ja kuvittelemaan jotain omia hörinöitään.
Kummaa jankutusta, lakia vastaankin jopa.
Mutta minä vastaan niiden tietojen perusteella, mitä aloittaja on tilanteesta antanut, enkä harjoita mitään luulottelua ja kuvittelua toisen asioista.
Milloin ne lapset sitten pitäisi kotiuttaa tuossa tapauksessa? 5 vuoden päästäkö, jolloin lapsille järjestettäisiin taas uusi suuri muutos elämään, tosin myönteinen sellainen.
Vai siitäkö sinun jutuissasi on kyse, että ei pitäisi kotiutua ollenkaan?
Tarvitsisivat jonkun tahon mielestä "koppaterapiaa", ei ole esteenä lasten kotiutukselle.
Pyydät kirjallisen lausunnon sossultasi miksi ja mihin hoitoon lapsesi joutuisivat ja olet sen jälkeen yhteydessä kyseiseen hoitopaikkaan.
Silla onko asianajajasi yksityinen vai oikeusaputoimiston, ei ole mitään merkitystä, kunhan vaan asianajaja on perehtynyt lasten asioihin.
Älä anna periksi, minäkään en antanut ja loppu tulos oli hyvä.
lapset saattavat oireilla, paha sanoa kun emme heitä tunne ja siksi yleensä surettaakin lasten takia, kun keskustelua täällä käydään heistä, mutta se tärkein sivuutetaan...eli emme tiedä juuri näistä lapsista yhtään mitään.
Miten he itse tilanteen kokevat, millaisia ajatuksia on jne...itse toivon että jos tosiaankin olet saanut asiasi järjestykseen, saat myös lapsesi takaisin.
PESUE:n Leeni Ikoseen hän on ajanut huostaanoton
purkuja ja saanut lapsia pois.Soskut eivät milloinkaan pura huostaanottoa,vaikka syytä huostaanottoon ei enää olisikaan.Sijarit usein yrittävät saada jonkun diagnoosin lapselle,jotta olisi syytä pitää huostassa.Koppaterapiaa on täysin huuhaata jotkut sijarit laittavat lapset pyykkikoppaan ja leikkivät jotta se olisi kohtu ja lapsi syntyisi heille,vaikkei heillä ole minkäänlaista koulutusta.Vaadi huostaanotonpurkua soskutoimistosta kirjallisesti ota asianajaja
avuksesi muuten et onnista ja muista älä koskaan luota mitä sosku sanoo se on oltava paperilla.
itse olen sijari, mutta en ole ihan kaikkeen tutkimuspyöritykseen lähtenyt mukaan, lapsia on aikoinaan sijoituksen alussa tutkittu aivan tarpeeksi enkä ole aina niiden tarpeellisuudesta ollut samaa mieltä.
Mutta jos tosissaan askarruttaa, että voisiko mahdollisesti sittenkin käytöksen takana olla jotain muutakin kuin tavallista kiukuttelua, unohtelemista ym ym, kannattaa toki oman mielenrauhan vuoksi tutkituttaa.
Jos mitään erityistä ei löydy, sehän on hyvä.
Meidän sijaislapsilla on taustalla mielenterveysongelmaa, siis suvussa joten luonnollisesti se joskus mietityttää, mutta tässä vaiheessa ei ainakaan ole ajankohtaista mitkään tutkimukset, nähdään sitten mitä murrosikä tuo tullessaan.
Itse toivoisin tietenkin, että lapset saisivat elää terveenä, mitä hyötyä heidän sairastumisestaan ja diagnooseistaan olisi, hehän siitä kärsivät?
hyvä esimerkki täällä kirjoittavien höyrypäiden ajatusmaailmasta. Sossu syypää, sijarit syypäitä, yhteiskunta ja kuka ties vielä syypää. Voi bio-äitiressukkaa sen sijaan, kun lapset otettiin pois ryyppäämisen takia ja on se kumma ettei niitä palauteta takaisin ja traumojahan eivät varmaan ole saaneet, vaikka äiti onkin tainnut maata enimmäkseen sammuneena. Ja vielä aina palstalla väitätte puhuvanne "lapsen edusta", ja paskanmarjat, tässä se taas nähdään.
meedio vielä, että kuvittelee näkevänsä sellaisten ihmisten asioihin, joita ei ole edes tavannut ikinä.
Oletko sama luuska, joka vinkui, että kun juovat äidit eivät ollenkaan täällä kirjoita?
Sitten jos joku kirjoittaa rehellisesti asioistaan, niin jo joku tollo saa siitä hulluuskohtauksen.
Miksi on vaikea hyväksyä sitä, että kun asiat korjaantuvat, niin lapsen paikka on omassa kodissaan? Kirjoita eduskuntaan ja pyydä lakia muutettavaksi, jos et sitä asiaa pysty hyväksymään, että lapset asuvat kotonaan.
varmaan tässäkin tapauksessa voisi aloittaa pidentämällä kotona olemisaikoja, näissä ollaan kai aika varovaisia yleensä, kun on niin paljon kokemuksia lasten riepottelusta kotiin takaisin, retkahtamisen jälkeen taas huostaan...ei se voi olla lapselle hyväksi.
Ja kun emme tosiaankaan sen tarkemmin taustoista tiedä, on aika uhkarohkeaa mennä sanomaan, että lapset kotiin ja heti!
Että vaikka vaikealta tuntuukin, pitää edetä rauhallisesti.
että purkua voi rueta valmistelemaan.
Nimenomaan siksi, että purku kotona olon vähittäisene lisäämisineen kestää hyvinkin sen puoli vuotta, silloin 2 vuotta raittiutta on takana.
Aivan turha tuota ikuista laulua riepottelustakaan on aina olla tyrkyttämässä joka tapaukseen, koska päämääränä on kuitenkin lapsen kotiutuminen. Ei sijoitusta pidä jatkaa loputtomiin, koska ei lasta ole tarkoitus lopullisesti kotiuttaa sijoituspaikkaan kuitenkaan.
eikä äiti kerro, kuinka kauan alkoholi oli läsnä heillä. Mutta humalainen äiti ei ole lapsilla läsnä ja lapsen tarvitsemaa vuorovaikutusta ei muodostu.
Mitä varten kyseiset lapset pitäisi palauttaa äidilleen, jos on oletettavissa, että alkoholi on ollut hallitsevassa osassa perheen arkea. Tähän täytyy lisätä, että mikäli asia nyt noin on ollut. Paljon on perheitä kerma varsinkin, joissa äidit on kaappijuoppoja tai reilusti juovia, eikä huostaanottoja vain tehdä. Perhetyöntekijöissä yllätys yllätys on noita alkoholin ystäviä paljon, lie heillä ammatin suojissa hyvä lymytä.
Kuitenkin jos äiti aikoo pysyä raittiina, niin varmaan sitä kiintymyssuhdetta voi rakentaa vieläkin mitä on mahdollista aikaan saada. Läsnä olemattomia vanhempia on paljon, eikä aina ole syynä alkoholi. Jotkin äidit vihaavat lapsiaan, jos puoliso on hyljännyt ja ottanut uuden puolison, näiltä äideiltä pitäisi lapset ottaa huostaan koska äiti kostaa lapsille väkivallalla isän tekemiset ja nämä äidit pitävät kulissit jos ketkä.
kaikki juominen ole sellaista, että koko ajan juo.
Ja tuo on tosiaan huomattava asia, että paikallakin oleva vanhempi voi olla henkisesti pois jatkuvasti aivan muistakin syistä kuin alkoholin takia.
tiedän, että kyllä niitä repsahduksia sattuu joskus aikojenkin päästä ja juomakautta ei saada millään loppumaan.
on saatu loppumaan.
Ja mitä sinä tarkoitat suolla negatiivisella asenteella? Sitäkö, että kotiuttaminen ei saisi olla koskaan mahdollista?
Sitä suuremmalla syyllä lasten kotiuttaminen on alettava nopeasti, KOSKA KOTONA ON KAIKKI HYVIN!
mustavalkoajattelun mm. täysraitis äiti edustanee kenties. Ei kait se sanonta "raivoraitis" tyhjästä tule, vai mitä. Ja totta kaktus, repsahduksiakin tapahtuu pitkän ajan kuluttua.
oli heitto jollekin paskaisia marjoja syytävälle, joka nimimerkillään väitti omaa raittiuttaan. Sanotaan vielä, että juoppo en ole koskaan ollut, piikittele nyt sitten vihjailuillasi ihan mitä ikinä haluat. Tuollainen on juuri sitä asian unohtavaa toisen persoonaan menevää kirjoittelua, jota inhoan yli kaiken.
Niin tapahtuu.
Ja tältä toiselta fanaatikolta kysyn samoin kuin kaktukselta jo aiemmin:
Mikä on todellinen kantanne?
Sekö, että kotiuttaa ei koskaan alkoholistiperheeseen pitäisikään?
Kyllä joka suomalainen on alkoholismista sen verran lukenut, nähnyt ja tietoinen, että tuo saman lauseen mantramainen hokeminen ei paljon keskustelua eteenpäin kuljeta. Minä arvostan suoraan puhetta, kun se kulkee asiatasolla, eikä mene toisen persoonaan.
Onko teistä nyt siihen, että sanotte suoraan, mitä ajatte takaa tuolla jankkaamisellanne.
Mutta vastataan. Ensinnäkin kun alkoholistiperheestä huostataan lapset niin silloin alkoholismi on kyllä edennyt niin pitkälle, että suurin osa näistä "raitistuneista" retkahtaa ennemmin tai myöhemmin ja toinen osa joutuu käyttämään rahoitus- ynnä muita mielenterveyslääkkeitä loppuikänsä. Tämä on karu totuus ja siihen voit tutustua alkoholitutkimusta käsittelevillä sivustoilla, jos kiinnostaa. Tuskin aloittajankaan tapauksessa oli kyse mistään viikonloppukännäämisestä vaan jatkuvasta juomisesta ja lasten huollon laiminlyönnistä. Isästä ei tainnut olla puhetta ollenkaan, liekö juoppo hänkin?
En todellakaan ihmettelisi, jos sijaisperheen mielestä lapset tarvitsee jotain terapiaa tai hoitoa ja tämä hyvin mahdollisesti johtuu nimenomaan sen biokodin tapahtumista ja ehkä lasten tulevaisuudenpeloista. Ja nyt mukamas pitäisi noin vaan palauttaa lapset ja kaikki mennyt on unohdettu. Äiti ehkä onkin "unohtanut" mutta lapset ei!
unohtavat hyvinkin, mutta sijari ei.
Mutta tiedetäänhän se lääninhallituksia myöten, että sijaispaikat eivät täytä tehtäväänsä. Joskus 2-3 v sitten naapuripalstalla oli niin törkeää tekstiä hyvänä esimerkkinä tästä, että ei tosikaan. Ja nimenomaan siinä mielessä kun puhe oli päihdeperheiden lapsista!
Aivan tavallista jauhamista oli kertoa, miten lapset "voimakkaasti oireilivat vanhempien taholta tulleisiin pettymyksiin", vaikka toisaalta puhuttiin, miten sijoitus oli jatkunut jo vuosikausia. Sijoituksessa oli puuttunut siis aivan täysin lapsen henkinen tukeminen suhteessa omiin vanhempiin.
Jos kiinnostaa, niin vilkaise vaikka alapuolella olevan ketjun 'Lasinen lapsuus' loppupuolen kirjoituksia, niin tajuat - ehkä - mitä tarkoitan. Jos vaikka äiti eroaa alkoholistimiehestä ja eron jälkeen suhtautuu lapsen isäsuhteeseen samoin kuin sijarit, niin onpa tuhoisaa lapsen tunne-elämän kehitykselle.
Oikein työhönsä suhtautuvia sijareita näillä palstoilla tapaa toisinaan, mutta suurinta ääntä ikävä kyllä pitää yleensä se loppujoukko, joka täysin lapsen ihmisoikeuksien vastaisesti haluaa yksinkertaisesti kieltää lapselta suhteen raitistuneisiinkin vanhempiinsa.
Ei voi muuta kuin toivoa, että tätä tapausta ovat käsittelemässä viranomaiset, jotka eivät niputa kaikkia tapauksia yhteen pakettiin sinun tavallasi. Sen myötä kun kiinnostuin huostaanottoasioista, olen tutustunut päihdehuollon sivustoihin hyvinkin huolellisesti ja sitä samaa suosittelen myös sinulle. Jo pelkkä väitteesi, että osa raitistuneista joutuisi käyttämään psyykenlääkkeitä loppuikänsä, ei sisällä mitään todellisuuspohjaa. Tuurijuoppokin voi katkolla saada viikon pari jotain lievästi rauhoittavaa, mutta nuorten juoppojen kohdalla lääkitys loppuu siihen.
vaan realismia.
Tietysti joukkoon mahtuu toivottavasti paljon niitä alkoholisteja, jotka eivät repsahda enää koskaan.
asioihin, niin hyvä.
Toivottavasti tämän tapauksen käsittelyssä on järkeviä viranomaisia, joiden ajattelua yleistykset ja turha huoli eivät vääristele.
Nimittäin jos näytöksi raitistumisesta ei kelpaa yli KOLMEN VUODEN raittius, niin sitten ei kelpaa ollenkaan. Lasken sen siis niin, että kotiuttamisjaksokin kestää oman aikansa.
Nimenomaan lapsen etua ajattelevat toivovat, että ei-repsahtavia on mahdollisimman paljon.
Ja lapsen tunne-elämän kiinnittäminen jollain koppaterapialla sijariin olisi törkeää tässä vaiheessa! Sillähän vain rikottaisiin lasta lisää, koska kotiuttaminen pitää aina olla sijoituksen päämäärä, piti sijoittajataho lapsesti kiinni miten lujaa tahansa (mihin heillä ei todellisuudessa ole mitään oikeutta edes).
siihen että lastensuojeluviranomaisen avustamana ja avustuksella poistetaan lapsen perheestä huostaanottoon johtaneet syyt ja seikat.
Yksikoista:
huostaanotto ja sijoitus tähtäävät aina perheen jällleen yhdistämiseen.
Ei suinkaan siihen, että lasta alettaisiin vielä terapioimaan sijaisperheen jäseneksi. Sellaista ei mainita missään laissa eikä se ole lapsen edun mukaistakaan.
..kukaan vakavasti otettava ihminen käytä tuollaista kieltä?
..että alkoholisti- ja narkkariperheeseen ei tulisi lapsia palauttaa kuin todella pitkällisen pohdinnan päätteeksi -ja usean vuoden jälkeen. Sen verran olen nähnyt. Muista syistä huostaanotettujen kohdalla tilanne on tietysti toinen. Niin harva pysyy pidemmän päälle raittiina, että oikein turhauttaa päihdetyöntekijää.
..kun se vanhemman alkoholismi on aiheuttanut niin suuren särön vanhemman ja lapsen välille, ettei lapsi enää haluaisikaan palata? Mua ei huostaanotettu, mutta alkkisisä lopulta lähti. IKINÄ en olisi halunnut hänen kanssaan enää asua vaikka kuinka olisi raitistunut. Sori, mutta mun "lapsen luottamusta" ei olisi voinut enää palauttaa vaikka ei olisi koskaan enää pulloon koskenut. Nyt mulla on ihan hyvät aikuiset välit isääni, mutta lapsena en ikinä olisi halunnut joutua hänen "armoilleen" enää vaikka kuinka olisi yrittänyt vakuuttaa että "nyt häneen voi luottaa". Tajuaako kukaan raitistunut miten syviä haavoja se on jättänyt lapseen kun vanhempi sekoillut kännissä kotona, sammunut eteisen lattialle oksennukseensa, on ollut arvaamaton, örissyt ja leperrellyt lapselle kännissä, jne. Ei ikinä ne haavat suljeudu. Varsinkin jos äiti on sellainen oikea "alkkiksen hyysääjä", joka antaa tilanteen jatkua ja hyssyttelee vaan kaikkia? Sellaiset äiditkin saisi laittaa vastaamaan teoistaan!! Jos ei ole pystynyt lastaan suojelemaan lapsen isän tai isäpuolen alkoholismilta suhteen aikana, miten äiti pystyisi lastaan suojelemaan tulevaisuudessakaan sitten kun hän tapaa taas uuden hyysättävän, jolla alkoholiin vääränlainen suhde? Kun se on vähän niin, että kun on kerran alkkismies ollut, niin sitten voi olla toistekin!
Hyvin kirjoitettu ja omakohtaisesta kokemuksesta.
"kuivahuikka".
välit ovat isäänkin (tähän alkkikseen) hyvät?
Eli mitä tästä opimmekaan....?
kun kerran yhden ihmisen elämässä on ketjussa alkoholistimiehiä, niin se on joka ikisen kohdalla oltava samalla tavalla.
Entäs sitten kun minä tunnen sellaisia naisia, jotka ovat olleet alkoholistin kanssa naimisissa, eronneet ja viisastuneet niin, että eivät sen jälkeen ole juoppoon mieheen päin vilkaisseet edes ajatuksissaan!
Välit isään ovat hyvät?
Ja ensin kirjoitit, että niistä traumoista ei voi ikinä toipua.
Itse olen nähnyt niin paljon elämää ja monista vaikeuksista selvinneitä ihmisiä, että äkkikädeltä en pysty sanomaan kuin insestin sellaiseksi traumaksi, josta ei toivu ikinä. Kyllä ihmisestä on nuorena ja siitä eteenpäin niin paljon itsestä kiinni, haluaako toipua vai ei.
Ja vielä yksi asia kirjoituksestasi:
Olen protestoinut jo edellisen lain aikana sitä vastaan, että lasta muka kuunnellaan huostaanottoasioissa ja moni sossu niin kauniisti selittää, kuinka lapsen mielipide otetaan huomioon. Mutta kun ei ainakaan tähän asti ole yleensä otettu! 12-vuotiaalla on oikeus mielipiteensä esittämiseen oikeudessakin, mutta se nuorempienkin mielipide pitäisi mielestäni vaikuttaa päätöksiin siitä, missä lapsi haluaa asua.
Pelkään vain pahoin, että nykyisenkin lain aikana se monesti vaikuttaa VAIN silloin kun lapsi haluaa kotoa pois. Mutta esim. minun liki 10-vuotiaan lapsen mielipiteellä ei ollut mitään merkitystä kun hän sanoi, että: "Miksi minun on lähdettävä pois, kun minulla on kiva koti ja hyvä äiti, joka pitää minusta huolta?"
Lapsen onneksi sijoitus jäi hyvin lyhyeksi, vaikka valtava järkytys oli lapselle siitä huolimatta.
asiat ottaa, että oikein turhautuisi toisten asioista.
Tietysti päihdetyöntekijät näkevät ne retkahtaneet, mutta sen sijaan raitistuneista ei taida näkyä heidän työssään jälkeäkään.
Minä en ota muuten kantaa narkomaaneihin. Huumeet ja niiden aiheuttama riippuvuus ovat kuitenkin niin eri luokkaa kuin alkoholilla, että pidän parempana olla kommentoimatta paljoa koko asiaa. Sen verran kyllä olen lukenut aiheesta, että ymmärtääkseni todellinen riippuvuus voi syntyä lyhyessäkin käytössä vain suonensisäisistä huumeista.
En ole tosiaan ainut, jonka äidillä on ollut elämässään useampiakin alkkismiehiä.. Ja niitä ei sitten lopulta tarvitse olla kuin yksi, ja traumat onkin sitten jo tehty. Selvennän tätä isä -juttua. Kun sitten parikymppisenä olin isän kanssa yhteydessä, mua lähinnä alkoi säälittämään hänen tilanteensa. Nyt ymmärrän, että hän on sairas. Lapsena ei tuollaista perspektiiviä ole. Olen häneen nyt niin hyvissä väleissä kuin voi olla menneisyyden huomioon ottaen. En halua häntä jokapäiväiseen elämääni ja vedän tarkkaa rajaa siihen kuinka lähelle häntä päästän. Suojelen itseäni enkä koskaan kunnolla luota hänen sanaansa. Lapsena en olisi pystynyt tähän. Oli parempi olla kaukana hänestä silloin. Ja ne haavat eivät kyllä sulkeudu, että on lapsena joutunut pelkäämään omassa kodissaan ja omaa vanhempaansa!!
yleistämisen vaarat. Yleistäminen ei ikinä saa olla peruste yhteenkään yksityiskohtaan huostaanottoasioissa. Jokainen tapaus tulisi käsitellä tapauskohtaisesta, sellaisena kuin se on.
Ja kun aletaan puhua väkivallasta tai sen uhasta, niin poiketaan ketjun aiheesta. Vai täytyykö meidän lähteä sille lapselliselle linjalle, johon yksi jo ylempänä hurahti ...että tietenkin on vaan maannut siellä? Eihän tuomarikaan oikeudessa sano epäillylle, että niinhän sinä kuitenkin olet tehnyt kaikkea muutakin, mitä minä ikinä kuvittelemaan pystyn. Ei näistä nettikeskusteluista tule mitään, jos ei pysytä niiden tietojen varassa, joita aloittaja on tapauksesta antanut.
Toivon tällekin tapaukselle rehellisiä ja oikeudenmukaisia viranomaisia päätöksiä tekemään, jotka eivät toimi minkään yleistyksien tai mielikuvituksensa varassa.
Kuvaamassasi tilanteessa ovat parhaassa asemassa ne lapset, joiden vanhemmat eroavat tai se vanhempi kuolee, jota on pelätty. Kun eron jälkeen äiti pystyy olemaan oikea turva lapsille, ei sellaista asiaa olekaan, josta ei toipumista tapahtuisi. Sinä jäit ilman tuota tukea, mutta niin jäävät monet lapset sijoituspaikoissaankin, joten ei huostaanotto ole ratkaisu likikään joka tapaukseen näissä asioissa.
Olen jutellut jonkun aikuisten kanssa, joka on vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Joskus tuntuu, että käsittelemätön viha esim. äitiä kohtaan on surempi este toipumiselle kuin se väkivalta, jota alkujaan pelättiin.
tapauskohtaisesti tuleekin käydä läpi, siitä olen aivan samaa mieltä. Mutta on yksi sairastuttava ja alkoholin jälkeen olemassaoleva tekijä, joka yhdistää todella monia alkoholisteja; narsismi. Narsismin takia ei raitistunutkaan alkoholisti pysty useinkaan oikeasti ymmärtämään tekemänsä vääryyden ja tuhon laajuutta.
Jos vanhempi on raitistunut ja pystyy TODELLA terapian jälkeen (kaikkien raitistuneiden tulisi käydä terapiassa ja saada lausunto tilastaan ennen lasten palauttamista! tämä olisi erittäin tärkeää!) oikeasti sanomaan olevansa YKSIN vastuussa niistä traumoista ja siitä kauheudesta, joka lapsille on tullut, eikä syyttää yhteiskuntaa, sijaisvanhempia, sossuja tai exäänsä, SITTEN voidaan puhua mahdollisuudesta tervehdyttää suhteita vanhemman ja lapsien välillä. Narsisti ei koskaan pysty kuin pintapuolisesti tunnustamaan, että tuli mokattua ja siksi lapset vietiin, mutta ei koskaan pysty todella asettumaan toisen -lapsensa- kenkiin ja ymmärtämään mitä kaikkea onkaan omalla toiminnallaan lapsesta rikkonut.
narsistisesti päihteiden käytön aikana siinä mielessä, että hän ei halitse omaa käytöstään, koska päihteet hallitsevat sitä. Siksi kaikki muu on sivuseikka silloin kun on hankittava seuraava humala tai hoidettava krapulaoireita. Päihteet ovat keskushermostomyrkkyjä, jotka vaikuttavat mm. arvostelukykyyn, tasapainoon ja vastuuntuntoon. Siksi ei ole arvostelukykyä esim. rahankäytössä tai toisiin suhtautumisessa.
Päihderiippuvuus saa siis ihmisen käyttäytymään narsistin tavoin, mutta ei todellakaan voida sanoa, että jokainen päihderiippuvainen olisi narsisti!
Eihän moni muukaan humalan aikainen käytösmalli ole ihmisissä pysyvää. Kyllä monikin juoppo voi syvästi katua raitistuttuaan muille aiheuttamaansa mielipahaa ja kärsimystä, kun sen sijaan todellinen narsisti ei kadu ikinä. Tästä hyvänä esimerkkinä kunnallispoliitikkovaimonsa tappanut mies, joka oikeudessakin fläppi-taululla todisteli oikeutusta teolleen.
Mutta eihän tuokaan henkilö ollut alkoholisti, vaikka toisaalta monissa alkoholisteissa voi tietysti olla jonkin verran myös narsisteja, mutta eivät he suinkaan kaikki sitä ole!
Luin vähän aikaa sitten tosi mielenkiintoisen kirjan nimeltään Naimisissa narsistin kanssa. Tekijää en muista, mutta löytyy tuolla nimellä tavallisista kirjakaupoista, jos aihe kiinnostaa. Lisää kirjavinkkejä voi löytyä Narsisminuhrit ry:n sivuilta.
alkoholisti on kyllä hirveä yhdistelmä. Jos olet kasvanut sellaisessa kodissa, niin kyllä sinua varmasti on satutettu tosi pahasti (puhun siis henkisestä satuttamisesta, fyysisestä en tiedä, koska et kertonut). Narsisti on tosi julma läheisilleen ihan ilman alkoholiakin.
Kuitenkin narsistisen luonnehäiriön omaavia ihmisiä on kai arvion mukaan aika pieni prosentti, en muista lukua. Ja sehän tosiaan kuuluu luonnehäiriöihin, joten hoitoennuste terapiassakin on huono. Mutta mm. tuo edellä mainittu kirja kertoo asiasta enemmän.
Mutta en voi olla korostamatta, että eivät tosiaan kaikki alkoholistit ole narsisteja. Monet kertovat raitistumisen jälkeen, että olisivat lopettaneet juomisen jo aikaisemmin, mutta eivät kestäneet sitä syyllisyydentuntoa omia läheisiä kohtaan.
Ja sitten on pidettävä vielä mielessä, että on suuri eri päihteistä toipuneilla sen suhteen, onko kyseessä vanhempi krooninen alkoholisti, joka on juonut vuosikymmeniä vai pienten lasten vanhempi, jonka juomishistoria voi olla vain pieni murto-osa edelliseen verrattuna.
oikeistuksi. Eivät todellakaan kaikki juopot ole narsisteja!
Eikä varmasti tilannetta voi verrata ollenkaan johonkin vuosikymmeniä juoneeseen naristiseen mieheen tällaisessa tapauksessa. Kyllä tavallinen juoppo myöntää ja näkee virheensä, mutta narsisti ei.
jälkeen myöntää viimeistään kun on raitistunut. Harva juoppo se juodessaan myöntää olevansa väärässä tai tehneensä väärin ketään kohtaan.
tullut suuriakin ja huomattavia taiteen alan ammattilaisia.
Mitähän heistä olisikaan tullut, jos heidät olisi aikoinaan huostaanotettu perheestään?
No kun kerran sijaishuoltopaikkamme ovat ala-arvoisia verrattuna moniin ulkomaalaisiinkin, niin mitäs sieltä nyt voisi tulla muuta kuin tasapainottomia ja elämässä epäonnistuneita yksilöitä. Näin suurin osa.
Hyvä joka ikinen sellainen tilanne, kun lapsi voi / ja ennenkaikkea SAA jäädä kotiinsa.
Huostaanotettujen lasten tekoja on saatu lukea lehdistä monesti viime aikoina. Ja tiedetään se ilman lehtijuttujakin, että nykyinen huostanottosysteemi ajaa asiansa vain murto-osassa sijoituksia. Metsään on menty ja rajusti, kun hyvistäkin kodeista lapsia otetaan sijaishuoltoon vammautettaviksi.
Sijaishuollon työntekijöiden valinta pitäisi olla aivan eri tasoa kuin nyt. Ja lapset huostaanotettaisiin vain silloin kun lainmukaiset syyt ovat selkeästi nähtävissä. Niin kauan kuin kytätään, kyylätään ja yritetään syyllistää syyttömiäkin, ollaan hakoteillä ja railakkaasti.
Kukaan ei ole lasta kohtaan niin välinpitämätön kuin poliitikko, joka kieltää ls:ssa lain noudattamisen. Tai esim. perhekodin työntekijä, joka kuntansa verotilastojen kärkeen päästäkseen halii lapsia muka "autettaviksi". Tai luonnevammaisesta kodista tullut luonnevammainen sijari, joka näkee itsensä "näkijänä" ja toisen yläpuolella olijana. Huostaanotettu lapsi otetaan palvelemaan sijarin tarpeita, vaikka touhu valheelliseen "lapsen suojelun" verhoon peitelläänkin.
Sieltä sitten tulevat koppaterapiat ja muut älyttömyydet, että lapsi kiinnitettäisiin tunnetasolla entistä enemmän sijariin täyttämään hänen erilaisia tarpeitaan. Ja ulkopuolella puhutaan, miten koppaterapia auttoi lasta. Yäk.
tollaset osaa olla ärsyttäviä,jotka luulevat tietävänsä kaiken toisten lapsistakin,mutta onkos muuten teistä muista biovanhemmista tuntunut ettei teitä kuunnella,oteta tosissaan jos yritätte lapsia tai oikeuksianne puolustaa?
Minusta on tuntunut,olin pitkään yksinhuoltajana,sairastin ajoittain masennusta,josta olen onneksi toipunut,ensin oli toisella lapsella koulussa vaikeuksia,ope joka suosii tiettyjä oppilaita oli sitten ollut yhteydessä sossuun,sit vasta aloitettiin perheneuvolakäynni ja päädyimme sossujen kanssa sijoitukseen,muistan kun joskus juttelin kouluterkkarin kanssa,olin hyvin huolissani pojastani,koska hän siskonsa kanssa kovasti tapellessaan uhkasi itsarilla,kouluterkkari ei ottanut asiaa vakavissaan,musta ois jo silloin ollut syytä järjestää meille muutakin apua,vaikka perheneuvolakäyntejä,mutta ei...
ja viimeisimmässä palaverissa opettaja koko ajan pälisi,hyvä kun toiset sai suunvuoroa,psykologi ei ollut muistanut kutsua isää palaveriin,vaikka isä olisi halunnut tulla!Ei mitään vikaa pojasta löytynyt tutkimuksissa,nyt ehdottivat huostaanottoa,tuntuu välillä että oiskohan viisainta luovuttaa,on kuin taistelisi tuulimyllyä vastaan..??!
saada lapselle apua, mutta lääkärit eivät ottaneet asiaa tosissaan. Puhuin eri lääkäreille esim. lapsen syömättömyydestä, mutta sitä ei ihan kuin uskottu, koska lapsi ulkoisesti voi hyvin ja kasvoi moitteettomasti. Pitkän tien olemme käyneet, mutta nyt lapsen asiat alkavat olla kohdallaan.
Millaisissa tutkimuksissa lapsi oli kun hänestä ei mitään erityistä löydetty? Voisitko tarkentaa, mitä vaikeuksia lapsella väitetään koulussa olevan? Mitä lapsi itse kertoo koulusta?
Ettei nyt opella olisi suurimmat ongelmat, eikä lapsella? Ei tuo nimittäin kovin fiksua kuvaa opettajasta anna, jos hän varastaa palaverin niin, että toiset eivät meinaa saada ääntään kuuluviin. Sen takiahan eri ihmiset kootaan yhteen, että kaikkia kuultaisiin! Asennevammaisia opettajia on olemassa ja joskus tilanteeseen saadaan parannusta koulua vaihtamalla.
sijoituksista, ovat poikkeuksetta perheistä, joista huostaanotto on ollutkin aiheellinen. Siis sellaiset tilanteet, että huostan aihe on niin selvään näkyvissä, että mitään sossujen kyttäystä ja kyyläämistä ei tarvita.
Muutamia onnistuneita voi löytyä myös niistä teinien sijoituksista, jolloin koko perhe on ollut sijoituksen kannalla.
Kaikki muut ovat niitä, jotka olisi pitänyt jättää tekemättä ja ne ovat vain huonontaneet lapsen tilannetta. Ja näissä tapauksissa myös lapsi poikkeuksetta ilmaisee tahtonsa päästä kotiin, mutta hänen mielipiteelläänhän ei viranomaisille ole mitään merkitystä.
perheistä lapset tuleekin viedä, jossa huonot olot ovat selvästi nähtävissä. Ja ne ovatkin niitä tapauksia, jolloin huostaanotto tehdään lainmukaan, siis lastensuojelulakiin perustuen.
Ja kuten edellinen sanoi, "kaikki kyttääminen ja kyylääminen" pitäisi jättää tekemättä, sillä kun ongelmia pitää rueta etsimään, ei myöskään huostaanoton tarvetta ole olemassa.
Kehen lasten halutaan nyt kiintyvän sitten koppaterapian avulla. Äitiin vai sijariin.
Kotiuttamisen kannalta ajatellen on täysin järjetöntä alkaa koppaterapiaa sijarin kanssa.
Bioäitinä vaatisin, jos terapiaan päädytään lääketieteellisin syin, että se hoidetaan äidin itsensä ja lasten kesken. Sijari väistyköön.
Jos päädytään sijarisuhdetta tukevaan koppaterapiaan, niin silloin on oltava pysyvä päätös, että huostaanottoa ei aiota purkaa ollenkaan eikä koskaan, ja sellaista päätöstä ei lakimme tunne.
Lapset ovat jo sen ikäisiä, että he voivat itse sanoa viranomaisille, miten haluavat asumisensa ja asiansa järjestettävän. Lähes kolme vuottahan he ovat tulleet sijaiskodissa toimeen ilman koppaterapiaa, joten ihmeellinen takapakki siellä nyt on käynyt. Sijarit selittäköön, miksi he ovat menneet taaksepäin eikä eteenpäin.
Ja ilmanmuuta äidilli asianajaja samoin kuin tietenkin lapsille omansa.
tärkeyttä. Ja on tosi mielenkiintoista nähdä ajan mittaan, vaikuttaako se myös päätöksentekoon.
Kyllä se tosiaan niin on, että syliin ja rakkauteen lapsi reagoi hyvin nopeasti ja voimakkaasti. Kysyä tosiaan sopii, mitä puutteita sijoituksessa on ollut, kun lähes 3:n vuoden jälkeen lapset tarvitsevat muka koppaterapiaa.
Jos sijoituspaikka on edes jotenkin inhimillinen, sitä ei pitäisi tarvita!
Mutta kotiin paluun jälkeenhän se olisi järkevää, JOS siihen aihetta todellisuudessa on.
Mutta että lapsia pitäisi nyt tunnetasolla oikein terapian voimin alkaa kytkeä sijariin! Voi taivas!
Mitähän jos yhdestä tällaisesta tapauksesta saisi kootuksi kaikki asiakirjat ja tuollaiset suunnitelmat ja lähettäisi kansainväliselle lastenoikeuksien komitealle.
kriteerit alkoholin käytön suhteen, jos esim. on perustamassa perhekotia. Tiedän tapauksen, jossa ammatillisen perhekodin vetäjät ovat kaikki eronneita ja käyttävät alkoholia ihan reippaasti. Heitä on nähty mm. paikallisissa kuppiloissa ns. räkä poskella. En puolusta alkoholistin aikuisena lapsena pätkääkään kotona juopottelevia vanhempia, mutta ihmettelen vaan sitä kuinka perhekodin vetäjille vedetään rajat ko. asian suhteen. Jos spekuloidaan sillä, että sijoituksessa pitäisi lasten elämä lähteä kohti parempaa, niin kuinka se on mahdollista alkoholin kanssa läträävien sijaisvanhempien, jotka vielä kaiken lisäksi edustavat jos jonkinlaista uusioperhettä? Onpa heidän nähty jopa kännipäissään riitelevän paikallisessa baarissa. Toki tämä tekee heistäkin inhimillisiä (lue erehtyväisiä) ihmisiä, mutta vastaavassa tapauksessa bioperheessä lähtee huostaanottoprosessi käyntiin. Lopuksi toivotan voimia ja raittiita päiviä ketjun aloittajalle.
tv-haastattelussa, että lupia perhekotien perustamiseen on myönnetty aivan liian löysin perustein. Siis vääriä henkilöitä on alalla ja paljon. En sano tätä mielellään, mutta aivan sama on myös sijaisvanhemmissa.
Sijaiskodin valvonta on varmasti kaikkein vaikeinta. Mutta vaikka perhekodistakin tehtäisiin lukemattomia valituksia, niin saattaa kulua vuosia, ennen kuin se suljetaan. Yleistäjien harmiksi lisään vielä, että ammattinsa osaavia ja työnsä hyvin hoitavia löytyy kuitenkin molemmista 'leireistä'.
Joissain kansainvälisissä vertailuissa on pisteytetty sijaishuoltopaikkoja ja tehty vertailuja eri maiden kesken. Englantilaisiin paikkoihin verrattuna ovat meidän sijaishuoltopaikkamme keskimäärin alle brittien MINIMItason nähtynä sen kannalta, mitä lasten hyvään huolenpitoon tarvitaan.
Lapselle kuitenkin jo pelkkä huostaanotto on niin traumaattinen kokemus, että ei ole mitään mieltä siirtää häntä epävakaasta kodista huonoon sijoitukseen, suurella yhteiskunnan rahalla vielä kaiken lisäksi.
Kaikkein järkyttävin on tilanne silloin, kun lapsi siirretään hyvästä kodista huonoon sijoitukseen. Oman lapseni kohdalla on tilanne tämä ja nyt sitten juostaan vielä kolme seuraavaa vuotta terapioimassa viranomaisten virheiden ja sijoittajatahon aiheuttamia traumoja. Ai milläkö rahalla? Kelan kustannuksella tietysti.
kyseistä koppaterapiaa oikein annetaan
ja kuka tästä koppaterapioinnista meillä suomessa vastaa
ja kuka tälläisesta 3 vuoden (huuhaasta) todella ammattilaisena tietää (jotenkin voisi kuvitella että kuuluisi terveydenhuollon puolelle)
ja verovaroillako tätäkin huuhaterapiointia pyöritetään.
Alkuperäiselle
haet huostaanoton purkua ja laitat kaikki sinun tilanteestasi kertovat asiakirjat mukaan. Vuokrasopimus, työsopimus sekä teet itsestäsi "selosteen" kuinka olet huolehtinut itsestäsi ja millaisia asioita esimerkiksi harrastat ja millä tavalla alkoholin voidaan todeta poistuneen elämästäsi (esimerkiksi kokeet, testit).
Vaadit tietenkin perusteet jos purkupäätös on kielteinen.
Tämä kiintymyssuhde häiriöllä mässäily ja koppaterapia ovat jonkun tietyn lääketieteen
(onko oikeasti edes lääketiedettä?)
"lahkon" omia jorinoita.
Voimia.
Googlesta ei löydy paljon mitään hakusanalla "koppaterapia". Onko sillä joku hienompi nimi olemassa. Maksetaanko me veronmaksajat tämmösestäkin koppaterapiasta lastensuojelukuluina, mistä kukaan ei oikein edes tiedä mitä salatiedettä se on?
Kyllä sillä on hienompikin nimi.
Mutta tunnen niin voimakasta vastenmielisyyttä noita pellepsykiatrien huu-haa-terapioita kohtaan, että olen tainnut tarkoituksella unohtaa sen nimenkin. Lastenlinnassa muutama vuosi sitten ko. "hoidon" harjoittaminen joutui kuulema julkisuudessakin outoon valoon.
Varmaan sijaripalstalla muistetaan tuon "hoidon" oikea nimi, mutta minä en sinne viitsi kurkistella.
Olen sitä mieltä, että runsas määrä syliä, rakkautta ja aikuisen henkistä läsnäoloa lapsen elämässä, niin mitään tuollaisia poppahoitoja ei tarvita. Ja se kyllä pystyy paikkaamaan vanhatkin traumat, ihan järkevätkin psykologit ovat sitä mieltä, että murrosikä on vielä viimeinen hyvä etappi kaikkien kasvatusvirheiden oikomiseen ennen lapsen aikuistumista. Ja kuka tästä elämästä täysin ilman kasvatusvirheitä ja huonoja kokemuksia säästyisi.
Sijaishuollon uskomuksen mukaan, samoin psykodynaamisen koulukunnan 50 v ajastaan jälkeen jääneiden psykiatrien mielestä, kaikki lapsen ongelmat johtuvat huonoista vanhemmista ja kaikkia "oireita" voidaan hoitaa ja parantaa koppaterapialla.
Ovat kaksi eri asiaa.
koppaterapian vai onko tämä taas tätä samaa sarjaa kuin nämä videokameroiden kanssa heilujat ja ihmisten naaman eleiden (kas kieli, kas silmä, kas nenä..) tulkitsijat...
se tarkoittaa psykomanipulointia sekä AIKUISILLE että LAPSELLE. Haluuko ne aloittajan sijarit itselleen tuota terapiaa lapsen kanssa vai bioäidillekö he sitä lapsen kanssa ajavat?
Se tässä on ydinkysymys.
Toinen kysymys on, että kenen oikeus on ruveta leikkimään lapsen tunteilla tuolla tavalla, kuka vastaa seurauksista, mitä puoskaroinnilla aiheutetaan verovaroin vielä. KUKA aikuinen tästä on vastuussa maassamme?
tämä unohtui
http://www.theraplay.fi/
pitäisi terapioida ensimmäiseksi sossuille.
Tämä on vähän outoa:
"Kontaktia luodaan fyysisen läheisyyden ja hoivan kautta tarjoten lapselle mielihyvän kokemuksia ja viestittäen kehon merkityksellisyyttä. "
Tuohon hiplaamisterapiaan perustuivat ne oudot huhut aikaisemmilta vuosilta tuota "hoitoa" kohtaan. En seurannut, miten jutussa kävi, mutta syytteessä taisi olla joku äijä Lastenlinnan henkilökunnasta.
Luin erästä vanhaa, vuoden 2006 juttua jonkun sijarin kirjoittamana, jossa ensin kehuttiin tuon "hoidon" erinomaisuus. Ja sitten kuitenkin ihmeteltiin, että "en tiedä mikä osuus lienee lapsen kohdalla geeniperinnöllisyydellä, kun näitä samoja oireita näkyy koko suvussa."
Siis asenne on tuo, että mikä tahansa, aivan mikä tahansa terapia on hyväksi, koska kaikki lapsen "oireet" on vanhempien huonolla kasvatuksella aikaansaamia. Ei sen väliä, jos vaikka lie geeneissä perittyä, terapia on hyväksi joka tapauksessa.
Täysin sivuutetaan sekin jonnin joutava sivuseikka, että ainakin neurologisten oireyhtymien "oireita" voi väärin valittu terapia pahentaa huomattavastikin.
Kysyä tosiaan sopii, kenellä se tärkein motiivi on terapian saamiselle.
En ole ketjua vielä tämän pidemmälle lukenut, joten en tiedä onko samankaltaista joku jo aiemmin sanonut.
Näin omatekoisena psykologina pidän outona ajatusta siitä, että ongelmallista äiti-lapsi-suhdetta voitaisiin korjata erottamalla äiti ja lapsi toisistaan. Psyykkiset ongelmat eivät taatusti sillä korjaannu, että lapselta riistetään perhe ja hänet viedään jonnekin niin sanottuun terapiaan. Jos äiti toimii jossain väärin, on HÄNTÄ autettava korjaamaan suhteestaan lapseen se mitä vielä korjattavissa on, ei tähän sijaisvanhemmat pysty, vaikka niin sossun kirjoissa väitettäisiin.
Asiaa ovat tutkineet ihan oikeatkin aivojen ja psykologian asiantuntijat, mutta heidän sanomisilleen ei nyky-yhteiskunnassa ole tilaa.
noin!
Kiitos kirjoituksesta.Olen itse aivan samaa mieltä,että tämä terapia on kummallinen.Olen ollut raittiina reilut kolme vuotta ja töissä joka ikinen päivä,silti ei vielä sossulle riitä,et lapset voisivat tulla kotiin.Lapset itse haluaisivat ja on nyt poika 10 tyttö 8 vuotiaat,muttei heitä kuunnella.Ensi viikolla menen asianajajan luo ja katsotaa miten käy.
Kyllä tuon ikäisten mielipiteen pitäisi jo antaa vaikuttaa päätöksiin. Voi sanoa niinkin, että sossu kohtelee lapsia ilman arvostusta, koska heidän mielipiteillään ei ole mitään merkitystä.
Eivät lapset varmasti kotiin haluaisi, jos siellä niin kauheaa olisi, kuten tuo yksi mustamaalaaja haluaa ymmärtää.
Sijoituksen autuutta kehuvilta voi kysyä, että jos ne sijoitukset sellaisia taivaan puolikkaita on, niin miten ihmeessä lapset haluavat sieltä pois?
ja hänellä on rautainen ammattitaito.
Lastensuojeluun liittyviä ja viranomaisten työtä ohjaavia lakeja on kymmeniä, jotka on hallittava.
Sillä kovin tutkimattomia ja monimutkaisten polkujen kautta mutkittelevia
ovat lastensuojeluviranomaisten työt.