Meidän pitäisi nyt alkaa yrittämään lasta, mutta se ura. Työtä tulee tarjolle niin, että sitä olisi nyt ihan hirmuisesti tarjolla loppuvuodeksi ja ensi vuodeksi. Laitan aina työn etusijalle, mutta kohta se ei enää onnistu. Jos haluan lapsen, niin se on tehtävä ja jätettävä työt myöhemmälle. Olen miettinyt, että miksi piiloudun vauvan hankinnalta tuohon työhön. Tykkään työstäni ja olen tehnyt sitä vasta muutaman vuoden. Yritän ajatella järkevästi, että saan tehdä työtä kuitenkin loppuelämäni ja lapset täytyy tehdä ajoissa, mutta en ymmärrä, miksi aina haluan vain siirtää vauvasuunnitelmaani. Nyt olen kuitenkin luvannut miehelleni, että aloitamme projektin: vauva. En vain ovuloinut viime kuussa lainkaan, nyt alkaa sitten kroppakin olemaan vastaan. Seksikään ei tosin jaksa innostaa. Mikä neuvoksi? Emme halua elää mieheni kanssa kaksistaankaan loppuelämäämme.
haaveilija
kello tikittää
1183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä tosin kyse on pikkukakkosesta.
Synnytin esikoiseni kesken opiskelujen, joka mielestäni oli vallan mainio ajankohta. Opiskelu ja pienen lapsen hoito kävivät mielestäni hyvin yksiin. V-loput aina vapaita,päivissä säännöllinen rytmi, koulupäivät ei nyt aivan mahottoman pitkiä, opettajien kanssa oli helppo sopia poissaoloista lapsen sairastaessa tai neuvolakäynnin vuoksi... jne.
Nyt olen tehnyt vuoden ajan kolmivuorotyötä. Minut vaikinaistettiin alkusyksystä. Nautin työstäni ja esikoinen on jo niin iso, että kolmivuoroa jaksaa hyvin. Mutta se pikkukakkonen! Entä sitten? Miten jaksan tehdä kolmivuoroa, kun kotona on toinen pienempi lapsi? Entä, jos tämä uusi tulokas sairastelisi paljon? (Meillä on kohtuullisen hankalaa olla pois töistä lapsen sairastaessa)Entäs työnteko, ehdinkö unohtaa paljon asioita äitiysloman aikana? Ehtiikö moni asia muuttua työpaikalla sillä välin?
Onneksi on keksitty se lyhennetty työaika, jota varmaan tekisin siihen saakka kunnes lapsi on 3v.
Itsellänikin raskaaksi tulo on vaikeaa. Elimistöni on aivan sekaisin jos en käytä pillereitä (kokeiltu on pitkiä välejä) eikä raskaudesta mitään tietoa. Kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä...Mutta se on aika stressaavaa kun on epäsäännöllinen kierto ja välivuotoja. Hankala arvioida, milloin mahdollisesti on jo raskaana ja milloin ei. En tiedä... Yritys päälle varmaankin kesällä jälleen, jospa sieltä tulisi sellainen onnellinen juhannusvahinko, hih hih. Esikoisemme sai alkunsa puolittain vahingossa juuri juhannuksen tietämillä.
Olen täysin varautunut siihenkin vaihtoehtoon, ettemme edes saisi toista. Mutta se olisi kyllä aika surullista, varsinkin esikoisemme kannalta. Se on kummiskin aika paljon ihmisen elämästä pois, jos ei ole sisaruksia. Ja myös omasta elämästä... Haluaisin kolme lasta, se on ollut aina haaveeni. Loppujen lopuksi pitää ajatella, että lapsi tulee jos on tullakseen. Jos se tulee, ottaa työstä taukoa ja nauttii äitiydestä. Jos ei tule, jatkaa töissä ja nauttii sitten siitä. Ei kai siinä sen kummempaa.