Ei tämä juttu nyt ole lainkaan niin jännittävä, kuin otsikosta voisi päätellä.
Haamusäryistä tässä utelen.
Joidenkin kirurgisten operaatioiden yhteydessä minulle syntyivät nämä hermovauriot, joiden seurauksena tunnen "olemattoman, kovasti kipeän jalan" siinä oikeasti olevan, pikkuisen kömpelön jalkani ohessa.
Ihan varmasti en aina tiedä, kumpaa jalkaani aivoni käskyttävät; sitäkö oikeata, vai tätä "haamua".
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Haamusäryistä tässä utelen.
Joidenkin kirurgisten operaatioiden yhteydessä minulle syntyivät nämä hermovauriot, joiden seurauksena tunnen "olemattoman, kovasti kipeän jalan" siinä oikeasti olevan, pikkuisen kömpelön jalkani ohessa.
Ihan varmasti en aina tiedä, kumpaa jalkaani aivoni käskyttävät; sitäkö oikeata, vai tätä "haamua".
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselläni ilmeisesti joka paikassa, missä on kolotusta, on nivelrikkoakin, joten ei ole kysymys Fantom-ilmiöistä.
60-luvulla eräs opiskelukaveri menetti osan sormistaan oikohöylää käyttäessään. Vielä seuraavana vuonna hän tuli joskus meidän (kämppikseni Pirkon ja minun)luoksemme saamaan 'apua', kun poissa olevia sormia särki niin, ettei saanut nukutuksi. Emme tietenkään tuohon särkyyn osanneet mitenkään auttaa, mutta yritimme saada hänet ajattelemaan jotain muuta, jotta tuska helpottaisi. Muistan, että pelasimme korttia ja juttelimme yömyöhään hänen kanssaan. Eipähän tarvinnut niinä iltoina yksin valvoa kipuinensa.
Tiedätkö, Pelle, onko siihen aavesärkyyn olemassa mitään hoitoa?
Joitain epilepsialääkkeitä on kai kokeiltu haamusärkyjen hoitoon. Tuloksista en tiedä.
Itselläni jäi selkäleikkauksen jälkeen jalkoihin outoja särkytiloja. Diagnoosina todettiin että johtuvat vaurioituneesta hermosta. Sain Lyrica nimistä, epilepsialääkkeestä tähän vaivaan kehitettyä lääkettä ja kas, viikossa hävisivät kivut.
Selkänikamani lohkesi jo kauan sitten(tapaturma),se ei luutunut aivan kohdalleen ja niinpä "piuhat" jäivät puristuksiin. Tutkittu on riittävästi - tulos; pitää koettaa pärjätä, ei suositella leikkausta.
Paranihan se paljon, säryt ovat vähäisiä ja tilapäisiä. Yksi vaiva jäi; jalkaterä toimii, mutta sitä pitää "käskyttää" erikoisesti. No, muutaman kerran kynsin asfalttia nenälläni ja rupesihan se "muisti pelaamaan." Sen kanssa olen elänyt, muistaa pitää ja nykyisin tulee harvoin "virheitä."
Minun ystävälläni on ambutoitu toinen jalka polven alapuolelta. Hänellä on tuntuma poistettuun jalkaterään edelleen, sillä joskus saattavat esim. poistetun jalan varvas mennä ristiin toisen päälle, ja ei ole kovin helppoa saada niitä tavalliseen asentoonsa, kun ei ole mitä käskyttää. Kun ajatukset ohjaa aivan muualle, vaiva sitten ajan kanssa taas häviää.
Aivotko ne eivät vain opi ymmärtämään, että jalkaterää ei todellakaan enää ole.
Vaan eipä ole minuun tehonneet.Monia muitakin vastaavia kokeiltu,jotkut ei sovi ollenkaan.Aikoinaan kolme isoa leikkausta selkään minullekin tehtiin (ei selkärankaan,eikä nikamiin)jouduttiin ottamaan isosta pakaralihaksesta "siivu" toiseen kohtaan.Siinä myös hermoradat vaurioituivat.Eli aivoihin jää muisto kivusta,vaikka itse kivun aiheuttajaa ei enää olekkaan.Kovat kivut ovat vieläkin ongelma hoidettavia,koska moneen lääkkeeseen voi jäädä "koukkuun".Anestesia lääkärit kaikista parhaimpia kipuexperttejä,suosittelen.
Tuttavallani on sama ongelma ja lääkitys on auttanut jonkin verran.
Löydät tietoa lääkityksestä googlettamalla phantom pain.
Selkärangan hermojen puristusten takia vasenmalta puolelta halvaannuin.Yksi kk.sairaalassa opettelu kävelemään se onnistui.
Jäljelle jäi vasenman jalan "klenkkaus" josta ristiselän jomotus ,ja oikean jalan kylmän-kuuman ja piston tuntemus.
Menin kerran kylkyammeeseen oikealla jalalla
65 aseiseen veteen.Vasempaa laittamassa kun olin,silloin tuli korkea hyppy ammeesta oikealla tai sitten mistä. Kaikkea ihmiselle voi tapahtua.
En toivo tätä kenellekkään.
Olihan tossa noita kokemuksia erilaisista haamusäryistä. Kiitos niistä.
Sitäpähän Lyricaa minäkin mutustelen 3*150 mg vuorokaudessa. Taitaa vähän vaikuttaakin. Lisäksi parasetamoolia 3*1000mg/vrk. Kyllä niillä 'pökkyrässä' pysyy.
Ikävää vain, että tuo kinttu on niin kovin hölmö. Ei 'tiedä' edes onko tossu jalassa vai ei. Ihan silmällä pitää katsoa.
Mutta ehkä se siitä!
haamusärkyjä ole ollut mutta, tätini aikoinaan valitteli vuosia hammassärkyä,
vaikka oli ollut tekohampaat parisenkymmentä vuotta.
Olin muutama vuosi sitten suuressa leikkauksessa, yläkroppa avattiin kuin kattilankansi.
Siitä muistona on hermosärky, sillä hermosolut vaurioituivat leikkauksessa ja hermosoluthan eivät uusiudu.
Särky on jatkuvaa, eikä se koskaan katoa. Olen syönyt lääkkeitä, olen käynyt kipuklinikalla, olen tehnyt sitä ja tätä, kaikki turhaa.
Kipu tuli jäädäkseen ja sillä hyvä. Pakko vain hyväksyä.
Aika järkyttävää, jos saa leikkauksesta ikuisen
haamusäryn kylkiäisenä.
Tuli mieleeni, että kerrottiinko ennen operaatiota säryn mahdollisesta saamisesta ja kuinka yleistä se on?
ole haamujalkoja, vaan ihan oikeaa kinttua kolottaa.
Tämä särky saa joskus ihan hupasia unia aikaseksi.
Näin semmosta unta, että jalkaan oli kasvanut pitkiä ja paksuja karvoja, joita sitten kiskoin irti ja joka karvan irrotus sattui, kunnes lopulta lähti yks karva "läskineen" irti, siinä vaiheessa kun olin lähdössä lääkäriin, heräsin ottamaan grammasen panin että pystyin jatkamaan unia.