Tyttäreni täytti juuri 8 kk.
Olin sekaisin hormoneista ensimmäiset 6 kuukautta ja vasta sitten aloin nauttimaan siitä että minulla tosiaan on pienen pieni tyttö joka vilpittömästi rakastaa minua. Siihen asti kaduin koko lapsen hankintaa ja hormonit saivat jopa minun ajattelemaan lapsen poisantamista. Se ei ollut todellakaan helppoa aikaa. Nyt kun sain 1vko 2 pvä ikäisen ystäväni vauvan syliin niin tajusin kuinka ihanaa kaikki oikeasti oli, ja minä vain urputin hormooneissani. Tekisin mitä vaan jos saisin kokea nuo 0-6kk uudestaan tällä mielentilalla kuin nyt.
Nyt kuitenkin tätä vauva-aikaa on jäljellä enää 4 kk. Sen jälkeen hän on taaperoikäinen lapsi. Ei enää vauvaa!!! Minun pieni vauvani kasvaa...en halua että se kasvaa! Kun vauvasta tulee lapsi äidin rooli menettää merkitystään jonkin verran...hän ei siis taritsekaan minua pian enää niin paljon.
Kaikista pahinta oli se ettei mieheni halua toista lasta. Hänen mielestään alku oli liian kamalaa kun hormonini heittelehtivät.
Pian tämä on ohi...vauvani kasvaa.
Olin sekaisin hormoneista ensimmäiset 6 kuukautta ja vasta sitten aloin nauttimaan siitä että minulla tosiaan on pienen pieni tyttö joka vilpittömästi rakastaa minua. Siihen asti kaduin koko lapsen hankintaa ja hormonit saivat jopa minun ajattelemaan lapsen poisantamista. Se ei ollut todellakaan helppoa aikaa. Nyt kun sain 1vko 2 pvä ikäisen ystäväni vauvan syliin niin tajusin kuinka ihanaa kaikki oikeasti oli, ja minä vain urputin hormooneissani. Tekisin mitä vaan jos saisin kokea nuo 0-6kk uudestaan tällä mielentilalla kuin nyt.
Nyt kuitenkin tätä vauva-aikaa on jäljellä enää 4 kk. Sen jälkeen hän on taaperoikäinen lapsi. Ei enää vauvaa!!! Minun pieni vauvani kasvaa...en halua että se kasvaa! Kun vauvasta tulee lapsi äidin rooli menettää merkitystään jonkin verran...hän ei siis taritsekaan minua pian enää niin paljon.
Kaikista pahinta oli se ettei mieheni halua toista lasta. Hänen mielestään alku oli liian kamalaa kun hormonini heittelehtivät.
Pian tämä on ohi...vauvani kasvaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se, että miehgesi ei nyt halua toista lasta, ei tarkoita sitä, etteikö hän koskaan haluaisi toista lasta. Jopa miehen mieli voi muuttua. Joten nauttikaa nyt vauvastanne. Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se 1 vuotiaskin on ihana. Voi kuule, et tiedäkään, mitä kaikkea ihanaa tulet lapsesi kanssa kokemaan kun hän kasvaa.
jotka tulkitsin itse jälkikäteen synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi. Tyttömme oli 3 kk todella itkuinen mahakipuineen eli kaikki nukkuivat vähän. Mietin myös, että olisiko helpompaa, jos pientä ei olisi, jos antaisi pois, niin tulisiko edes ikävä. Harmi oli, että nla:ssa yritin puhua olotilastani, niin vähäteltiin. Nyt jälkikäteen ammattilaisten kanssa asiasta juteltuani olisin tarvinnut kipeästi apua jo tuolloin. Neuvola ei ole mikään NEUVOla.
Ikävä on minullakin vauva-aikaa, todella kova ikävä. Meidänkin tyttö on kohta taapero ja ikävöin tuota samaa asiaa kuin sinä, että ei sitten ehkä äitiä enää niin tarvitse. Voi kunpa meillä olisi ollut helpompi alku...ei muista ensimmäisistä kuukausista muuta juuri mitään, kun nukkumiste oli lapsella ja vanhemmilla n. 8 h/vrk.
Yritän nyt nauttia tästä jäljellä olevasta "vauva-ajasta" niin paljon kuin mahd. Välillä toki hankalina hetkinä tulee mieleen, että hitto, ei jaksa, jätän kyllä tämän lapsen tänne tienvarteen. Onneksi pystyin myöntämään masennusasian ja oli joku joka hetken kuunteli. Ja vertaistukeakin olen saanut. Pahin juttu vielä edessä, eli pitäisi päästä yli siitä katkeruudesta, että miksi juuri meille kävi näin, miksi muut ovat saaneet vaan nauttia nukkuvasta hymyilevästä lapsesta, joka EI koko ajan itke. Tätäkään ei ymmärrä kukaan muu kuin koliikki/allergialapsen itkujen ja huutojen kuuntelija.