ilma ympärilläni,
on kuin yksinäisyys.
olen Sen orja
Tyhjyys,
Kaunis mitätön tapetti, huoneessa jossa etsin itseäni.
Missä menee raja?
Milloin rakkaus on surua
tyhjissä päivissä jossa ikävänlapsi olen.
Päivissä jossa hukutan
itseni yksinäisyyteen.
Missä menetän toivoni rakkauteen.
Milloin rakkaudessa on se jakso jolloin saa olla rakastunut ? Milloin sydämmeni taas sykkii..
on kuin yksinäisyys.
olen Sen orja
Tyhjyys,
Kaunis mitätön tapetti, huoneessa jossa etsin itseäni.
Missä menee raja?
Milloin rakkaus on surua
tyhjissä päivissä jossa ikävänlapsi olen.
Päivissä jossa hukutan
itseni yksinäisyyteen.
Missä menetän toivoni rakkauteen.
Milloin rakkaudessa on se jakso jolloin saa olla rakastunut ? Milloin sydämmeni taas sykkii..
Vastaukset 2
Vanhimmat
" ilma ympärilläni,
on kuin yksinäisyys "
Itsensä etsimistä yksinäisyyden keskellä.
Ajattelua mikä rakkauden ja surun ero.
Kirjoitat ikävänlapsesta. Itse kirjoitin joku
aika sitten " hiljaisen laakson lapsesta "
Luulen että runossasi on samoja aineksia, kuin
siinä omassani.
Pidin ihan älyttömästi tästä runostasi.
olo kirjoittaessa oli kuin olisin ollut alasti julmassa kylmässä maailmassa kysymysten vyöryssä. teksti jolla purkaa ajatuksia :)
kaunista että en ole yksin kysymysten ja ikävän pauloissa..