Murrosikä.Ihmisen matkan kummallinen keidas.
Kauhistus miten paljon tietämätöntä tietämystä.
Viisastelua viisastelun jälkeen.Ja me aikuiset:
mehän sitten ei tajuta mistään mitään.Kummallinen;
ihmisenä olemisen paratiisillinen hetki ja tuokio.
Luoja,missä oletkin,merkillistä karttaa piirrät ihmiseen.Mitä sivellintä käytätkin,olet
sinä melkomoinen taiteilija.Miten tulee häpeää,pelkoa ja ahdistusta.Karvojen kasvamista,muotojen muuttumista.Peiton alla
hääräämistä.
Murrosikä kuin puro etsimässä suuntaa eteenpäin.
Kohti jotain tuntematonta,salaperäistä.Ei tietenkään saa pitää kädestä tai auttaa.Kyllä minä osaan ja tiedän.Jos menee jotain väärin,
sinun se syy on.Kummallinen ja itseppäinen
virta nuoruudessa.
Mutta entäs jo puro ei löydäkkään uomaa johonkin suurempaan? Murrosikä imeytyy sieluun ja lihaan
kuin okapiikki hedelmän lihassa.?Kun aikuisenakin
piikki pistää ja huutelet hulvattomia ja
menetät otteesi? Käyttäydyt kuin pahainen
kakara. Muka aikuisena.Sitähän voisi vaikka sanoa että murrosiän refleksejä.
Onhan niitä.Näköjään.
Kauhistus miten paljon tietämätöntä tietämystä.
Viisastelua viisastelun jälkeen.Ja me aikuiset:
mehän sitten ei tajuta mistään mitään.Kummallinen;
ihmisenä olemisen paratiisillinen hetki ja tuokio.
Luoja,missä oletkin,merkillistä karttaa piirrät ihmiseen.Mitä sivellintä käytätkin,olet
sinä melkomoinen taiteilija.Miten tulee häpeää,pelkoa ja ahdistusta.Karvojen kasvamista,muotojen muuttumista.Peiton alla
hääräämistä.
Murrosikä kuin puro etsimässä suuntaa eteenpäin.
Kohti jotain tuntematonta,salaperäistä.Ei tietenkään saa pitää kädestä tai auttaa.Kyllä minä osaan ja tiedän.Jos menee jotain väärin,
sinun se syy on.Kummallinen ja itseppäinen
virta nuoruudessa.
Mutta entäs jo puro ei löydäkkään uomaa johonkin suurempaan? Murrosikä imeytyy sieluun ja lihaan
kuin okapiikki hedelmän lihassa.?Kun aikuisenakin
piikki pistää ja huutelet hulvattomia ja
menetät otteesi? Käyttäydyt kuin pahainen
kakara. Muka aikuisena.Sitähän voisi vaikka sanoa että murrosiän refleksejä.
Onhan niitä.Näköjään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...Minulle Ensiksi....niinkö?...heh...;)
siksi niin vaikeaa, kun pitää olla tietävinään kaiken, vaikka ei tiedäkään mitään. Mutta kysymällähän voisi paljastaa tietämättömyytensä. Kun täyttää 60 v, se on niin vaikeaa, kun pitäisi tietää kaikki, vaikka ymmärtää, ettei tiedäkään juuri mitään. Kun on tullut tietoiseksi tietämättömyydestään. Tuohon väliin jää taistelutanner, jolla eri aikoina täytyy tietää, olla tietämättä, kuulla, olla kuulematta, ymmärtää, olla ymmärtämättä, nähdä, osata... jne.
Siksi on niin onnellista täyttää (noin) 60 v, kun sen jälkeen kukaan ei enää odota sinun tietävän, osaavan, ymmärtävä, näkevän, tuskin kuulevankaan... Olet niin (muka) vanha, ettei odoteta sinun enää mitään oppivankaan. Itsehän tiedämme paremmin kykymme, mutta niitä ei enää tarvitse kuuluttaa ja näyttää.
Kummassakin päässä tätä taistelutannerta tapahtuu myös ruumiissa muutoksia, hämmentäviäkin. - Onhan se ikävää, kun maan vetovoima alkaa entistä enemmän vetää puoleensa... Elämänviisaudella näistä kaikista selvitään; pakko selvitä, vaihtoehtojahan ei ole.
Henkilökohtaisesti olen kokenut 53-vuotiaana esimiehen (joka oli vieläpä nainen, n. 10 vuotta itseäni nuorempi) sanomana: olet liian vanha jo. Vastasin siihen, että olen kuitenkin nuorempi kuin rouva tasavallan presidentti. Sen jälkeen siihen asiaan ei enää puututtu; herätti varmaan hänessä ajatuksia?
murrosikään kasvaneen lapsen äidille. Ja kiitos myös kahdelle muulle kirjoittajalle asiallisista vastauksista. "Namisuku" voisi mennä pelleilemään teinien palstoille: sinulle on todella jäänty murrosikä päälle kaikista kirjoituksistasi päätellen. Jos voisit edes olla terrorisoimatta keskustelupalstoja todella naiiveilla välihuudoillasi - meistä moni olisi kiitollinen.
vaan häärii vällyissään ja raapii välillä nivusiaan.
Tulipa tästä mieleen, että murrosikäisillä on vilkkaampi aivotoiminta kuin missään muussa iässä. Se näkyy esim. aivosähkökäyrissä. Eipä ihme, että saattaa olla vaikeaa... Ja sitten olen kuullut, et murrosikäisen sotkunen huone kuvastaa vaan sitä kaaosta mikä sillä on päässä :)).
Vaikka olisi ollut miten hyvä ja rakastava kasvatus ja perhe, murrosikä voi silti olla todella rankkaa. Myös vanhemmille. Mun kuopuksella oli vaihe, jolloin pelkästään jo mun ääneni ärsytti sitä todella herkästi. Mä en voinu sanoa mitään, kun se jo kivahti. Kyllä siinä oli äidillä usein kyyneleet silmissä. Mut se meni ohi, eikä tainnu vuottakaan kestää. Aika kovia saattaa olla keinot, joilla ne itseään meistä irti repii. Koittakaa kestää ja rakastakaa :)
Murrosikäinen aikuinen ei ole sitten yhtään mukava kumppani kenellekään. Keskenkasvuinen ei siinä yhteydessä tarkoita luovaa eikä leikkisää.