muuan nainen idän uskonto palstalla kysyi muiden mielipidettä , pitäisikö
meidän kyetä kehittämään persoonaamme vai uskoa johonkin sitä
syvempään elementtiin ?
Vastasin hänelle näin:
Persoona- käsite tulee kreikasta, verbistä personare, tarkoittaa ''puhua
naamarin lävitse''. Se liittyy antiikin aikaiseen psykodraamaan ja ainakin
mulle se kertoo mistä on kyse. Teatterin alunperäinen tarkoitus oli
naamareita vaihtelemalla oppia heittämään ne kaikki POIS, oppia
kokemaan kaikesta vapauttava katarshis, jota itämailla kutsuttiin
satoriksi. Siis sellainen asia, että pitäisi muka näitä naamareita jotenkin
''kehittää'' että ne jotenkin jalostuisivat, se on Tellu rakas aivan
haistapaskan hommaa. Pois vaan ja gehennan tuleen kaikki semmoiset
persoonat ja roolit niin silloin opitaan löytämään se mikä meissä on
ikuista, puhdasta.
Tämän palstan keskustelijoissa on muutamia, jotka tietävät että tämä
persoonasta luopuminen edes osittainkin tehtynä on varsin rankkaa
hommaa, etenkin ympäristö, sukulaiset , ''ystävät'', he eivät semmoista
puuhaa yleensä hyvällä katsele..Heitä pelottaa , koska alitajuisen viisaan
yliminänsä kautta he kaikki tietävät että tämä työ olisi pakko tehdä, ja
tulee päivä jolloin sitä ei kukaan väistä.
Se merkitsee kuolemaa...Kuole ennenkuin kuolet niin et kuole sitten kun
kuolet, sanoo vanha sananlasku..Meidän tulee kuolla kaikelle
maailmalliselle ( persoonaan, sosiaaliseen rooliin liittyvälle ) , meidän
tulee löytää sitä syvempi peruskallio jo eläissämme , niin mikään ei voi
meitä uhata. Meidän tulee voida luopua myös kaikista uskonnoista,
koska ne on rakennettu maallisten käsitteiden ja arvojen
varaan..Raamatussa sanotaan että kun tulee se ennustettu päivä jolloin
syvintä itseyttämme peittävä esirippu poistetaan KAIKILTA yhtäkkiä,
samanaikaisesti, silloin kaikki uskonnot lopetetaan tarpeettomina...
Miekat taotaan auroiksi ja rauha ei pääty milloinkaan..
Ennusteiden mukaan siitä rytinästä kuitenkin selviää hengissä vain
aniharvat..
Ko. rytinä tarkoittaa personaare naamareitten yhtäaikaista riisumista, ja
nille jotka eivät yhtään ole moiseeen varautuneet, niille se on oleva
kauhun paikka.. Omat ja kollektiiviset synnit , salatut tuskat, häpeä,
kaikki se pamahtaa silmille kuin atomipommi. ''Sinä päivänä
merkonomiretkut jättävät maan , ja bussit puihin ajelee '' kirjoitti eräs
uudempi psalmintekijä Ismo Alanko nimeltään.. Tämä päivä on nyt
erittäin lähellä ja siitä syystä meidän ei todellakaan pidä puhua
persoonan kehittämisestä enää sanaakaan vaan harjoitella uppoavan
laivan hylkäämiseen..
Tähän mädäntyneeseen laivaan eivät kuulu vain harhaisat egomme vaan
myös kaikki se talouteen, taiteeseen, kultuuriin liittyvä harhaluulojen
ryteikkö, jonka varassa tässä keikutaan ja jonka ikuiseen pysyvyyteen
vielä monet vannovat..
sitä mitä on tuleva, sitä luullaan ''yliluonnolliseksi'', mutta aikanaan nähdään että kyse oli väistämättä tulevasta ''' auringon noususta''' jossa ei ole mitään yliluonnollista..
Kun kriittinen vaihe alkaa, muistakaa mikä on pelastustie sille ettette joudu massapsykoosien jalkoihin..Pakotie on kerrottu osoitteessa www.box55.pp.fi
Sinne olisi parasta lähteä ennenkö se väylä on tukossa...
meidän kyetä kehittämään persoonaamme vai uskoa johonkin sitä
syvempään elementtiin ?
Vastasin hänelle näin:
Persoona- käsite tulee kreikasta, verbistä personare, tarkoittaa ''puhua
naamarin lävitse''. Se liittyy antiikin aikaiseen psykodraamaan ja ainakin
mulle se kertoo mistä on kyse. Teatterin alunperäinen tarkoitus oli
naamareita vaihtelemalla oppia heittämään ne kaikki POIS, oppia
kokemaan kaikesta vapauttava katarshis, jota itämailla kutsuttiin
satoriksi. Siis sellainen asia, että pitäisi muka näitä naamareita jotenkin
''kehittää'' että ne jotenkin jalostuisivat, se on Tellu rakas aivan
haistapaskan hommaa. Pois vaan ja gehennan tuleen kaikki semmoiset
persoonat ja roolit niin silloin opitaan löytämään se mikä meissä on
ikuista, puhdasta.
Tämän palstan keskustelijoissa on muutamia, jotka tietävät että tämä
persoonasta luopuminen edes osittainkin tehtynä on varsin rankkaa
hommaa, etenkin ympäristö, sukulaiset , ''ystävät'', he eivät semmoista
puuhaa yleensä hyvällä katsele..Heitä pelottaa , koska alitajuisen viisaan
yliminänsä kautta he kaikki tietävät että tämä työ olisi pakko tehdä, ja
tulee päivä jolloin sitä ei kukaan väistä.
Se merkitsee kuolemaa...Kuole ennenkuin kuolet niin et kuole sitten kun
kuolet, sanoo vanha sananlasku..Meidän tulee kuolla kaikelle
maailmalliselle ( persoonaan, sosiaaliseen rooliin liittyvälle ) , meidän
tulee löytää sitä syvempi peruskallio jo eläissämme , niin mikään ei voi
meitä uhata. Meidän tulee voida luopua myös kaikista uskonnoista,
koska ne on rakennettu maallisten käsitteiden ja arvojen
varaan..Raamatussa sanotaan että kun tulee se ennustettu päivä jolloin
syvintä itseyttämme peittävä esirippu poistetaan KAIKILTA yhtäkkiä,
samanaikaisesti, silloin kaikki uskonnot lopetetaan tarpeettomina...
Miekat taotaan auroiksi ja rauha ei pääty milloinkaan..
Ennusteiden mukaan siitä rytinästä kuitenkin selviää hengissä vain
aniharvat..
Ko. rytinä tarkoittaa personaare naamareitten yhtäaikaista riisumista, ja
nille jotka eivät yhtään ole moiseeen varautuneet, niille se on oleva
kauhun paikka.. Omat ja kollektiiviset synnit , salatut tuskat, häpeä,
kaikki se pamahtaa silmille kuin atomipommi. ''Sinä päivänä
merkonomiretkut jättävät maan , ja bussit puihin ajelee '' kirjoitti eräs
uudempi psalmintekijä Ismo Alanko nimeltään.. Tämä päivä on nyt
erittäin lähellä ja siitä syystä meidän ei todellakaan pidä puhua
persoonan kehittämisestä enää sanaakaan vaan harjoitella uppoavan
laivan hylkäämiseen..
Tähän mädäntyneeseen laivaan eivät kuulu vain harhaisat egomme vaan
myös kaikki se talouteen, taiteeseen, kultuuriin liittyvä harhaluulojen
ryteikkö, jonka varassa tässä keikutaan ja jonka ikuiseen pysyvyyteen
vielä monet vannovat..
sitä mitä on tuleva, sitä luullaan ''yliluonnolliseksi'', mutta aikanaan nähdään että kyse oli väistämättä tulevasta ''' auringon noususta''' jossa ei ole mitään yliluonnollista..
Kun kriittinen vaihe alkaa, muistakaa mikä on pelastustie sille ettette joudu massapsykoosien jalkoihin..Pakotie on kerrottu osoitteessa www.box55.pp.fi
Sinne olisi parasta lähteä ennenkö se väylä on tukossa...
Vastaukset 62
Vanhimmat
Eilen törmäsin samoihin käsitteisiin, Egoon ja Itseen(Sielu, Yliminä jne.) ihan vaan surffailemalla siellä sun täällä, etsimässä tietoa. Mulla on ainakin sellainen käsitys asiasta, että näiden kahden hallitsevan vaikutuksen välillä vallitsee osittain toisensa poissulkeva efekti: mitä enemmän Egolla on valtaa päätöksissä, sitä vähemmän Yliminää tiedostaa tai tuntee. Ja tietysti toisinpäin, eli mitä enemmän Yliminän puoleen kääntyy, sitä vähäpätöisimmiksi käyvät Egon vaatimukset. Sen suhteen, että onko tavoitteena olla jommassa kummassa ääripäässä, tulin alustavaan johtopäätökseen, että kumpaakin tarvitaan nykypäivän maailmassa, mutta kummankaan ei pitäisi antaa olla liian dominoiva. Mitä lähempänä kuitenkin olet oman Yliminän tuntemista, kuten totesit, sitä pienempi (ja tuskattomampi) pudotus kun hetki koittaa. Ilmeisesti Egon aika alkaa olla lopuillaan.
Samaa asiaa, hieman eri muodossa kuitenkin, oon tuumaillut pitkin tätä kesää. Eli oppiakseen tuntemaan itsensä todellisen luonteen, on kuorittava kaikki ulkoisista lähteistä tulevat vaikutteet pois, eli joko hyljättävä tai syrjäytettävä Egon aiheuttama illuusio. Vain silloin voi nähdä, tuntea tai kuulla Yliminää. Asian selventämiseksi pieni esimerkki: kuvittele itsesi kuuntelemassa kymmentä eri radiota samanaikaisesti. Kuulet pelkkää sekamelskaa ja yrität löytää äänivallista juuri haluamasi kanavan. Se on hankalaa aina siihen asti kun rupeat sulkemaan häiritseviä radioita tai heittelemään niitä ikkunasta. Lopulta jäljelle jää vain yksi radio, haluamasi (haasteena hommassa on havaita se oikea taajuus, eli oppia tuntemaan turhat "radiot")
Mutta kuten todettu, täydellinen Egon hylkääminen johtaa konflikteihin yhteiskunta-rakenteen kanssa, koska tällöin yksilöstä tulee ulkopuolinen, joku jota ei voida kontrolloida asettamalla paineita, mediamielikuvia tai ystävien painostusta. Ja kaikki yhteiskuntaa uhkaava pitää vangita tai tuhota (muistakaa miten Jesselle kävi) Ainakin tällä hetkellä pidän hyvänä ajatuksena ajelehtia hitaasti kohti Itseä, kuitenkaan menettämättä Egoa kokonaan. Sen merkitys vaan asetetaan pieneen asemaan. Se, miten Egon vaikutusta vähennetään, onkin sitten monimutkaisempi asia. Vaatii varmaan hieman pähkäilyä ja tietämystä muilta ihmisiltä.
Kukin ratkaiskoon itse, haluaako olla Egonsa orja ja Yliminänsä kanssa vapaa. Hintansa joutuu maksamaan kummastakin vaihtoehdosta.
Niin ja lopuksi kannattaa heittää se viimeiseksi jäänyt radiokin pois.
Tässä yhteiskunnassa eläminen mainitsemallasi tavalla on ymmärrettävistä syistä vaikeaa. Tietysti sitä voi näytellä tiettyä roolia, mutta olla silti tietoisessa tilassa sisäisesti.
Uskon, että yhä useampi niin tekeenkin ja odottaa sitä hetkeä jolloin koko planeetan massatietoisuus on samassa kehityspisteessä. Silloin voi kokonaisvaltainen muutos ilmetä arkielämäänkin.
Kuitenkaan egon "kehitystä" ei voi välttää. On siis vain yksi suunta.
Mikäs se arvio tuosta "samasta kehityspisteestä" ja muutoksesta oli? Luin erinäisiltä palstoilta arvioita erinäisiltä ihmisiltä joskus ja mieleeni jäi jotain vuosilukuja kuten 2012 tai 2024 tms...
Onkohan näiden arvioiden takana jotain perusteluja tai laskelmia? Ennustuksia kenties?
Mielenkiinto vaan heräs...
Niin... jos taas lähdettäisiin yhdistelemään "tietoa" mitä kaikki mahdolliset "lähteet" ovat tuottaneet, esim. maailman muuttumisesta noin vuonna 2012, niin mukavastihan tämä massatietoisuuden nousukin siihen kuvaan sopii. Tai luku 144000... onko se muutokseen tarvittavien tietoisten ihmisten lukumäärä?
Kovastihan meitä esim. terrori-iskuilla koetetaan herätellä ja moni ajatteleekin maailman olevan todellisuudessa jotakin muuta, miltä se näyttää.
Kuvitellaan sitten tilanne jossa massatietoisuus on noussut kaikilla samaan tasoon. Toiminta maapallolla voidaan laittaa täysin uuteen malliin. Uudet arvot nousevat.
Bisnesmaailma on tarpeetonta. Emmehän nytkään tiettävästi harjoita bisnestä muiden planeettojen kanssa (kuinka siis tulemmekaan toimeen?).
Planeetalla on kaikkea kaikille. Kunhan se vain jaetaan oikein.
Muutos on siis mahdollinen vain tuon tietoisuuden nousun avulla.
2012 vuosi on se jolloin mayojen kalenterin mukaan aika loppuu.. Maailma ei lopu mutta uuden , laajemman tietoisuuden alettua kaikilla ( henkiin jääneillä ) aika- illuusiota ei enää mitata.. Muista merkeistä päätellen tuo vuosi voi olla hyvinkin se , mayat ovat osuneet kovin usein oikeaan ennustuksissaan. Vuonna 2012 alkaa aikuistua myöskin muuan erämaahan piilotettu poikalapsi, jonka kirkkaiden aurojen perusteella monet mystikot ovat olleet varmoja että kyseessä on uusi inkarnaatio Nasaretilaisesta. Olen nähnyt tuon pojan ja hänellä on todella valtava henkinen voima. Onko tuo inkarnaatio väite totta, sitähän ei nyt tietysti kukaan voi varmaksi tietää, mutta kovin monet ovat sellaista epäilleet..
Monet merkit viittaavat juuri tähän.
"Olen nähnyt tuon pojan ja hänellä on todella valtava henkinen voima."
Siis missä olet nähnyt ja missä hän on?
älä kysy missä se poika on koska olen luvannut omalla hengelläni olematta sitä paljastamasta, kuten muutkin - joille hänet on näytetty
Minullekin on näytetty erästä "poikaa", mutta hän ei ole lainkaan meidän näköisemme.
Vuodesta 1987 lähtien on alkanut syntyä lapsia joilla on erillainen atomien perusvärähtely taso, eli siis korkeampi henkinen värähtely. Heitä kutsutaan indigolapsiksi.
Heillä on paljon suuremmat henkiset voimavarat kuin muilla ihmisillä ja he ovat se uusi sukupolvi joka tulee aikuisikaan juuri vuoden 2012 lähestyessä.
He ovat se uusi sukupolvi joka on ihmiskunnan ainoa toivo.
Kun katsoo nykyajan lapsia..ei tietenkään kaikkia..niin huomaa että jotain suurta on todellakin tapahtumassa.
Itse olen 2012 vuonna 24 vuotias..mikä on loistava ikä.
Voitko kertoa lisää?
vanhempiakin indigoita :)
Olemme kai jonkinlainen koe-erä :).
vanhempiakin indigoita :) Tosin olemme melkoisia harvinaisuuksia.
Olemme kai jonkinlainen koe-erä :). Vakavasti puhuen kun tämä muutos on jo alkanut, niin nämä lapsi-indigot eivät vielä voisi olla niin tiiviissä koulutuksessa, siksi meitä indigoitakin on eri-ikäisiä ja tosiaan myös vanhempiakin.
>>>> He ovat se uusi sukupolvi joka on ihmiskunnan ainoa toivo. Kun katsoo nykyajan lapsia..ei tietenkään kaikkia..niin huomaa että jotain suurta on todellakin tapahtumassa. ====
Todellakin. Typeryyden määrän kasvamisen voi oikein nähdä. Sen takia onkin varmaan niin mukavaa ajatella, että kuuluu johonkin uuteen ja hienompaan koe-erään kuin muut ihmiset. Ääliöt.
mulla ei ole lupaa puhella tästä enempää, sorry. Sanon vaan aivan tosissani että semmoinen kakara on olemassa. Hän hehkuu valoa, mutta ei ole mikään avaruusolento. Tavallisen naisen synnyttämä, aivan tavallisella tavalla. Hän on Suomen kansalainen
Taas uusi asia josta en ole kuullutkaan.
Paljastatko sen lähteen, josta olet saanut tuon vuosi 1987 selville? Tykkään aina lukea asiat itse niiden lähteestä, jolloin pääsee askeleen lähemmäksi asian ydintä ja saa yrittää ymmärtää sen omalla tavallaan.
Täytyy kyllä myöntää (ottaen huomioon erinlaiset juttusi näillä palstoilla), että vaikutat ikäiseksesi erittäin hyvin materialistisista vaikutteista irrottautuneelta (tai ne hyvin tiedostaneelta) Itse pelasin tuon ikäisenä koneella vain pelejä.
minulla on indigopoika. hänen diagnoosinsa on aspergerin oireyhtymä.
Mitä se "Aspergerin oireyhtymä" oikein tarkoittaa? Miten se lääketieteen mukaan ilmenee?
Ei indigot ole sen parempia tai hienompia kuin muutkaan ihmiset. Asia on paljon syvällisempi kuin siitä voisi lyhyesti kirjoittaa. Indigoissakin on "huonoja" ihmisiä ja "hyviä" ihmisiä. monissa lähteissä sanotaan, että indigot ovat ihmiskunnan ainoa toivo, mutta minusta se toivo on kaikkien ihmisten harteilla. Indigoilla voi hyvinkin olla tiettyjä ominaisuuksia lapsesta lähtien, mutta ei se meistä parempia tee. Mulle se on vähän sama asia kuin se onko blondi vai brunette. onpahan nyt vain sattunut syntymään blondiksi tai bruneteksi tai indigoksi tai ei-indigoksi. Kukin meistä tallustelee täällä sen mukaan mitkä hänen ominaisuutensa ovat, se ei kai nyt tee ihmisestö sen hienompaa jos on syntynyt indigoksi. Kunkin ihmisen omalla vastuulla sitten on se haluaako kehittyä vai ei (oli kyse sitten lukemaan oppimisesta, hiihtämisestä, tai vaikka unien näkemisestä).
Joka käsittelee aihetta, kertoo tuon vuoden.
On eres englanninkielinen kirja nimeltään "Indigochildren" joka on kuulemani mukaan paras teos aiheesta, mutta kirjoittajan nimeä en muista enkä ole kirjaa lukenut.
Itse olen tiedont tuosta vuosiluvusta ensimmäisen kerran lukenut kirjasta "Elämän kukan salaisuus 2" ja myöhemmin monissa muissa kirjoissa olen tuon vuosiluvun nähnyt.
http://users.kymp.net/p204188a/
http://users.kymp.net/p204188a/asperger.htm
Tämä selvitti asiaa. Kiitos linkistä.
Tuttavani työskentelee erityislasten parissa ja tiedän kyllä, että heidän kanssaan eteen tulee vaikeitakin aikoja.
Tästä syystä seuraava kysymykseni saattaa kuullostaa karkealta. Sitä se ei kuitenkaan ole vaan kunnioitusta "poikkeavuuksia" kohtaan.
Siis... kun nyt olemme tällaisella keskustelufoorumilla kysyisinkin, että tuoko hän millään tavoin sellaista tietoa, joka ei olisi ikään kuin "tästä maailmasta"?
Jotakin uutta, jota "tavalliset ihmiset" eivät ymmärrä.
Minusta heitä pitäisikin kuunnella myös "sillä korvalla" ja kunnioittaen kertomuksiaan.
"Siis... kun nyt olemme tällaisella keskustelufoorumilla kysyisinkin, että tuoko hän millään tavoin sellaista tietoa, joka ei olisi ikään kuin "tästä maailmasta"?
Jotakin uutta, jota "tavalliset ihmiset" eivät ymmärrä."
Koko hänen ajatusmaailmansa ja hänen tapansa toimia ja tarkastella maailmaa ovat jotain, mitä "normaali-ihmiset" eivät ymmärrä. Hän ajattelee paljon ja on "pikkuvanha", hän ei suostu kunnioittamaan auktoriteetteja ( esim. opettajia koulussa ) vain siksi että nämä ovat auktoriteetteja - hänen kunnioituksensa on ansaittava. Poikani ryhtyi mm. 9-vuotiaana kyselemään opettajiltaan avoimesti, onko oikein, että liikuntarajoitteiset asetetaan urheilussa samojen arvostelukriteerien alle kuin motoriikaltaan normaalit lapset ; hän kyseenalaisti muitakin arvostelutapoja sellaisten oppiaineiden kohdalla, joita kukaan ei voi harjoittelemalla saada ( mm. laulaminen ja piirustus ). Hänen avoimet pohdiskelunsa ovat saaneet opettajat näkemään "punaista" - hän on mm. joutunut vaihtamaan koulua kolme kertaa viimeisen kahden vuoden aikana "sopeutumattomuutensa" vuoksi.
Hän näkee eri asioita kuin "normaalit" lapset ja inhoaa kiirettä - hän haluaa syventyä kiinnostuksensa kohteisiin ja tutkia asioita niin kauan kunnes on sisäistänyt ja oppinut ne täysin. Tämä on opettajien mukaan "ongelma" - jo ala-astetta käyvien elämää kun leimaa kiire ja siirtyminen nopeassa tahdissa asiasta toiseen, ilman että opiskeltavia asioita ehdittäisiin välttämättä ymmärtää. Minun poikaani ei voi millään kiirehtiä.
Esikouluiässä poikani hämmästytti tarhan henkilökuntaa aikakäsityksellään. Hän hahmotti aikaa ja historiaa tavalla, joka oli "liian outoa" hänen ikäänsä nähden. Hän piti hiekkalaatikolla luentoja rauta-ajasta jne. Muut muksut pitivät - ja pitävät - häntä kummallisena, ja eskarissakin hän joutui heti syrjityksi ja kiusatuksi. Hän on "liian" avoin ja "liian" suorapuheinen - hänelle minkään asian sanominen ääneen ei ole TABU.
Lukemaan ja kirjoittamaan poika oppi 3-vuotiaana omin avuin. Neljän vanhana hän luki paksun tietosanakirja-sarjan läpi ja halusi keskustella ikäistensä kanssa maailman ilmiöistä ja siitä miksi "kaikki on". Hän tuijotteli taivaalle pimeällä ja jutteli meille perheenjäsenille "tähtien ja taivaankappaleiden ihmeellisyydestä". Hän sanoi ystävilleen tämän tästä että nämä olivat "lapsellisia" ( poika siis itse oli nelivuotias ). Eskarissa hän esitti myös että henkilökunnan valitsemat lastenlaulut olivat "lapsellisia" - hän halusi esittää "kunnon musiikkia". Hän pyysi tätejä soittamaan Mozartia eskarin pianolla. Voitte vain arvata minkälaisia ongelmia tuli ja tulee edelleen siitä, ettei auktoriteetteja ole pojalleni olemassa itsestäänselvästi.
Poikani ei ole koskaan nukkunut "tarpeeksi" - vain 3-5 tuntia yössä, mikä tuntuu riittävänkin hänelle oikein hyvin. Mutta lääkärit ( jotka ovat antaneet poitsulle Aspergerin oireyhtymä-diagnoosin ) ovat huolissaan. He ovat huolissaan myös poikani herkkyydestä : poika reagoi tunteella kaikkeen "ikäisekseen epänormaalilla tavalla". Jos televisiosta tulee historiallinen dokumentti, saattaa poika - nähdessään esim. filmiä 1900-luvun alusta ihmisineen - purskahtaa sydäntäsärkevään itkuun ja tuumata, että "nuo kaikki ovat jo menneet". Jos hän näkee iltapäivälehtien lööpeissä jotain surullista, hän saattaa purskahtaa loputtomaan itkuun keskellä katua - hän tuntee niin kuin tuntee välittämättä siitä, mitä sivulliset saattavat hänen reaktioistaan ajatella. Myös koulussa hän nauraa peittelemättömästi, jos joku opettajan vakavasti esittämä "totuus" on hänen mielestään älytön.
Muun muassa tämmöistä on rikas elämä indigon kanssa. Täytyy vielä sanoa, että pojalla on sellaista tietoa vieraista kulttuureista ja tapahtumista, mitä hän ei minun käsitykseni mukaan ole voinut saada mistään. Kun kysyn, onko hän kuullut asiasta televisiosta tai lukenut jostain, hän vastaa että "en". Kun kysyn että mistä sinä voit tuon tietää, hän vastaa ettei tiedä mistä hän tietää, hän "vain tietää".
itse rentoutua ja ottaa lepoa--myös indigolapseltasi?
minun olisi saatava lomaa ympäristön suhtautumiselta.
Onneksi olkoon. Indigo -lapselle ja äidille!
Kiitos hienosta vastauksestasi.
Edelleenkin ymmärrän, että vaikeuksiakin riittää, mutta täytyy kertoa kuinka riemastuin lukiessani kuvaustasi lapsestasi.
Nuo melkein kaikki merkit sopivat lievempinä myös omaan nuoruuteeni. Nyt niitä on joutunut painamaan pimentoon, jotta voisi kuitenkin toimia normaalisti työelämässä.
Edelleenkään auktoriteetit, tai ulkokultaisuus eivät merkitse mitään. Olen pienestä lähtien ihmetellyt sitä, kuinka täällä kaikki on järjestetty aivan väärin. Koko yhteiskunnan toiminta bisnesvetoisena ja yksilöä alistavana onkin mielestäni loppunsa edessä.
On se loistavaa, että näitä uuden ajan ihmisiä syntyy jatkuvasti yhä enemmän. On vain pidettäävä huoli siitä, että heitä ei paineta alas ja että yksilöt pääsevät kukoistamaan.
Koululaitos tulee ilman muuta uudistaa. Nykyäänhän siellä koulutetaan vain lähinnä bisnesmaailman tarpeiden mukaisesti.
Toivottavasti lääkäri-setä ei ole määräillyt lapsellesi mitään tabletteja. Ei häntä tarvitse sopeuttaa tähän maailmaan, vaan muiden tulee sopeutua hänen maailmaansa ja oppia.
Se, joka tällaiseen yhteiskuntaan sopeutuu mukisematta ei mielestäni ole kovinkaan terve.
Sanoit, että "hän vain tietää". Juuri niin. Meillä kaikilla on mahdollisuus ottaa henkisesti yhteys maailmankaikkeuden tietopankkiin, jossa on kaikki tieto.
Tuo tietoisuus on nousussa ja muutos tuleekin tapahtumaan siinä vaiheessa, kun planeetan henkilöstön massatietoisuus on riittävällä tasolla.
Niin ja... tuollaisia lapsia ei annetakaan kenelle tahansa.
lähinnä tarkoitin. Vanhemmille ympäristön paineet voi joskus olla liikaa, ja silloin indigolapsikin voi tuntua joskus liian vaikealta. Mutta jos olet vahva, niin eihän se ympäristö sinua hetkauta!
Iske tarvittaessa nyrkkiä pöytään (noin kuvainnollisesti).
Minä isken nyrkkiä pöytään myös ihan kirjaimellisesti:)Opettajainhuoneissa, esimerkiksi, säännöllisin väliajoin. Minä isken nyrkkiä pöytään KELA:ssa kun pojalle ei vain järjesty käytännön tasolla hänelle paperilla myönnettyjä kuntoutuksia ja muita tukia ; isken nyrkkiä pöytään neurologien vastaanotoilla ( yrittävät väkisin tehdä lapsesta tahdottoman unissakävelijän pillereiden avulla, mihin minä en suostu ) ; isken nyrkkiä pöytään soskussa, että lapsi pääsee edes kerran vuodessa kaltaistensa pariin ja saa tuntea aitoa hyväksyntää viikon leirillä, joka on "liian" kallis sossun tätien mielestä ( leiri erityislasten kuntoutuskeskuksessa ja joka lapsella oma hoitaja ). Minä en kuitenkaan alistu siihen ettei lapsi saisi tätä tarvitsemaansa hengähdystaukoa normaaliympäristön jatkuvalta "pommitukselta".
Taidan vakuuttaa kullanarvoiset nyrkkini suuresta summasta :)
Myös koulussa hän nauraa peittelemättömästi, jos joku opettajan vakavasti esittämä "totuus" on hänen mielestään älytön.
Hän näyttää loukkaavan läheisiäkin ihmisiä todella syvästi,tunteeko hän itse loukanneensa omalla käytöksellään muita ja kokeeko hän sen mitenkään toisen ihmisen näkökulmasta? Siis empatiakyky,kuinka se hänen omassa käyttäytymisessään toteutuu?
Hän loukkaa suorapuheisuudellaan - niin kuin sanoin ei mikään asia ole hänelle liian pyhä ääneen lausuttavaksi. Ekalla luokalla ensimmäisessä koulussa hän mm. kysyi erittäin lihavalta opettajalta miksi tämä oli antanut itsensä lihoa niin isoksi, että liikkuminenkin oli jo vaikeaa ( sitä se kyllä oli, mutta eihän tuollaisia asioita sanota normaalisti ääneen ). Poika ei esitä tällaisia kommentteja ilkeästi vaan on vilpittömän utelias. Totta kai kysymysten kohteet pahoittavat mielensä eivätkä usko, ettei poika tajua toimineensa sosiaalisesti sopimattomasti. Tietysti hän osaa känkkäillä aivan tarkoituksella myös, mutta tämä sosiaalinen "sokeus" kuuluu juuri Aspergerin oireyhtymän diagnoosikriteereihin ( hänellehän on tämä diagnoosi annettu. Oireyhtymäisillä on mm. neurologisin tutkimuksin havaittava, "normaalista" poikkeava aivojen aineenvaihdunta ).
Empatiakykyä hänellä kuitenkin ehdottomasti on - tunteellisempaa kaveria on vaikea löytää. Jos kahdenkeskisessä leikkitilanteessa leikkikaveri pillahtaa itkuun satutettuaan itsensä tms., poika on välittömästi halaamassa ja lohduttamassa. Pojalle asiat ovat sellaisia kuin ovat - hän toimii tilanteen mukaan ilman "ylimääräisiä mausteita" . Hän sanoo rakastavansa meitä perheenjäseniä joka päivä, hän osoittaa ystävilleen että nämä ovat maailman tärkeimpiä olentoja, mutta hän sanoo myös sellaiset negatiiviset asiat ääneen, mitä ei pitäisi yleisen tavan mukaan sanoa. Me 'sosiaalisesti taitavammat' osaamme näytellä ja pitää kinkkisissä tilanteissa omana tietonamme sen mitä ajattelemme. Poikani ei tahdo eikä osaa näytellä ja imarrella vain näyttelemisen ja imartelemisen vuoksi, mikä on toisinaan aika raskasta. Mutta jos joku ansaitsee hänen kunnioituksensa, ei empaattisempaa ja aidompaa ystävää olekaan kuin poikani on.
Eläimet ovat pojalleni myös hirmu rakkaita - hän mm. poimii kaikki tielle mönkineet madot ja vie turvaan ( vaikka olisi minkälainen kiire ) ja jahtaa sisälle eksyneitä hyönteisiä vaikka miten pitkään viedäkseen ne ulos. Lihaa poika ei ole syönyt sen jälkeen kun hänelle valkeni että "pihvit on valmistettu oikeasta possusta eikä jauhopossusta" ( toteamus 5-vuotiaana :)). Muu perhe syö lihaa ( luomua kylläkin, mutta kumminkin ). Omat lemmikkimme ovat hänelle tosi tärkeitä.
"koulussa hän mm. kysyi erittäin lihavalta opettajalta miksi tämä oli antanut itsensä lihoa niin isoksi, että liikkuminenkin oli jo vaikeaa"
Näin pitääkin olla. Tulee pysyä totuudessa. Tätä eivät kaikki ymmärrä ollenkaan.
Kysehän ei ole ilkeydestä vaan totuuden puhumisesta.
Opettaja on lihava. Eihän se ole huono asia, muuten kuin jos se haittaa häntä itseään käytännön tilanteissa.
Miksi opettaja loukkaantui? Siksi, koska hän kuvittelee muiden pitävän lihavuutta eriarvoisena. Lapsesi ei pitänyt.
Lapsesi ei loukannut, vaan opettaja loukkaantui. Opettajan tulee kehittää itseään loukkaantumattomaksi.
Joku saattaa loukkaantua kun hänelle sanotaan: päivää. Mistä kukaan voi tietää toisen loukkaantumiskynnystä.
Totuudessa pysyminen on jumalallinen ominaisuus.
Tuosta lapsesi kokeman myötätunnon piirin laajuudesta meinasin kysyä mutta vastaus tulikin jo tässä. Hieno homma.
Toivottavasti hän ei joudu liian suuren huomion ja rajoitusten kohteeksi vaan saa rauhan olla oma itsensä. Omasta mielestäni hoitoon joutaisivat pikemminkin ne jotka loukkaantuvat hänen suorapuheisuudestaan.
Että nyt ammutaan yli näissä indigolapsissa.Kaikki mitä he tekevät on sallittua sillä he ovat niin "erikoisia" Jumalan valittuja.Tulee mieleen vapaan kasvatuksen hedelmät joita vääristymiä nykysosiologit yrittävät oikaista.Mielenkiintoista seurata onko tässä todellisista maailmanpelastajista kysymys,jos on niin hyvä näin.
Uskalsin toivottaa lapselle vapautta juuri sen vuoksi, että ko. lapsen empatian piiri ulottuu jo nyt koko eläinkuntaan, enkä ihmettelisi vaikka se joskus ulottuisi myös muihin olentoihin ja jopa kuolleiksi katsottuihin olevaisuuden osiin. Siten hänen vapauttaan rajoittaa myötätunnon asettama terve vastuu.
Toisaalta konfliktit harhassa elävien ihmisten kanssa opettavat hänelle asioita siitä, miten harhassa elävät ihmiset käyttäytyvät. Että nekään kokemukset eivät mene aivan hukkaan.
Jouduin itse näyttelykappaleeksi lapsena. En toivo samaa kenellekään. Meni parikymmentä vuotta ennenkuin sain parannetuksi itseni siitä aiheutuneista traumoista ja tämän ruumiin jälleen hallintaani.
Voin vannoa että kysymys ei tosiaan ole vapaasta kasvatuksesta eikä sen seurauksista näiden lapsosten kohdalla. Esim. Aspergerin oireyhtymä näkyy epänormaaleina aivokäyrinä ja muissakin neurologisissa tutkimuksissa näkyy selvää elimellistä poikkeavuutta, jopa motoriikassa, joten kyse on jostain muusta kuin siitä että on eleskelty rajoja asettamatta.
Tuota kuulee kyllä valitettavan usein että "eräät ne ei osaa lapsiaan kasvattaa". Arvaa sattuuko se meihin tämmöisten lasten vanhempiin ? Kun me olemme kumminkin tehneet kasvatustyötä näiden lastemme kanssa tasan enemmän kuin normaalien lasten kanssa joutuu tekemään. Usein ihmiset eivät edes kiinnitä huomiota siihen että perheessä saattaa olla montakin hyvin käyttäytyvää lasta - huomio kiinnitetään vain tähän yhteen indigoon / aspergeriin / hyvätasoiseen autistiin ( diagnoosejahan näille muksuille on vaikka minkälaisia ) ja syytetään vanhempia epäonnistujiksi, jotka elelevät kuin Ellun kanat.
Ja luuletko kuule että me yhdistyksemme tilaisuuksissa pidämme luentoja siitä kuinka olemme "valittuja ja aivan erityislaatuisten yli-ihmeiden varjelijoita" tms..?? Ei, kuule, kyllä kokoontumisissa kuulee yleensä jotain tähän suuntaan :
- Voi per*kele, minä en enää jaksa.
Ymmärrän mistä puhut,kokemusta löytyy "valitettavasti" omasta takaa.Kysymys on siitä että itse olet päättänyt hänen olevan indiko.Ehkä näin onkin? Olennaista on että näiden lapsien oletetaan olevan henkisesti aikuisten yläpuolella.Lapsi ei ole tähänastisen ihmiskunnan historian kokemustiedon pohjalta aikuinen,saatikka aikuisen yläpuolella.Lapsi tarvitsee rajoja olkoon indiko tai normaali.kun lapsi nostetaan aikuisen yläpuolelle,määrää hän käytösnormit,muttei takuulla ymmärrä seurauksia.Terveiden normien asettaminen aikuisen taholta on loppujen lopuksi lapsen omaksi parhaaksi.Vapaasta kasvatuksesta esim: Kun bussissa lapsi potki matkustajaa,tuo potkittu sanoi lapsen äidille että tämä kieltäisi lastaan potkimasta häntä.Lapsen äiti kieltäytyi komentamasta lastaan koska se ei äidin mielestä sopinut vapaan kasvatuksen oppeihin.Vieressä istui pitkätukkainen nuorimies,joka aikoi poistua bussista,mtta sylkäisi ensin lapsen äitiä kasvoille ja sanoi olevansa vapaan kasvatuksen tulos.
tuo tyyppi.
Minä en ole "päättänyt" että lapseni on Indigo, tai Asperger-oireyhtymäinen tai mitä nimeä hänestä nyt sitten kukakin haluaa käyttää. Voiko kukaan vanhempi päättää minkälainen hänen lapsensa on ? Voi vain toivoa parasta, antaa rakkautta, asettaa rajoja. Joskus rakkaudesta ja rajojen asettamisesta huolimatta lapset käyttäytyvät ympäristön odotusten vastaisesti - esim. aivojen poikkeuksellinen aineenvaihdunta vaikuttaa käytökseen ( dopamiini- ja serotoninipitoisuudet esimerkiksi ), ja tällaiseen on lähes mahdotonta vaikuttaa muutoin kuin lääkkeillä. Lääkkeetkään eivät aina auta.
Vapaan kasvatuksen kannalla en ole, eikä yksikään tuntemani tällaisen erityislapsen vanhempi ole. Tunnen heitä yhdistystoiminnan kautta henkilökohtaisesti suht monia.
Älköön kukaan syyttäkö - ainakaan suoralta kädeltä - neurologisesti poikkeavien ja siksi poikkeavasti käyttäytyvien indigoiden ( tosiaan vain eräs nimitys näille muksuille ) vanhempia vapaan ja liian sallivan kasvatuksen suosimisesta. - kiitos -
Meidän perheessämme on kaksi aivan "normaalia" lasta myös.
Tässä linkki, josta voit katsoa mitä kerrotaan tekeillä olevasta elokuvasta työnimeltä: Indigo.
http://www.indigothemovie.com
http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/indigolapset.htm
siis pannaan skanneriin vai mitä oikein tarkoitat ? Viitsitkö selittää ?
Ei kannata hosua, hän tulee kyllä aikanaan esiin kun hän on sopivassa iässä .. Jos todella on niin että kyseessä on väitetty henkilö, pitäisi joidenkin taivaallisten voimien ladata häneen asiaan kuuluvat voimat..
Jos se tapahtuu yhtäkkiä, voi raamatun ennustukset äkillisesti ilmestyvästä messiaasta olla totta ...Kuitenkin vaikka hän näyttäisi hyvin pelottavalta, hän on oleva aivan tavallinen ihminen niinkuin aiemminkin.. Lihaa ja verta kuin muutkin.
Mää en henk. koht osaa mennä vannomaan onko tämä totta, mutta useat selvännäkijät jotka ovat sen pojan aurat tutkineet , ovat melko varmoja
( Voi vain toivoa parasta, antaa rakkautta, asettaa rajoja. Joskus rakkaudesta ja rajojen asettamisesta huolimatta lapset käyttäytyvät ympäristön odotusten vastaisesti -
Sinäkin siis asetat rajoja,ymmärrät että se on rakkautta lastasi kohtaan.
(Minä en ole "päättänyt" että lapseni on Indigo).
Sinähän sanot hänen olevan indigon,olet kirjallisuudesta lukenut indigoista ja päättänyt että sehänse selvä indigo,onko tässä jotain epäselvää?
Jos lapsi ei selittämälläkään ymmärrä sitä että on epäkohteliasta huomautella toisen hajusta niin silloin on olemassa ongelma.Tuo haiseva ihminen saattaa nimittäin sairastaa jotain ihmetautia jolle hän ei mahda mitään vaikka kuinka pesisi ja käyttäisi dödöä.Joillakin hikoillessa hiki haisee aivan mahdottomalle,on kokemusta urheiluharrastuksen kautta "lähikontaktilajissa".Yksi henkilö haisi mahdottomasti,muut olivat kohteliaasti huomauttelematta ja hän kehtasi jatkaa rakasta harrastustaan.joka varmasti olisi loppunut ilkeisiin huomautuksiin.Kyllä jossakin on raja päinnaamaa heittelylle.Kaikkihan osaavat sanoa suoraan ei siihen erityislahjoja tarvita tai erityissairautta,mutta olla sanomatta suoraan siihen tarvitaan henkistä kehitystä.Suoraan sanotaan asiasta silloin kun se on tärkeää.
Olen monessa viestissä sanonut että lapseni on indigo, Asperger-oireyhtymäinen, erityislapsi tai MITÄ NIMITYSTÄ HÄNESTÄ KUKAKIN HALUAA KÄYTTÄÄ. En ole "päättänyt että hän on indigo" - tai mikään muukaan. Lapsistamme tämä yksi on vain lapsi, jolla on erityisiä piirteitä, joita valtaosalla lapsista ei ole ( eikä meidänkään lapsistamme muilla niitä ole ). Hänen piirteensä sopivat piirteisiin, joita tavataan "indigoiksi" nimitetyillä lapsilla ; hänen piirteensä sopivat myös Aspergerin oireyhtymän tautiluokitukseen - hän täytti kaikki kymmenet vaadittavat diagnoosikriteerit, ja sai diagnoosin ; hänen piirteensä sopivat monien muidenkin ihmisten keksimien "otsikoiden" alle, mutta minun mielestäni hän on lapsi, eikä mikään "kävelevä diagnoosi".
Ja tottakai minä asetan rajoja - tälle yhdelle niitä on asetettava enemmän kuin muille lapsille. Tätä yhtä on myös rakastettava näkyvämmin kuin muita lapsiamme - näkyvämmin, vaan ei enemmän. Kaikki lapsemme ovat meille yhtä rakkaita :)
>Jos lapsi ei selittämälläkään ymmärrä sitä että on epäkohteliasta huomautella toisen hajusta niin silloin on olemassa ongelma.<
Ongelma on olemassa. Niitä on enemmänkin kuin vain tuo yksi huomauttelu-ongelma. Tärkeää olisi kumminkin saada menemään perille se, että kun tällainen lapsi laukoo inhoja asioita päin naamaa, ei kyse ole siitä etteikö olisi toden teolla yritetty ohjata, kasvattaa. Näille lapsille saa sanoa miljoona ja tuhat yksi kertaa että on asioita, jotka ovat sinänsä totta, mutta joita ei vain sanota ääneen, koska niiden ääneen sanominen loukkaa. Näiltä lapsilta voi viedä viikkorahat, namipäivät ja telkkarin lempiohjelmat määräajaksi näiden möläyttelyjen takia, mutta siitä on harvoin apua.
- Mutta kun se täti on lihava ja sen pitää laihtua että sillä olisi parempi olla, kuuluu vastaus.
Ja tällainen lapsi kokee olevansa ainoa koko maailmassa, joka on vastuussa siitä että "täti laihtuu".
Sanopa sitten mitä pitäisi tehdä että nämä möläyttelyt loppuvat ?
Ja muista, ettei lapsi möläyttele ilkeyttään vaan on aidosti huolestunut esim. opettajan ylipainosta opettajan itsensä takia - lapsen tarkoitus on siis eräällä tavalla hyvä, eikä hän OLLENKAAN ymmärrä loukkaavansa. Tämä on ihan eri asia kuin jos joku rakkarivilpertti suuttuu opettajalle ja möläyttää jotain tyyliin :"Sinä vi*un läski" tms.
Meillä on käyty lukemattomat keskustelut että ihmiset saattavat olla ylipainoisia ( tai haisevia tai arpisia tai... ) sairauksista johtuen jne. Seuraus on mm. ollut että lapsi menee sanomaan surullisen osaaottavasti ensimmäiselle vastaan tulevalle ylipainoiselle :"Voi, et kai sinä ole sairas kun olet noin paksu ?"
On ymmärrettävää, että lapsesi haluaa tietää syyn sille, miksi toinen on lihava ja tällä tapa laajentaa näkemystään menneisyyteen (mikä on aiheuttanut lihavuuden) Mielestäni voisit kokeilla esittää lapsellesi toista vaihtoehtoa, kääntää syy-seuraus suhdetta toisinpäin ja esittää lihavuutta syynä johonkin jota ei ehkä vielä tunneta. "Ehkä tuo setä on lihava, koska häntä se ei haittaa." tai "...koska lihavuuden myötä hän oppii paljon muilta elämänalueilta."
Kannustaa lastasi siis etsimään negatiivisista asioista ne positiiviset puolet. Tällöin hän ehkä lihavan nähdessään voisi miettiä mielessään, millä tapaa tuo ihminen voi hyödyntää lihavuuttaan ilman että se olisi vain pelkästään haitta.
Esimerkkinä tapauksesta omakohtainen kokemus: muutamia vuosia sitten painoin vielä 20kg enemmän kuin nyt. Silloin tykkäsin pelata paljon jalkapalloa, ja koska tukevuuteni takia ei nopeuteni ollut kovin kummoinen, jouduin (ilmeisesti alitajuntaisesti) kehittämään ennakointi- ja pelinlukukykyäni vastaamaan sitä haastetta jonka nopeammat pelaajat minulle antoivat.
No, tuo syy-seuraus juttu ei todellakaan ole alaani, joten kannattaa pohtia tuota juttua itse. Kuten aina, toivon että kommenttini tuovat lisää ajatuksia ja mahdollisuuksia niitä lukeville.
lastasi,nyt uskon sinua ettet ole mikään indigohihhuli.Vaatii vain aikuiseltakin henkistä kanttia suhtautua noin terveesti tuohon indigoilmiöön,sinulla on hyvä ,määrätietoinen asenne.Indigothan ovat new age ilmiö,ei virallisen tieteen hyväksymä käsite.Virallinen tiedehän etsii omilla keinoillaan poikkeavuuden selityksiä.Neuvoni on,sinun on vain jaksettava loppuun asti,lapsessasi on kuitenkin mahdollisuuksia joita emme tiedä,aika näyttää.
luin juuri käymäsi keskustelun ja olisin kiinnostunut kirjoittamaan kanssasi aiheesta.
olen itse indigo, epäilen lapseni olevan myös (hän on aika nuori). Voin laittaa mailiosoitteeni jos haluat keskustella aiheesta. Jollet ole kiinnostunut/sinulla ei ole aikaa/muusta syystä ei onnistu, niin toivotan sinulle ja indigolapsellesi kaikkea hyvää jatkossa. Enkeleitä!
[email protected]
antikristuksen tulemisesta on kerrottu vanhoissa teksteissä.. häntä joka seuraa joutuu kadotukseen! Pysykää vahvana.. Maailman Herra tulee niin ettei kenellekkään jää epäselvyyksiä kuka hän on ja milloin hän tulee!
joku on katsonut liikaa elokuvia..
Naamarin riisuminen kokonaan pois on tietystikin tarkoitus, meillä kaikilla.
En ole lueskellut aiempaa tekstiä, johon viittasit, mutta oletan nimim. Tellun tarkoittavan persoonan kehityksellä loppujen lopuksi samaa asiaa.
Emmehän pysty kuitenkaan yhdellä kerralla heittämään koko naamaria/persoonaa pois, vaan poistamme yksi kerrallaan sen osia ja näin ollen tuo persoona ikäänkuin "kehittyy" parempaan suuntaan koko ajan.
Tässä mielessähän kyseessä on persoonan kehittäminen.
Tietystikin sitten loppuvaiheessa sulaudumme persoonattomaan "jumalaan".
Kun olet ymmärtänyt,tiedostanut omien aivojesi kokonaisuuden turhuus lähtee ääneti pois kuin höyhen vienon tuulen mukana.Nöyrä hiljaisuus astuu tilalle,siellä on uuden alku.
Oh... mutta aivothan ovat vain astia, jonka Henki täyttäessään saa loistamaan kuin liekin kynttilän.
tyhjyys ja täyteys on sama asia.. Kun tyhjennymme kaikesta , huomaamme olevamme kosketuksessa kaikkeen .. Tämä saattaa johtua siitä että meidän mielemme on rakentunut maailmaan ,sosiaalisiin rooleihin ja pintatietoihin liittyvistä PALASISTA .. Kun heitämme ne pois ja kohtaamme todellisen Hengen, se henki ilmoittaa meille intuitiivisesti tiedon kaikesta... Ns. Jumala pitää sisällään kaiken , ja jos ymmärrämme hänen eksistenssinsä, kaikki muu tieto tulee kuin manulle illallinen... Luultavasti tämä oli syy miksi joskus vielä keskiajalla KAIKKi opinnot aloitettiin opiskelemalla re-ligiota, eli jälleen eheytymistä, eli JOOGAA
Täsmälleen näin on. Samoin kaikkein suurin on kaikkein pienin.
Henk. koht. olen jättänyt tiedon etsimisen kirjoista, tms. tietolähteistä, koska kaikki tieto avautuu sisältä päin ottamalla yhteys Kaikkeuteen.
***
...haloo... ei kuulu mitään?!!!
sinulle!
***
Ihanaa!! Kuka suuteli?
Suutele lisää.
***
kolme kerrallaan, ei sen enempää niin ei ehdi kyllästymään.
Olet oikeassa,"heräämisen" päivä lähestyy...