Hankin kaniherralleni tyttöystävän n. kuukausi sitten. Poika on kastroitu vähän aikaa sitten ja tyttö on aikuinen ranskanluppa. Poikakanin iästä ei ole varmuutta (enkä sitä ikinä tule selville saamaankaan) mutta on se reilusti yli 5-vuotias. Päätin silti kastroida sen koska se alkoi merkkailemaan sänkyyn. Kaikki meni oikein hyvin. Eläinkaupassa sanoivat ettei varoaikaa tarvitse pitää lainkaan kastroinnin jälkeen varsinkaan noin vanhalla kanilla ja lääkäri puhui kahdesta viikosta. Kuinka ollakaan, pari viikkoa leikkauksen jälkeen löysin juuri sopivan naaraan joka etsi uutta kotia. Hakusessa oli isokokoinen tyttö koska uroskin painaa kolmisen kiloa. Hain tytön kotiin, se on aivan ihana ja valtava ranskanluppa, tuplasti pojan kokoinen :) Ekasta päivästä asti ne ovat olleet hyvää pataa, tosin pari ekaa päivää oli astumista puolin ja toisin vieläpä väärään päähään :) Mutta nyt ne tekevät kaiken yhdessä ja poikakin on lopettanut merkkailun.
Mutta... Viikko sitten eli pari viikkoa tytön saapumisen jälkeen se alkoi nyhtämään itsestään karvaa ja kuskasi ne sänkyyn ihan mun viereen. Pari kertaa siivosin pesän pois ja aina oli seuraavana aamuna uusi samanlainen tilalla. Mutta jos poikaystäväni nukkuu sillä puolella jolle pesä tehdään niin sitäpä ei tehdäkään. Ollaan nyt nukuttu pari päivää "toisinpäin" eikä pesää ole ilmestynyt. Olisiko kyseessä valeraskaus koska tytön pitäisi synnyttää aikaisintaan viikonloppuna ja ekasta pesänteosta on jo yli viikko? Ja luuletteko että poikasia voisi olla tulossa kun pojan leikkauksesta oli kulunut jo 12 päivää ja se on ainakin 5-vuotias ja kaikenlisäksi hädintuskin ylettää tytön selkään? Pesänrakennuspuuhat ajoittuivat aina aamuun, pupuilla on koko asunto loikittavana ja mm. iiiiso sängynaluslaatikko täynnä heinää, silti pesät ilmestyivät sänkyyn ja vain mun viereen... Eli jos poikasia tulisi niin ilmeisesti sitten sänkyyn?! Saako pesää siirtää vai siirränkö itseni sohvalle???
Mutta... Viikko sitten eli pari viikkoa tytön saapumisen jälkeen se alkoi nyhtämään itsestään karvaa ja kuskasi ne sänkyyn ihan mun viereen. Pari kertaa siivosin pesän pois ja aina oli seuraavana aamuna uusi samanlainen tilalla. Mutta jos poikaystäväni nukkuu sillä puolella jolle pesä tehdään niin sitäpä ei tehdäkään. Ollaan nyt nukuttu pari päivää "toisinpäin" eikä pesää ole ilmestynyt. Olisiko kyseessä valeraskaus koska tytön pitäisi synnyttää aikaisintaan viikonloppuna ja ekasta pesänteosta on jo yli viikko? Ja luuletteko että poikasia voisi olla tulossa kun pojan leikkauksesta oli kulunut jo 12 päivää ja se on ainakin 5-vuotias ja kaikenlisäksi hädintuskin ylettää tytön selkään? Pesänrakennuspuuhat ajoittuivat aina aamuun, pupuilla on koko asunto loikittavana ja mm. iiiiso sängynaluslaatikko täynnä heinää, silti pesät ilmestyivät sänkyyn ja vain mun viereen... Eli jos poikasia tulisi niin ilmeisesti sitten sänkyyn?! Saako pesää siirtää vai siirränkö itseni sohvalle???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi olla että kanisi on valeraskaana tai ihan oikeasti voisi tulla poikasia.Kaikki on mahdollista;P Tuollainen käytös viittaa raskauteen(voi olla valeraskaus),joten älä ihmettele jos poikasia vaikka syntyisikin:D
Mutta urosksen varoaika kastroinnin jälkeen on 4 viikkoa, koska se saattaa voida vielä hedelmöittää naaraan.Mutta jos maha kasvaa, kannattaa käydä lääkärissä vielä varmistamassa asia =)
Meillä on kaksi kääpiöluppatyttöä ja kerran ihmettelimme, kun toinen kani ei tullutkaan häkin ovelle vastaan ruokinta-aikaan. Kurkistimme pesämökkiin ja siellä neiti kaiveli tohkeissaan mökin peränurkkaa, samassa nurkassa oli kasapäin kanin karvoja. Kani oli niin uppoutunut puuhaansa, että emme saaneet sitä edes nostamalla pois nurkasta, vaan se kampesi vastaan ja murahteli. Tulimme siihen tulokseen, että neidillä on nyt erityisen tärkeä projekti meneillään. Mielenkiinnolla odotimme, tuleeko perheenlisäystä, mutta onneksemme kasvattajan sukupuolidiagnoosi piti paikkaansa, eikä poikasia ilmaantunut. Todennäköisesti kyseessä oli vain jokin pesänrakennusvietti, koska jonkin verran aikaisemmin kanit olivat alkaneet astua toisiaan etu- ja takaperin, joka meistä oli kovin hullunkurista. Moista pesänrakennusta ei ole sen jälkeen ilmaantunut. Olisiko teillä jotain samantyyppistä menossa.
Meillä myös oli tyttökani joka säännöllisesti joka kevät repi kaulapussistaan karvat ja vuorasi niillä pesän...ei ollu kanikaveria sillä, taisi olla vaan hormoonit hyrrällään.
No nyt on kolmas tai neljäs päivä jo menossa ilman pesää. Oli kyllä tosi uppoutunut aina siihen pesäntekopuuhaan neiti. Tuntui ettei se näe eikä kuule mitään kun nyhti karvoja ja kuskasi niitä. Välillä se oikein tunki niitä mun kainaloon... Mutta eilen tunnustelin pupun masua oikein kunnolla niin ei se kyllä yhtään ole pyöristynyt eikä mitään ylimääräistä eloakaan tuntunut. Ehkä se tosiaan oli kevään aikaan saamaa puuhastelua :) Vaikka eipä sekään kamalaa olisi jos poikasia joku päivä sängystä löytyisi, eiköhän niille kodit järjestyisi ja itsekin pitäisin yhden. Ja enää ei ainakaan poikasia voikaan olla tulossa kun leikkauksesta on jo reilusti yli kk. Eikä herraa ole kiinnostanut selkäänkään enää hypellä, nykyään tuntuu menevän toisinpäin :D
kaneilla, että ne astuvat samaakin sukupuolta? Siihen ei olla saatu selvyyttä. Vai onko se jotain valtataistelua aikuistumisen yhteydessä. Joka tapauksessa välillä aika ikävää, kun näyttää, että toinen reppana ihan hermostuu siitä pökkimisestä.
Kyllä tuo poikakin oikein pinkoo pakoon kun vaimoke pyrkii selkään. Tai sitten makaa surkeana läskin muijansa alla, ei näy kuin käpälänpää. Ehkä sit oppi siitä ettei se niin kivaa olekaan ja jätti tytön rauhaan. Äitini tyttösaksanpaimenkoirakin tykkäsi astua välillä vaikka mitä koiria varsinkin teini-iässään. Ehkä se on sitten jonkinlaista alistamista?
Ps. ei tänäänkään pesää eikä poikasia!
Kanit tosiaan alistavat (laumajärjestys) astumalla, kuten monet muutkin eläimet.
Roope-kaniani, joka oli harmaa maatiaiskani, eikä koskaan saatu selville, kumpaa sukupuolta. Se oli lemmikkini, eikä toista kania kaverina. Eräänä aamuna se alkoi.Laskin vain paljaan jalkani sängystä alas, ja pupu hyökkäsi sängyn alta jalkani kimppuun ja alkoi murista ja astua. Säikähdin aivan kamalassti! Opin sitten pukemaan aina sukat jalkaan, ennenkuin laskin varpaani sängyn ulkopuolelle, silloin kani ei käynyt kinttujeni kimppuun. Muutoin pupu oli maailman herttaisin kaveri.