Haluaisin hio kykyäni kirjoittaa, mutta tekstini on melko viihteellistä. Tämä ei tarkoita mitään Reginatasoa, vaan normaalia kaunokirjallisuutta kevyempää tekstiä.
Olen ollut eräässä kirjoittajapiirissä, jossa ansioni myönnetään. Olen sen puljun parhaimmistoa kirjoittajana, mutta vika on siinä, että teen teksteistäni liian viihteellisiä. Toki ihmiskuvauksen pitää olla kohdallaan, tyypit eiväs saa olla kliseisiä yms. Viihteellisyys syntyy siitä, että jutuissani on jokin juoni ja niissä on myös ulkoisia tapahtumia eikä vain ihmispään sisäistä pohdintaa sivukaupalla siitä, vaihtaisinko nyt vedet kukakmaljakkoon vai enkö vaihtaisi.
Ongelma on siis siinä, etten saa täysin objektiivista palautetta teksteistäni, koska kaikista pyritään tekemään kaunokirjallisen tekstin tekijöitä. Missä siis opetella paremmaksi viihdekirjoittajaksi? Nettiin en halua tekstejäni laittaa kenen tahansa tuntemattoman luettavaksi.
Olen ollut eräässä kirjoittajapiirissä, jossa ansioni myönnetään. Olen sen puljun parhaimmistoa kirjoittajana, mutta vika on siinä, että teen teksteistäni liian viihteellisiä. Toki ihmiskuvauksen pitää olla kohdallaan, tyypit eiväs saa olla kliseisiä yms. Viihteellisyys syntyy siitä, että jutuissani on jokin juoni ja niissä on myös ulkoisia tapahtumia eikä vain ihmispään sisäistä pohdintaa sivukaupalla siitä, vaihtaisinko nyt vedet kukakmaljakkoon vai enkö vaihtaisi.
Ongelma on siis siinä, etten saa täysin objektiivista palautetta teksteistäni, koska kaikista pyritään tekemään kaunokirjallisen tekstin tekijöitä. Missä siis opetella paremmaksi viihdekirjoittajaksi? Nettiin en halua tekstejäni laittaa kenen tahansa tuntemattoman luettavaksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tässä haiskahtaa väärinkäsitys jonka mukaan vakavasti otettava kirjallisuus on pohdintaa ja märehtimistä ja että juonenkäänteet ja tapahtumat kuuluvat vain viihteeseen. näinhän ei ole. kehotan tutustumaan maailmankirjallisuuden suuriin nimiin.
jos haluat kehittyä viihteen kirjoittajana niin lyki juttujasi niitä julkaiseviin lehtiin ja sarjoihin, joiden yhteystietoja löytynee netistä, esim. nyyrikki. jos ostavat jutun olet jo oikeilla jäljillä, ja kun juttu on julkaistu opit omasta kirjoittamisestasi paljon lisää. juttu näytöllä ja juttu lehdessä näyttävät erilaisilta.
kirjoittajaksi ei tule kuin kirjoittamalla ja tarjoamalla tekstejään ostettavaksi. kirjoittapiireihin ja vertaistuen ja etenkin vertaiskehun etsintään on syytä jossakin vaiheessa ottaa etäisyyttä jos aikoo tosissaan olla kirjoittaja. aikaakaan ei pitäisi olla, sillä kirjoittajan saamat palkkiot ovat niin vaatimattomat.
Meidän ohjaajalla siis on se käsitys, että kirjoitan "väärin", koska tekstini etenee, siinä on juoni, alku ja loppu ja myös ulkoisia tapahtumia. Tästä päättelen, että tekstini on viihteellistä eikä viihde ole minulle kirosana.
En kirjoita sentyyppistä tekstiä, mitä näkee esimerkiksi naistenlehtien jatkokertomuksina, jossa ei siis ole kuin juonenkäänteet. Nyyrikkiä en tunne, Reginan olen muutaman kerran ostanut ja todennut, ettei sinnekään.
En tiedä, oliko tuo alkuperäinen kysymykseni väärin asetettu. Yhtä hyvin olisin voinut kysyä, miksei hyvä teksti saa edetä vauhdikkaasti rajaamatta tyylilajiksi viihdettä.
siis viihteellä, taiteella ja jollain mikä ei ole kumpaakaan. Esim. John Grishamin jotkut kirjat ovat mielestäni viihdettä joka on jotain enemmän kuin pelkkä viihde.
Mutta sinun asiaasi on vaikea ottaa kantaa lukeamtta tekstiäsi. Ehkä sinun kannattaa vain kirjoittaa itseksesi ja tarjota sitten kustantajalle ja lehtiin. Jos se on tarpeeksi hyvää, niin kyllä kelpaa. Suurin osa ihmisistä tykkää lukea juonellista jossa on alku, loppu ja tapahtumia.
vaikea ymmärtää mitä telvikin kirjoittajapiirin ohjaaja tarkoittaa. tärkeintä että olet saanut hyvää palautetta, jolloin ilmeisesti osaat kirjoittaa sujuvasti. sitten vain kovasti kirjoittamaan ja tarjoamaan juttuja eri tahoille.
avustajan töitä esimerkiksi paikallislehtiin kannattaa hyödyntää jos mahdollista. kirjoittamiskokemuksen karttuessa voi joskus yrittää saada tilaustyön jonkun yhdistyksen historiikista tai vastaavasta: toki niitä voi mennä itse tarjoamaankin. kun maksun asettaa kohtuulliseksi voi saada ihan mukavan rivin cv:hen. kirjoitustöiden variaatio on suuri välillä pöytälaatikko - laila hirvisaari.
eli ei kannata kaihtaa julkaisukokemuksen hankkimista mistä tahansa sitä vain saa: kaikenlainen kirjoittaminen harjaannuttaa. jos "joutuu" johonkin julkaisuun kirjoittamaan eri tyyppistä tekstiä kuin itselleen ominaisimpana pitää, voi lohduttautua sillä, että varsinaiset luomisen paukut säästyvät omaan bestselleriin :D tietenkään ei ole syytä kuluttaa kaikkea kirjoitusenergiaa toisarvoisena pitämäänsä työhön, vaan huolehtia siitä että aikaa jää unelmankin toteuttamiselle.
...mutta häijyyttä pitää sietää, tai...
Siis: kerrot, että olet hyvä kirjoittaja. Eikö, hyvänän aika sentään, asia tule paremmin esille, antamalla näyte täällä.
OK, me olemme "ketä tahansa tuntemattomia", mutta kenelle sitten ajattelit kirjoitella?
Ensinnäkin, mielipiteesi on kovin kimurantti, viihde ei ole sinulle kirosana, muttet halua että sanaa käytetään tekstistäsi ;)
Kyllä viihteessä on juonenkäänteitä, yllättävyyttä, sisältöä, jopa ajatuksia. Viihteessä on kaikkea sitä mitä kaikessa kirjallisuudessa, mutta ehkä ainut mikä erottaa vakavan kirjallisuuden viihteestä, on viihteen helppo luettavuus.
Suomalainen viihde on Ouninpohjassa vain siksi että sen tekijät itse alentavat genreä. Lukijat kunnioittavat viihteen tekijöitä huomattavasti enemmän kuin kanssa kirjoittajat.
Tekstit rajataan aina, rajat toki ovat häilyviä ja riippuvat paljon lukijasta, mutta siihen suohon että yrittäisi välttää leimautumista, ei kannata lähteä, koska sitten vastassa on äkkiä tekotaiteellisuus, joka on lukijasta jo hyvin hyvin kaukana.
Mutta jos kirjoittaa vain itselleen ja omaksi ilokseen ;) ei tuosta liene sen suurempaa haittaa.
En sanonut missään aiemmassa viestissäni, ettei tekstiäni saa kutsua viihteeksi.
Sen sijaan en ymmärrä missään asiassa jyrkkää rajanvetoa että tämä on tätä ja tuo on tuota ja valitse puolesi, jos et ole puolellamme olet meitä vastaan. Tärä vaativat ovat varmaankin itse jotain korkeakirjallista porukkaa ja käyttävät tuota hienoa sanaa genre, jonka olen vasta viime aikoina oppinut tunnistamaan.
En varmaan osaa kirjoittaa puhdasoppista viihdettä sen enempää kuin puhdasoppista kaunoakaan. Esimerkiksi joku naistenlehti ei varmaan huolisi kirjoitelmiani, koska niissä on liian vähän parisuhteen yksityiskohtien hehkutusta, ihmisten, heidän asunntonsa tai autonsa ulkoisten ominaisuuksien kuvailua tai muuta, jota perinteisesti halutaan olevan viihteessä.
Olen sitä mieltä, että puhdan viihde vaatii hyvin perinteisesti ajattelevan ihmisen kirjoittajaksi, jotta viihteestä tulee hyvää.
Oikeastaan vastasit omaan kysymykseesi jo aloituksellasi.
”Viihteellisyys syntyy siitä, että jutuissani on jokin juoni ja niissä on myös ulkoisia tapahtumia eikä vain ihmispään sisäistä pohdintaa sivukaupalla siitä, vaihtaisinko nyt vedet kukakmaljakkoon vai enkö vaihtaisi.”
Mielestäni erinomaisia kaunokirjailijoita Suomessa ovat esim. Jörn Donner, Monika Fagerholm, Kjell Westö, ja ykkösenä tällä hetkellä Hotakainen. Heidän kaunokirjalliset kirjansa ovat sekä viihteellisiä että aivan erinomaisia ajankuvauksia. Sen lisäksi, että ne on kirjoitettu aistillisesti rikkaalla kielellä, niin niistä löytyy myös syvyyttä ja pohdintaa niin lauseista kuin rivien väleistäkin. Sivistyksen havinaa. Juuri tällaisista kirjoistahan sitten muokataan teatteriin, elokuvaan, televisioon sitä viihdettä. Millä tavalla ajattelit sitten olla viihdekirjoittaja, jos et kaunokirjalla? Näin harrastajakirjoittajana olen sitä mieltä, että kannattaa Sinunkin vaan vaihdella niitä vesiä kukkamaljakkoon. Siitä se lähtee kirjoittamalla, ja matkallahan olet.
Kirjoittamisiin !
äsken omasta kirjoituksestani samantapaisesti: tunnen kuin katto olisi otettu pois ja pystyn ilmaisemaan itseäni kirjana, kirjailijantulevaisuuteni on rajaton, tai ainakin tuntuu siltä. En ole 'kaunokirjailija'. En syvä ajattelija. Mutta minulla on syviä tunteita aiheitani kohtaan, ja uskon, että tekstejäni vielä luetaan laajemmaltikin, ja niitä rakastetaan.
Eiköhän tekijänpalkkiot ole hyvä kompensaatio sille, että tekstimme ei miellytä nenänvarttaan pitkin katselevia kriitikoita? Minulle se ainakin riittää, jos lukijat rakastavat kirjojani. Kustantaja täytyy ensin puhua ympäri. Siitä se sitten alkaa. Kriitikoista viis. Kirjoittaminen on kirjoittajan tunteiden kuvailemista niin, että lukijakin liikuttuu. Kirjoittaminen ei ole sääntöjen seuraamista. Oma, rehellinen ääni vie pitkälle. Kuunnellaan omaa ääntämme, etsitään täsmällisimmät sanat kuvailemaan tuntojamme, ja ehkä lukijammekin astuu maailmaamme.
Tuottoisaa kirjailijantulevaisuutta sinulle, ihan kevyesti ja nauttien.
No en minä mitään kirjailijan uraa tässä aio, leipäpuu on ihan muualla. Ehkä kuitenkin kun tekstiä on riittämiin, laitan sen kustantajalle. Mutta näen, että välitavoitteita on hyvä olla ja siinä mielessä kaikkinainen palaute palvelee kirjoittajaa. Kyllä minä arvostan kirjoittajapiirin ohjaajaa, joka on sitä työtä tehnyt ehkä parikymmentä vuotta ja monenmoista tekstiä nähnyt että ei se ole ihan kenen tahansa palautetta.
Eli palaute on ihan ok ja perusteltuakin, jos haluaa kehittää itseään kirjoittajana siihen suuntaan. Mutta se ei ole minun tieni.
Siitä tänne palstalle tekstin laittamisesta. Kun totean, että kirjoitan omalla tavallani hyvin, niin se on minun näkemykseni (myös sen ohjaajan ja joidenkuiden muiden), mutta joka tapauksessa subjektiivinen näkemys. Ei tämä palsta ole mikään oikeusistuin, jonne pitää laittaa todistusaineistoa ja sitten raati päätää, olenko oikeassa vaiko väärässä. Seuratkaa Vanhas-Ruususen viimeiset käänteet, te joita sellainen oikeudenkäyttö kiehtoo.
Toinen ihan käytännön juttu on, että tänne on tosi vaikea laittaa vaikkapa kymmenen sivun novellia. Puolen sivun pohjalta tehdyt arviot taas jäävät väkisinkin rajallisiksi.
Mitä tarkoitat "reginatasolla"? Haluat opetella paremmaksi viihdekirjoittajaksi ja haluat välitavoitteita ennen julkaisukynnyksen ylittämistä, mutta kuitenkin väheksyt julkaisukanavana lehteä, joka julkaisee viihdenovelleja ja -jatkokertomuksia? (Vai tarkoititko kenties, että Reginan novellit eivät aihepiiriltään vastaa sitä, mitä itse haluat kirjoittaa?)
Minäkin haluan oppia paremmaksi viihdekirjoittajaksi. Viihdettä oppii kirjoittamaan kirjoittamalla viihdettä. Olen kirjoittanut novelleja ja jatkiksia Nyyrikkiin sekä pokkareita Kolmiokirjalle - ja saanut kyseisten julkaisujen toimittajalta hyvää, analyyttistä ja kannustavaa palautetta. Kyllä viihdeteksteissä saa ja pitää olla muutakin kuin juonenkäänteet! Omia tekstejäni on kehuttu jännitteen säilyttämisen lisäksi mm. tunteiden kuvauksesta.
Viime pokkarin jälkeen toimittaja pyysi minulta novellia myös Reginaan. En ole lukenut Reginaa (mitä nyt taisin joskus teininä vilkaista). Uskon lukemattakin, että siinä julkaistaan myös paljon huonoja tekstejä. Mutta mitä sitten? Toki itse kirjoitan niin hyvän kuin osaan. Suosittelen!
Reginataso oli yleisnimike aiheille ja jotenkin tyylillekin, jota en tunne omakseni. Itse Reginalehteä en ole lukenut pitkään aikaan. Muutaman vuoden välein ostan sen todetakseni taas, ettei minusta olisi sen avustajaksi. Mutta tavkoitus ei ollut halveerata.
Tyyli jota en tunne omakseni tulee esiin esim. Me Naiset lehden viimeisimmästä jatkokertomuksesta, josta olen lukenut useita osia. Se on Eppu Nuotion kirjoitelma, kertoo naisesta, jonka sukumainen ón kadonnut ja mitä sitten tapahtui ja mitä sitten tapahtui ja mitä aiemmin tapahtui....pelkkää kronologista ulkokohtaista vuodatusta. En todellakaan osaa kirjoittaa sentyyppisesti. Sinänsä minulla ei olisi mitään sitä vastaan, koska sehän voisi myydä. Kaupallisuus ei ole mielestäni paha asia.
... kiinnostaa sen verran, että laitan vielä:
Ulkolaisistakin kaunokirjoista vielä laittaisin tähän pari, joita olen ilolla lukenut. Mielestäni korkeatasoisia ajankuvauksia ja hyvinkin viihdyttäviä lukea.
Anna Gavalda:
Novellikokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin, ja romaanit Viiniä keittiössä ja Kimpassa.
sekä
Zadie Smith
Kauneudesta
Smithin muita opuksia en ole vielä lukenut, tämäkin osui sattumoisin hyppysiini.
Sitä sitten miettinyt, että onkohan edes olemassa suomalaista vastaavaa tasoa, ja jos on, niin kenen kirjoittamana ?