Kun suunnittelette ammatinvalintaanne, välttäkää kaikenlaista asiakaspalvelu työtä. vaikka se tuntuisi kuinka kutsumukselta ja hauskalta duunilta, Mutta MIETTIKÄÄ tosi tarkkaa.
Jossain vaiheessa tulee sylkykuppina olo täyteen ja sitten sitä miettii että miksi helv.tähän tuli ruvettua, palkkakin on ihan pers. ja yritä sitten hymyillä, kun asiakas tulee ja syyttää sua kun möit muovikassin joka hajosi, Tai kaapissa ei ole juuri sitä olutta, kaikki muut maistuu paskalta. Tai kun sulta ei saa just niitä keräilymerkkejä joilla saa PEHMoLELUN!!! KäKäääk..!!
" En enää tänne tuo pelejä, näistä ois saanut yhden merkin..."
Joskus tulee vaan mittatäyteen, ja sit kun on ikää niin ammatinvaihtokin on vähän hankalaa.
Jossain vaiheessa tulee sylkykuppina olo täyteen ja sitten sitä miettii että miksi helv.tähän tuli ruvettua, palkkakin on ihan pers. ja yritä sitten hymyillä, kun asiakas tulee ja syyttää sua kun möit muovikassin joka hajosi, Tai kaapissa ei ole juuri sitä olutta, kaikki muut maistuu paskalta. Tai kun sulta ei saa just niitä keräilymerkkejä joilla saa PEHMoLELUN!!! KäKäääk..!!
" En enää tänne tuo pelejä, näistä ois saanut yhden merkin..."
Joskus tulee vaan mittatäyteen, ja sit kun on ikää niin ammatinvaihtokin on vähän hankalaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikös joka ikisestä työstä löydy aina jotain huonoa? Aina alussa kaikki on uutta ja kivaa, mutta myöhemmin näkee että työ on työtä aina. Ongelmat työssä tietysti vaihtelee, mutta en jaksaisi mitään hoitajan työtäkään kuten siskoni. Hyvä kaverini taas on urheiluhieroja ja täysin leipiintynyt siihen kun kädet ei kestä ja koko ajan joutuu matkustamaan.
Tai jos sinulla on mielessäsi työ ilman haittapuolia, niin ehdota ihmeessä...
Olen samaa mieltä siitä, että asiakaspalvelutyö ei ole aina helpointa työtä. itse olen yrittäjä ja työskentelen parturikampaajana. joka päivä saa laittaa itsensä täytin likoon työhönsä. joskus saa arvostusta mutta usein käy myös niin, että ihmiset eivät muista sitä tosiasiaa, että myös asiakaspalvelija on ihminen jolla on tunteet. ainakin omassa työssäni olen huomannut, että asiakkaat odottavat ihmeitä kun tulevat kampaajalla. ja toki me kampaaja työmme hyvin teemmekin ja yritämme loihtia niitä ihmeitä, mutta ei sekään aina ole mahdollista. ja toinen asia on se jos sairastut, ihmiset olettavat, ainakin yrittäjältä, että yrittäjä ei saa sairastua koskaan. täytyisi tehdä töitä vaikka pää kainalossa, sillä onhan ajat varattuna. kun on sairaana, toisaalta tahtoisikin mennä töihin ja tehdä työnsä, mutta entäs se seikka että sairaus voi olla tarttuvaa ja silloin myös asiakas sairastuisi.
Asiakaspalvelijan täytyy yös kestää juuri nämä ainaiset valitukset, viallisista tuotteista ja muista asioista jotka eivät aina edes riipu asiakaspalvelijasta.
Asiakaspalvelijahan ei käy vessassa, ei syö, ei sairastu, ei nuku. Kassalla istuva henkilö on vain eräänlainen autopilot-hahmo, työpäivän loppuessa painetaan nappia ja aspa painuu kasaan, aamulla taas nousee samalla napinpainalluksella ylös ja jatkaa töitään siitä mihin jäätiin. Hymy naamalla, tottakai, ja paskapuhefiltteri täydessä toiminnassa.