Postiluukusta tippuu papereita eri opiskelupaikoista eli allrigh ja eikun valitsemaan... mutta hei, enhän edes tiedä mitä tulevaisuudeltani haluan!
Lukion jälkeen hain ja heti nappasi. Pääsin sosionomi kouluun. Mikäs siinä lähdetään sinne. Opiskelu vasta alussa ja epäilyt katossa: Entä jos tämä ei olekaan se alani. Pistäisin elämästäni 3,5vuotta hukkaan ja olisin ihan muissa hommissa. Olisihan se ihmisläheistä työtä, mutta henkisesti raskasta, enkä välttämättä jaksa kamppailla pitkään eri projektien parissa
Seuraavana vuonna uudet haut ja laitoin taas paperit menemään. Haenpa restonomiksi. olenhan sen alan hommia tehnyt ja tiedän mitä se tarjoaa. Kuinka kävikään ja pääsin taas kouluun. Nyt pienessä mielessäni kalvaa ajatus, entä jos sekään ei ole se minun juttuni... entä jos vaihdan alaa ja minua kaduttaa.. Voinko nähdä itseni vielä 40vuotiaani tarjoilija/baari hommissa... entä jos! -argh!-
Päätöksiä, päätöksiä... ei voi vain elää hetkessä vaan pitää sitoutua ainakin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi! Miksen voi tutustua kumpaanki alaa ja valita sitten, mutta kun ei... Mitä minä haluan? Mikä minusta tulee? Pitäisikö pitää väli vuosi? mutta saisinko sen jälkeen itseäni enää opiskelemaan? Olen pohtinut ja kerännyt tietoja aloista sekä kouluista, että olen niin puhki ja ymmälläni.. Vieläkään en tiedä..
Onko tämä tuttu tunne kenellekkään muulle?
Kirjoita omista kokemuksistasi, ehkä pystyisin niistä ammentamaan voimaa jatkaa...
-?-
Lukion jälkeen hain ja heti nappasi. Pääsin sosionomi kouluun. Mikäs siinä lähdetään sinne. Opiskelu vasta alussa ja epäilyt katossa: Entä jos tämä ei olekaan se alani. Pistäisin elämästäni 3,5vuotta hukkaan ja olisin ihan muissa hommissa. Olisihan se ihmisläheistä työtä, mutta henkisesti raskasta, enkä välttämättä jaksa kamppailla pitkään eri projektien parissa
Seuraavana vuonna uudet haut ja laitoin taas paperit menemään. Haenpa restonomiksi. olenhan sen alan hommia tehnyt ja tiedän mitä se tarjoaa. Kuinka kävikään ja pääsin taas kouluun. Nyt pienessä mielessäni kalvaa ajatus, entä jos sekään ei ole se minun juttuni... entä jos vaihdan alaa ja minua kaduttaa.. Voinko nähdä itseni vielä 40vuotiaani tarjoilija/baari hommissa... entä jos! -argh!-
Päätöksiä, päätöksiä... ei voi vain elää hetkessä vaan pitää sitoutua ainakin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi! Miksen voi tutustua kumpaanki alaa ja valita sitten, mutta kun ei... Mitä minä haluan? Mikä minusta tulee? Pitäisikö pitää väli vuosi? mutta saisinko sen jälkeen itseäni enää opiskelemaan? Olen pohtinut ja kerännyt tietoja aloista sekä kouluista, että olen niin puhki ja ymmälläni.. Vieläkään en tiedä..
Onko tämä tuttu tunne kenellekkään muulle?
Kirjoita omista kokemuksistasi, ehkä pystyisin niistä ammentamaan voimaa jatkaa...
-?-
Vastaukset 13
Vanhimmat
Valitse sellainen ala jolla on hyvät näkymät työllisyyden suhteen.
Jos elämä menee paskaksi sen takia,että on valinnut alan vain työllisyyden suhteen niin onko siinä laitaa?Itse olen aikoinani sellaisen typeryyden tehnyt ja nyt vanhana kouluttaudun uudestaan..tuli burnoutit ja lisä mausteet kun ala oli täysin epäsopiva.Eli ei se työstä mielekästä tee jos on "hyvät työnäkymät" täytyy saada motivaatiota työn sisällöstä eikä työvoimapoliittisista näkymistä!
Mielummin tekee työtä mistä pitää, kuin epämielekästä hommaa jossa on vain lupaava työnäkymä... Eikä sitä tässä vaiheessa pysty sanoo miltä tulee asiat näyttämään vuosien päästä. Nyky yhteiskunnassa tilanteet muuttuvat nopeasti.
-Loppujen lopuksi jokainen työ voi jossain vaiheessa tympiä..
Mutta kun sekään ei aina auta, että opiskelee alaa jossa on hyvät työnäkymät, ajat kun muuttuu ja valmistuttua ei ehkä olekaan töitä, vaikka 4 vuotta sitten hyvältä näytti. Ja kun sekään ei välttämättä onnistu, että opiskelee mielenkiintoista alaa, kun ihmisetkin muuttuu ja ala ei ehkä kiinnostakaan enää 4 vuoden päästä.
Vaikeaa on! Itse olen opiskellut eri aloja, enkä tunnu ennen eläkeikää löytävän alaa mikä oikeasti jaksaisi kiinnostaa vähän pitenpäänkin. Ikuiskysymys on: Mikä minusta oikein tulee "isona"?
Ehkä koulutuksella ja erikoistumalla johonkin jo sinulla olevaan pohjaan voisit löytää "sen oikean"? Oletko kokeillu tai selvitellyt oisko sellannen mahdollista siis jatkokoulutus johonkin?Itselläni oli ko tilanne ja huomasin,että ns itsensä kehittämisellä voi saada aikaan työn josta tykkää.
Minä suoritin lukion jälkeen ammatillisen perustutkinnon. Sen alan töitä en kuitenkaan ole tehnyt päivääkään, totesin jo opiskeluaikana, että ei ole ihan minun juttuni. Tällä hetkellä minulla on ihan kiva työpaikka muulla alalla. Nyt on sitten edessä ammattitutkinnon suorittaminen oppisopimuksella työn ohessa, mutta olen alkanut miettiä, haluanko edes jatka tällä alalla. Minulla on myös paikka ammattikorkeassa, siellä olisi tarkoitus aloittaa vuoden päästä. Ongelmani on se, että olen kiinnostunut niin monista aloista ja ammateista, ja tuntuu vaikealta valita yksi vaihtoehto ja luopua muista! Tällä hetkellä tuntuu, että olen onnistunut rajaamaan vaihtoehdot kahteen. Ensimmäinen vaihtoehto olisi jatkaminen nykyisessä työpaikassani hamaan tulevaisuuteen, opiskella kaikkea mahdollista alaan liittyvää ja edetä vastuullisempaan asemaan (=helppo vaihtoehto), toinen taas olisi hyppy aivan eri alalle opiskelemaan ja sen myötä töihin (=työläämpi, mutta houkuttelevampi vaihtoehto). Valinta tuntuu mahdottomalta! Aina kun kuvittelen jo kallistuneeni tuon ensimmäisen, järkevän ja helpon vaihtoehdon kannalle, jokin saa minut taas haaveilemaan tuosta toisesta vaihtoehdosta. Yritä tässä nyt tehdä päätöksiä! Ikääkin alkaa olla jo sen verran, ettei kovin montaa vuotta enää viitsisi jahkailla...
Minulla on sama ongelma, mutta yliopistossa. Yliopisto tarjoaa ikävä kyllä (minun kannaltani) oivan mahdollisuuden opiskella ihan kaikkea mikä kiinnostaa.
Vähän pelottaa saanko ensimmäistäkään tutkintoa. Itse pohdin tätä juttua aika paljon että kannattaako minun kaikkea opiskella, mutta päätin sitten että opiskellaan sitten kaikkea. Uskoihin että pikku hiljaa se oma ala alkaa löytyä. Opiskele kumpaakin rinnan, sitä paitsi kaksoistutkinto on valtti työmarkkinoilla.
Tutki ja katsele, käy kummankin kursseja, kyllä se pikku hiljaa alkaa selkiytyä kumpi oikeasti kiinnostaa. Opintojen alku on aina hankalaa ei kannata luovuttaa heti. Älä missään nimessä pidä välivuotta. Välivuodet on oikeasti pahasta. Harva onnistuu pitämään välivuodet niin, että se selkiyttäisi "mikä minusta tulee isona"-juttua.
Älöä turhaan haeskele epämääräisesti kouluihin vaan kokeile ensin käytännön harjottelua ns.harjottelurahalla.Työvoimatoimistot tietää asiasta ja se on juuri sitä varten,että etsitään ja tutustutaan siihen alaan jolle aikoo hakea.Itse olen hoito-alan pohjat käynyt ja niitä töitä en enää halua tehdä.Harjottelin kouluavustajana kansliassa ja meinasin,että tämähän on se ala eli merkantiksi vaan.No,toisin kävi ei sekään alkanut tuntua omalta eli en sitten hakenutkaan..Nyt sitten olenkin päätynyt jatkamaan terveydenhoitoalaa, mutta eri työkuvioita mitä aiemmin olen opiskellut.
Eli työkkäriin kyselemään asiasta ja harjoittelusta vielä maksetaankin paremmin kuin päivärahaa saa.Lisäksi saa työkokemusta joka eduksi koulutukseen hakiessa tai voithan jopa saada paikan oppisopimuksella jos sattuu harjottelu luistamaan omasta ja työnantajan mielestä!Pidä siis välivuosi noista opiskeluistasi ja kokeile eri pätkiä harjottelua (saat itse valita harjottelun pituuden ja lopettaa kesken jos tuntuu ihan kamalalta).
Sinun ei kannata nyt luopua siitä sosiaalialan paikasta (ilmoittaudu poissaolevaksi). Mutta mene opiskelemaan tuota ravintola-alaa ja mieti sitten jonkin ajan kuluttua, kummat opinnot ja vallankin työpaikat ja niiden olosuhteet voisivat olla Sinulle myöhemmin kiinnostavampia ja sopivampia.
Kummallakin alalla on erilaisia vaihtoehtoja, mutta elämässä ei voi etukäteen tietää, miten itse ja vaihtoehdot sattuvat kohtaamaan. Aina eivät toiveet toteudu, mutta jälkäteen päin voi huomata asioiden kyllä selkiintyvän ja jokin asia (esim. työpaikka), jonka olisi halunnut jossakin vaiheessa ehdottomasti, tuntuukin ajan jälkeen aivan "tyhmältä" tahtomiselta.
Onko käytännössä mahdollista pitää kahta Ammattikorkeakoulu paikkaa? Miten asian suhteen tulisi menetellä? Pitäisikä Sosionomi kouluun ilmoittaa ns. vuoden poissaolo, mutta voi pitää opiskelu paikaa siinä koulussa? Testaan vuoden verran restonomi koulua ja katon sitten miten käy? Olen vain jotenkin ymmärtänyt ettei voi ottaa vastaan tai edes pitää kahta opiskelu paikkaa yhtä aikaa... eli olenko pahasti väärässä? Voisinhan minä restonomi koulutuksen aikana ottaa valinnaiskursseja sosionomi koulusta...
Saman vuoden aikana ei voi ottaa kahta amk-paikkaa, mutta jos olet aloittanut sosionomiopinnot jo vuosi sitten (kuten ymmärsin ekasta kirjoituksestasi), niin sitten voit ottaa tänä syksynä uuden paikan vastaan. Eli voit ilmoittautua sinne sosionomikouluun poissaolevaksi vaikka vuodeksi (mikäli et ole jo ehtinyt ilmoittautua läsnäolevaksi?) ja kokeilla sillä aikaa restonomikoulutusta. Siinä oppilaitoksessa, johon olet ilmoittautunut poissaolevaksi, et voi sinä aikana opiskella yhtään mitään.
Kiitoksia todella paljon tiedosta! En ole vielä ilmoittanut itseäni läsnäolevaksi eli toimin kuten neuvoit!
Lopuksi vielä sellainen ajatus, että koskaan ei ole mikään liian myöhäistä! Ei sinun todellakaan ole nyt juuri pakko päättää missä tulet koko loppuikäsi työskentelemään.
Itse kävin ammattikorkeakoulututkinnon, huomasin alan töitä tehdessäni, että tämä ei olekaan minua varten, ja nyt opiskelen yliopistossa. Kuten joku sanoi, kaksoistutkintokin on aina valtti työmarkkinoilla! :) Tsemppiä!