Onko muilla tunnetta että ei voi sietää puolison lasta vaikka lapsessa ei tietenkään mitään vikaa...? Pitäisikö mennä vaikka terapiaan juttelemaan asiasta kun se vaivaa elämää miltei päivittäin?
Hei uusperheelliset
sonja 80
10938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Terapia ei ole ollenkaan huono idea. Saat apuja käsitellä tunteitasi ja tilannetta. Pidempään jatkuessaan olet kuin painekattilassa, sekään ei ole sinulle ja parisuhteellenne hyväksi.
Miehellesi sinun ei hirveästi kannata "tilittää", hän on siinä kahden tulen välissä ja ahdistuu.
suhtautua puolison lapseen kuin omiinsa.Siellä kun "taustalla"se ex-nainenkin..
Antaisin neuvoksi sen että miettisit "MIKSI"lapsi ärsyttää sinua,kirjaa vaikka miinukset ja plussat..ja käy ne kohdat läpi yksitellen.
Itsellä auttoi se että aloin viettämään enemmän aikaa mieheni lapsen kanssa,hänen tullessa kotiimme..kävimme yhdessä koko pesue leikkipuistossa jne..aiemmin olin ikään kuin "vetäytynyt"niistä yhteisistä tilanteista pois.
Samalla mietin miksi syytöntä lasta edes vihaisin eihän hän ole minulle mitään pahaa tehnyt.Eikä pieni lapsi ole äitinsä ilkeilyyn syyllinen.
Tekstisi oli ihan kuin omaa tekstiä olisi lukenut! Pääsin hetkeksi "vihan" tunteesta eroon, juuri tuolla tavalla..en enää vetäytynyt syrjään lapsen tullessa meille. Mutta sitten tapahtui jotain, tuli takapakkia! Muutimme toiselle paikkakunnalle ja kaikki alkoi alusta..lapsen äiti aloitti järkyttävän kiusaamisen ja oravanpyörä on taas täydessä vauhdissa!!
Kiva, että joku muukin uskaltaa sanoa suoraan mitä tuntee. Minulla on aivan sama ongelma, en voi millään tasolla sietää puolisoni lasta. Tämä tunteeni tuntuu vain voimistuvan päivä päivältä, vaikka olen ollut tässä kuviossa mukana jo kohta neljä vuotta. Koko tämän ajan olen koittanut jollain tasolla estää lapseen meille tulemiset ja kun siinä harvoin onnistun, niin häivyn sitten itse paikalta niin usein kuin mahdollista.
Lapsessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, hän on sieltä helpoimmasta päästä. Mutta uskon, että vihani syy on hänen äitinsä, joka on exä vaikeimmasta päästä. Tunnen niin suurta vihaa tätä exää kohtaan kaikesta siitä mitä hän on miehelleni vuosien mittaan tehnyt, että sen tunteen kanssa on melkeinpä vaikea elää. Olen myös miettinyt terapiaan menemistä, koska minunhan tässä on muututtava, en saa lasta pois mieheni elämästä enkä näin ollen exääkään.
En voi sietää...se vaan on niin. En tiedä mitä asian kanssa tehdä...joudun aina joustamaan, missä miehen jousto?
Mulla on päiviä että en kestä kuulla koko lapsen ääntä, jokainen sen sana ärsyttää. Kun se tulee viereen niin joudun pinnistelemään etten lähtisi heti pois. Ja lapset on ärsyttäviä, melkein kaikki lapset, luulisin. Asiaa ei auta se, että tuo lapsi muistuttaa aina siitä karseasta exästä, ja miehen huomio siirtyy lähes kokonaan lapselle tapaamisviikonloppuina. Yritän pysyä poissa jos vihan tunteet alkaa valtaamaan mua. Rääkyvä, itsekeskeinen lapsi, johon ei ole mitään tunnesidettä tulee ja valtaa kotisi- ei ole helppo asia käsitellä.
Miksi kaikkia täytyisi rakastaa? Eikö riitä, että tulee toimeen?
riittää että kaikki tulevat toimeen.
Toisaalta kiva lukea että muutkin painivat samojen ongelmien kanssa=) Lapset itsepäisiä ja kovaäänisiä, ex täys tuittupää.. Ja jotenkin tässä sirkuksessa on vaan elettävä. JAKSAMISTA TEILLE KAIKKI NYKSÄT ! Ette ole helpossa tilanteesa.
Sonja, hakeudu ihmeessä terapiaan! Hae ulkopuolista apua. Itse saman kokenut.
kyllä veronmaksaja maksaa! Menkää vaikka lobotomialeikkaukseen!
On kammottavaa, että lapset joutuvat sellaisten harppujen vaikutuspiiriin, jotka eivät voi sietää heitä! Ei ole ihme, että lapsilla on vaikeaa nykyaikana.
Taitaa moni mies jo katua katkerasti naimakauppojaan, joista hänen lapsensa joutuvat maksamaan tuollaisen hinnan.