Minä ja minun suuri suuni. Olisi pitänyt muistaa, että ex-mieheni ei kestä kuulla totuutta, vaan aina hänen läsnä olessaan kaikki joutuvat miettimään, että eivät pahoita hänen mieltään. Hänelle alkaa ykskaks hertsejä kerääntymään jonkun aivan tahattomista sanomisista. Jopa lapset joutuivat elämään eri tavalla, kun isä oli ennen kotosalla. Pienestä sanasta saattoi kehittyä päiviä jatkuva ilmiriita. Naapurit ja kaikki lähipiirissä saivat myös osansa.
Joo, lapselle ei heidän isällään ole koko kesänä ollut aikaa kuin kolmena päivänä viisi-kuusi tuntia. Talous on meillä tarkalla eurolla, joten olen etukäteen valmistautunut, että tulevat sieltä täydellä vatsalla, kuten asian laita oli viime kevääseen asti. Isänsä vaihtoi keväällä naista ja nytpä lapset ovat heti ensimmäiseksi kotiin tullessaan menneet jääkaapille, että on nälkä. Ruoka mitä isän luona on tarjottu on ollut jotain niin erikoista, että se ei ole heille maistunut tai sitä yksinkertaisesti on ollut vähän.
Nyt parin päivän päästä lapsilla olisi ollut sinne meno ja sanoin isälleen puhelimessa, että syöttäisi niin, että kotiin tullessa eivät heti tarvitsisi mennä jääkaapille ja ostaisi jotain sellaista mistä tietää lasten varmasti tykkäävän. Juttu meni puhelimessa aivan kivasti.
Mutta meni viitisen minuuttia, niin tuli tulenkatkuinen puhelu, miten isänsä nainen oli kuunnellut puhelua ja oli nyt perusteellisesti loukkaantunut. Yritin asiasta keskustella kuin aikuinen, että sain henkilökohtaisuuksiin menevää inhaa haukuntaa osakseni. Ei siitä neuvottelusta tullut mitään, sillä toinen oli kuin uhmaikäinen pieni lapsi.
Sitten alkoi sataa mielettömiä tekstiviestejä vanhimman pojan (18 v) kännyyn. Ja kylmän viileästi kielto lapsille olla sinne tulematta.
Miten taas tästä eteen päin? Pitihän minun sanoa, että lapset saisivat hänen luonaan tarpeeksi ruokaa? Pitikö vai olisiko olla pitänyt hiljaa? Kovin vähäisiä ovat nuo ajat mitä isällään on heille ollut koko kesänä aikaa! Millään ei ole mahtunut hänen aikatauluunsa enenmpi. Milloin on ollut mitäkin. Vapaa-aikaa hänellä tosin on paljon, mutta lapsille sitä ei liikene. Kyllä minusta olisi kohtuullista, että edes noina vähäisinä aikoina saisivat sen verran ruokaa, että kotiin tultua menisi edes pari tuntia, jotta ei tulisi ruoka mieleenkään.
Niin taidan olla nyt se paha yksinhuoltaja äiti, joka loukkasi isän uuden naisen tunteita. Ja loukkaanutunut tämä on tietysti lapsiin ja. Minusta tuntuu, että nyt on löytänyt kaksi samanlaista toisensa eli eivät kestä kuulla totuutta kumpikaan.
Joo, lapselle ei heidän isällään ole koko kesänä ollut aikaa kuin kolmena päivänä viisi-kuusi tuntia. Talous on meillä tarkalla eurolla, joten olen etukäteen valmistautunut, että tulevat sieltä täydellä vatsalla, kuten asian laita oli viime kevääseen asti. Isänsä vaihtoi keväällä naista ja nytpä lapset ovat heti ensimmäiseksi kotiin tullessaan menneet jääkaapille, että on nälkä. Ruoka mitä isän luona on tarjottu on ollut jotain niin erikoista, että se ei ole heille maistunut tai sitä yksinkertaisesti on ollut vähän.
Nyt parin päivän päästä lapsilla olisi ollut sinne meno ja sanoin isälleen puhelimessa, että syöttäisi niin, että kotiin tullessa eivät heti tarvitsisi mennä jääkaapille ja ostaisi jotain sellaista mistä tietää lasten varmasti tykkäävän. Juttu meni puhelimessa aivan kivasti.
Mutta meni viitisen minuuttia, niin tuli tulenkatkuinen puhelu, miten isänsä nainen oli kuunnellut puhelua ja oli nyt perusteellisesti loukkaantunut. Yritin asiasta keskustella kuin aikuinen, että sain henkilökohtaisuuksiin menevää inhaa haukuntaa osakseni. Ei siitä neuvottelusta tullut mitään, sillä toinen oli kuin uhmaikäinen pieni lapsi.
Sitten alkoi sataa mielettömiä tekstiviestejä vanhimman pojan (18 v) kännyyn. Ja kylmän viileästi kielto lapsille olla sinne tulematta.
Miten taas tästä eteen päin? Pitihän minun sanoa, että lapset saisivat hänen luonaan tarpeeksi ruokaa? Pitikö vai olisiko olla pitänyt hiljaa? Kovin vähäisiä ovat nuo ajat mitä isällään on heille ollut koko kesänä aikaa! Millään ei ole mahtunut hänen aikatauluunsa enenmpi. Milloin on ollut mitäkin. Vapaa-aikaa hänellä tosin on paljon, mutta lapsille sitä ei liikene. Kyllä minusta olisi kohtuullista, että edes noina vähäisinä aikoina saisivat sen verran ruokaa, että kotiin tultua menisi edes pari tuntia, jotta ei tulisi ruoka mieleenkään.
Niin taidan olla nyt se paha yksinhuoltaja äiti, joka loukkasi isän uuden naisen tunteita. Ja loukkaanutunut tämä on tietysti lapsiin ja. Minusta tuntuu, että nyt on löytänyt kaksi samanlaista toisensa eli eivät kestä kuulla totuutta kumpikaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Onko exäsi uudella naisystävällä omia lapsia? Ilmeisesti ei. Nainen on varmasti tarkoittanut hyvää, mutta ei ole tiennyt, mistä ruuista lapsesi tykkäävät ja miten paljon lapset syövät. Ja kun on parhaansa yrittänyt, ja kokee että saa arvotelua niskaansa, loukkaantuu.
Jos lapset ovat noin vähän isällään, ei isäkään tajua tätä ruoka-asiaa. Ja loukkaantuu sitten uuden kumppaninsa puolesta, pitää tämän puolta.
Sinä ajattelet lastesi parasta ja puhut heidän puolestaan, sillä kuka lapsia puolustaisi ellei oma äiti.
Mutta exäsi ja tämän uusi kumppani näkee sinut eri tavalla.
Sinun lapset he näkevät eri tavalla kuin sinä.
Exät ovat aina kamalia. Inhottavia. Olipa exä kumpi tahansa osapuoli...
"äitipuolen" osa ei ole mitenkään helppo ja siihen sopeutuminen tai oppiminen vie tosi kauan. Helpottaa toki, jos itsellä on lapsia.. Ja kuten sanoin, asiat näyttävät ihan eriltä katsoiko niitä se "äitipuoli" vaiko lasten oma äiti.. tai isä
On ex:n uudella kaksi aikuista poikaa. Exällä on aina ollut outo suhtautuminen ruokaan. Kova tarkkailemaan toisten syömisiä. Itse syö nopeasti ja paljon. Katsoo sitten hitaammin pureskelevia, että siinäpä ahtavat. 16 vuotta olin naimisissa hänen kanssaan ja rajua henkistä väkivaltaa käytti. Esim. minun lasten odotusaikaan tulleet liikakilot olivat suuri solvaamisen aihe.´
Kun olisikin onni ollakseen tämä hänen nykyinen suhteensa, mutta pikapäisiä äkkikäännöksiä ex on tehnyt tämän kaksi vuotisen aikana, joka on kulunut erostamme.
Edellinen suhde kesti vuoden ja kaksi kuukautta, Ehtivät ostaa yhteisen esim. yhteisen omakotitalon. Kaikki näytti olevan hyvin, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja harrastukset ja kaiken pystyivät ostamaan mitä mieleen juolahti. Hyvä nainen tämä oli, olen nyt heidän erottuaan vaihtanut paljon kokemuksia hänen kanssaan. Helppo puhua, kun tietää tapauksen ja millaisia äänekkäitä ja pelottavia raivokohtauksia järjestää. Tämä nainen on sitä mieltä, että exällä on suuria mielenterveydellisiä ongelmia ja samaan tulokseen olen itse tullut jo kauan aikaa sitten.
Niin heidän suhteensa loppui äkkipysäykseen. Selvisi, että rinnan ex:llä oli jo puolen vuoden ajan ollut toinen nainen. Niiltä jaloiltaan ja samana iltana muutti tämän nykyisensä asuntoon. parin yhdessä asutun kuukauden perästä ostivat yhteisen omakotitalon ja ovat siinä asuneet kesäkuun puolesta välistä.
Lapsilla on näihin muutoksiin sopeutumista. Ehtivät ystävystyä ex:n edellisen kanssa ja tuntea olonsa siellä isänsä luona käydessään kotoisaksi.
Sitten nyt pitää tottua uuteen tilanteeseen ja luonteeltaan aivan erityyliseen ihmiseen.
Isänsä luonteen tietäen minun olisi pitänyt pysyä hiljaa, mutta raha on tiukalla olen kuudetta viikkoa työttömänä. Joten muutama kuukausittain ruokailu kerta siellä helpottaisi kovasti.
minun mielestäni normaalia olisi, että jokainen lapsi pystyisi avoimesti sanomaan omalle vanhemmalleen, mistä ruuasta tykkää ja ehdottamaan kenties mitä kaupasta ostaisi. Näinhän meillä homma toimii.
Mulla on tunne sen perusteella, mitä olen kuullut ruokaa tarjotun, niin kovin paljon sen kanssa ei ole yritetty. Enempi ruokailua määräävät omat tottumukset ja allergiat. Muuta kuin laktoositonta maitoa ei osteta edes lapsille. Toivon, että löytäisi aikuisen itsestään, eikä alkaisi nöyryyttämään lapsia esiintymällä loukkaantuneena.
Toisaalta kysymys on hyvin itsetietoisestä ja omien konseptien mukaan toimivasta henkilöstä, joka on tottunut, että kaikki menee kuin hän haluaa. Joten todellista haavaa en usko tulleen hänen egoonsa.
Lapsien takia toivoisin, että tilanne selviäisi mahdollisimman nopeasti. Isä suhteen ylläpito on tärkeää olisipa isä minkälainen luonteeltaan vaan. Silloin kun ex ei ole mielenhäiriössä on aivan mukava lapsia ajatteleva isä ja esim. elatusmaksujen maksun kanssa ei ole ollut ongelmia.
Niin tuosta ruoka asiasta kerroin puhelimessa niin hellävaroen kuin osasin, mutta kuulijan korvissa se suurentui huikeaksi moitteeksi. Hän ei kuullut minun sanojani, koska ex:lle puhuin kännykkään, vaan ex:n puheenvuorot. Joissa ei niissäkään minun mielestäni ollut mitään sellaista josta olisi luulut arvelevan kenenkään loukkantuvan.
Tiedän itse että olen mainio kokki mutta kun lapset tulevat käymään niin ei ruuat maistu. Kesähelteillä ruoka ei muutenkaan välttämättä maistu ja jos lapset on tottuneet äidin luona hampurilaisiin ja kaupan pizzoihin niin silloin ei välttämättä isän laittama keitto ole herkkua.
En ota stressiä siitä vaan silloin syödään sitä mikä menee alas, ei se mikään kiistaasia ole. En rupea opettamaan uusia makutottumuksia. Lasten makuaisti kun kehittyy vasta ajan myötä.
Teilläkin pinna on kireellä ihan muiden asioiden tähden, pikkuasiat kärjistyy suhteettomiksi. Jos on oikeasti nälkä niin silloin lapset popsuttaa vaikka leipää. Turhaa riidellä ja itse stressaantua, elämä on liian lyhyt sellaiseen joutavuuteen.
Niin minusta tuntuu, että ex:lläni on hakusissaan uusi roolinsa eli jotenkin tuntuu, että ei osaa elää lasten kanssa tavallista arkea. Tyttöhän tekisi ruokaa isänsä kanssa, kun vaan hänet siihen mukaan kannustettaisiin. Alkuun lapsenikin ovat ujohkoja nopeasti uuden suhteen alettua. Vapautuvat, kun oppivat enempi tuntemaan. Toisaalta lukkiutuvat, jos saavat negätiivisia kokemuksia.
Pääasiassahan kritiikkiä ruuasta antaessa oli puhetta isän tekemästä jauhelihakastikkeesta, sillä muuta hän ei osaa laittaa. Sen vaihtoehdoksi ehdottelin esim. kaupasta grillattua kanaa. Vastaus tuli myöhemmin heillehän ei roskaruokaa osteta.
Näin yön yli nukuttua tuntuu, että keittokirjasta ja tytön avustuksella löytyisi ja valmistuisivat sellaiset ruuat, jotka olisivat heidän huusholliin sopivia ja lasten suun mukaisia.
Kauppareissut ja yhteiset ruokaostokset yhdessä suunnitellen antaisivat myös tapaamisiin väriä, nyt kun ne ovat suurelata osin sohvalla istumisia.
Suurin mutta on, että ex ei siedä minkäänlaista keskustelua näistä jutuista. Eilen sain siitä taas tuiman opetuksen.
Tällä hetkellä tilanne on seis. Viimeisin viesti, jonka lapseni saivat oli sävyltään välit katkaisevan tuntuinen. Pitää antaa hänen viilentyä pari päivää ja sitten minun soittaa ja kysyä milloin aikoo lapsensa tavata. Lapsia en saa ottamaan yhteyttä ja kokemuksesta tiedän, että ex ei tänne soita, kun on tuolla päällä.
Uusi tilanne miehelle, mutta mahdollisuus kasvaa lapsien mukana jos itse älyää sen. Välit exään vaikuttaa suoraan haluaako ottaa lapsia luokseen ja olla näiden kanssa, tiedän kokemuksesta. Hetken kun antaa tunteiden mennä niin sitten muistaa mikä elämässä on tärkeää ja sen että lapset eivät eron syy ole olleet.
Ymmärrän tuon sohvalla istumisen, lasten kotona on kaikki lasten tavarat ja ympäristö missä voi helposti leikkiä ja harrastaa. Miehen luona tuota rutiinia ja tilaa ei ole vielä syntynyt. Mutta turha neuvoa mitä toisen kotonaan pitäisi tehdä. Oikeasti.
Ei kannattane hirveästi kritisoida toisen juttuja, ethän sinäkään sietäisi exältä että hän sanoisi sinulle miten tehdä? Mies voi kokea sinun keskustelusi kritiikiksi tai nalkutukseksi, tulenherkkä tilanne kun on niin naiset ja miehet puhuvat eri kieltä.
Anna tilanteen viilentyä, laita asiallinen viesti mutta älä muuten kommentoi entisiä. Asialinjalla ja etäisyyttä pitäen.
Joo, noilla eväillä on tarkoitus jatkaa,,kunhan pahin hormoonimyrsky on toisella puolen laantunut. Tuttu kaava on päässä missä ajassa ex saa itsensä aikuistasolle.
Mielestäni lasten ruokailu on täysin isän huoli. On väärin exältäsi heittää uudelle kumppanilleen lapsista huolehtiminen, varsinkin kun suhde on ilmeisesti aika uusi. Lapset ovat niin vähän isällään, että kyllä miehen pitää se aika jaksaa lapsista huolehtia. Eli exäsi uusi kumppani veti turhaan hernettä nenään, antaisi miehen huolehtia lapsistaan.
Ei kyllä käy kateeksi eronneet, vaikka tämä leskeyskin on kurjaa. Ihmetellä täytyy, ettei aikuiset ihmiset pysty asiallisesti sopimaan arkipäiväisistä asioista edes ja lapset ovat sitten ihmeissään, että mistä päin tuulee, mennäänkö sinne vai tänne ja ketä milloinkin täytyy yrittää miellyttää?
Yritä sinä olla rauhallinen ja järkevä, että lapsillasi olisi tasapaino edes jossain.
Onneksi olen elänyt eron perästä yhtä seesteisemmistä kausista elämässäni. Koti on pysyvä, koska taloudellinen tilanne salli omistusasunnon oston. Löysin juuri kuin meille tehdyn kodin sopuhintaan, joka oli peruskorjattu pari vuotta aikaisemmin, niin että jälki miellytti silmää. Alue on rauhallinen lähes kaupungin keskustan tuntumassa ja mikä minulle oli tärkeintä kauppaan on vain kivenheitto.
Nuoruuden aikainen lempi syttyi pari vuotta sitten uudelleen. Seurustelu sujuu kivasti, emmekä ravintolaelämään kaipaa. Yhteisen katon alle kuitenkaan ei muuteta, näin on hyvä tässä elämänvaiheessa.
Lapset ovat aina hyväksyneet rajani esim. kotiin tuloaikojen suhteen ja kasvatuksellisia ongelmia mulla ei heidän kanssaan ole. Fiksuja nuoria. Yhteen hiileen puhalletaan kaikki kolme. Viime käden vastuun ja turvallisuuden takuu kuuluu mulle. Siinä mielessä saavat olla huolettomasti lapsia.
Teit aivan oikein. Asioista pitää puhua. Nuo "uudet naiset" tuntuvat olevan aina hankalia. Miksi kukaan edes ottaa juuri eronnutta?? Enpä osaa antaa neuvoja, muuta kuin yritä kestää ja koeta olla kärsivällinen.
uusi nainen voi olla yh, joten hankaluus on jokaisen omassa korvien välissä. Ollaan toisille ilkeitä ja ei huomata sitä ja ihmetellään miksi toinen on ilkeä.
Ylempänä jo kirjoittelin, mitä mietteitä yön yli nukuttua tuli. Onneksi kestän ja kärsivällisyyttä riittää. Henkilökohtaisuuksiin menevät haukut ohitan nopeasti. Ex:llä van on korvien välissä valmis litania, jonka suoltaa, kun haluaa loukata. Minua ei taas sa loukattua, mulle on aivan yksi lysti mitä mieltä hän on persoonastani. OLen siinä suhtesa päässyt hänestä täysin eroon.
Lapsien on vaikea ylittää noita rajuja tekstiviestejä ja menevät helposti lukkoon. Jotta lukkiutunut tilanne ei viikkoja kestäisi, sitä joudun aukaisemaan, kunhan siellä huushollissa on pahin pöly laskenut.
vanhempiensa kiistoilta...
Ei ole enää yksinhuoltaja, vaan lapset ovat jo aikuisia. Kyse on pikkuisen yli 50 kymppisestä hyvässä virassa olevasta naisesta. Tiuhaan tahtiin olen kuullut hänen miehiä vaihtavan.
Mulla ei ole minkäänlaista tarvetta loukata häntä. Asioista pitäisi aikuisten ihmisten osata puhua, niin että kestää kuulla toivomuksia.
MUtta ei minusta anna kovin ylevää kuvaa ihmisestä, kun toisen lapsiin loukkaantuu. Jos hänelle on liikaa vaivaa lapsista olisi etsinyt lapsettoman miehen. Lapsi-isä-suhde säilyy läpi elämän. Me naiset vain kuljemme vähän aikaa tämän miehen rinnalla.
Niin pitäisi, mutta heidän asioita joutuu hoitamaan. Mulla ei muuten ole minkäänlaisia sidoksia tuonne päin. vaikeaa on jos vaikka kuinka nätisti yrittää välissä olla, niin väärin ymmärrykset valtaavat toisen osapuolen mielen
miehillä vaatii joskus että pitää käydä vihan kautta ero että pääsee henkisesti eroon entisestä? Jos on päässyt eroon niin silloin ei tarvitse loukata toista vaan käyttäytyy niinkuin muillekin ihmisille. Pitäisi muistaa käytöstavat ja osata olla ihmisiksi...
Ex:lleni on tyypillistä vihanpito. Jo avioliiton aikaan se oli hänen tapansa riidellä. Vihanpito ja kostomietteet kohdistuivat lopulta kaikkiin kenen kanssa hän oli tekemisissä. Nyt asuu toisella paikkakunnalla kuin silloin ja on uudet tuttavuudet, jotka jossakin vaiheessa joutuvat tuntemaan hänen luonteensa.
Toisaalta kun rientää tuolla vauhdilla suhteesta suhteeseen ja samalla käy erotyötä päässään on se melkoista kujan juoksua.
Oikeastaan säälittää, miten vaikeaa on jos kantaa katkeruutta sisällään. Ihminen itse siinä kärsii pahiten.
Olen hän haukuistaan huolimatta melko simpsakka näinen ja suorastaan kaunis nuorempana. (Nyt kun olen miettinyt, niin otti minut tavallaan näyttely esineeksi.) Ja pärjään kaikkien ihmisten kanssa, paljon minua on sanottu ystävälliseksi ja rauhalliseksi. Avoin olen puhumaan ja vilpittömästi en halua loukata ketään. Ex yrittää itselleen todistella muuta, kaipa se hänen mielestään saa eron tuntumaan oikeutetulta.
MInä sain erossa takaisin oman elämäni. Sekä turvattua lapsille kodin rauhan ja vapauden ilmaista itseään.
että ei se exälläsikään ole hyvä olla. Ja eron jälkeen kannattaa miettiä suhteita, miksi on niissä. Ettei ole vain entisen paikkausta. Entiset asiat pois mielestä niin voi keskittyä reilummin uuteen ihmiseen ja tällekin se on oikein.
Itse erossa (lähdin itse) sain elämäni takaisin. En ollutkaan niin huono ihminen mitä exä väitti, elämä voi oikeasti olla riidatonta ja arki harmonista nyt uuden ihmissuhteen kanssa. Mietin tarkkaan, etten ole vain lohtua hakemassa, aion tarkkkaan nousta jaloilleni ennenkuin otan vierelleni ihmisen kulkemaan...
Joo, sama tunne, että sain elämäni takaisin. Nyt olen seurustellut reilut puolitoista vuotta nouruuden aikaisen rakkauteni kanssa. Ja onnen tunne on huumaava.
Nyt on jännitys, miten lapsien käy. Isältään tuli tekstiviesti, että meillä tytön lampun seinään porauksen takia lainassa ollut porakone pitää palauttaa heti, koska heillä on remontti. Poika lähetti viestin, että täällä on ruoka valmistumassa tulee, kun on syönyt.
Tytön halusi mukaan ja tyttö sanoi haluavansa tyttökaverinsa turvakseen. Peukkuja pidän, että löytäisivät aikuisen isänsä ja suma selviäisi, kun isä lastensa kasvot näkee. Mulla ainakin olisi ex:nä mahdoton ikävä lapsia.
Lapset tulivat kotiin näkemättä isäänsä, koska isänsä oli mennyt jonnekin piiloon, kun oli nähnyt lasten tulevan. Tyttö oli jättänyt porakoneen autotalliin, josta siä oli vähän aikaisemmin liukahtanut pois.
Isän nainen oli ollut pihassa ja hymyillyt ivallisesti.
Eletäänhän eteen päin ja aika tehköön tehtävänsä.
Ivallinen hymy on näkemys asiasta. Samoin piiloon meno. Tuossa on hieman negatiivista asennetta exää kohtaan....
Neutraali suhtautuminen oikeesti tekee kyllä itellekin asiat helpommaksi, minä en jaksaisi stressata itseäni...
ehkä lapsi koki sen tilanteen tuollaiseksi. Että uuden hymy on ivallinen ja isä luikkii piilossa; on kotosalla, muttei tule edes tervehtimään.
Ivallisen hymyn kyllä tunnistaa, lapsikin. Ilmapiirin ja tunnelman vaistoaa nopeasti.
Ei pitäisi vähätellä lapsen kokemaa ja tuntemaa, (kuten ei aikuisenkaan). Kyse on subjektiivisesta kokemasta ja se on silloin aina oikein. Väärinkäsitykset ovat inhimillisiä, tietysti.. mutta jos niistä ei voi puhua, niin silloin voimaan jää oma kokemus.
..on tuo, että vaikka kuinka yrität kauniisti puhua, selittää, toinen osapuoli ymmärtää täysin väärin. Ja sitten ei anneta edes mahdollisuutta oikaista, vaihtaa sanoja sellaiseksi, että toinen ymmärtää mitä todella tarkoittaa. Väärinkäsitys jää ja se sitten levitellään ympäri entistä tuttavapiiriä oikeana ja totena. Etkä pääse edes oikaisemaan.
Ikään kuin tuo exä (lasten isä) tai kuka siellä puhelimen toisessa päässä sitten onkaan, haluaisi ymmärtää tahallaan väärin asiat; vihataan toista niin paljon, että ollaan sokeita sen oman vihan keskellä - ei nähdä mitään hyvää toisessa ihmisessä, ei edes inhimillisyyttä ja kuvitellaan, että se toinenkin vihaa yhtä paljon kuin itse - että kun itse on valmis olemaan (ja onkin) ilkeä, niin myös toinen osapuoli ajattelee ja tuntee ja sitten myös toimii siten.
Sulla on se hyvä puoli, että uskot että lastesi isän todelliset luonteenpiirteet paljastuvat ennenpitkää hänen uusille tuttavilleen.
Minulla ei ollut tätä "takaporttia". Lasteni isä, mutta ennen kaikkea lasteni isovanhemmat panettelevat minua ja levittävät minusta perättömiä juttuja, maalavat minusta aivan virheellistä ja valheellista kuvaa ihmisille, jotka jotkut tunsin (olen muuttanut pois, toiselle paikkakunnalle). En pääse mitenkään oikaisemaan tilannetta. Ja vaikka en koskaan tapaakaan näitä ihmisiä paitsi ehkä satunnaisesti, jotenkin loukkaa silti, että minusta kulkee käsitys joka ei vastaa ollenkaan todellisuutta. Ja että tapahtumat kerrotaan ¨
siten, että se he jättävät oman osuutensa kertomatta.
MInun sanomisestani he tekevät johtopäätöksiä ja analyyseja luonteestani ja "todellisista vaikuttumistani" ja se on silkkaa valetta. Ja sen he kertovat eteenpäin. Vaikka yritin sanoa asiani asiallisesti ja nätisti. He ymmärsivät väärin. He eivät kuunnelleet kun yritin selittää mistä on kyse minun kannaltani, koska eivät halunneet kuulla sitä asiaa minun kannaltani.
He jättävät kertomatta mitä kaikkea itse sanoivat, miten monta puhelua itse ottivat minulle asianaan vain loukata, vittuilla, huutaa puhelimeen..
Ja vaikka ajattelen, että olkoot: jos joku uskoo vain yhden totuuden (vaikka asiassa on niin monta totuttaa ja näkökulmaa kuin on osallisiakin), niin se kertoo jo paljon heistä. Olkoot sitten...
"he" ovat lasteni isovanhempia.. joihin onneksi ei enää tarvitse olla missään tekemisisää, minun siis. JOs lapset haluaa, niin ihan vapaasti..
Se onni tietysti, että väärinkäsitykset eivät kohdistu lapsiin, vaan minuun. Mutta olen näiden lasten äiti.. eikä heillä ole oikeutta panetella minua tai vähätellä minua näille lapsilleni.
Jos se oli lapsen näkemys niin oikeahan se sillon on. Tunteillahan sitä koetaan ja mitä muuta meillä silloin ihmissuhteissa näkemystä olisi.
väärin ymmärtää johtuu ainakin itselläni että kaikki pienetkin eleet mitkä ovat merkkejä riitelystä tai vastaavasta nostattavat pahimmanlaisen käyttäytymisen itselläkin. Sitä on heti takajaloillaan vaikka pitäisi hillitä itsensä. Nyt kun jo onnistun niin exä jatkaa solvauksiaan ja uhkauksiaan mutta eipä niistä muuta haittaa ole kuin jos lapset ovat paikalla niin ei heillä silloin kivaa ole.
Toisten sanomisista ei kannata välittää, itse olen oppinut että jos muiden puheisiin uskoo ja välittää kaikesta niin aina voi lohduttautua sillä että he eivät yleensä tiedä asiasta oikeasti mitään. Sellaisten sanomisista kannattaa välittää joista itse välittää ja joita kunnioittaa.
Tosi se on myös silloin, jos sen kokee ja tuntee (tunteillaan) aikuinenkin. Ei se muuta sitä tosiasiaa, että kyse on omasta subjektiivisesta kokemasta, vaikka olisikin aikuinen. Ilmapiirin vaistoaa kyllä aikuinen, elekielen. Tilanteesta voi kuitenkin olla pahoittamatta mieltään, mennä sen yläpuolelle, kuten sanonta kuuluu. Aikuinen siis. Mutta aina ei sitäkään jaksa. Aikuinenkaan.
Tarinasi on kovin tuttu,minun ex vaimostani,ja sinun ex miehestäsi tulisi taatusti hyvä pari,samanlaisia molemmat,mitekähän saatais ne yhytettyä,ei muuta kuin tsemppiä,ja koeta kestää,niin minäkin,hyviä kommentteja on kirjoitukseesi on tullut,esim. mies 33,tuntuu osaavan käyttää järkeään,omasta järjenjuoksustani en aina tiedä,mutta lapsi on joka-asiassa aina etusijalla,hyvää kesää kaikille !
Aika tehnyt tehtävänsä! Vielä eilen tuli toisen lapsen kännyyn pari tulenkatkuista tekstiviestiä. Ei niihin reakoitu mitenkään.
Nyt sai poika puhelun, että on aika sovitella ja hän ei halua syytellä ketään, vikaa oli myös hänessä. Ruoka odottaa isänsä luona ja johonkin hommaan tarvitsee avuksi. Ihana juttu! Uskon pariskunnan keskustelleen tilanteesta. Aivan uutta on, että ex myöntää, että itsessäänkin on vikaa ja että ottaa yhteyttä ensiksi. Yleensä on odottanut sitä täältä päin. Vaikuttaa siltä, että ex:n uusi ymmärtää kuitenkin isä-lapsi-suhteen merkityksen ja omaa taidon vaikuttaa ex:n käytökseen niin, että uusia myönteisiä piirteitä tulee esille. Jos näin on se on meidän kaikkien onni.
Voitte kuvitella miten huojentunut olen! Kiitos teille kaikille osaaottavista neuvoista ja omista kokemuksista. Olette tehneet tilanteen kokemisen mulle paljon helpommaksi.
Ps. Erityisterkut "äitipuolelle" kirjoitukssasi oli paljon tuttuja piirteitä. Paljon olen onnellisemmassa asemassa kuin sinä, koska mulla näitä ex:n kuohujen ja kaksijakoisen käytöksen tajunneita on paljon, koska ovat itse joutuneet sen kohteeksi. Jopa hänen edellinen avovaimonsa oli joutunut niistä poliisille kertomaan, kun tilanne oli käynyt sellaiseksi.
Monet ovat mulle vasta eron perästä kertoneet todelliset ajatuksensa hänen käytöksestään. Parempi niin jonkunlaisen suojamuurin halusin pitää, sillä hurjan noloahan oman aviomiehen riehuminen on. Nyt on aikaa kulunut ja kuulisimpa vaikka mitä niin se ei satuta.
Voih, innostuksissaan iloisemmista uutisista meni taas nikki ja otsikko sekaisin. Yhden kerran jo ylempänä aiemmin. Mutta kaipa tekstin sisällöstä huomaa kuka on asialla. :)