Yllätin itseni ihastumalla naiseen. Luulin olevani hetero. Noloa myöntää, mutta nainen ei ole edes todellinen vaan nainen eräässä tv-sarjassa. Nainen on siinä avoimesti lesbo ja rohkaisee kumppaniaan astumaan kaapista ulos. Säikähdin kun huomasin ajattelevani, että tuollaisen naisen kanssa voisin kaapista tulla minäkin.
Ihastun kyllä miehiin ja olen miesten kanssa seurustellut. Seksi on ollut hyvää ja nautinnollista, mutta eroottista voimakasta värinää en ole koskaan tuntenut. Olen myös torjunut monia mukavia miehiä, syistä joita en osaa eritellä.
Puolisen vuotta sitten aloin todella miettiä voimakasta reaktiotani ja päätin rohkaista itseäni kurkistamaan aidan toiselle puolelle. Rohkeutta olen kerännyt pitkään, ja kun täällä huomasin (vai oliko se tuolla bi-puolella) ilmoituksen naistentreffeistä, otin sinne yhteyttä. Ajattelin sen olevan turvallinen tapa tavata uusia ihmisiä ilman paineita. Tietenkin kun kurkistelen "heteromaailmasta" en tiedä mitään tyttöjen paikkoja pääkaupunkisuedulla.
Sain yhteydenottooni asiallisen mukavan vastauksen,ja ...rohkeus petti. Mietin ja jossittelen, ja jännitän. En uskalla mennä Kaisaniemeen missä heinäkuussa taisi olla joku tapaaminen naistentreffien porukan kesken.
Mietin mitä pelkään.Sitäkö mitä löydän? En tiedä. Kun en tiedä yhtään mikä olen. Luulin olevani hetero, mutta haaveilen naisesta. Silti esim suuseksi naisen kanssa...sitä en halua.
Neuvot olisivat todella tervetulleita. En tiedä mistä muualta kysyä. Kavereille ja perheelleni en asiasta voi edes puolella sanalla puhua.
Ihastun kyllä miehiin ja olen miesten kanssa seurustellut. Seksi on ollut hyvää ja nautinnollista, mutta eroottista voimakasta värinää en ole koskaan tuntenut. Olen myös torjunut monia mukavia miehiä, syistä joita en osaa eritellä.
Puolisen vuotta sitten aloin todella miettiä voimakasta reaktiotani ja päätin rohkaista itseäni kurkistamaan aidan toiselle puolelle. Rohkeutta olen kerännyt pitkään, ja kun täällä huomasin (vai oliko se tuolla bi-puolella) ilmoituksen naistentreffeistä, otin sinne yhteyttä. Ajattelin sen olevan turvallinen tapa tavata uusia ihmisiä ilman paineita. Tietenkin kun kurkistelen "heteromaailmasta" en tiedä mitään tyttöjen paikkoja pääkaupunkisuedulla.
Sain yhteydenottooni asiallisen mukavan vastauksen,ja ...rohkeus petti. Mietin ja jossittelen, ja jännitän. En uskalla mennä Kaisaniemeen missä heinäkuussa taisi olla joku tapaaminen naistentreffien porukan kesken.
Mietin mitä pelkään.Sitäkö mitä löydän? En tiedä. Kun en tiedä yhtään mikä olen. Luulin olevani hetero, mutta haaveilen naisesta. Silti esim suuseksi naisen kanssa...sitä en halua.
Neuvot olisivat todella tervetulleita. En tiedä mistä muualta kysyä. Kavereille ja perheelleni en asiasta voi edes puolella sanalla puhua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..ei hätää. Useat hetero naiset haaveilevat toisista naisista vaikka eivät oikeasti haaveitaan toteuttaisi. Mutta jos todella haluta ottaa asiasta selvää niin käy siellä Kaisaniemessä tai ala vaikka kirjoitella jonkun kanssa sähköpostia aluksi.
Hauskasti sanottu tuo "silti esim suuseksi naisen kanssa...sitä en halua". Ei hätää, kukaan ei sinua raiskaa, sikäli mikäli uskaltaudut menemään naisten bileisiin. Ja mikäli luit yhden viesti ketjun tuolla aikaisemmin, niin siitä selvisi, ettei monet lesbot edes pidä suuseksistä.
Minulle jäi vähän epäselväksi, että ihastutko naisiin vain "eroottis-sävytteisesti" vai luuletko voivasi todella rakastua naiseen?
Voisin kuvitella rakastuvani naiseen. Itse asiassa olen tässä jo jonkin aikaa "kauhistellut" kun ajatus perheenperustamisesta naisen kanssa tuntuu paljon luontevammalta kuin miehen kanssa... Se kommenttini suuseksistä...en ole pitänyt siitä miehenkään kanssa, en antavana tai saavana osapuolena.
Minusta sinun kannattaisi olla nyt avoin kaikille tunteillesi, eikä pyrkiä niinkään kategorisoimaan itseäsi niiden perusteella.
Uskon, että kaikissa ihmisissä piilee potentiaali rakastua tai ihastua toiseen ihmiseen sukupuolesta riippumatta. Saattaa olla, että olet bi tai sitten hetero, joka on kohdannut poikkeuksellisen ihastuttavan naisen (vaikkakin sitten tv:ssä).
Jos tuntuu liian rankalta mennä bileisii yms. niin voithan hengata keskustelupalstoilla, chateissa tai etsiä deittinetistä kirjeenvaihtokaverin. Tunteiden kanssa ei tarvitse kiirehtiä, etene sitä vauhtia ja siihen suuntaan kuin tuntuu hyvältä.
Minulla itselläni alkoi olemaan samanlaisia tuntemuksia noin puoli vuotta sitten (mahtoikohan kaappi käydä ahtaaksi juuri tuona ajnkohtana.. :). Minä tosin ihastuin ihan lihaan ja vereen. Hän kuitenkin seurusteli tahollaan eikä jutusta muutenkaan olisi tullut mitään. Olin epävarma tunteistani ja viimeksi eilen luin päiväkirjaani siltä ajalta todeten, että hyvä näin. Minäkin olen seurustellut miesten kanssa ja ollut umpihetero. Ajan kanssa kuitenkin tunteeni muuttuivat, epäilen, että seuralla oli asiaan vaikutusta, ehkä kyllästyin miessuhteitteni pinnallisuuteen ja halusin kokea jotain muuta. Etsin jotain. Tiedä sitä. Tärkeintä kuitenkin on, etten ole tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä ja häpeää tunteitteni takia. Samaa toivon sinulle. Olen hyväksynyt itseni ajatellen, että rakkaus ei ole sukupuolisidonnaista vaan kyseessä on rakkauden kohde, ihminen. Nyt tuntuu, että olen löytänyt juuri sen ihmisen jota olen etsinyt. Kun opin tuntemaan tämän naisen ja ihastuin ja ilmeni, että tunteet ovat molemminpuoliset, tuntui, että olin tullut kotiin. Jollain omituisella tapaa. Johtuiko se siitä, että olin löytänyt tyttörakkauden vai siitä, että olin sallinut itselleni löytää sen.
Kyse ei missään vaiheessa ollut pelkästään seksistä vaikka kaveri sanoikin, että "jos toi nyt vaan on joku eroottinen kokeilu..". Mutta ei se ollut. Halusin löytää sinne pinnan alle. Ja löysin. Minulla on se onni ollut matkassa, että kavereille, ainakin osalle niistä olen voinut puhua tunteista koko ns prosessin ajan. Ja minut on hyväksytty sellaisena kun olen.
Tässä ei nyt hirveästi neuvoja tullut mutta
toivon Sinulle kaikkea hyvää! Uskallat vaan olla oma itsesi. Täältä löydät varmasti, niinkuin bi-palstaltakin, samanhenkistä seuraa, kohtalotovereita ja neuvoja kohdata uudet tunteet. Kaikki ovat kuitenkin olleet jollain tapaa siinä kaapin oven välissä... ;)