Kun minulta odotetaan määrätynlaista käytöstä ja jopa pukeutumista. Pitäisi niin sanotusti asettua marssijärjestykseen. En pidä esiliinaa. en keitä kaurapuuroa aamuisin, enkä muuten syökään. En lässytä lapsenlapsilleni. En harrasta ompeluseuroja, marttoja. En kuuntele kellon tikitystä. En ole väritön harmaa pantteri. En sairasta verenpainetta enkä muitakaan paineita. En kertakaikkisesti vaan ole samanlainen kuin ikäiseni. En osaa edes keskustella niistä aiheista. En kerää rahaa. En kysele tyhmiä henk. koh. asioita. Kukahan minä olen. olen varmaan syntynyt väärään aikaa.
Minulla on henk koh ongelma.
myrkkysormus
13847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen minäkin. Ainoa poikkeus, Lastenlasten kanssa olen mielelläni ja jopa joskus "lässyttelen".
Tuosta sinun kirjoituksestasi paistaa itseriittoisuus. Lieneekö hyväksi.
Kerro, mitä sinä sitten harrastat ja mistä haluat keskustella?
En tunne ketään tämän ikäluokan naista, joka tekisi jotain kuvaamistasi asioista.
Ettet vaan olisi itse vähän ennakkoluuloinen ja jämähtänyt ajattelemaan lapsuuden mielikuvia 60-vuotiaista. Joskus suurimmat ennakkoluulot ja normikäsitykset saattavat löytyä omien korvien välistä. Anna itsellesi mahdollisuus toimia niin kuin hyvältä tuntuu, äläkä turhaan suostu potemaan ikäahdistusta. Anna elämän kuljettaa.;))
Katselin juuri äsken televisiosta ohjelmaa nyt eläkkeelle vetäytymässä olevasta 86-vuotiaasta tyylikkäästä, vireästä, suomalaisesta naisprofessorista. Sen jälkeen kävin mielenkiintoisen keskustelun puhelimessa 93-vuotiaan aktiivisen leskirouvan kanssa. Heitä voi jo kutsua nuorekkaiksi, kun äänikin on edelleen heleä, ajatukset virtaavat vireän vauhdikkaasti ja habitus reipas.
sitten hyvin. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. mitä tuossa iässä tarvitsee asettua marssijärjestykseen,ihminen voi olla tuossa iässä juuri sellainen kuin haluaa. Ole ylpeä siitä.
Käyttäydyn hyvin ja huomaavaisesti jos saan samanlaisen kohtelun vastapuolelta,huonoon käytökseen sanon mielipiteeni ja jätän henkilön huomiotta.
Esiliina en pidä, kaurapuuroa syön joskus aamulla kun se pitää hyvin nälän ja saa kuitua.
En ole kovin lapsirakas, mutta joskus leikin jälkikasvun lasten kanssa, en ole hyvä siinä.
Lapset jostain syystä pitävät silti minusta.
Ompeluseurat ja Martat eivät kuulu harrastuksiini.
Inhoan kovaäänisesti tikittäviä kelloja, varsinkin jos yritän nukkua.
Olen nuorekas, hillityllä tavalla.
Verenpainetta ei ole, muita paineita joskus, elämäntilanteen mukaan.
Minulla on huomattavasti nuorempi mies, joten hieman poikkean ikäisitäni.
En kerää rahaa, mutta pidän varalla sen verran että pääsen matkustamaan, tekemään ja ostamaan muutakin haluamaani.
Ihmisten asiat eivät kiinnosta, saisi ehkä kiinnostaa vähän enemmän.
En kysele kenenkään asioista, niistä kerrotaan muutenkin liikaa.
En ole syntynyt väärään aikaan, ihan hyvä näin.
Ei kaikille ole lapsia ja lapsenlapsia suotukaan - onneksi.
Itsekehu haisee kauas viestistäsi, ei ihme että tunnet syntyneesi väärään aikaan. Ehkä olisi sinun pitänyt jäädä kokonaan syntymättä näin vajavaisten ihmisten keskelle.
Osanottoni, kuka sinulta noita asioita odottaa? Varmaan sinä itse omien asenteiden perusteella. Jos maailmasi on noin ennakkoluulojen varassa ei varmasti ole helppoa. Onko sinulla noin tarkat määritelmät 50- kymppisille 40- kymppisille jne?????????
Kaikki me olemme erilaisia, jokaisella on oma historiansa, joka määrittelee minkälaisia meistä on tullut. Kaivaudu nyt esiin sieltä tynnyristäsi ja ala elää, turha on pelätä, vanhenet kuitenkin.
odota yhtään mitään, en edes minä itse.
Jos ei tähän ikään ehdittyään uskalla olla oma itsensä, niin milloin sitten?
Jokaisella meistä on omat omituisuutensa, jopa ominaisuutensa. Nehän meistä tekevät yksilön, ainutkertaisen.
Listaa heti mitä SINÄ olet/et ole.
Jopa oletkin itseriittoinen tietojesi kanssa.
KUKA sinulle on ton listan luetellut, ettei
vain erinomainen oletettu liiallinen ITSERAKKAUS?
Tyypillinen, minähän en ....
Katso peiliin, jos tälläpalstalla kirjoitat
turha jupista mamma mikä mamma, sitä me olemme.
paitsi jos itse niin haluat. En minäkään tee moisia hommia, eikä yhtään ole ongelmallista, pitäisikö kaikkien olla samalla muotilla tehtyjä, tehkööt muut mitä ja miten huvittaa,
itse teen niinkuin minua huvittaa.
Kun luin juttusi, jäin miettimään, miksi sen kirjoitit? Listaatko kaikki muut juuri tuollaisiksi, jota luetteloit? En tunne ketään kuusikymppistä, joka sopisi tuohon muottiin jonka rakentelit. Mutta tunnen monia vanhempiakin, jotka ovat virkeitä oman tiensä kulkijoita.
Kuka sinun mielestäsi meitä asettaa johonkin marssijärjestykseen, kysynpähän vaan?
Kuka sinulta odottaa jotain määrätynlaista käytöstä tai pukeutumista tai muuta?
Olisiko mahdollista että itse omassa päässäsi oletat että määrätynikäinen ihminen pitäisi näyttää ja toimia jollakin erikoisella tavalla?
Lopeta muiden tarkkailu, olivat ne ikäisiäsi tai muunikäisiä. Koska olet tähän saakka toimeen tullut ja elänyt, eiköhän elo suju omaksumillasi elkeillä loppuun saakka sellaisena kuin satut missäkin iässä olemaan. Eikö tärkeämpää ole se,miten viihdyt omissa nahoissasi kuin se, mitä muut sinusta ajattelevat? Ja toisaalta, mistä oikeastaan tiedät, mitä muut ajattelevat, jos eivät suoraan tule kertomaan?
Ei tuo kertomasi kovin kapinalliselta vaikuta. Meitä on varmaan monia, jotka ajattelemme ja elelemme jotakuinkin samoilla periaatteilla. Uskon myös, että me kaiki tunnemme silloin tällöin olevamme ulkopuolisia. Se on mainio paikka tarkistaa omia ja muiden luultuja tai tiedettyjä näkemyksiä. Kun itse hyväksyt sen, että me olemme erilaisia eli sallit myös muille erilaisuuden (vaikka mummoutumisen), elämä on entistä rikkaampaa.
Jos asia oikeasti on niin, että sinun pitäisi olla tietyssä muotissa jossakin seurassa eikä muotti istu sinulle, vaihda seuraa. Teeskentely ei kannata koskaan.