Nykytaide kuvastaa aikaansa. Tällä hetkellä katoavia luonnonvaroja tuhlataan ennätysmäistä tahtia. Kertakäyttöesineet ovat tulleet osaksi arkipäivää, markkinatalouteen ei yksinkertaisesti ole tarkoituskaan luoda kestäviä käyttöesineitä. Eiväthän kunnon markkinat sillä lailla toimi.
On hyvin sääli että myös taiteilijat ovat lähteneet tähän mukaan. Nykytaiteilijat kuvastavat juuri aikaansa, tuhlataan entistä enemmän katoavia luonnonvaroja, tekemällä entistä isompina teoksia, jotka eivät ole juuri mitään. Tällä saadaan entistä isompien museoiden seinät täytettyä. Taidemaailma on lähtenyt mukaan kulutusjuhliin. Tarkoituskaan ei ole näyttää hyvää ja aikaa kestävää taidetta, vaan hetken kestävää huonosti tehtyä viihdettä.
Näin virallinen taide-eliitti on langennut omaan ansaansa. Korkeakulttuurista jota edustavat Gallen-Gallela, Edelfelt ja Sherfbeck ei tämän päivän virallisissa taidepiireissä näy jälkeäkään. Tilalle on tullut jättimäisen suuret teokset, joiden sanoma on usein taiteilijan kertoman varassa. Huonosti tehtyä ja halpaa viihdettä johon on langennut koko nyky taide-eliitti maassamme.
Onneksi kohta taas palaamme todellisuuteen, yksinkertaisesti katoavien luonnonvarojen takia.
On hyvin sääli että myös taiteilijat ovat lähteneet tähän mukaan. Nykytaiteilijat kuvastavat juuri aikaansa, tuhlataan entistä enemmän katoavia luonnonvaroja, tekemällä entistä isompina teoksia, jotka eivät ole juuri mitään. Tällä saadaan entistä isompien museoiden seinät täytettyä. Taidemaailma on lähtenyt mukaan kulutusjuhliin. Tarkoituskaan ei ole näyttää hyvää ja aikaa kestävää taidetta, vaan hetken kestävää huonosti tehtyä viihdettä.
Näin virallinen taide-eliitti on langennut omaan ansaansa. Korkeakulttuurista jota edustavat Gallen-Gallela, Edelfelt ja Sherfbeck ei tämän päivän virallisissa taidepiireissä näy jälkeäkään. Tilalle on tullut jättimäisen suuret teokset, joiden sanoma on usein taiteilijan kertoman varassa. Huonosti tehtyä ja halpaa viihdettä johon on langennut koko nyky taide-eliitti maassamme.
Onneksi kohta taas palaamme todellisuuteen, yksinkertaisesti katoavien luonnonvarojen takia.
Vastaukset 68
Vanhimmat
nykyisin saa vaan oloni ahdistuneeksi, sieltä löytyy enää harvoin jotain kaunista ja realistista,ihanaa.
Aika menee pähkäillessä, mitä taiteilija yrittää viestittää vaiko mitään. Nautinto on tipotiessään,olo helpottuu kun pääsee ovesta ulos.
jotkut perustelee sitä sillä kun maailma on niin paha paikka niin sitä pahuutta sitten pitää tihkua myös taiteessa. Totta siinä mielessä, että on hyvä että hyssyteltyjä aiheita tuodaan taiteen keinoin esiin. Muuta kautta asioiden esiin tuominen ja kritisointi voi olla vaikeaa.
Mutta...
Kun kaikki elämän kurjuus ja tuska ja karuus on sitten viimen läväytetty taidekentälle märehdittäväksi, jääkö kaiken sen jalkoihin myös kaikki mitä saa sanoa kauniiksi ja mikä tuottaa hyvää oloa ja nautintoa? Kaikki sellainen tuntuu tänä päivänä olevan leimattu yksinkertaisen ja ymmärtämättömän ihmisen taiteeksi. 'Etkö sinä ymmrrä miten taiteilija haluaa ilmaista pahaa oloaan tai seksuaalisia ja tukahdutettuja fantasioitaan?' jne jne.
Ihminen joka on esimerkiksi elänyt vaikean elämän, ei ehkä halua 'nauttia tai ymmärtää' sen enempää tuskaa ja ahdistusta, kun omassakin elämässä on tekemistä, vaan pyrkii kohti parempaa elämää hyvien asioiden ja kokemusten kautta.
Jokainen tietää että maailma on paha paikka. Sen tietää myös moni taiteilija. Kyllä tavisyleisö ymmärtää yllättävän hyvin myös muun kuin Suomen kulta-ajan taiteen päälle.
..vailla vertaa. Tuijotat putken kautta näitä asioita.
Perustele! Mikä tuossa oli synkkää tai putken kautta nähtyä? Aivan varmasti siinä tiivistyi monen ihmisen ajatuksia. Sinun yksirivinen kommenttisi oli varsin vailla vertaa -täysin sisällyksetöntä. Vai eikö simple mind kykene ottamaan asioita vastaan? Et varmaan kykenekään näkemään mitään kun tuijottelet itse elämääsi yksisilmäisen röörin läpi...
ei koskaan ole vieraantunut elämästä vaan on aina ollut osa sitä. Siksi taide on kuvannut elämän koko kirjoa, sen kurjuutta ja julmuutta ja sen kauneutta ja hempeyttä. Painopisteet ovat saattaneet muuttua ja on ollut kausia, jolloin on vältetty tiettyjen asioiden kuvaamista ja kausia, jolloin koko kirjo on ollut tarjolla. Se on tarjonnut jokaiselle jotakin.
Hempeät ja lyyriset aiheet ja niiden käsittely "kauniisti" olivat valtavirtaa 1800-luvun loppupuolelle saakka, jolloin impressionismi tuli ja toi taiteen maan pinnalle, kansan pariin, toi siihen valon. Painopiste maalauksessa muuttui maalauksen sisäiseksi aikaisemman ulkoisen painotuksen sijaan. Maalaustaide muuttui niin perusteellisesti, että entiset kriteerit "hyvästä" taiteesta eivät enää päteneet.
Maanläheisyys toi kuvaan arkisen, jokapäiväisen ja myös kuluneen ja vajavaisen ja pienen. Äärimmäisen harvoin taiteilijat kuitenkaan tuovat esille oma tuskaansa ja pahaa oloaan aiheessaan sormella osoittaen. Käyn paljon näyttelyissä enkä aivan yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta ole sellaista nähnyt. Aiheen valinta ja sen tekninen käsittely jo riittävät kertomaan paljon taiteilijan mielentilasta ja sanomisen tarpeesta.
Tuli vain mieleen tuosta lempeästä ja lyyrisestä, että onhan myös esim. Goya ja Bosch jne.
Paljon tehdään taidetta kierrätysmateriaaleista. Sillä tavalla nykytaide aikaansa kuvastaa. Kierrätys on kaikki. Asia on suloinen ja haikea. Onko tästä poikkeuksia?
kaluttu loppuun jo ajat sitten. Ihmettelen kovasti tätä aloitustasi varsinkin kun et ole osannut tuoda aiheeseen mitään uutta näkökulmaa. Mikä on pointtisi?
Paitsi että tahdot herättää uuden loputtoman riidan täällä, sitäkö taas kaipaat?
...minä laitoin tämän viestiketjun aloituksen nähdäkseni osataanko täällä keskustella taiteesta. Ilman henkilöön käyvää arvostelua. Siksi myös kirjoitin nimimerkillä jonka palstaa seuranneet tietävät minun käyttävän.
Vastauksestasi päätellen asiallinen keskustelu ei ilmeisesti ole mahdollista!!!??? Tämä oli minun pointtini tämän keskustelun avaukseen. Kummanko viesti meistä kahdesta on riidanhaluisempi???
sisälle galleriaan, niin se kokemus,jota sieltä odotan,se veisi ajatukseni pois tästä pahasta maailmasta,haluan kokea jonkin elämyksen ja mieluiten positiivisen.
Kaikki on nykyään vaan niin suurpiirteistä,monimutkaista,toki hyvää taidetta se on, mutta se ei ole sitä mikä tyydyttää minun nälkääni.
sitä halutaan ja suoria sanoja,niinku "keisarin uudet vaatteet" kuka niiltä nyt mitään näkee!!!!!
...kun ei esittävä nykytaide alkoi tulla tunnetuksi. Monet taiteilijat eivät pitäneet sitä oikeana taiteena. Salvador Dalin mielestä teos mikä ei esitä mitään, ei voi esittää myöskään taidetta. Perustelu vailla vertaa. Maailman kuuluisin graafikko Escher, vertasi nykytaidetta tosiaankin Andersenin satuun Keisarin uusista vaatteista.
ja kirjoitellaan kauniita arvosteluja, mutta ymmärtääkö siitä kukaan mitään, paitsi tietysti taiteilija itse.
Sitä on tuo nykytaide niinkuin tuo mielipiteesi riidanhalustanikin.
Kaikki täällä tietävät jo ennestään mielipiteesi nykytaiteesta. Miksi tahdot mollata tuota taidemuotoa aina ja uudestaan? Toiset vain sattuu tykkäämään sellaisesta ja minä tykkään kaikenlaisesta taiteesta silloin kun se minua koskettaa.
Luojalle kiitos että taide on niin monimuotoista, silloinhan sitä nautintoa riittää kaikille.
Jätän tämän ketjun kokonaan teille temmellyskentäksi, sillä kovin on yksisilmäistä ja kapeaa näkökantaa joka ohjautuu juuri siihen mieleiseesi suuntaan.
..kloonattujen kerho olisi kokoontunut haukkumaan nykytaidetta.
Nykytaide niin kuin kaikki taide, on maku kysymys. Väität kaikkien täällä tietävän käsitykseni nykytaiteesta ja että mollaan sitä jatkuvasti. Olet ilmeisesti nähnyt vain osan teoksistani ja nekin kuvana. Ammattilaiset ovat arvioineet minua taiteilijana, sanoen minun olevan perinteinen taidemaalari, jossa on iso osa nykytaiteilijaa. He ovat myöskin nähneet teoksiani laajemminkin, jopa livenä.
Sinulla on oikeus tykätä millaisesta taiteesta haluat, antanet saman oikeuden minullekin. Itsekin tykkään taiteesta joka koskettaa minua, tosin ne tykkäys asiat mitä ilmeisemmin poikkeavat omista mieltymyksistäsi. Koska kukaan ei ole vielä määritellyt taidetta. Kysyisin, mistä tiedät sen olevan monimuotoista??? Jätätkö ketjun tosiaankin sen takia, ettei kirjoittajien mielipiteet käy yksiin omasi kanssa??? Keskusteletko vain ihmisten kanssa jotka ovat samaa mieltä kanssasi??? Samoin tekevät monet maailman diktaattoreista!!!
onko nykytaiteella mitään annettavaa kenellekään, haluaisin muistuttaa ja tehdä tiettäväksi, että termi "nykytaide" ei itsestään selvästi tarkoita pelkästään abstrakia ja ei-esittävää taidetta.
Jotkut nimittävät nykytaiteeksi kaikkea taidetta modernismin alusta lähtien.
Jotkut nimittävät nykytaiteeksi kaikkea postmodernin ajan taidetta, olipa se sitten esittävää tai ei-esittävää, ja tässä tarkoituksessa termiä käsittääkseni virallisestikin käytetään.
Jotkut nimittävät nykytaiteeksi kaikkea ei-esittävää taidetta tai ns. uusien medioiden eli ei perinteisten maalauksen, piirustuksen ja veistämisen avulla tehtyä taidetta riippumatta siitä, milloin ja missä ajassa se on tehty.
Jotkut jopa nimittävät nykytaiteeksi kaikkea, mistä eivät itse pidä, ja tämä on mielestäni varsinaista termin väärinkäyttöä.
Tämä ei ole saivartelua, vaan olen oikeasti sitä mieltä, että puhuessaan nykytaiteesta ja kritisoidessaan sitä kirjoittajan olisi syytä ensin määritellä, missä tarkoituksessa termiä käyttää. Muuten käy vääjäämättä niin, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä, ja lihava riita on valmis ennen kuin asiassa ollaan päästy alkuunkaan.
Minä käsitän nykytaiteen kaikkena taiteena, jota tehdään nykyaikana, olipa se sitten esittävää tai ei-esittävää. Nykyisen potmodernin ajan käsitän alkaneen informaatioyhteiskunnan alkaessa syntyä 60-luvun jälkeen. Minusta olisi liioiteltua sanoa, että kaikki taide 60-luvun jälkeen on p*skaa riippumatta siitä, kuka sen on tehnyt ja millä tarkoituksella. Luulen, että aloittaja ei tätä tarkoittanutkaan, vaikka aiheutti varmasti epämääräisellä aloituksellaan ristiriitaisia tunteita.
Nimimerkki Vicious, miten sinä määrittelet nykytaiteen? Lähteekö määritelmäsi vuosikymmenestä, mediasta, jolla teos on toetutettu, sen esittävyydestä tai ei-esittävyydestä vai jostakin muusta?
Otit esille asian joka yleensä jää vastausta vaille kun puhutaan nykytaiteesta. Yleensä oletetaan että nykytaide on ainoastaan ei esittävää ja abstraktista.
Nykytaide on vain saanut tarpeettoman tylyn leiman kiihkoilijoilta jotka eivät jostakin syystä sulata abstraktista ei esittävää taidetta. Syyt siihen ovat yleensä yksinkertaiset mutta en ala niitä tässä yksilöimään välttääkseni taas kymmenennen maailmansodan.
Yleensä ne nykytaiteilijat jotka tekevät tuntemuksiinsa ja näkemyksiinsä perustuvaa taidetta, ovat vaatimattomia. Sen lisäksi kunnioitan suuresti heidän hiljaista puurtamistaan, heillä ei ole tapana istuskella tietokoneella kirjoittelemassa kaiken maailman palstoilla ja pitämässä melua itsestään. Yleensä heidät huomataan jos on huomatakseen.
ei ole matematiikka tai vieraita kieliä, joita pitää ymmärtää. Miksi kuvataidetta pitäisi ymmärtää enemmän kuin esim. musiikkia tai balettia? Riittää kun niistä voi nauttia ja jos ei nauti, niin katsele eikä kuuntele.
on todella hankala termi koska sitä käytetään, kuten totesit, niin monella tavalla. Jotenkin paremmalta tuntuu monissa muissa kielissä käytetty ilmaisu contemporary art tai vastaava. Yhtä avoin sekin on mutta ajallisesti sen sanoma on selvästi rajallisempi, se on taidetta, jota tehdään juuri nyt.
Mielestäni taiteen lokerointi eri nimien alle on taidehistoriaan kuuluva asia, taakse katsottaessa on helpompi nähdä taiteen kenttä kokonaisuutena, jossa erilaiset kaudet ja tyylit voidaan niputtaa kukin omien nimikkeidensä alle. Jos edes sekään niin tarpeellista on.
"Olet ilmeisesti nähnyt vain osan teoksistani ja nekin kuvana. Ammattilaiset ovat arvioineet minua taiteilijana, sanoen minun olevan perinteinen taidemaalari, jossa on iso osa nykytaiteilijaa. He ovat myöskin nähneet teoksiani laajemminkin, jopa livenä."
En puhunut sinun taiteestasi enkä tyylistäsi mitään!!!
Mitä sinä ajat tuolla takaa?
Kyllä kuule nykytaide suomessa on paljon muutakin kuin sinun taide.
Jätä jo vihdoin puhuminen siitä omasta taiteestasi jos kerran et osaa ottaa vastaan arvosteluja niistä.
"Keskusteletko vain ihmisten kanssa jotka ovat samaa mieltä kanssasi???"
Kyseinen taitaa olla sinun omaa problematiikkaa kun siirrytään keskustelemaan omasta taiteestasi.
Anna jo vihdoin tilaa muullekin taiteelle kuin omallesi jos tahdot täällä kunnon keskusteluja sekä väittelyjä.
tyyppi alkaa itse puhumaan omasta tuotannosta, vaikka täällä piti keskustella noin mukamas 'yleisellä tasolla nykytaiteesta'.
on virallisesti nimen omaan postmodernin ajan taidetta, modernismi on siitä irti.
Jokainen tällä hetkellä hengissä oleva ammatikseen kuvataidetta harjoittava taiteilija on 'nykytaiteilija'.
tänään haukkuu nykytaidetta, hän haukkuu samalla myös itseään.
Tämän aiheen puiminen ei johda mihinkään, keksikää uutta ja haastavampaa keskustelemisen aihetta.
Että otin esille omat teokseni, se oli virhe jonka huomasin vasta kun otit asian esille. Ilman muuta nykytaide Suomessa on muutakin kuin minun teokseni ja yritän tästä lähin olla puhumatta omasta taiteestani.
Jos minun ongelmani on, etten omasta taiteesta puhuessani hyväksy vastakkaisia mielipiteitä. Näkisin saman ongelman itselläsi puhuttaessa taiteesta yleisesti. Lupasit muuten jättää tämän viestiketjun kokonaan! Mikset pitänyt lupaustasi??? Silloin kun ihminen lupaa jotakin ja toimii aivan toisin, menettää hän ainakin minun arvostukseni. Pyytämääsi tilaa täältä kyllä löytyy, voit vapaasti valita keskustelu kumppaniksesi ihan kenet hyvänsä. Jos minä en sitä sinulle anna, keskustele jonkun sellaisen kanssa joka sitä sinulle antaa. Itse olet myös aloittanut keskustelun kanssani, etkä lopettanut vaikka niin lupasit!
mitä jos lukisit tuon oman vastauksesi Essille ja katsoisit huolella, miten paljon siinä käsitellään nykytaidetta ja miten paljon kahden henkilön, Essin ja sinun persoonaasi. Varsinkin sen toinen, pidempi kappale, on täysin asiaton itse asettamasi keskusteluaiheen kannalta.
Saahan tänne jokainen kirjoittaa halunsa mukaan mitä ja miten hyvänsä, mutta näin sivullisena on pakko sanoa, että tapasi vääntää keskustelu itseesi ja omiin töihisi joka ainoassa keskusteluaiheessa vie halun koko keskusteluun.
Valitan, mutta niin vain asia on.
nykytaiteen alla voidaan edelleen käydä hyviä keskusteluja, koska tuon sanan voidaan katsoa kattavan kaiken nyt tehtävän taiteen. Vika on siinä, että erityisesti taiteen absraktiseen ja ei-realistiseen kuvaamiseen suivaantuneet haukkuvat sitä kuten kyläkoirat kaikkea liikkuvaa.
Hedelmälliseksi keskustelu käy vasta sitten, kun keskustellaan yksittäisen taiteilijan tai taiteilijaryhmän töistä. Siitä putoavat silloin pois ne, jotka eivät sellaisten töitä käy edes katsomassa, koska heillä ei ole edellytyksiä sanoa mitään asiallista töitä näkemättä.
Yksi viimeisten 30 vuoden suurista nimistä maailmalla, Julian Schnabel, on juuri nyt esillä sekä Kiasmassa että Forsblomilla. Tämän päivän HS:ssa on yleisluontoinen arvio hänen taiteestaan mutta käsityksen siitä saa vasta kasvotusten töiden kanssa. Siinä meillä on oiva aihe keskusteluun kunhan sen nähneitä on edes muutama keskustelija.
Mahtavatkohan sellaiset kuin tämän juonen aloittanut Viscious esimerkiksi tajuta, että eivät kaikki "nykytaiteesta" kiinnostuneetkaan pidä kaikista sen alla tehdyistä töistä. Aivan varmasti Schnabelinkin näyttelyt saavat niin kiittävää kuin sapekastakin arvostelua, mutta oletettavasti kuitenkin arvostelijan henkilökohtaisilla asiallisilla kommenteilla varustettuna. Jokinhan niissä töissä on sitä, jota kiittää ja jokin, josta on vähemmän kiittävää sanottavaa.
Kiitos huomautuksestasi, yritän tästä lähin jättää itsestäni puhumisen kokonaan pois keskusteluista. Samoin täytyy yrittää jättää kaikki muukin kehenkä tahansa henkilöön viittaava keskustelu. Henkilöt kuitenkin tekevät taidetta ja keskustelevat siitä, joten saa nähdä onnistunko???
Juuri vastasin tuohon sinun aiemmin tänään tekemääsi viestiin, joka koski henkilöihin menevää kirjoitusta. Siinä paheksuit henkilöihin menevää kirjoittelua ja esitit minun ajavan keskustelun aina itseeni. Heti perään kirjoituksessasi otat itse minut taas henkilökohtaisesti aiheesi osaksi!!! Kun nyt vastaan, olenko mielestäsi itse ottanut itseni taas esille??? Kuten sanoin jo aiemmin, ihmiset tekevät ja keskustelevat taiteesta. Kuten omakin kirjoituksesi osoittaa, henkilöihin menevää keskustelua ei voi välttää. Pidät sitä muuten itse jopa hedelmällisenä..?
Pittore puhui kylläkin nyt ihan asiaa ja sinua näyttää edelleenkin kiinnostavan vain tuo oma problematiikkasi ja puhut asian vierestä. Luulisi nyt sentään edes ketjun aloittajan pysyvän teemassaan eikä provosoituvan jokaisesta viittauksesta. Nehän kuuluu asiaan hedelmällisissä keskusteluissa.
ymmärretään kovin eri tavalla, kuten nyt tuop "henkilöön menevä". Olet aloittanut tämän keskusteluketjun ja aloituksessasi tuot esille vastenmielisyytesi osaan nykyisestä kuvataiteesta. Samanlaiset ajatukset olet tuonut esille monasti aiemminkin.
Henkilöösi en kirjoitiksessani mennyt. Jos luet sen uudestaan, niin ihmettelin vain, voivatko sellaiset, joiden asenne on samanlainen kuin sinun, ymmärtää, että ei nykytaiteesta pitävätkään kaikesta siinä esitetystä pidä. Otin sinut esimerkiksi, jotta kaikki tietäisivät, miten ajattelevia tarkoitan.
Sanoillani en kajonnut muuhun kuin mielipiteisiisi tietystä taiteenlajista ja sen olet avoimesti tuonut täällä itse esille.
nyt aloitukseen vaikka olen valmis vastaamaan useimpiin jo esitettyihin kommentteihinkin.
Aiheessta on todella näilläkin palstoilla jo paljon keskusteltu eikä siitä koskaan valmista tulekaan. Älä kuitenkaan sotke tähän luonnonvaroja ja maailmanlopun ennustuksia, ne kuuluvat kyllä muuhun keskusteluun.
Otan ensin tuon maalausten koon. Suuria maalauksia, todella suuriakin, on tehty satoja vuosia. Suurin taitaa olla näkemäni taistelukuvaus, jonka mitat olivat muistaakseni suuruusluokkaa 10-13m x 3-5m, en muista tarkkaan. Jos taas puhutaan modernista ja nykytaiteesta niin Picasson Guernica, josta eilen oli tv-ohjelmakin, on 6mx3m. Maalaus lienee kuuluisin modernin ajan maalaus. Monén lummelammet Pariisissa ovat niin ikään suuret, ne kiertävät noin 10 metrisen ympyrän seinillä parin metrin korkuisina.
Suuri koko ei tee maalauksesta hyvää eikä huonoa, ne arviot syntyvät muista ansioista tai puutteista. En tiedä, mitä tarkoitat suurella, mutta tuollaiset 2mx2m ovat vielä varsin tavallisia, eikä gallerioissa juuri suurempia näe.
Sen voin kokemuksesta vakuuttaa, että suuren maalauksen tekeminen ei ole helppoa, paljon helpompaa on tehdä hyvä pieni maalaus. Voit itse yrittää vaikkapa Kansallisteatteria tai Oopperaa kokoon 3mx2m niin huomaat, että entiset konstit eivät enää riitäkään.
Sanot niistä: "Huonosti tehtyä ja halpaa viihdettä johon on langennut koko nyky taide-eliitti maassamme." Olen täysin päinvastaista mieltä, niissä on aivan kuten pienissäkin hyviä, keskinkertaisia ja huonoja. Jokaisen katsojan oma asia on arvioida mihin kategoriaan ne kuuluvat mutta nipussa niiden tuomitseminen sinun tavallasi on suurts typeryyttä.
Kirjoitat: "Tarkoituskaan ei ole näyttää hyvää ja aikaa kestävää taidetta, vaan hetken kestävää huonosti tehtyä viihdettä."
Ei yksikään itsensä vakavasti otettavaksi haluava taiteilija tee tahallaan huonoa ja nopeasti tuhoutuvaa työtä, sillähän pilaa sekä nykyiset että tulevat markkinansa. Mitä viihteeseen tulee niin sitähän on kaikki taide lajista riippumatta, ei sitä tarvita elämisen yllä pitämiseksi eikä turvaamiseksi.
Nykytaide on tämän päivän taidetta, joka on moninkertaisesti laajempaa kuin mainitsemiesi Suomen kultakauden taiteilijoiden aikana. Välissä on yli sadan vuoden jakso, jonka aikana koko maailma ja sen meno on muuttunut täysin toiseksi. Tänään eivät sen ajan tavat ja keinot ole muuta kuin historiaa, tämän päivän taiteella tehdään tämän ajan historiaa.
Eipä tuohon ole paljon lisättävää.
Nykytaidetta saa ja pitääkin kritisoida, mutta kaiken yleistäminen huonoksi ei ole oikea tapa. Maailma muuttuu ja taide muuttuu sen mukana. Myös taidetta keräävä ja sitä todellakin ostava yleisö haluaa muutakin kuin kulta-ajan taidetta tai sitä jäljittelevää taidetta.
Voisiko joku joka on tutkinut tätä nykytaidetta laittaa tänne hyvien nykytaiteilijoiden nimiä ja jos mahdollista vaikka linkkejä kotisivuille tai gallerioihin missä heidän maalauksiaan voi nähdä. Aluksi vaikkapa kotimaisia taiteilijoita ja siitä sitten muita kansallisuuksia lisäksi.
Kiitos etukäteen.
Googleta nyt ensin vaikka Paula Ollikainen.
huonoa, vaan se ei tyydytä, ja siitä voi taas sitten keskustella onko vika katsojan silmissä??
Millä tavalla taiteen pitäisi sinut tyydyttää?
Taisin itse erehtyä kun puhuttiin nykytaiteesta. Oletin sen olevan erilaista kun nämä Ollikaisen työt. Hyviä olivat, ihan realistisia, perinteisellä maalaustekniikalla maalattuja, aihepiiri vaan oli erilainen, nykypäivästä.
Pyydänkin nyt asiaan selvennystä eli ratkaiseeko maalauksen aihe puhutaanko nykytaiteesta? Jos maalaan kissan bussipysäkille jossa taustalla on vaikkapa kerrostalo, se on nykytaidetta.
Jos taas maalaan kissan käkkyrämäntyyn jossa taustalla on kolinmaisema, maalaus on lähempänä kultakautta.
kun sulla on vielä tyhjempi olo poistuessasi, silloin se on yhtä tyhjän kanssa.
Se on kuin huono pano.
Huonossa panossa(kaan) ei voi syyttää vain toista osapuolta.
nauttii kumpikaan...taiteilijalle jää luu käteen ja katsojalle ontto olo,ei tuu kauppoja.
antoisaa, puhdistavaa ja sivistävää "keskustelua" vain "Mussini" enää puuttuu.
Kiitos tästä pläjäyksestä!
Tämä on viihdyttävää pelkästään vain lukea näitä joten jatkakaa vain, en puutu tähän tämän enempää.
Taiteilija antaa itsensä ja katsoja voi joko hylätä tai hyväksyä. Siinä on yksi vastaan monta ja jos edes yksi niistä monista saa kyyneleet silmiinsä taideteoksen edessä niin taiteilija on tehnyt työnsä. Kaikkia ei tarvitse miellyttää.
Paula Ollikaisen töistä. Hopper kuvasi tunnelman täyteläisesti, kun taas Ollikaisen työt olivat sirpalemaisempia, ohikiitävämpiä ja kylmempiä (ei kaikki). Se kuvastaa tavallaan aikaansa, mutta siinäkö sitten kaikki?
on jossain fiksumpien joukossa,miks edes vaivauduit tänne meidän moukkien seuraan.
Nyt on vellit ja kattilat sekaisin.
Kultakausi on ollut ja mennyt, sitä ei enää ole eikä tule. Eikä tule impressionisteja eikä ekspressionisteja eikä muitakaan menneitä nistejä.
Suosittelen tutustumaan taidehistorian perusteisiin vaikka näin aluksi.
Ollikainen elää eri ajassa ja erilaisessa maailmassa kuin Hopper eli. Ehkä tulevaisuudessa Ollikaisen töitä kuvaillaan vähän samaan tyyliin kuin sinä nyt Hopperin töitä?
Kirjoitat näin: nyt aloitukseen vaikka olen valmis vastaamaan useimpiin jo esitettyihin kommentteihinkin.
Aiheessta on todella näilläkin palstoilla jo paljon keskusteltu eikä siitä koskaan valmista tulekaan. Älä kuitenkaan sotke tähän luonnonvaroja ja maailmanlopun ennustuksia, ne kuuluvat kyllä muuhun keskusteluun.
Vastaus: Nykytaiteen keskustelusta ei tosiaankaan tule valmista ikinä. Niin kuin ei taiteen keskustelusta yleensäkään. Mitä tulee katoavien luonnonvarojen tarpeettomaan tuhlaukseen, olen aina sitä vastaan!!! Maailman lopun ennustuksista en ole sanonut mitään, joten vääristelet puheitani.
Kirjoitat näin: Otan ensin tuon maalausten koon. Suuria maalauksia, todella suuriakin, on tehty satoja vuosia. Suurin taitaa olla näkemäni taistelukuvaus, jonka mitat olivat muistaakseni suuruusluokkaa 10-13m x 3-5m, en muista tarkkaan. Jos taas puhutaan modernista ja nykytaiteesta niin Picasson Guernica, josta eilen oli tv-ohjelmakin, on 6mx3m. Maalaus lienee kuuluisin modernin ajan maalaus. Monén lummelammet Pariisissa ovat niin ikään suuret, ne kiertävät noin 10 metrisen ympyrän seinillä parin metrin korkuisina.
Vastaus: Luulitko todellakin etten tiedä isoja maalauksia tehdyn aina. Eikö osa vanhoista kallio maalauksistakin ole aika isoja???
Kirjoitat näin: Suuri koko ei tee maalauksesta hyvää eikä huonoa, ne arviot syntyvät muista ansioista tai puutteista. En tiedä, mitä tarkoitat suurella, mutta tuollaiset 2mx2m ovat vielä varsin tavallisia, eikä gallerioissa juuri suurempia näe.
Vastaus: Olen samaa mieltä, koko ei ratkaise teoksen huonoutta tai hyvyyttä.
Kirjoitat näin: Sen voin kokemuksesta vakuuttaa, että suuren maalauksen tekeminen ei ole helppoa, paljon helpompaa on tehdä hyvä pieni maalaus. Voit itse yrittää vaikkapa Kansallisteatteria tai Oopperaa kokoon 3mx2m niin huomaat, että entiset konstit eivät enää riitäkään.
Vastaus: Omasta mielestäni suuri maalaus ei ole sen vaikeampi tehdä kuin pienikään. On kokemusta molemmista!!!
Kirjoitat näin: Sanot niistä: "Huonosti tehtyä ja halpaa viihdettä johon on langennut koko nyky taide-eliitti maassamme." Olen täysin päinvastaista mieltä, niissä on aivan kuten pienissäkin hyviä, keskinkertaisia ja huonoja. Jokaisen katsojan oma asia on arvioida mihin kategoriaan ne kuuluvat mutta nipussa niiden tuomitseminen sinun tavallasi on suurts typeryyttä.
Vastaus: Tässä meidän mielipiteemme eroavat toisistaan. Koska olet täysin päinvastaista mieltä kuin minä. Täytyy omakin mielipiteesi olla omasta mielestäsikin ihan yhtä typerä kuin minun. Jos typeryyttä on tuomitseminen nipussa, on samanlaista typeryyttä niiden nipussa puolustaminen.
Kirjoitat näin: Ei yksikään itsensä vakavasti otettavaksi haluava taiteilija tee tahallaan huonoa ja nopeasti tuhoutuvaa työtä, sillähän pilaa sekä nykyiset että tulevat markkinansa. Mitä viihteeseen tulee niin sitähän on kaikki taide lajista riippumatta, ei sitä tarvita elämisen yllä pitämiseksi eikä turvaamiseksi.
Vastaus: Tässä osassa kirjoitustasi paljastat miten paljon todellisuudessa tiedät nykytaiteesta. Voisin ottaa kymmeniä, ellei satoja niin kotimaisia kuin ulkomaisia esimerkkejä huonosti tehdystä ja nopeasti tuhoutuvasta taiteesta. Otan muutaman. Taidemaalariliiton puheenjohtaja Juha Okko on erikoistunut jugurtti maalauksien tekemiseen. Kuinka aikaa kestäviä ne mielestäsi ovat??? Määritelmäsi mukaan maamme taidemaalariliiton puheenjohtaja ei siis ole vakavasti otettava taiteilija!!! Taidemaalariliiton sisäpiirin pitämässä yksityisessä taidekoulussa. Jonka muuten sattumalta olen itse käynyt. Opettajat opettavat suoraan tekemään teoksia, jotka eivät kestä aikaa. Esimerkiksi öljyvärimaalaus kehotetaan loppu vernissaamaan heti kun teos on valmis. Kun opettajalle kertoo ettei maalauksesta tule kestävä tällä tavalla, opettaja viittaa asialle kintaalla ja sanoo ettei nykypäivänä ole tarkoituskaan tehdä aikaa kestäviä teoksia.
Kirjoitat näin: Nykytaide on tämän päivän taidetta, joka on moninkertaisesti laajempaa kuin mainitsemiesi Suomen kultakauden taiteilijoiden aikana. Välissä on yli sadan vuoden jakso, jonka aikana koko maailma ja sen meno on muuttunut täysin toiseksi. Tänään eivät sen ajan tavat ja keinot ole muuta kuin historiaa, tämän päivän taiteella tehdään tämän ajan historiaa.
Vastaus: Taidetta ei kukaan ole pystynyt vielä määrittelemään. Joten on vain oma mielipiteesi että nykytaide on laajempaa kuin ennen. Maailma tuskin on muuttunut, samoin kuin ihminenkään. Maailman meno on muuttunut ja ihmisten elintaso noussut niin että taidettakin nykyään harrastetaan. Joitakin satoja vuosia sitten taiteilijan työ oli arvostettua ja he olivat monen eri alan huippuosaajia. Nykyään taiteesta on tullut harrastelijoiden leikkikenttä jossa todellisella ammattitaidolla ei ole merkitystä.
koska kaikki tietävät jo nyt minne tuo tie vie. Pidin kyllä Ollikaisen netissä olevista töistä. Tutkin niitä lisää. Tiedätkö muita hyviä nettigallerioita?
Kylläpä osaatkin katsella asioita kapealla sektorilla. Tosin siihen sinulla on oikeutesi ja syysi.
Näen sinulla olevan myös ilmiselviä kaunoja koko nykytaiteen instituutiota ja varsinkin taidemaalariliittoa kohtaan.
Mielestäni on yks hailee pystyykö kukaan määrittelemään mitä se taide oikeasti on. Jos tykkään jostakin teoksesta niin tykkää vaikka se olisi piimällä tehty ja kehystetty munakennoilla.
Sitäpaitsi tähän maailmaan mahtuu onneksi mielipiteitä joka lähtöön ja kyllä ihmiset ovat sen verran viisaita että osaavat nähdä mitkä niistä ovat tarkoitushakuisia.
Olen aina ollut ja tulen olemaankin sitä mieltä että "antaa kaikkien kukkien kukkia" ja kyllä maailmaan mölyä mahtuu.
Kirjoitat näin: Kylläpä osaatkin katsella asioita kapealla sektorilla. Tosin siihen sinulla on oikeutesi ja syysi.
Näen sinulla olevan myös ilmiselviä kaunoja koko nykytaiteen instituutiota ja varsinkin taidemaalariliittoa kohtaan.
Vastaus: Se että kayselisin asioita kapealla sektorilla, kertoo ettet tiedä minusta ja kyvystäni katsella mitään. Näkemyksesi minun kaunoistani, on vain oma mielikuvasi. Kumosin vain pittoren väitteet.
Kirjoitat näin: Mielestäni on yks hailee pystyykö kukaan määrittelemään mitä se taide oikeasti on. Jos tykkään jostakin teoksesta niin tykkää vaikka se olisi piimällä tehty ja kehystetty munakennoilla.
Sitäpaitsi tähän maailmaan mahtuu onneksi mielipiteitä joka lähtöön ja kyllä ihmiset ovat sen verran viisaita että osaavat nähdä mitkä niistä ovat tarkoitushakuisia.
Vastaus: Ei osoita kovinkaan suurta kiinnostusta taidetta kohtaan, jos määritelmät ovat yksi hailee. Sinulle taide on ilmeisesti jotain tykkäämistä, sekö on ainoa tapa jolla arvioit taidetta??? Eivätkö kaikki mielipiteet ole tarkoituksen hakuisia???
Kirjoitat näin: Olen aina ollut ja tulen olemaankin sitä mieltä että "antaa kaikkien kukkien kukkia" ja kyllä maailmaan mölyä mahtuu.
Vastaus: Oletko aívan varma mielipiteestäsi, saanko minäkin "kukkia" rauhassa ja pitää "mölyä" maailmassa???
vain yhden pienen kohdan vastineestasi
"Joten on vain oma mielipiteesi että nykytaide on laajempaa kuin ennen."
Et voi olla tosissasi tai sitten et todella tunne viime taiteen kehittymistä viime vuosisadan alun jälkeen niin perinteisen maalaustaiteen sisällä kuin sen ulkopuolellakin.
Jo yli sata vuotta sitten realistinen maalaustaide jäi enemmän tai vähemmän varjoon abstraktin ja ei-esittävän rinnalla. Samanaikaisesti tulivat ensimmäiset kollaasit esille ja niistä muodostui kokonaan uusi haara taiteeseen.
Grafiikka oli aivan lapsenkengissä ja vuosikymmenien mittaan se on antanut ennen tuntemattomia mahdollisuuksia serigrafiat mukaan luettuina. Ready made taide sai alkunsa Ducampista sata vuotta sitten ja myös se on haarautunut ties miten paljon.
Tulivat valokuvat ja videot ja valotaide ... Luettelo on pitkä kuin nälkävuosi ja sinä sanot, että kaikki tämä on vain minun mielipidettäni. Missä sinä elät, henkisesti hermeettisessä pullossako?
Näin on.
Varsinkin jos tarkastellaan materiaaleja ja tekniikoita, jotka olisivat olleet jo sata tai satoja vuosia sitten käytettävissä. Kehitys on tuonut mukanaan taiteeseen esimerkiksi veren ja muut eritteet, siitepölyn, ruosteen, jätteet, maataiteen, rakennusten käytön materiaaleina, eläimet, jne.
Kehitys on tuonut mukanaan taiteeseen myös kaikki muutkin kuin koulutetut ja sopivan määrän varallisuutta omaavat miehet, esimerkiksi naiset. Taidemaailma on demokratisoitunut.
Mitä ihmettä tarkoitat tuolla??? Pyydän että vastaat selvällä suomen kielellä tiivistettynä.
Otetaan nyt esimerkiksi Eurooppa jossa vallitsi sääty-yhteiskunta.. Ennen 1900 –lukua naistaiteilijoita oli todella harvassa ja ne muutamat harvat naistaiteilijat eivät tulleet talonpoikien tai papiston säädyistä. Piti olla siis varallisuutta, joko perittyä tai avioliiton kautta hankittua.
Taidekoulutus tarjosi osaltaan miehille (naisiahan ei koulutettu) mahdollisuuden ylittää ainakin osittain säätynsä ”rajat”, mikäli vain oli tarpeeksi lahjakas.
Eurooppalaiselle taidekentälle tulivat suuremmassa mitassa ei-eurooppalaiset taiteilijat vasta 1900 –luvun jälkipuoliskolla. Tarkoitan tällä Afrikkaa, Aasiaa, Karibiaa. Pohjois-Amerikka ja osin Etelä-Amerikkahan kuuluivat länsimaisen kulttuurin piiriin.
Länsimainen taidekenttä avautui siis kaikille (koko maailmalle) yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta tai alkuperästä riippumatta.
vääristää pahasti todellista tilannetta. Naiset osallistuivat taideopetukseen jo noin 1800-luvun puolivälistä alkaen, se oli heille täysin mahdollista, myös Suomessa, eikä siinä kysytty varallisuutta.
Suomessakin jo vuosisadan vaihteessa oli useita sekä kotimaista että jonkin verran kansainvälistä tunnettuutta saaneita naistaiteilijoita kuten Shjerfbeck, Churberg, Wiik ja 1900-luvun puolella heitä tuli lisää.
Olet kyllä oikeassakin, mutta en voi viilata pilkkua ja ottaa poikkeustapauksia säännön pohjaksi. Jos esim. renessanssin tai barokin aikaan on ollut naispuolisiakin taideopiskelijoita, ovat he poikkeustapauksia.
Yleistyksessäni olen ollut tietoinen näistä erinomaisista suomalaisista naistaiteilijoista, mutta siihen aikaan koulutus kysyi varallisuutta koska se ei ollut ilmainen, kuten nykyään. Toisaalta kun aikaperspektiivi on eurooppalaisittain satoja vuosia taaksepäin, niin vuosisadat vuosikymmenten sijaan.
Olennaisempi knoppitieto olisi esimerkiksi se, milloin naispuolisten taideopiskelijoiden määrä ylitti miesten osuuden tai milloin ei-länsimaisia taiteilijoita oli merkittävissä määrin esillä jossakin eurooppalaisessa biennaalissa tai triennaalissa.
Teoksen koosta tai visuaalisesta ilmeestä ei tietenkään voida päätellä sen laatua eli edustaako teos hyvää vai huonoa taidetta, mutta eteenpäin.
Kasvavaa varallisuutta ohjataan myös taiteeseen, joten siinä mielessä taidekenttä on mukana kulutusjuhlissa tahtoi se sitä tai ei. Ja miksipä taiteilijat tai instituutiot kieltäytyisivätkään vastaanottamasta rahaa kun kerran rahassakin mitataan arvoa ja asemaa tässä yhteiskunnassa.
Niin sanotulla ”suurella yleisöllä” on nykytaiteenkin osalta pulma: Se ei tiedä mitä se haluaa, se tietää vain sen mitä se ei halua. Tämä näkökulma tulee toistuvasti esiin: en halunnut nähdä sitä mitä katsoin, mutta mitä sen sijaan? Ei malteta odottaa saati pohtia nähtyä, vaan vetäydytään kun pitäisi kohdata uutta ja ollaan passiivisia kun pitäisi aktivoida itsensä. Eipä taida nykytaide olla laiskoille tarkoitettua!
Toisaalta tuo näkökulma rumuuden ja pahuuden esiintulon paljoudesta taiteen keinoin pitää kyllä paikkansa. Epäkohtia ja vääryyksiä nostetaan esiin, kuten Kluuvin galleriassakin tapahtui. Tarkoituksenahan on herättää keskustelua ja korjata sitäkin kautta näitä ongelmia.
Taide, joka käsittelee pelottavasti / pelotta epäkohtia, on varmaankin yliedustettuna sellaisen katsojakunnan kannalta joka etsii ensisijaisesti kauneutta ja mielenrauhaa taidenäyttelyistä. Tähän tarjonnan ”vinoutumaan” vaikuttaa varmastikin useampikin asia.
Ensiksikin lisääntynyt varallisuus tuottaa yhä uusia taidekoulutuksen suorittaneita tekijöitä taidekentälle. Suomi onkin nykyään jo paitsi tuhansien järvien, niin myös taiteilijoiden maa ja määrä kasvaa joka vuosi uusilla nuorilla tekijöillä.
Nykyaika- ja taide menee eteenpäin vauhdilla, joka ei odota tai katsele taakseen. On oltava ajassa mukana, ennakoitava tulevaa ja toimittava välittömästi odottamisen sijaan.
Joten kaikki entiset ja valmistuneet esittelevätkin kilvan töitään gallerioissa.
Toiseksi aiheet ja niiden käsittelytapa.
Voidaan kysyä, onko klassisen taiteen opiskelu pituutensa takia enää taideopiskelijalle käyttökelpoinen väylä taidemaailmaan. Ei välttämättä, sillä nykyajan epäkohdat tarjoavat sekä aiheen että käsittelytavan puolesta klassista taidetta verrattomasti nopeamman tavan yksilölliseen ja muista erottuvaan taiteilijaprofiiliin.
Nuorenahan ollaan aktiivisia idealisteja, nähdään ja koetaan paljonkin epäkohtia jotka pitäisi korjata.
Näiden epäkohtien esiintuonti vaikuttanee tekijöistä sekä kiireellisemmältä että tarpeellisemmalta kuin perinteisen, vuosikausia kestävä klassisen taiteen metodien opiskelu.
Kolmanneksi monien katsojien peräänkuuluttamaa kauneutta ja harmoniaa eli ilmeisestikin ”perinteistä” taidetta on tarjolla ylettömiä määriä museoissa. Sinne, ja varakkaille harrastajille ovat parhaat klassisen kauniit teokset seuloutuneet. Suurin osa museoista esittää tämänkaltaista taidetta, esim. Ateneum, Sinebrychoff, Serlachius, jne. Valitettavan suuri osa teoksista lymyää kuitenkin varastossa vuodesta toiseen tulematta koskaan aktiivisenkaan katsojan nautittavaksi. Ongelma tämäkin.
Neljänneksi missä ovat kauniit nykytaiteen teokset gallerioissa?
Koivistoa mukaillen: Jos ei ole sanottavaa, onko kuvattavaakaan?
Klassinen kauneus vetää lahjattomia ja laiskoja puoleensa, koska se tarjoaa tutun ja turvallisen muotin jota varioida. Ei tarvitse löytää uutta näkökulmaa saati sanottavaa, riittää kun tuottaa sitä mitä ennenkin, dynaamisuus puutuu.
Näitä miellyttäviä ja kauniita töitä suoltavia tekijöitä on valitettavan lukuisa joukko. Emme yleensä kuule heistä tai näe heidän töitään gallerioissa tai valtamediassa, koska heillä ei ole mitään sanottavaa ja heidän työnsä ovat yleensä sekä naiivisti että kehnosti toteutettuja ihannoidun satumaisia versioita klassisista ja mytologisista aiheista. Joskus tekijä saattaa olla teknisesti taitavakin, mutta kuitenkin sisällöllisesti yhdentekevä. Niin median kuin galleristienkin täytyy kuitenkin myötätunnon lisäksi elää ja myydä, joten toreilta ja netistä tätä tavaraa löytyy.
Pelkän nauttimisen lisäksi nykytaide velvoittaa katsojan myös pohtimaan. Pohdittavaa riittää toki vanhemmassakin taiteessa, mutta kaunis ulkokuori tarjoaa helposti pelkän visuaalisen elämyksen sisällöllisen pohdinnan sijaan. Liian usein klassisen maalaustaiteen katsojat sivuuttavat tyystin teoksen kantaaottavan aiheen keskittyessään kauniin ulkokuoren ihailuun. Tarjoaahan se helpon ja vaivattoman tavan taiteesta nauttimiseen.
Eikä tämä hedonistinen silmien pikku ummistus mikään varsinainen synti ole, mutta jos teoksesta poistetaan sen visuaalinen kauneus, saatetaan sanottava nähdä selkeämmin.
..mielipiteesi nykytaiteen ei esittävästä ja abstrakista tyylisuunnasta noin yleisesti ottaen. Kerro pidätkö itse sellaisista noissa taidenäyttelyissä?
Entäpä esittävä taide, mitä elemenntiä tahdot niistä löytää että voisit jopa hankkia sellaisia kotiisi?
olla sellainen, että aina sen nähdessäni se antaa jonkun tietyn positiivisen värähdyksen, näin sanoakseni ns.taulu koskettaa. No kellä on mitkäkin kriteerit ostaa tauluja mutta tämä on minun ja minulla on siihen täysi oikeus. En ole koskaan seurannut mitään muotisuuntauksia,vaan ostanut sen mikä tuntuu hyvältä.
Laiskoille ja lahjattomille kuulosti aika tylyltä.
En ole laiska enkä lahjaton, mut silti en halua mitään värisekasotkuja seinälleni ainoastaan sen takia, että se olisi sitä hienoa nykytaidetta.
Minusta on hiukan kummallista kritisoida nykytaidetta siitä, että se tuhlaa luonnonvaroja. Useimmat nykytaiteilijat, jotka tekevät esim. massiivisia tai megalomaanisia installaatioita tai veistoksia, käyttävät romu- tai kierrätysmateriaaleja. Tähän on mielestäni syynä ennen kaikkea se, että taiteilijat haluavat nimenomaan kritisoida tarpeettomaksi jääneitä tavaravuoria ja kaatopaikalle kertyvää romua ottamalla sen uusiokäyttöön ja tuomalla sen sillä tavalla uudestaan ihmisten silmien eteen ja tietoisuuteen. Toisinnakin, uskaltaisin väittää, että suurin osa nykytaiteilijoista on sen verran varatonta sakkia, että kalliiden uusien materiaalien ostaminen valtavan kokoisia teoksia varten olisi heille aivan mahdotontakin.
Mitä tulee suurikokoisiin maalauksiin, kuten nimimerkki pittore jo mainitsi, niitä on tehty kautta aikojen. En usko, että nykymaalareille tyypillisen kokoisen esim. 2x3-metrisen maaluspohjan valmistaminen ja täyttäminen värillä on niin kohtuutonta luonnonvarojen tuhlausta, että sitä kannattaisi mainita tai syyttää mistään esim. nykyaikaisen teollisuuden, liikenteen, tehomaatalouden ym. ym. rinnalla.
En pidä todennäköisenä, että luonnonvarat "katoaisivat" lähiaikoina niin vauhdikkaasti, että taidemaalarit olisivat pakotettuja siirtymään pienempiin maalauspohjiin.
Taide todellakin kuvastaa aikaansa, sekä nykytaide että sata vuotta sitten tehty. Puhut kultakauden taiteilijoista kuin he olisivat asettaneet jonkin "standardin", jota vasten kaikkea taidetta tulisi heistä lähtien tarkastella. Sata vuotta sitten maailma oli toinen ja syyt ja tarpeet taiteen tekemiselle olivat toiset, kuten varmaan hyvin tiedät. Sata vuotta sitten myös kuvasto, tarinasto ja maisemat, joissa ihmiset elivät, olivat toiset. Harvojen kuvien keskellä eläneille ihmisille Gallen-Kallelan maalaus oli varmasti huikein visuaalinen esitys, jonka he koskaan näkivät ja kokivat.
Mietitäänpä ketä tahansa alle 20-vuotiasta suomalaista nuorta. Tai alle 30-vuotiasta, tai alle 40-vuotiasta sen puoleen. Onko Ateneumissa nähty Gallen-Kallelan maalaus huikein visuaalinen esitys, johon hän koskaan törmää? Varmastikaan ei. Mikä tahansa fantasiaelokuva tai tietokoneanimaatio tarjoaa sellaisen visuaalisten efektien ja taiturimaisen kuvanvalmistuksen tulvan, että yksi vanha tai uusi maalaus, oli se sitten kuinka ansiokas tahansa, ei voi niiden kanssa kilpailla. Jopa automainokset ovat niin komeita luomuksia, että päästä huippaa, eikä niillä nyt kuitenkaan ole muuta tarkoitusta kuin jonkun Fiatin kauppaaminen hyväuskoiselle kuluttajalle.
Taiteen tehtävä on muuttunut, ja miten se olisi voinut olla muuttumatta? Maailma on muuttunut aivan toiseksi. Eihän keritsimillä ja päreilläkään tee enää mitään, vaikka ne varmasti olivat hyviä ja tarpeellisia omana aikanaan. Aivan yhtä järkevää olisi juosta ympäriinsä mesoamassa, että ihmisten pitäisi alkaa uudestaan keritä lampaita, uittaa tukkeja ja polttaa tervaa.
Tarkoitukseni ei ole mollata kultakauden taiteilijoita tai vähätellä heidän teostensa taiteellisia tai teknisiä ansioita. Pidän niistä itsekin todella paljon. Mielestäni asiat on vaan laitettava raameihinsa. Mikä teki kultakauden taiteesta korkeakulttuuria verrattuna nykytaiteeseen? Mitä kriteereitä käytät korkeakulttuurin määrittelemiseen?
Olet mielestäni väärässä siinä, että kaikki taiteilijat ovat lähteneet tekemään "entistä isompia teoksia, jotka eivät ole juuri mitään." Joko et ole kovin syvällisesti perehtynyt koko suomalaiseen taidekenttään tai sitten olet vain eksynyt tietynlaisten teosten ja tekijöiden pariin. Olen itse vastavalmistunut nuori kuvataiteilija, ja varsin laajan kokemukseni perusteella voin sanoa, että ainakin nuorissa taiteilijoissa on paljon tekijöitä, joiden teosten koot ja toteutustavat ovat varsin kohtuullisia. Kaikki eivät myöskään kuvaa pelkkää tuskaa, rumuutta ja ahdistusta, kuten joku kirjoittajista väitti. Usein, kun lueskelen näitä mielipiteitä, joudun aivan ääneen ihmettelemään, että missähän nämä kirjoittajat ovat käyneet ja minkä perusteella muodostaneet käsityksensä. Tuntuu, että pikemminkin kuin vankkoja kokemuksia, ihmisillä on piintyneitä käsityksiä, joita he jalostavat kirjoituksissaan erilaisiksi karikatyyreiksi ja kauppaavat totuuksina. Minä olen nähnyt varsin paljon varsin hilpeää, hyväntuulista ja jopa sellaista esittävää taidetta viimeaikoina. Tietenkin sen taiteen huomaamisen edellytyksenä on se, että oikeasti menee katsomaan sitä taidetta, eikä vain kommentoi kotisohvalta omia vanhentuneita käsityksiään tai jotain keksittyä, jota ei oikeastaan ole olemassakaan.
Nuorten kuvataiteilijoiden tekninen taitotaso ei aina ole aivan niin hyvä, kuin se voisi kohtuudella olla. Siitä olen samaa mieltä. Mielestäni teknisellä taituruudella on kuitenkin vain puhtaasti välineellinen arvo taiteen tekemisessä. Taiteilijan teknisenen taidon esitteleminen ei mielestäni ole eikä tule koskaan enää olemaan taiteen päämäärä. Tietty määrä teknistä taitoa pitää olla, jotta sanottavansa voi sanoa niin, että se menee perille, mutta pelkkään varjoalueiden reunojen siirtymisen tutkimisen opetteluun ei uraansa voi enää perustaa.
Se, että nykytaide ei aina ole esittävää, ei mielestäni yksi yhteen johdu taiteilijoiden teknisen taidon puutteesta. Tietysti se, että reaalimaailman visuaalisia ilmiöitä ei intensiivisesti tutki ja pyri toistamaan maalauksen keinoin, ei teknistä taituruutta edistä. Kuitenkin taiteen tekemiselle on mielestäni aina jokin muu syy kuin laiskuus ja välinpitämättömyys. Jos ajatus ei välity, se on tietysti sääli, mutta ei voida ajatella, että teoksen tekemisen motiivi olisi "vähällä pääseminen." Se on vain kerta kaikkiaan liian nurinkurista ja kaukaa haettua.
Mikä on viihdettä ja mikä ei? Voidaan tietysti ajatella, että kaikki toiminta, joka ei ole välttämätöntä hengissäsäilymisen turvaamiseksi, on enemmän tai vähemmän viihdettä. Jos asiaa tarkastellaan tältä kannalta, kaikki viihde, sekä korkea- että populaarikultuuri, on samalla viivalla ja samanarvoista. No, tämä on saivartelua, eikä siihen varmastikaan ole tarvetta lähteä syvemmälle. Tulisi vain muistaa, että eri ihmisille asioilla on eri arvo. Jos minä en yhtään ymmärrä jonkun taiteilijan teoksia enkä saa niistä yhtään mitään (mitä tapahtuu itseasiassa varsin usein), en huoli loukkantua asiasta vaan suuntaan kohti seuraavaa näyttelyä ja ajattelen, että ehkäpä joku tuostakin tykkää. Ja mikä minä olen hänen tykkäämisiään arvostelemaan.
Älä nyt pahastu, mutta mielestäni puhumisesi ovat joskus hiukan ristiriitaisia. Peräänkuulutat Gallen-Kallelan ja Edefeltin "korkeakulttuuria" suomalaiseen taiteeseen ja kritisoit muita siitä, että sitä ei heidän taiteessaan ole. Kuitenkaan omassa taiteessasi ei ole havaittavissa merkkiäkään heidän edustamistaan perinteistä, ei ainkaan sikäli, kun täällä ja muutamilla muilla foorumeilla esittelemäsi taide on tyypillistä materiaaliasi. Kenen mielestäsi sitten pitäisi näitä perinteitä vaalia, jos sinun, joka kuitenkin olet omien sanojesi mukaan suomen parhalimmistoon kuuluva taiteilija, ei sitä tarvitse tehdä?
Kritisoit myös tässä keskustelussa markkinataloutta ja "kulutusjuhlia", jotka mielestäsi jylläävät nykyisessä taidemaailmassa laadukkaan taiteen kustannuksella. Eräässäkin toisessa keskustelussa kritisoit kuitenkin nykytaiteilijoita siitä, että he eivät osaa tai halua markkinoida taidettaan ostajille eivätkä suostu tekemään taidetta myyntiaspektia silmälläpitäen. Erääksi tärkeimmistä hyvän taiteilijan kriteereistä esitit siinä keskustelussa sen, että taiteilija hankkii elantonsa teostensa myynnillä. Apurahoja vastaan olit kertakaikkiaan.
Välillä mietin, että olenko ymmärtänyt jotakin väärin, vaan kääntyykö takkisi sitä mukaa, kun se on sinulle ja mielipiteillesi edullista.
Aloittamassasi ketjussa on paljon hyviä vastauksia joihin voisit kiinnittää huomiota ja jatkaa keskustelua. Miksi et sitä tee?
ulos tästä pelistä asenteelisuudellaan. Nykytaiteessa ei ole yhtä ainutta totuutta niinkuin hän tuntuu olettavan. Ne "vastauksetkin" on ihan niin ja näin joita hyvin harva tulee ikinä allekirjoittamaan.
Tarkoitukseni oli herättää keskustelua, ei dominoida sitä. Ei ole mielekästä yrittää voittaa joka keskustelua omilla mielipiteillään, vaan antaa tilaa muidenkin sanomisille. Tässä viestiketjussa on erinomaisia ja hyvin perusteltuja mielipiteitä nykytaiteesta. Joten se mitä tällä avauksella hain on saavutettu.
HeHe..jne
Ihmettelen tämän kirjoittajan motiiveja? Hän niputtaa kaikki nykytaiteilijat samaan roska-autoon vietäväksi. Hän ilmeisesti uskoo tietävänsä että kaikki nykytaiteilijat tekevät samanlaista mihin hän ei "pääse sisälle".
Oikeasti tästä kirjoituksesta kuvastaa syvä katkeruus. Ehkä hänet on jätetty apurahojen ulkopuolelle ja hänet on muutenkin jätetty huomiotta noiden tärkeiden instanssien taholta. Ehkä hänellä on ollutkin liian suuret luulot itsestään.
On sentään älynnyt kirjoittaa nimimerkillä ettei paljasta kaikille tyhmyyttään.
...on ollut herättää keskustelua, eikö sitä mielestäsi saisi tehdä. Eikö nykytaide kestä arvostelua???
Miksi muuten et kirjoita omia argumenttejasi nykytaiteesta, vaan hyökkäät kirjoittajan persoonaa kohtaan??? Eikö oma ammattitaito riitä taiteesta kirjoittamiseen, mutta se riittää tuntemattoman henkilöön käyvään arvosteluun. Jos muuten sinä kirjoitit omalla nimelläsi, niin nyt häpäisit itsesi ja esitit todellisen ammattitaitosi kokonaan.
Nykytaide kuvaa nykymaailman tuhoutumista, kaaosta, joka on tulossa muutaman vuoden kuluttua! Tilastojen osoittamana!