leikittekö

Leikin, se on parasta mitä voin tällä hetkellä kuvitella. Lapset eivät asu samalla paikkakunnalla ja sitten kun heidät ja lapsenlapset tapaa mikään ei ole sen mahtavampaa kuin saada leikkiä heidän kanssa. Sitä oppii vanhenemisen myötä erilaisia asioita.

käydään huikeita keskusteluja elämän suurista ja pienistä kysymyksistä. Sitten herkutellaan letuilla, pannareilla tahi pirtelöllä.

Paras mahdollinen energianvaihtosuhde tämä!!

Leikitään,vaan kyllä se on täyttä työtä tällä iällä.
Täytyy sanoa kuin äitini sanoi: Mukava kun tulivat mutta mukava kun lähtivät.
Olen nyt ajatellut että mahtoi hän varmaan olla joskus väsynyt kun kokonaisia perheitä majoitti ja syötti satoi parhaillaan olla useampikin perhe yökylässä.
Vaan kyllä silti aina odotti heitä käymään.
En tiedä onko aika muuttunut ei kai nykyään olla niin paljon yhdessä.Mites teillä?

ja kontaamalla monesti leikitään lastenlapsien kanssa,laitetaan myös pieni teltta ylös ja kömmitään sinne vaikka olkkariin jos ei ulos pihalle voi,aivan itsekkin "lapsettuu" kun heidän kanssa "möykätään"

Jossain mättää jos ei tule toimeen lastenlasten kanssa. Leikki on lasten työtä. Leikkiin voi osallistua vaikka ei kongreettisesti leiki, vaikka makais sohvalla. Mua ainakin joskus naurattaa kun nään oman itseni jossain kohtaa tai kuulen lapsen suusta omia tuntemuksia. Aivan samalla tavalla kuin kuulen oman mummoni äänen ja tavan eletiä itsessäni. Viisi sukupolea siinä leikkii. Rikkautta mitä ei saa ostoparatiisista.

Leikkiminen lasten/ lastenlasten kanssa on laatuaikaa !

osaa leikkiä lasten kanssa, mutta luen heille, käymme kirjastossa ja näyttelyissä ja teatterissa. Ulkoilemme. Lastenlapset on suuri lahja ja rakastan heitä.

mummojen ja vaarienkin kanssa.;))
Onni syntyy pienistä iloista ja leikkimielen kadottaminen olisi surullista.

Vai niin, onpas outoa, jos eivät mummut ja vaarit enää viitsi leikkiä pienten kanssa. Kun en ole mummo, en voi tästä sen ihmeempää sanoa. Kerron kuitenkin, että poikani mummu eli äitini mm. leikki, luki ja piirsi kyllä aikanaan innokkaasti pojan kanssa niin kauan kuin leikki pojalle maistui.

Ei tietenkään lapsenlapsen kanssa leikiminen ole osoitus, että mummu olisi muuttunut lapseksi jälleen halventavassa mielessä, pikemminkin fiksuuttahan lapsen kanssa leikkiminen on. Ikävää tosikkomaisuutta elämä on täynnä, ehtivät ne kasvavat sitä sorttia aikanaan saada ihan tarpeekseen. Sen sijaan mielikuvitusta ja siihen liittyvää luovuutta, kuten myös sosiaalisten taitojen kehittymistä on tosi vaikeaa enää aikuisena kehittää, lapsena niihin luodaan eväät.

Ja jos mennään aikuisten maailmaan: mitä muuta yhteislaulu on kuin leikkin jatketta, tanssiminen, näytteleminen, maskeeraus, lavastaminen, tietokilpailut jne.

paljonkin leikittyä... Lapsenlapseni ovat vain kasvaneet leikki-iän ohi ollen 16-20 vuotiaita... Malttamattomana odotankin seraavaa sukupolvea leikkikumppanikseni...