jotka ette ole töissä tällä hetkellä!
Itsellä vapaata, lapsi koulussa ja koko siivouksen ajan pidin peukkuja, että aurinko ei menisi pilveen, vaan ehtisin ulos nauttimaan auringonpaisteesta. Ja kaiken kukkuraksi täällä Helsingissäkin on vähän lunta, mikä on harvinaista tälle talvelle.
Tuosta säteilevästä hangesta tulee mieleen lapsuuden talvet sisä-Suomessa, jolloin ainakin muistojen mukaan aina oli lunta ja pakkasta, siis oikea talvi.
Kaikki muutkin lenkille! Sieltä sitä pirteyttä ja jaksamista taas löytyy jokaisen elämään.
Itsellä vapaata, lapsi koulussa ja koko siivouksen ajan pidin peukkuja, että aurinko ei menisi pilveen, vaan ehtisin ulos nauttimaan auringonpaisteesta. Ja kaiken kukkuraksi täällä Helsingissäkin on vähän lunta, mikä on harvinaista tälle talvelle.
Tuosta säteilevästä hangesta tulee mieleen lapsuuden talvet sisä-Suomessa, jolloin ainakin muistojen mukaan aina oli lunta ja pakkasta, siis oikea talvi.
Kaikki muutkin lenkille! Sieltä sitä pirteyttä ja jaksamista taas löytyy jokaisen elämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jo aamulla. Päivän rytmin pidän kuten työssäollessanikin. Olosuhteiden ollessa tämä,lähden lenkille kun muut lähtevät työpaikoilleen. Saan nyt hoitaa itseäni, kaikki on kotiinpäin. Energiaakin on illalla touhuta omia juttuja, toisin kuin työssäkäyvät vetäytyvät viimeisillä voimillaan keräämään voimia seuraavan päivän työrupeamaa varten. Olen opetellut ajattelemaan positiivisesti tässä asissa.
oli sijoitettu, ajattelin suurinpiirtein samoin. Ajattelin, että en uhallakaan masennu ja anna edes alakulolle valtaa, vaikka sijoituspaikassa minuun niin suhtauduttiinkin kuin sitä olisi toivottu.
Laitoin myös ateriat säännöllisiin aikoihin, vaikka itselleen kokkaaminen tuntui aluksi hölmölle. Mutta kyllä sen tunsi toisaalta, miten terveelliset elämäntavat ja lepo antoivat voimia jaksamiseen. Sillä lapsen kotiutumisen jälkeen niitä voimia on kyllä tarvittu. Oikeastaan vasta nyt muutaman vuosi kotiutumisesta alkaa tuntua, että elämä on palannut tavallisiin uomiinsa.
poikkeusluvan jäädä kotiin, kun olen kauheassa flunssassa ollut jo useamman päivän. Kuumetta löytyy ja kauhea yskä ja nuha sekä silmätulehdus. Muuten olisin nukkumassa sängyssä, mutta en pysty olemaan makuuasennossa tukkoisuuden takia ja unta en saa kun on niin kipeä olo.
sairastettiin tänä talvena ihan influenssa, eikä mitään joka talvista pelkkää nuhakuumeilua.
Kuumekin kesti viikon 38-39 lukemissa ja lapsi sai vähän vakavamman tulehdusinfektion siinä ohessa. Joutui olemaan vuorokauden sairaalassa ja lääkitys jatkuu vielä useita kuukausia.
Tuo kyllä pysähdytti sen verran, että ensi talveksi aion hankkia flunssarokotukset.
Ja tämän talvinen influenssa ei pitänyt olla mitään vakavaa...
ilmat taas loppuivat tältä osin. Liukasta jäätä kävelyteillä ja rännänsekaista lunta sataa koko ajan, paitsi kovassa tuulenpuuskassa, jolloin sitä tulee suoraan naamalle vaakatasossa.
Järjestelin vanhoja papereita ja sinne oli väliin jäänyt muistilappu, jonka olin kirjoittanut itselleni mukaan johonkin palaveriin, kun lapsi oli huostaanotettu. Olin punakynällä ympyröinyt huomautuksen, että "lapsi ei ole ahdistunut kun hänellä on turvallinen aikuinen vierellään!"
Liittyy siihen aiheeseen, kun minua sijoituspaikan toimesta syytettiin KAIKISTA lapsen "oireista". Täysin epänormaali kai sellainen lapsi olisi, joka ei olisi ahdistunut kun hänet hyvästä kodista siirretään huonoon sijoitukseen!
Tuli niin voimakas takauma noihin aikoihin, että tunsin äsken palleassa samaa kipua kuin silloin jatkuvasti. Voi taivas, että ymmärrän niitä vanhempia, jotka noiden olotilojen kanssa kamppailevat tällä hetkellä!
En tosiaan ylhäältä puhu, kun kehotan vanhempia hoitamaan itseään ja pitämään kunnostaan huolta, että jaksavat tuon paineen keskellä. Jo pelkkä ikävä on musertavaa, saati tietoisuus siitä, että lapsi kärsii. Tunnetaso voi meinata lamauttaa toimintakyvyttömäksi, mutta parempi on vaikka purkaa tuskaansa tekemällä jotain, kävelemällä, siivoamalla, jumppaamalla, uimalla, tapaamalla ystäviä ja puhumalla, siitä saa voimaa jaksamiseen. Tietysti lepoa unohtamatta, vaikka ei saisi kunnolla nukutuksi, mutta lepää kuitenkin.
Kyllä aikuinen eron kestää silloin, jos se tosiaan tapahtuu lapsen parhaaksi. Muistan ne kotiuttamisvaiheen jälkeiset ensimmäiset viikot, jolloin näytti, että kaikki voisi hyvinkin sujua lapsella siedettävästi. Olin helpottunut ja aika iloinenkin kun ajattelin, että ehkä se sittenkin osoittautuu hyväksi ratkaisuksi; saan vähän huokaista vaikeahoitoisen lapsen hoidosta ja hän saa tarvitsemaansa itsenäisyyttä minusta. Mutta ei! Sitten alkoi kaikki mennä alamäkeä sijoituksessa ja lujaa!
Huh, en saa jäädä liikaa muistelemaan noita aikoja, niin kamalia ne olivat meille molemmille.
Yksi vinkki vielä, jos ei pysty keskittyä muuhun lukemiseen, niin minua auttoi se, että kirjoitin sanan lastensuojelu tai huostaanotto kirjaston hakukoneeseen ja luin sieltä kaiken, mikä vaikutti kiinnostavalle.
Lilli Autti sanoi kerran, että: "Ajattele niin, että tänä päivänä en tilanteelle enempää pysty tekemään, joten hoida itseäsi! Salli itsellesi jotain, mistä olet aina pitänyt, vaikka se olisi esimerkiksi suklaan syömistä. Jos olet kieltäytynyt suklaasta, niin syö sitä, jos se on sellaista, mikä antaa sinulle hetkeksi hyvän ja rentoutuneen olon. Sillä tulet tarvitsemaan voimia vielä lapsesi seurassa."