Minkä kumman takia ihmisillä on tapana tuomita ja keskustella negatiiviseen sävyyn kun kyseessä on suuret perheet? Eikös lapset ole jumalan lahja? Enemmän positiivisuutta keskusteluihin, ei ne suurperheiden lapset tai miksei vanhemmatki nyt niin suuria kummajaisia ole.
Enemmän positiivisuutta
ihana päivä
9853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
se tietty suhtautuminen johtuu aika pitkälle juuri tuosta jumalan lahja-asenteesta..
Suurperheisiin liitetään usein elämänkatsomuksellinen vakaumus josta seuraa liuta vekaroita. Onko se sitten kielteinen suhtautuminen ko yhteisöjen jäseniin vai seurausta heidän suhtautumisestaan meihin muihin? Tämä on näitä muna vai kana kyssäreitä tässä kohtaa..
Kun töissä suhteellisen kodinomaisissa olosuhteissa hoivaa kymmenkuntaa ihmistä niin pakko on sanoa, ettäe i se kovin kodikasta ole jos saman tekisi kotona ja ihan yksin! Pakosta meidän kodikkuudesta touhuineen ei juuri jäljellä olisi silloin kun olisi tuplasti lapsia. Se ehkä kuuluu siihen elämäntyyliin, mutta ymmärrätkö komiikan? Laitosmainen asuminen jossa kodikkuutta tavoitellaan ja toisaalta koti jossa on laitosmaisuutta eri elementeissä...
Toinen asia, mikä liitetään isompaan määrään lapsia ja jo noihin meidän neljäänkin on se, että muut elättävät nämä perheet. Kyllä moni ihmettelee miten olen koko ajan ollut töissä vaikka on monta lasta jne. Eli on tavallaan kummajainen vaikka ainakin tässä nuppiluvusa töissä olo on ihan normia.
Meillä noita lapsia on 8 ja ihan ilman mitään vakautta. Omaa yritystäkin olen pyörittänyt koko ajan, ja mieskin on johtavassa asemassa, joten kyllä lapsemme elätämme.
Laitosmaisuutta en löydä kodistamme mitenkään, ihan on tavallinen koti, isompi vain kuin useimmilla.
Laitos on laitos vaikka siellä kuinka kodinomaisuutta haettaisiin ja koti on koti harvoin siitä mitään laitosmaista saa.
Meillä laitetaan ruoka ihan tavallisessa keittiössä, tavallisella hellalla ja tavallisesta jääkaapista tarvikkeet otetaan.
Mielestäni meillä on ihan kodikkaat touhut vaikka onkin tuplasti niitä lapsia, pienemmät tulevat tekemään läksynsä pöydän äärelle ja isommat tekevät yleensä huoneissaan, ollaan yhdessä, pelataan korttia ja pelejä, katsellaan telkkaria, istutaan tietokoneilla, jutellaan, nauretaan ja kinastellaan, matkustellaan ja harrastetaan yhdessä ja erikseen.
Vähän jäävi olen sanomaan,kun meilläkin on kuitenkin usk.vakaumus..mutta se ei alunperin ollut syynä haluun saada iso perhe.
Täälläpäin asuu paljon mummeleita ja setiä,ikää useimmilla 70 vuotta.Ja heiltä saa aina kuulla miten meillä on pieni perhe,mikään suurperhe ollenkaan viidellä lapsella..kun itse tulevat 9-19 lapsisista perheistä; )
laitosmaisuutta on mielestäsi 6- tai 8-lapsisessa perheessä?
usein täällä kirjoitetaan silloin kun lapsia on lähelle kymmentä että kotona on pari astianpesukonetta, isot jääkaappiarsenaalit yms. Eli lukemalla tätä palstaa saa sen kuvan, että tavallinen normikoti ja sen keittiö ei isoille porukoille riitä alkuunkaan.
Niin ja kyllä meillä on töissä tavallaan aika normikodin keittiö, vähän isompi, mutta koneet on hyvinkin samanoloisia kuin kotosalla, tehoja ja nopeutta löytyy vaan enemmän..
Niin ja pyykinpesukoneita kanssa isoilla perheillä on usein näiden juttujen mukaan kaksi ainakin ja pyörivät aamusta iltaan..
Useammin kuin kerran on täällä ollut juttua siitäkin jos hankkisi laitoskonene eli todella ison pyykkikoneen tai keittiövarusteet jne. Omasta mielestäni jo kaksi tiskaria on jotain muuta kuin kodikasta...
Ei myöskään ollu toma mielipiteeni tuo tulojuttu joten.. Sekin on täällä useimmiten esiintyvä klisee joka pätee jo meidänkin porukkaan vaikka lapsia on vain neljä.
Tähän on varmasti monia selityksiä.
Yksi niistä on varmasti stereotypiat. Jos puhutaan suurperheistä tulee monelle mieleen ehkä heti maahanmuuttajataustaiset perheet, joissa ajatellaan miehen (ehkä) käyvän töissä ja naisen olevan kotona 10 muksun kanssa. Monia ihmisiä häiritsee näiden lasten metelöinti ja juokseminen esim. ostoskeskuksissa ja näin suurperheisiin liitetään negatiivinen leima kasasta lapsia, joita ei osata kasvattaa kunnolla. Toinen vähemmistö, joissa usein on isoja perheitä ovat lestadiolaiset. Ja kun ihmiset kuulevat tämän ryhmän nimen ja Jumalan lahjan samassa yhteydessä, ei heille välttämättä muodostu positiivista kuvaa mieleensä.
Lisäksi kun elämme valtiossa, jossa kerätään paljon veroa niin lapsettomat ja vähälapsiset ihmiset pitävät monesti suurperheitä niinsanottuina siipeilijöinä, joiden lasten koulun käynnit ja muut he osaltaan maksavat.
Ja monen mielestä suurperheet eivät kanna huolta ekologisesta jalanjäljestään lisääntymällä enemmällä kuin yhdellä tai kahdella lapsella. Tämän uskon kuitenkin olevan pienin syy.
Ja ainahan kyse on tilanteesta itsestään. Kun kyse on yhteiskunnan rahoista tai julkisista paikoista, joissa odotetaan rauhallista ja hallittua käytöstä, saatetaan suurperheisiin liittää erilaisia negatiivisia mielikuvia, mutta kun on kyse läheisyydestä ja normaalista arjen jakamisesta, en näe suurperheitä erilaisessa asemassa verrattuna kehenkään muuhunkaan.
...syy....negatiiviseen ajatteluun suurperheistä puhuttaessa on huonossa omassatunnossa.
Moni nainen (miksei mieskin) tuntee alitajunnassaan piston siitä, ettei itse ole viitsinyt/jaksanut/halunnut jne. itse vastaanottaa niitä lapsia, jotka heille olisi tarkoitettu aikojen alusta.
Suurperheen äiti/perhe on aina piikki ihmisten omassatunnossa.
Valitettavasti se on näin.
Se ihmetyttää miten lestatiolaiset saavatkin lapsia niin paljon?
Me olemme toista lasta yrittäneet vaikka kuinka kauan, eikä vain kuulu!
Sekö se sitten on että uskon jumalaan eri tavalla?
Että ottaisimpa minäkin lapsia, jos vai saisin!!
Kaikki lestadiolaiset eivät saa lapsia montaa tai lainkaan. Ja siellä voikin sitten olla kurja käydä seuroissa kun toisille tulee lapsia joka vuosi, parhaana kaksi. Itsestä johtumaton lapsettomuus on kaikille kipeä asia. Toivon teille hyvää jatkoa ja lapsionnea! Ja muistakaa kuitenkin nauttia esikoisestanne!