Osaisiko joku neuvoa tälläistä harrastelija sukututkailijaa.
Olen tutkinut sukuani josta on kerrottu, että alkujaan olemme aatelisia. Sukunimemme on vaihdettu 1900-luvun vaihteessa ja sitä ennen on ollut mahtavia riitoja, kartanoiden maat on jaettu, osa myyty.
Isoisäni isoisä on ollut vapaaherra ja isoisäni isän on pitänyt jatkaa isäntänä kartanoissa, vaan näin ei käynnytkään, hän juuri vaihtoi sukunimeä ja katkaisi (?) suhteet. Mistään en ole löytänyt linkkiä ja yhteyttä hänen isäänsä.
Olen käynnyt läpi kinkerikirjoja, mutta yllätys on, ettei juuri tästä talosta ole niiltä vuosilta nähtävillä, keitä on ollut mukana kinkereillä, näyttäisi siltä että tiedot on peitetty (?) jotenkin. Alkuperäisiä kirjoja en ole vielä arkistoissa katsomassa, vain mikrofilmiltä olen katsellut. Kirkonkirjoihin ei ole myöskään luottamista, koska juopon papin jäljiltä on jos jonkinlaista sekaannusta.
Se mitä olen virallisesti löytänyt arkistoista, tukevat kyllä vahvasti sukulaistemme kertomaa, mutta se ratkaiseva tieto puuttuu isoisäni ja hänen poikansa väliltä.
Olen tutkinut sukuani josta on kerrottu, että alkujaan olemme aatelisia. Sukunimemme on vaihdettu 1900-luvun vaihteessa ja sitä ennen on ollut mahtavia riitoja, kartanoiden maat on jaettu, osa myyty.
Isoisäni isoisä on ollut vapaaherra ja isoisäni isän on pitänyt jatkaa isäntänä kartanoissa, vaan näin ei käynnytkään, hän juuri vaihtoi sukunimeä ja katkaisi (?) suhteet. Mistään en ole löytänyt linkkiä ja yhteyttä hänen isäänsä.
Olen käynnyt läpi kinkerikirjoja, mutta yllätys on, ettei juuri tästä talosta ole niiltä vuosilta nähtävillä, keitä on ollut mukana kinkereillä, näyttäisi siltä että tiedot on peitetty (?) jotenkin. Alkuperäisiä kirjoja en ole vielä arkistoissa katsomassa, vain mikrofilmiltä olen katsellut. Kirkonkirjoihin ei ole myöskään luottamista, koska juopon papin jäljiltä on jos jonkinlaista sekaannusta.
Se mitä olen virallisesti löytänyt arkistoista, tukevat kyllä vahvasti sukulaistemme kertomaa, mutta se ratkaiseva tieto puuttuu isoisäni ja hänen poikansa väliltä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
http://www.riddarhuset.fi/fi/
Ritarihuone tietää aatelisten asioista kaiken tarvittavan.
Aatelissukumme vaakuna löytyi ja suvun muita jäseniä on Ruotsissa.
Olemme kaverini kanssa (museoamanuenssi) selvitelleet vanhoista valokuvista yhdennäköisyyttä, joka on kiistaton, mutta... Hyvin on iso-vaari jäljet hävittänyt, kun ei virallista paperia löydy.
vouw!
Täytyy sanoa, että nuo kinkerikirjat oli kaikkein paras ajatus.... :)
Lisää tietoa löydät aateliskalenterista. En nyt muista sen virallista ruotsinkielistä nimeä, mutta kysäisepä paikkakuntasi kirjastosta, niin osaavat kyllä auttaa. Samoin Carpelanin julkaisema Ättartavlor-teos on hyvä apuneuvo aatelisia jäljitettäessä. Sitäkin voi kaukolainata kirjastosta toiseen, jos ei omasta löydy.
Valokuvien pohjalta en ensimmäiseksi lähtisi tekemään sukututkimusta. Ne voivat toki kertoa totuuttakin, mutta niiden varaan on vaikea perustella sukulaisuutta, jos virallisemmat lähteet eivät sitä löydä.
Kun kysymys on noinkin läheisestä historian ajasta, isoisäsi isästä ja hänen isästään, niin eikö kyseiseltä paikkakunnalta löydy kastettujen luetteloita? Siis sieltä missä tämä isoisän isä, viimeinen johon varmuudella olet päätynyt, on syntynyt? Ja miten rippikirjat, joihin kirjattiin talossa kulloinkin asuneet? Kyllä noin läheistä historiaa vielä pitäisi aika helposti pystyä seuraamaan rippikirjojen ja kastettujen luetteloiden perusteella. Ei se, että poika myöhemmällä iällään väitetysti on pistänyt välit poikki sukuunsa hävitä hänen syntymänsä aikaisia kirkonkirjatietoja.
Pappien tekemiin sekaannuksiin saa sukututkimuksessa varautua pitäjässä jos toisessakin, mutta kyllä ne kuitenkin ovat periaatteessa varminta tietoa, kirkonkirjat nimittäin. Ainakin lähtökohtana niitä tulee pitää, ja jos perimätieto kertoo muuta, niin sitten se pitää erikseen pyrkiä näyttämään toteen tai pelkäksi kaunopuheeksi. Mikä on arkistoista löytämääsi virallista tietoa, joka tukee sukulegendaa, jos varsinainen lenkki kuitenkin puuttuu?
Käy tutkimassa hautausmaalla hautakiviä, niistä
löytyy syntymä-ja kuolinaikoja. Jos kerran esi-isäsi
olivat kartanonomistajia, todennäköisesti sukuhau-
toja on vielä olemassa.
tietoja ei pidä käyttää tarkistamatta niitä kirkonkirjoista. N. viisitoista vuotta sitten löysin kahdesta eri sukujen kivistä virheelliset tiedot, jolloin lopetin niiden lukemisen ja merkitsemisen kirjoihini.
Ei kai kukaan tarkoitakaan, että sukututkimus suoritettaisiin hautakivien avulla?
Tietenkin kaikki tiedot tarkistetaan rippikirjoista, eikä vain yhdestä, vaan kaikista säilyneistä. Lisäksi tarkistetaan syntyneitten ja vihittyjen luettelot jne.
Mutta jos hautakivessä on mainittu perheen jäseniä, niin kyllä ne ovat varmasti aitoja tietoja siinä mielessä.
Hautakivet ovat samanlaisia aputietoja kuin monet muutkin suvun tiedot, kuten kirjeet tai Raamattujen perhesivut.
http://web.genealogia.fi/asp/nimihaku.asp?lang=fi
Katsopas tuolta, josko aatelisnimen suomennos näkyisi.
Ikävää, että et tiedä suvustasi mitään, vaikka isoisoisäkin on tiedossa.
Kyllä hänen syntymätietonsa löytyvät kirkonkirjoista, etsi pois vain.
Missä on kinkerikirjoja?
Kinkerikirjoja on kirkkoherranvirastossa. Niistäkin löytyy kyllä mielenkiintoisia tietoja (kylänvanhimmat, kyläläisten siveellisyystaso ym), mutta tuskin kuitenkaan aatelissukujen perimyksestä.
Aloittajalla mahtaa olla hauskaa, kun näin moni on jo ottanut jutun todesta.
Itse asiassa veikkaan, että aika monella vastaajalla on yhtä kivaa kuin itselläni. Nämä aateluudenmetsästäjät ovat nimittäin mielestäni aika hellyttäviä. Niin kuin nyt tämäkin aloittaja, jolta tuntuu puhti loppuneen, kun ikävästi vaan tyrkytetään lähteitä, joista voi kyllä löytyä tietoa, muttei siltikään ehkä sitä "salattua" dokumenttia, joka todistaisi suvun yhdessä hellimän oletuksen todeksi. Että me sukututkijat ollaan tylsää väkeä, kun halutaan vaan torpedoida suuret unelmat maanrakoon! Mutta jos olet oikeassa, että aloittaja onkin provoilija, niin silloinhan kaikilla on kivaa toisilleen hykerrellessään ja mikäs sen parempaa.
Juu, moni on tärkeänä siitä, että esivanhemmat ovat jalosukuisia, tai ainakin ulkomaista alkuperää. Perusteluna useinkin on ruåtsinvoittoinen sukunimi, tai sitten "Idem"-suku.
Olen ollut useammillakin sukupäivillä, joissa joku kertoo päässeensä sukututkimuksissaan 1200-1300-luvuille ja on todettu, että esi-isä on Ruotsin kuninkan avioton poika, tai jotain muuta ihmeellistä.
Se miten niin kauas päästään, ei tule näissä sukututkimuksissa ilmi. Aatelissuvuissa kohtalaisen pitkälle voidaan päästäkin, mutta kyllä suomalaisista suurin osa kuitenkin on talonpoikaisväestöä. Ja he kulkevat isännimillä vuosisadasta toiseen.
Oman sukuni tutkimusavuksi olen saanut parikin sukututkimusta, joista lähteet puuttuvat. En usko sanaakaan. Jos ei voida sanoa, mistä tieto on peräisin, niin sitä on pakko pitää keksittynä asiana.
Sukututkimuksissa on ehdottomasti oltava tietolähde mainittuna, jo senkin vuoksi, että kun kaksi huolellisesti työtään tehnyttä sukututkijaa toteaa jossakin eriäviä tietoja, on ne voitava tarkistaa perusteellisesti.
Vain pienen virheen vuoksi saattaa koko työ mennä täysin hukkaan, kun on hairahdettu "vieraisiin".
Uskon, että useimmat sukututkijat ovat senkin murheen kokeneet.
Isoisäni isän tarina vain on niin kiinnostava, siinä olisi varmaan aineksia ollut moneen kirjaankin.
Puhti minulta ei varsinaisesti ole loppunut, potkin asiaa aina sopivan tilaisuuden tullen eteenpäin. Olen kerännyt aineistoa, asiasta on ollut lehtiartikkeleita ja muidenkin tutkimuksia.
Hautausmailla olen tietenkin käynnyt katsomassa hautakiviä ja niihin ei todellakaan aina ole luottamista, että tiedot pitää tarkistaa muistakin lähteistä, mutta suuntaa antavia ovat.
Vallan laajasti tämä "aateluus" ei sukumme keskuudessa ole ollut hellittynä ja tietoa siitä on saannut kaivaa "hohtimilla" asiasta jotain tietäviltä, joita ehdin haastattelemaan vielä heidän eläessään. Jotenkin asia koettiin hieman kiusallisena ja isoisäni ollessa veljiensä kanssa 20-luvulla suojeluskunnan harjoituksissa, nuoret miehet olivat varsin vaivautuneita, kun vanhat aatelis-tädit tulivat heitä halailemaan tunnistettuaan nämä porukasta. Viimeisin heistä kuoli yli 20 vuotta sitten.
Tämä ei todellakaan ole provoa, se mitä olen löytänyt kirkonkirjoista, hautakivistä ja muista tietolähteistä tukevat muistitietoa. Onneksi ehdin haastattelemman isäni setää ennen hänen kuolemaansa aikanaan ja kirjoitin tuon haastattelun paperille.
selviää, keitä kyseisessä talossa on asunut ja tietysti muitakin asioita, jos vain on maltettu kirjata. Mitään aateluuden perimysjärjestystä en tietenkään oleta tälläisestä kirjasta löytäväni.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että kyseisistä kinkerikirjoista ei juuri tästä kartanosta löydy tietoja, muista kylläkin. Olisiko joku voinnut hävittää tietoja jälkeenpäin? Tiedän, että Virossa jotkut murtautuivat arkistoihin muuttaakseen tietoja kyyditysten pelossa, näistäkin muutoksista oli sitten myöhemmin neuvostovallan romahdettua varsin lystikkäitä seurauksia...
Sinulle on tarjottu tietoa, johon sukututkijat ensisijaisesti yleensä luottavat. Asiat siis tutkitaan ensin kirkonkirjoista (kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luettelot sekä rippikirjat), aatelisten kohdalla myös aateliskalentereista saa lisätietoa. Tämä ei jostain syystä tunnu kelpaavan. Oletko jo tutkinut nuo lähteet? Jos ne on kysymältäsi paikkakunnalta olemassa, onko sinulla jokin syy olettaa, että pappi olisi ollut erityisen päissään kirjatessaan oletetun aatelisen syntymää, vai onko koko paikkakunnan kastettujen luettelot esimerkiksi pelkkää sanahelinää ja sukulaisuussuhteet mitä sattuu? Miksi siis haet tietoa aateluuden periytymisestä kinkerikirjoistasi, joita oletuksesi mukaan on muokattu jälkikäteen? Mitä salaista tietoa sinne oletat olevan kirjattuna, mikä ei noista yleensä ensisijaisina pidetyistä lähteistä selviä?
Tietysti, jos mainitsemasi tapahtumat liittyvätkin Viroon, niin ehkä sinun pitäisi ottaa yhteyttä paikallisiin sukututkijoihin, heiltä saattaa tietoa löytyä paremmin kuin täältä. Mutta jos henkilöt ovat asuneet Suomessa, niin kiinnostaisi kuulla, miksi oletat joidenkin sikäläisten tapahtumien toistuneen täällä vain, jotta jokin sukulaisuus olisi saatu piilotettua?
Voin olla ihan väärässä, mutta minusta tuntuu, että kysymysten taustalla on se, että kastemerkintä esi-isällesi löytyy ja sen mukaan hän ei ole mainitsemasi aatelisherran jälkeläinen. Koska sukutarina kuitenkin muuta väittää, haluat jotenkin saada sen selvitettyä? Tällaisissa tilanteissa joskus voi tosiaan löytyä jotain asiakirjoja (ehkäpä perunkirjat), joista totuus selviää, mutta jos niitä ei löydy, jää tarina edelleen tarinaksi ja sitä tutkimushaaraa jatkaminen merkitsee oikean sukulaisuutesi kieltämistä. Kuten sanottu, saatan siis olla väärässä ja sinulla on enemmän tietoa, jota et ole halunnut paljastaa.
En ymmärrä, miksi tutkit juuri kinkerikirjoja, kun käytettävissäsi varmasti on todella aidot tiedot, esim. vihityttyjen luettelot, ja syntyneitten ja kastettujen luettelot, siis alkuperäiset, ei puhtaaksikirjoitetut, ei His-Ki.
Ne ovat mikrofilmattuina siinä kuin kinkerikirjatkin, joita muuten ei ole olemassakaan kuin muutamassa seurakunnassa.
Kinkerikirjoja on kirjoitettu luettelonomaisesti seurakunnan asukkaista syntymäaikoinen jne. Samat tiedot ovat rippikirjoissa, ja varmasti tarkempina. Myös rippikirjat ovat talottain, ensimmäisillä riveillä talon isäntä ja hustru.
Ei ole mahdollista, että rippikirjasta poistettaaisiin joku kartano, sillä talo säilyy, vaikka omistajat vaihtuvat.
Jo otettaisiin se teoreettinen yritys, että joku poistettaisiin rippikirjoista, niin se pitäisi siis poistaa syntyneistä, vihityistä, kaikista rippikirjoista, rippilasten luettelosta, tästä kinkerikirjasta, muuttaneitten luetteoista ja kuolleitten ja haudattujen luettelosta. Noin aluksi.
Sittenhän on vielä monissa seurakunnissa esim. kirkonpenkkien istumajärjestys, mikä aatelisille on ollut tärkeää, on perukirjoja, sakkoluetteloita jne. jotka pappi selvinä hetkinään sitten kaikki tarkistaisi poistaakseen jonkun tiedon.
Miten se kävisi käytännössä, en tiedä, koska musteellahan asiat on kirjattu numeroiduille sivuille.
Kun ajatellaan, että kysymyksessä olisi lain edessä rangaistava teko asiakirjan väärennöksestä, niin olisi kyllä pitänyt perustaa salaliitto asian hoitamiseksi.
Olen kyllä käynnyt useampiakin lähteitä läpi ja olen saannutkin tässä monenlaista uuttakin Teiltä keskusteluun osallistuneilta, josta kiitos.
Tämä kirkon istumajärjestys on mielenkiintoinen juttu, sitä tarvinnee alkaa etsimään, vaikka silläkään ei suuri varmaan selvitetä.
En ole todellakaan takertunut pelkästään näihin kinkerikirjoihin, mutta hyvänä apuna niitä on voinnut pitää muita sukuhaaroja tutkiessani. Juuri kinkerikirjat olivat se lenkki yhdenkin suvun kohdalla, jolla pääsin eteenpäin ja useampi sukututkija oli "hyytynyt" siihen saakka. Vieraskielisiä sukunimiä kun on kirjoitettu niin monella eri tavalla.
Pappien tekemisiin en luota pätkääkään. Tätä aatelissukua tutkiessanikin sain kuulla tältä paikkakunnalta (kun ihmettelin miksi niin paljon virheitä on tiedoissa), että juoppo pappi teetti alaikäisellä lapsellaan kirjoitustyötä, joka ei ymmärtänyt mitään kirjoittamastaan. Myöhemmin tietoja yritettiin korjata.
Joistakin seurakunnista on todella vähän tietoja tarjolla, on ollut tulipaloja ja kirjoja on tuhoutunut.
Isoisäsi isä on syntynyt 1800-luvun loppupuolella. Yhteiskunta oli järjestyksessä, virkamiehet osasivat työnsä, opettajat ja papit oli joka pitäjässä. Ei ole pelkoa, että papin alaikäiet tyttäret paljon olisivat pystyneet kirjoja sotkemaan, ja kunnankirjuri varmasti piti henkikirjat ajan tasalla.
Kehotankin lukemaan niitä.
Mitä tulee papintyttäriin, niin hekin vanhenivat joka vuosi kuten muutkin. Tänäkin päivänä nuoria naisia on töissä kanslisteina kirkkoherranvirastoissa. Ei se niin hirveän vaikea työ ole, ettei sitä nainenkin oppisi, poikakulta.
1800-luvun kirkonkirjat ovat selvällä käsialalla kirjoitetut ja suomeksi, joten ei sinulla kovin paljon vaikeuksia ole etsimisessä.
Kun tunnut tekevän asioita toisen sukututkijan näkövinkkelistä aika vaikealla tavalla, niin olisiko nyt paikallaan antaa hiukan lisävinkkiä meille muille? Jos nimittäin on noin "Pappien tekemisiin en luota pätkääkään", niin mieleen todellakin hiipii, että pappien kirjaamat tiedot eivät nyt "kelpaa", koska päämäärä pyhittää keinot. Jospa siis haluaisit jakaa tietoa siitä, milloin ja missä seurakunnassa esi-isä syntyi, niin luulenpa, että löytyisi varmaan sukututkijoita, jotka ovat tutkineet samaakin seurakuntaa. Saisit kenties jotain ihan hyviä ja aivan tapaukseesi kohdennettuja vinkkejä, tai ainakin voisi löytyä joku, joka osaisi oman kokemuksensa pohjalta kertoa, kuinka umpipäissään ja sekavia kirjoitellut/kirjoituttanut pappi paikkakunnalla on toisen tutkijan mielestä ollut. Omaan mieleeni juolahtaa, kun tapausta en tarkemmin tunne, että jos pappi antoikin itselleen luvan sählätä tavallisen kansan asioissa, niin monikaan pappi ei ehkä olisi uskaltanut sekoilla pahimmanlaatuisesti juuri aatelisten kohdalla.
Se on totta, että kirkonkirjalähteitä on joissain seurakunnissa tuhoutunut, mutta silloin kun niitä on, pitäisin niitä myös merkittävinä lähteinä. Kumpi nyt on oikeastaan ongelma sinun tutkimallasi paikkakunnalla, lähteiden tuhoutuminen esimerkiksi tulipalossa kokonaan vai oletetut papin tekemät virheet?
Kyllä normaalit lähteet kelpaavat, toki ja on käytettykin. Vaikka olenkin tälläinen "sukututkailija", harrastelija, ensimmäisenä tietenkin olen käynnyt läpi nämä perinteiset, kirkonkirjat ym. Tuolloin, n. 20 vuotta sitten minulle ilmoitettiin kyseisen seurakunnan taholta, että heillä on vähän saatavilla tietoja tarvitsemiltani vuosilta 1850 - 1900, tästä johtuen ei myöskään His-ki sivuista ole ollut juuri apua.
Valitettavasti en voi kohdentaa tarkemmin tapausta, koska en halua/emme halua julkisuutta. Sukuni juuria lähdin aikanaan tutkimaan ehkä pienellä uhmallakin, kun isäni mielestä hänen isoisänsä peitti jälkensä niin hyvin ja vei tietonsa hautaan, etten tehtävässä onnistu.
Minua kuitenkin tapaus on alkanut kiinnostamaan enemmänkin, koska tutkailuissani on löytynyt niin mielenkiintoista,on perustettu pankkia, haettu aseita englannista ja käyty kauppaa balttiassa, isäni muistaa jopa parin presidentinkin käynnit.
No, tuosta tulee mieleen, että sukututkimuksesta on parissakymmenessä vuodessa tullut ihan hyväksytty harrastus. Saattaisi siis olla, että kyseisen seurakunnan suhtautuminen on muuttunut, siinä kuin kenties asiasta päättävät ovat vaihtuneet. Tai oletko kurkistanut SSHY:n digitoimia sivuja, joko siellä olisi kyseinen seurakunta, rippikirjat ja erityisesti kastettujen luettelot? Tässä varmuudeksi linkki http://www.digiarkisto.org/sshy/
Aina meistä jokainen on jonkun jälkeläinen eli tuskin siitä varsinaista julkisuusvyöryä kenellekään tulee, jos neljännen tai viidennen polven esi-isistä joku sattuu olemaan aatelinen tai torppari. Mutta itsestäni tuntuu, että ilman noita tarkempia tietoja ei taida olla montaakaan, joka osaisi sinua auttaa ristiretkelläsi sen enempää kuin ketjussa on jo yritelty. Kiinnostamaan jää, mikähän virallisten lähteiden ohella olisi sellainen lähde, jota oikeastaan etsit ja jonka todisteeksi hyväksyt? Onnea kumminkin yrityksellesi, vaikka se hiukan epäortodoksiselta sukututkimukselta kuulostaakin.
tulipalot ovat tuhonneet tarvitsemiasi kirkonkirjoja, sekä kelvoton pappi jälkeläisineen
tuhonnut loputkin kirjat. Lienee viisainta haudata
koko juttu.
Katsoin heti mitä olisi löydettävissä kyseisen kunnan kohdalta, mutta... ilmeisesti kirjoja on tuhoutunut, että aukkoa jää vielä, vaikka muutama vuosi onkin tullut lisää tutkittavaksi. Näistä vuosista voi olla apua ja yhden toisen suvun tutkimuksessa varmasti!
Jokainen on todella aina jonkun jälkeläinen, sitä vain aina kaikki eivät käsitä ja useimmat meistä ovat vain tavallisia ihmisiä. Julkisuusvyörystä en sano muuta kuin, että olette nähneet minut, olohuoneessanne!
Kiitos kaikille avusta!!
Hyvä kun linkistä oli hyötyä. Kannattaa huomioida, että tietojen puuttuminen SSHY:n sivuilta ei välttämättä tarkoita alkuperäismateriaalin tuhoutumista vaan sitä, ettei materiaalia ole vielä ehditty kuvata nettiin. Paikallisesta kirkkoherranvirastosta sitä voi siitä huolimatta löytyä. Kyseisen yhdistyksen puitteissa työtä tekevät vapaaehtoiset, joten materiaalia tulee sitä mukaa, kun joku ehtii sitä kuvaamaan.
"... olette nähneet minut, olohuoneessanne"
Jotain tuollaista viesteistäsi epäilinkin. Mutta näin taviksen näkökulmasta, ei se sinua sen huonommaksi tee... Saat sinäkin polveutua aatelisista tai vaikka renkipojista ihan siinä kuin me muutkin. ;-)
Sinuna kääntyisi ammattitutkijan puoleen. Kyllä he ovat sen verran fiksuja, että pitävät asiat omana tietonaan, jos asiakas sitä toivoo.
Et sinä omin avuin selviä, se on tämän ketjun antina huomattu.
suvun nimen, eiköhän tietoa alkaisi tulemaan.
Hey hey!
Umbicu Yassah
Laita jonkinlainen vinkki, nimetönkö?
Jokainen on jostain!
..ja kaiken lisäksi jokaisen olohuoneesta tuttu...
Mistä aloitit työsi..oma olisi edessä, ja mieli avoin sen kaiken 'likaisen tiedon saamiseksi'...
..ehkä etsit minua?
Aateluus periytyy ainoastaan aatelismiehen avioliitossa saaduille lapsille. Piikatyttöjen äpärät eivät peri aatelisarvoa vaikka isä olis kreivi.
Toisekseen aatelisten asioita käsiteltäessä alin oikeusaste oli hovioikeus, joita Suomessa on Turun lisäksi ollut ainakin Vaasan ja Viipurin hovioikeudet.
Aatelissukujen tutkimiseen hyvä alku on Carpelanin ättartavlor -teossarja ja Ritarihuoneen 3 vuoden välein julkaisema aateliskalenteri, josta löytyy elossaolevat aateliset.
voisivat ollakin mielenkiintoisia, vaikka en uskokaan niistä sen kummempia löytyvänkään, mutta koskaan ei voi tietää.
Olen tosiaan ollut yhteydessä Ritarihuoneelle ja se puoli on selvä, mitä sieltä löytyy apua.
Kirkonkirjojen tuhoutuminen ja muut epäselvyydet eivät todellakaan ole edistäneet tutkailujani.
Olen kuitenkin saannut keskusteluun osallistuneilta hyviä vinkkejä, vaikka en ole voinnut tarkemmin teille selvittää nimiä ja paikkakuntia.
Tapaus on mielenkiintoinen, että uskon saavani apua monen alan ammattilaisista ja olen hieman saannutkin. Perhetuttumme väitöskirjakin hieman sivuaa aihetta.
Kiitoset vielä avulialle keskustelijoille!!
Miten joku sukuaan etsivä ei tiedä SSHY sivuja.
Jäsenhän siellä pitää olla, muuten jää paljosta vaille.
minutkin olohuoneissanne montakin kertaa, vaikka teistä useimmat eivät tiedä nimeäni ettekä arvaa missä yhteydessä minut näitte. Silti kertoisin nimeni ja tietoni sukuani tutkivalle.
Aatelisia ei esi-isieni sukuhaarassa ole, alkoholisteja ainakin yksi, mahdollisesti useampiakin.
Kirkonkirjoista se tutkimus pitää tehdä, muut lähteet antavat lisätietoja. Muuten on kovin tuskallista löytää jotakin luotettavaa tietoa.
Itse olen vasta reilut 20 v tutkinut sukuja - ja löytänyt yhtä sun toista. Mielenkiintoistakin ja ennen uskomatonta.