*glupsis*

Menin kosimaan miestäni karkauspäivänä ja vieläpä julkisesti=D.
Vastaukseksi sain leveän hymyn ja myöntävän vastauksen ja tulisen suudelman..*huoks*. Samana päivänä ostettiin kihlat=p...
Puolisen vuotta ollaan keikuttu yhdessä ja olen edelleen kuin pilvissä.
Reilu vuosi sitten vannotin, etten rakastu enää... Mutta... Tämä mies vei jalat alta. En millään meinaa uskoa todeksi.
Tuntuu vaan, että elämä on liian lyhyt ja aika vierii vauhdilla eteenpäin.
Kaipa sitä kaikenlaista kokeneena ajattelee asioita eri tavalla. Tarkoitan tätä siis sillä, että mitä sitä turhia miettimään, että miksi ei nyt? Miksi pitäisi myöhemmin? Miksi pitää aina mukamas seurustella ainakin kaksi vuotta yhdessä, ennenkuin uskaltaa? Miksi?
Mun mielestä elämä on liian lyhyt pitkälle odottamiselle ja vatvomiselle. Se kuuluisa arki tulee. Tiedän sen, mutta nyt tuntuu hyvältä ja haluan elää tämän miehen kanssa loppuelämäni
31031
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Jos niin tuntuu ja on hyvä, miksi siis ei?

Mielestäni asiat tehdään liian usein hankaliksi. Kysymyshän on tunteista ja todellisesta halusta sitoutua, siis kihlathan ovat lupaus naimisiinmenosta.

Onnea teille!

Äänestä
  • jotkut tuntuu vaan ja kauhistelevan näin sukkelaa tempausta=D..
    On kyllä niitäkin, jotka ovat vilpittömästi onnitelleet, toiset ovat jo aiemmin kyselleet, että koskas menette naimisiin? ( huumorimielellä... tosin ) =D.

    Äänestä

  • *wiuhkisss* kirjoitti:

    jotkut tuntuu vaan ja kauhistelevan näin sukkelaa tempausta=D..
    On kyllä niitäkin, jotka ovat vilpittömästi onnitelleet, toiset ovat jo aiemmin kyselleet, että koskas menette naimisiin? ( huumorimielellä... tosin ) =D.

    Meillä kihloihin meno meni hitaammin, mutta siitä naimisiin sitäkin nopeammin (niin nopeasti kuin sai järjestettyä).

    Huomasin tuon, mitä kirjoitin ylempään ihan omakohtaisesti.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


auringonpistosko? kirjoitti:

Menin kosimaan miestäni karkauspäivänä ja vieläpä julkisesti=D.
Vastaukseksi sain leveän hymyn ja myöntävän vastauksen ja tulisen suudelman..*huoks*. Samana päivänä ostettiin kihlat=p...
Puolisen vuotta ollaan keikuttu yhdessä ja olen edelleen kuin pilvissä.
Reilu vuosi sitten vannotin, etten rakastu enää... Mutta... Tämä mies vei jalat alta. En millään meinaa uskoa todeksi.
Tuntuu vaan, että elämä on liian lyhyt ja aika vierii vauhdilla eteenpäin.
Kaipa sitä kaikenlaista kokeneena ajattelee asioita eri tavalla. Tarkoitan tätä siis sillä, että mitä sitä turhia miettimään, että miksi ei nyt? Miksi pitäisi myöhemmin? Miksi pitää aina mukamas seurustella ainakin kaksi vuotta yhdessä, ennenkuin uskaltaa? Miksi?
Mun mielestä elämä on liian lyhyt pitkälle odottamiselle ja vatvomiselle. Se kuuluisa arki tulee. Tiedän sen, mutta nyt tuntuu hyvältä ja haluan elää tämän miehen kanssa loppuelämäni

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu