Tässäpa juuri mietiskelin että kouluvuosihan alkaa olla jo lopuillaan. Tämän vuoden aikana kaikki on muuttunut vain entistä pahemmaksi, enkä todellakaan tiedä miten jaksan.
Olen nyt lukion ykkösellä. Lukioon meno oli mulle periaatteessa ainoa vaihtoehto, kun en tiennyt mihin ammattiin suuntautuisin jne. Peruskoulusta poispääsy oli mulle vielä vuosi sitten ilouutinen, mitä olin odottanut innolla. Kuvittelin aina, että luokiosta saan sitten kavereita ja elämä alkaa muutenkin mennä parempaan suuntaan. Ja samaa sanoivat muutkin (siskot).
..Mutta ei. En saanut kavereita. Psyykkinen tilanikin on huonontunut huomattavasti. En tahdo pelotella ihmisiä, jotka odottavat ''uutta elämää'' lopetettuaan peruskoulun, mutta olkaa realistisia ja elämänne ei noin vain muutu, tai ainakaan ei osalla. Ihmiset kyllä ympärillä kannustavat ''kyllä sä sit siellä lukiossa(tai mita ikinä teettekään) kavereita saat'' jne.
Mä oon tosi surulllinen, että tässä menee taas koko mun elämä hukkan. Tai ainakin ihan KOKO nuoruus. Kun päätän lukion, olen 20 -vuotias (käyn 4 vuodessa), ja tiedän olevani yhä samassa jamassa silloin. Niinhen se kului vuodet ylä ja ala-asteellakin.
Kertokaa miten te muut jaksatte, koska mä en taida enää kauaa sinnitellä.
Olen nyt lukion ykkösellä. Lukioon meno oli mulle periaatteessa ainoa vaihtoehto, kun en tiennyt mihin ammattiin suuntautuisin jne. Peruskoulusta poispääsy oli mulle vielä vuosi sitten ilouutinen, mitä olin odottanut innolla. Kuvittelin aina, että luokiosta saan sitten kavereita ja elämä alkaa muutenkin mennä parempaan suuntaan. Ja samaa sanoivat muutkin (siskot).
..Mutta ei. En saanut kavereita. Psyykkinen tilanikin on huonontunut huomattavasti. En tahdo pelotella ihmisiä, jotka odottavat ''uutta elämää'' lopetettuaan peruskoulun, mutta olkaa realistisia ja elämänne ei noin vain muutu, tai ainakaan ei osalla. Ihmiset kyllä ympärillä kannustavat ''kyllä sä sit siellä lukiossa(tai mita ikinä teettekään) kavereita saat'' jne.
Mä oon tosi surulllinen, että tässä menee taas koko mun elämä hukkan. Tai ainakin ihan KOKO nuoruus. Kun päätän lukion, olen 20 -vuotias (käyn 4 vuodessa), ja tiedän olevani yhä samassa jamassa silloin. Niinhen se kului vuodet ylä ja ala-asteellakin.
Kertokaa miten te muut jaksatte, koska mä en taida enää kauaa sinnitellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun pääsin peruskoulusta, mulla ei ollu hajuakaan mitä haluan. Menin lukioon, koska se oli jotenkin helpoin vaihtoehto. Se oli kamalaa! Ei ollenkaan mun juttu, opiskella kaiken maailman turhia asioita, tulla ylioppilaaksi mikä ei tänä päivänä itsessään tarkoita mitään. Hieman helpottaa yliopistoon pääsyä, mutta ei ole edellytys edes sinne.
Kaks ja puoli vuotta jaksoin sitä jotenkuten, sitten keskeytin. Kokeilin yhtä linjaa ammattikoulussa jonkin aikaa, mutta keskeytin senkin. Vaikka se oli helvetin pelottavaa, ja sain aikamoista paheksuntaa osakseni, olen todella onnellinen siitä että uskalsin tehdä niinkuin musta oikealta tuntu! Ei kenenkään tarvitse kituuttaa jossain jutussa joka ei tunnu omalta!
Nyt keväällä valmistun ammattiin joka tuntuu omalta. Elämäni on mun oma, ja vaikka olen harhaillutkin sivupoluilla, kaikki riskienotot oli sen arvosia.
En nyt tarkota että sun pitäs jotenkin luovuttaa. Sitä vaan haluan sanoa, että joskus ne omat polut saattaa löytyä ties missä jorpakosta ja sieltä sit löytyy se oikea joka vie sut sinne missä olet onnellinen ja itse haluat olla.
Voimaa ja onnea sulle!
Mä sinnittelen parempaa päivää ootellessaan.. oon 15vuotias masentunut, jonka koulu menee ihan penkinalle.. Parempia päiviä sinullekkin..
Kai sä tiedät että lukion tokalla vasta ne kaverit tulee ku tulee otettuu enemmän kursseja uusien tyyppien kaa.
Mullakin oli niin et lukion 1 ei tullu yhtään uusii kavereit mut nyt 2 menee paljon paremmin ku kurseil joutuu tekee työtä uusien tyyppien kaa.
Ja kai sulle on kerrottu et lukios saa opiskella mitä haluu ku kurssei tulee vaan tarpeeksi et kyllä se amiksestakin menee tietyssä suhteessa :)
''Kai sä tiedät että lukion tokalla vasta ne kaverit tulee''
En ole samaa mieltä. Ittelläni myöskin 2 vuosi lukiossa, missä siis kaverit? Ehkä ensi vuonna? Ehkä 100 vuoden päästä? Vittu.
Varmaan tänä vuonna :)
sama juttu et aina vaan huonompaan jaksamiseen oon menossa, mut pitää koittaa kestää. koulussa mua ahdistaa ihan vitusti, haluisin et peruskoulu menis äkkiä ohi. niihän määki aattelen et peruskoulun jäkeen kaikki menee hyvin, alotan paremman elämän ja näin, mut ei se oo nii helppoo, mut pitää yrittää, ehkä oon pikkusen perfektionisti. aattelinhan ala-asteellaki et ylä-asteella kaikki on hyvin ja näin, mut eipä ollutkaan, mut ei saa lannistua.