mun on nyt pakko kirjoittaa tänne ja vähän avautua.
Seurustelin yli 3 vuotta etäisän kanssa. En koskaan pystynyt suhtautumaan tilanteeseen oikealla tavalla (mikä se nyt olisi voinut olla?). Miehen menneisyys, ex ja lapsi ärsyttivät mua tosi paljon. Suhtauduin aina lapseen kivasti, mutta ex haukkui mua aina puhelimessa miehelleni. Tuntui myös ettei mies oikeen välittänyt mun tunteista ja ajatuksista tilannetta kohtaan. Itse yritin joustaa mahdollisimman paljon, mut miehen elämässä muut asiat meni aina mun ja huom! lapsenkin edelle. Hän ei tavannut lastaan kuin muutamia kertoja vuodessa muutaman päivän kerrallaan. Mun kävi sääliksi lasta ja kieltämättä ajatukset siitä, että jos meillä olisi yhteinen lapsi tulevaisuudessa niin miten hän tätä kohtelisi?
Nyt vihdoin viimeviikolla tein päätökseni ja muutin omaan asuntooni. Eipä tunnu enää sressaavalta :). Vinkiksi muillekin voisin sanoa, et jos ei vaan pysty suhtautumaan ja mukautumaan tilanteeseen eikä se toinenkaan ymmärrä sua niin kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Itselleni ero tuntuu ihanalta. Ei tarvitse stressata miehen lapsen puolesta ja sen exän päähänpistoja. Eikä itse miestä :)
Mieshän ei tietenkään ymmärrä asioita mun kannalta ja väittää nyt, että en tiedä mitä rakkaus on..
No, jos rakkaus on sitä, että minä tunnen olevani se viimeinen henkilö sen toisen tärkeysjärjestyksessä, niin en kyllä tiedäkään.
Mun puolelta rakkaus on tähän asti ollut sitä, että minä hoidan kaikki kotityöt, laitan ja maksan ruoat, lainaan rahaa tarvittaessa, vietän yksinäisiä iltoja kotona kun toinen on töissä viikon jokaisena päivänä ja sitten tekee yli kuukauden matkoja lyhyen ajan sisällä ja odotan sitä yhteistä aikaa jota ei koskaan tule (ja toivoisin, että sillä miehellä olisi aikaa lapselleenkin koska tiedän, että ainakin se lapsi sitä tarvitsee).
Ja minun rakkaus on nyt vaan loppunut...
Seurustelin yli 3 vuotta etäisän kanssa. En koskaan pystynyt suhtautumaan tilanteeseen oikealla tavalla (mikä se nyt olisi voinut olla?). Miehen menneisyys, ex ja lapsi ärsyttivät mua tosi paljon. Suhtauduin aina lapseen kivasti, mutta ex haukkui mua aina puhelimessa miehelleni. Tuntui myös ettei mies oikeen välittänyt mun tunteista ja ajatuksista tilannetta kohtaan. Itse yritin joustaa mahdollisimman paljon, mut miehen elämässä muut asiat meni aina mun ja huom! lapsenkin edelle. Hän ei tavannut lastaan kuin muutamia kertoja vuodessa muutaman päivän kerrallaan. Mun kävi sääliksi lasta ja kieltämättä ajatukset siitä, että jos meillä olisi yhteinen lapsi tulevaisuudessa niin miten hän tätä kohtelisi?
Nyt vihdoin viimeviikolla tein päätökseni ja muutin omaan asuntooni. Eipä tunnu enää sressaavalta :). Vinkiksi muillekin voisin sanoa, et jos ei vaan pysty suhtautumaan ja mukautumaan tilanteeseen eikä se toinenkaan ymmärrä sua niin kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Itselleni ero tuntuu ihanalta. Ei tarvitse stressata miehen lapsen puolesta ja sen exän päähänpistoja. Eikä itse miestä :)
Mieshän ei tietenkään ymmärrä asioita mun kannalta ja väittää nyt, että en tiedä mitä rakkaus on..
No, jos rakkaus on sitä, että minä tunnen olevani se viimeinen henkilö sen toisen tärkeysjärjestyksessä, niin en kyllä tiedäkään.
Mun puolelta rakkaus on tähän asti ollut sitä, että minä hoidan kaikki kotityöt, laitan ja maksan ruoat, lainaan rahaa tarvittaessa, vietän yksinäisiä iltoja kotona kun toinen on töissä viikon jokaisena päivänä ja sitten tekee yli kuukauden matkoja lyhyen ajan sisällä ja odotan sitä yhteistä aikaa jota ei koskaan tule (ja toivoisin, että sillä miehellä olisi aikaa lapselleenkin koska tiedän, että ainakin se lapsi sitä tarvitsee).
Ja minun rakkaus on nyt vaan loppunut...
Vastaukset 13
Vanhimmat
siinä ei ole kyse rakkaudesta, vaan ikävästä ex vaimon ja lasten luo. Ja kun se ei onnistu, niin paikkaus-suhde on se tilapäinen lastari. Kun sitten mies jotenkin pääsee jaloilleen, ja pahin ikävä helpottaa, niin paikkaaja nainen saa lähteä.
Siellä taas puhuu joku ex. luuletteko tosiaan et jos miehen käytökses joku on hullusti ni se on varma et olis ikävä exää..pyh,enpä usko. Ehkä se on vaan surullinen lapsensa puolesta,herää todellisuuteen urpo
Kuulehan, anna isän hoitaa tärkeimmät asiat elämässään ihan itse. Sinä et siihen selvästikään kuulunut, joten soronoo.
Tuo isähän näki lastaan vain jokusen kerran vuodessa, joten se siitä ikävästä!
Eiköhän kyse ollut ihan keskenkasvuisesta miehestä, joka ei kykene perhe-elämään.
haaveiltiin - ehdin jo toivoa, että Katkerikkotuvan Maire olisi talvilomallaan tavannut jonkun kivan vapaan putkiasentajan.
No such luck. Täällä se toistelee samaa vanhaa laastaritarinaa. ;)
Aloittajalle onnittelut! Olit vahva, rohkea ja selvänäköinen. Teit myös tilaa tulevalle 'oikealle' onnellesi.
Ottakaapa Maire ja Lissu oppia aloittajasta. Tässä ratkaisu teidänkin läheisriippuvuuteenne: unohtakaa ex-miehenne – eivät hekään teitä muistele. Nyt on aika aloittaa uusi, uljas ja OMA elämä!
kommentteja kaikille uusperheessä eläville naisille, mutta sanallakaan et ole käynyt kommentoimassa alempana olevaa MIEHEN kirjoitusta, jossa sanoo inhoavansa uuden naisensa lasta.
Mikä sinua riivaa? Olet itsekin nainen ja näet kaikki oman sukupuolesi edustajat vihollisina. Miehet (exäsi mukaan lukien) saavat olla kuinka k***päisiä tahansa, mutta siitä huolimatta nainen on aina se paha. Ei ymmärrä.
jo exät herätä elämään omaa elämää, ja sopeutua ajatukseen ettei ex mies palaa, ei vaikka kuinka on ne yhteiset lapset!!
pelottavaa että ehkä huomaatte vuosien päästä että elämänne on mennyt turhan odottelemiseen, siinä sivussa on käytetty kaikki keinot, lapset mukaan vetäen, ja silti olette yksin.
kun ex mies jatkaa elämäänsä onnellisena, miksette te toimisi samoin??
Jaa jaa. No se on sinun totuutesi tuosta asiasta. Mikä mahtaa olla exmiehesi totuus?
Lapset ovat erillisiä ihmisiä kuin sinä, jos heitä ikävöi, se ei tarkoita, että sinua ikävöisi. Jos heitä tapaa, se ei tarkoita että haluaisi sinua tavata. Jos harrastaa lasstarisuhteita - mitä se sinua kiinnostaa? Exmiehen elämä on hänen omansa, tehköön sillä mitä lystää. Ihan niin kuin exvaimokin tekee omallaan.
ettei suhteesi kestänyt, tosin kyllä noin tiesin siinä käyvän kun ei ukkosi exäänsä koskaan unohtanut....
Voi sinnuu pientä epätoivoista. Sielläkö nyt sitten odottelet sydän syrjällään, jos olisi ap.:n ukko juuri sinun entisesi ja porhaltaisi upeana kiiltävän haarniskansa kanssa takaisin luoksesi?
Olisihan se niin auvoista, ukko joka ei ole lastaan tavannut kuin pari kertaa vuodessa ja on välillä kuukausia poissa muutenkin, eikös se ole oikea saalis, jota kannattaa sydän syrjällään kaihota :-D
Onnea ap.:lle, hienoa että huomasit ajoissa millainen mies on, ettet tehnyt kuten hänen exänsä ja olisi nyt sidottuna lapsen kautta aina jotenkin yhteen koko loppuelämääsi!
Onnea uudelle elämälle, paremmalle sellaiselle!
huushollissa tai elämässä millään muotoa näkyä. Se haarniska on jo puhki kulunut....
siis ylistät kuinka ex-miehelläsi on sinua ikävä? Haluatko todella, että sellainen idiootti ylipäätään olisi sinusta vielä kiinnostunut? Itse en ainakaan pitäisi sellaista mitenkään hienona asiana. Ja mitä se enää ketään liikuttaakaan onko joku exä vielä kiinnostunut vai ei? Sitä en tajua. Tiedän kyllä parin exäni olevan minusta vielä kiinnostunut, vaikka suhteiden loppumisesta onkin aikaa, mutta ei tulisi mieleenkään toitottaa sellaista asiaa vaikka kuinka monessa ketjussa...
Lissuttelijoille tiedoksi, että miehen ei tullut ikävä ex:ää, itsehän hän exänsä jätti kun exä dokasi ja kävi vieraissa. sitäpaitsi ei miehen exäkään tämän miehen perään enää ole muuta kuin elatusmaksuja vaatiessaan. on meinaan päässyt naimisiin elintasopakolaisen kanssa :o Onnea silti toivon heidänkin elämään :)
Itse olen nyt onnistuneesti jättänyt kaiken sen p****n taakseni ja jatkan puhtaalta pöydältä. Uskon, että se minun lopullinen elämänkumppani vielä joskus löytyy (olipa se sitten lapseton tai lapsellinen :) )
pakko vain sanoa, että se, ketä säälin eniten on se pieni ja viaton lapsi. sanoisinkin, että harkitkaa kahdesti tekemisiänne kun kuvioissa on lapsi...koska silloin aikuisen oikeesti olette myös vastuussa muista kuin itsestänne. enkä nyt tarkoita, ettei ero ole ratkaisu, vaan pikemminkin, että avioliiton ja eron jälkeen vastuu ja huolenpito lapsesta säilyy molemmilla ja myös uusia ihmisiä liittyy perheisiin ja silloin mitataan sitä henkilön "aikuisuutta" suhtautua asioihin. Mikään ei ole pysyvää ja muutokset ovat välttämättömiä.
Mukavaa kevään odotusta myös lissuttelijoille! Toivon ymmärrystä ja valoa sinne teidän mustavalkoiseen maailmaan!