Ylös nurkan kiskon
koko hienon diskon.
Runon tie
nurkkaan vie.
Lukijoita viihdyttää
runosuonta kiihdyttää.
Mukava on lueskella
myöskin kirjoitella.
Ajatus liitää
aika kiitää.
Ihana pieni hetki
tehdä runon retki.
Kutsu kirjottamaan
runopolkua jatkamaan.
Runonurkka kaikille avoin
kirjoittaa monin tavoin.
Siis mukaan vaan
nurkassa tavataan.
koko hienon diskon.
Runon tie
nurkkaan vie.
Lukijoita viihdyttää
runosuonta kiihdyttää.
Mukava on lueskella
myöskin kirjoitella.
Ajatus liitää
aika kiitää.
Ihana pieni hetki
tehdä runon retki.
Kutsu kirjottamaan
runopolkua jatkamaan.
Runonurkka kaikille avoin
kirjoittaa monin tavoin.
Siis mukaan vaan
nurkassa tavataan.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tänään aurinkotuuli mieleni virkisti
miten nautinkaan kun se hurjasti puhalsi
vaikka pystyssä en meinannut pysyä
ei tullutkaan mielenikään kysyä
eikö lempeämpää, voisi olla sää?
Leuto sää
kevyt tuuli,
maaliskuu ja sataa räntää.
Kahden päivän
vanha lumi,
painuu alla ja jäätää.
Pupu-Jussi
pitkä koipi
loikkii, lumeen jäljet jää.
Lehdetönnä
aitapensas
lumisen saa vaipan,
kissa kiertää
pihamaalla
varis raakkuu päällä aitan.
Naapurissa
siniristi,
suruviestin ilmoittaa.
Kevyesti
kevättuuli
lipun ilmaan nostattaa.
Liukkaili töppöset
kun pakkanen
paikkansa unohti.
Pilven taa kiipeili
suojasää kiitteli.
Vanhat ihmiset
kuin trapetsilla
liiteli.
Tiellä tasapainoili
kevät hymyili.
kävin ulkopuolella
siellä vaikutuin
sitä tyyliä, ajatuksia
oli vaikuttavaa
kannatti käydä ulkopuolella
vaikuttumassa.
Radio on kovemmalla
vaikuttuneisuus olisi poistettava
korvista.
Opritar on oivaltavinaan
oikeaa otetta
onneksi on olemassa oikea O.
olenkohan olevinani
oikeinkin onnistunut?
Oh-hoh!
Talvi ja liukas keli
on huono yhteispeli
varoa pitää kaatumasta
peffalleen istumasta,
siinä voi käydä huonosti
murtua voi jäsenetki
vanhoilla vaara on suuri
kömpelyys on vika juuri
murtuu jäsenet helpommin
luusto on hauraampi.
Varoitus runo tää
pistää miettimää
lähteekö ulos ollenkaan
kyllä, piikit jalkaan vaan
varovaisuus kanattaa
se mieliinne painakaa.
Päivä harmaa taas
naiset päiväänsä
viettelee.
Ja viestejä oottelee
miehiltään mukavilta.
Kukan tuo halauksenkin.
Miehet, tytöille runoja
osaatte kirjoitella.
Olis hienoa
niitä ihastella.
naisellemme ojennamme
miehet ovat yhtämieltä
ansioista naisten
mielemme on hyvät
sydämemme hellyyntyvät
mielen koventumat pehmyyntyvät.
Naistenpäivänä tänään,
mietin naisena olemista.
Synnyin tytöksi,
olin kullannuppu parhain.
Lapsuuden iloisen vietin.
Tuli murrosikä,
kaikki näytti kauhealta,
itse mukaan lukien.
Neitosena jo tajusin,
olen nainen.
Ihastuin, rakastuin,
pienet tuskat rakaudessa koin.
Tuli päivä,
löytyi se oikea,
seurasi kihlaus, avioliitto.
Muutama vuosi ja olin
suloisen tyttären äiti.
Vielä muutama vuosi,
poikani syntyi,
olin äiti ja vaimo.
Äitinä koin iloja ja suruja,
avioliitto päätyi
mieheni kuoli.
Nyt olen leski,
julmalta tuntuva sana.
Kuitenkin elämä on täyttynyt,
on lapset lastenlapset,
ja vielä lastenlastenlapset.
Kaari täytyy,
olen edelleen äiti,
mutta myös mummi ja iso-mummi.
Pitkä on matkani ollut,
paljon on mukana ollut,
paljon kokenut olen.
Tänä naistenpäivänä voi todeta,
olen onnellinen,
olenhan nainen edelleen.
Olennainen osa olemustani
on se , että olen NAINEN
oikein isolla kirjaimella
vaikka en iso olekaan
arvostan itseäni
mutta myös miestä arvostan
Ostin itsellen kukan tänään
kauniin pienen Pitsilehden
sekä oranssinvärisen Tulilatvan
kertomaan minulle että
kevät on tulossa
vaikka nyt juuri pyryttääkin
Kukkia ostan itselleni joskus
,sillä mieheni ennen toi usein kukkia
ja nyt kun ei kukaan tuo
mä itsellein kukan suon.
Kirveli sanoiksi puki sen
millainen on naisihminen.
Olemus viehkeä sievä,
elämään iloa vievä.
Pitkä, pyöreä, pienenlainen,
hoikka jokainen oikeanlainen.
Mies häntä arvostaa,
ystävyyden lahjoittaa.
Nainen on nainen
aivan omanlainen.
Mies arvon saa
yhdes olo antoisaa.
Naisen hymyn taa
salaisuus odottaa.
tuo runo?
Minusta se oli lörpötys. Vähän kuin mitäänsanomatonta - kaikki.
Nainen pystyy parempaan ja oppii, kun lukee uudempaa runoutta.
poikkesit taas täällä.
Missä runosi viipyy?
Näytä mallisi, kiitos.
Jos sanon: Ah!
se on jo runo
jos sanon: Sinä!
se on jo vähän pitempi runo
jos sanon:
Sinä ja minä....
kerron jo paljon enemmän
jos sanon:
Sinä , minä ja hän....
se antaa jo paljon enemmän tilaa lukijan ajatuksille.
Minun mielestäni runoa on se minkä kirjoittaja kokee runoksi. Vertauksena vaikka se, että M.A.Numminen teki aikoinaan laulun vaikka hevosen hoidosta tai vaikka puhelinluettelosta. Olikos ne runoja ?. minä vaan kysyn.
Mikä on runo?
Runo on mielen liikettä,
sydämen sykintää.
Halua tuoda ilmoille,
huutaa ääneen
surunsa,ilonsa,
tuskaisen olon.
Myös ilosta pursuaa
runon kieli,silloin,
kun ihmisellä hyvä mieli.
On loppusointuja,
soljuen kepeään,
on aatoksen paloa,
mieltä ylevää.
Kaikki,
kaikki runoksi kelpaa,
ei käännetä runonurkassa
kenellekään selkää.
Kirjoita Sinäkin runo pieni,
siitä saat itse,
ja meillekin tulee hyvä mieli;)
Uusi aamu uusin toivein
eteemme taas avautuu
harmaako lie päivämme
vai vieläkö se kirkastuu
paljon meillä puuhaa on
vaikk ois päivä pilvinenkin
kaikki päivän askareet
hyvin mielin kuitenkin
suoritan ja iloiten
välillä mä laulelenkin.
En täällä poikkeile, olen vakioihminen. Kaikki kunnia heille, jotka tänne rohkenevat lähettää omia runojaan. Minä en lähetä, sillä itsekritiikkini kopaisee vastaan. Olkoon sitten vaikka ylpeyttä, mutta joku kohtuus pitää olla.
On monia kirjeitse käytäviä runouden kursseja ja kun saa arvostelut runoilijalta, eipä tee mieli lähetellä muitten luettavaksi. Silti pidän todella erinomaisena tapana OPPIA UUTTA, kun vain haluaa maksaa runous-kurssin. Se on hintava, mutta antoisa. Mainitsen tässä yhden kurssin: etäopiskeluna Oriveden opiston runouskurssi.
Suosittelen tosi lämmöllä. Siinä joutuu puolipakosta näkemään ja löytämään itsestään aivan uusia ilmiöitä. Salatummatkin asiat tulevat esiin, kun voi puolihimmeästi sanoa sen, mitä ei suoraan sanota.
siinäkö sinun motiivi, et ymmärrä ja kuitenkin kirjoittelet.
Kiitos mielipiteestäsi, onnittelen, osaat jopa arvostella.
Vakioihminen mukavaa, sait sanotuksi. Me kaikesta huolimatta pidämme runonurkastamme ja teemme runojamme. Meidän lukijoille ja kirjoittajille kyllä kelpaavat.
Ainahan on toisia palstoja jossa voi viihtyä arvosteliakin. Et kirjoita omaa, arvostella kyllä osaat.
Meidän kurssi on elämä itse. siinä oppii aina uutta. Muuten kurssejakin olen käynyt, varmaan moni muukin kirjoittaja. Runonurkka on viihtyvyyttä, iloista yhdessä oloa. Siis suosituksia lämmöllä toiseen runopalstaan, ehkä se tuo vakioihmiselle ihania hetkiä.
kerroin vain sen, minkä olen itselleni hyväksi kokenut. Kursseja on pilvin pimein ympäri Suomea ja esim. työväenopistoissa on sellaisia.
Tämä alkaa mennä mielenkiintoiseksi, mitä puolustammekaan, sananvapauttako?
Eiköhän se sitä ole, joten annetaan vain kaikkien kukkien kukkia.
Sanos, mitä en ymmärrä? Tänne kirjoitettuja runojako? No, voi tokihan niitä tajuan, kirjoitinhan itsekin ennen suunnilleen samoja rallatuksia. Runous on vain muuttunut pelkistetyksi, sellaiseksi kuin itsekin olemme, onhan elämä hionnut turhia kulmia meistä pois.
Eikö tänne enää siis voi kirjoittaa kukaan muu kuin sellainen, joka kirjoittelee määrätynlaisesti?
Motiivini on löytää kanssaihmisistä ja itsestäni runosuonta, joka ei polje paikoillaan. Ymmärsitköhän sinä minua?
Sanoin, etten saanut siitä rallatuksesta mitään. Runossa piilee salaisuus, sellainen asia, jota on pohdittava, mutta ei aina. Joskus runo saa lukijaltaan pelkän pisteen. Haikurunot ovat tyhjentäviä, niitä ei voi paikkailla parhainkaan opettaja. Näin minulle opetettiin.
Monimielisyys on tämän päivän runon ydin. Jos vaivautuu lukemaan esim. Mirkka Rekolan runoutta ja vertaa sitä Eino Leinoon tai Kaarlo Sarkiaan, huomaa
suuren eron. Silti jokin meissä vaistonvaraisesti puolustaa Leinon ja Sarkian runotyyliä, koska se on niin kotoista ja tuttua. Vaan - ota käteesi Rekolan kirja ja ihmettele. Koet jotain aivan toisenlaista. Mitä enemmän luet häntä, sitä enemmän tajuat olevasi uudenlaisen lähteen reunalla ja siitä juotuasi, kirjoitat toisella tavalla.
Jos tässä nyt olen mielestäsi ylpeillyt jollakin kurssin käymisellä, ota huomioon, että eletty on täälläkin, vaan on otettu uusia vaikutteita sen verran, että oma elämäkin on kuin teatteriesitys.
Miksi näin vaikeaksi
muodostukaan runous,
eikö siitä iloa itselle,
kenties muillekin suoda.
Mikä tapa on oikein,
mikä väärin,
kuka pystyykään sen sanomaan.
Tyydytyksen jos runo antaa,
kuka viitsii vastahankaan.
Luovuutta se meissä on,
joillakin taito verraton.
Kokeilla vain tekee mieli,
mistä laulaa sydän, kieli;))
Runoissakin pätee lause tää,
makuasioista ei riitaa tehdä saa.
Annetaan vaan runoratsun lentää,
kauas, kauas, mistä löytyy sateenkaaren pää.
aloitukseen, aloittaja sanoi kaikille avoin,
haluatko nostaa kerralla tasoa.
onko runo yhdellätavoin ymmärrettävä? yksinkertaisessakin lallatuksessa voi olla syvällinen ajatus.
Siipirikko runon lintu,
se äänetönnä laulelee.
toivoo joskus pääsevänsä
vielä runnelluille siivilleen
ja uskoo oman elämänsä
satumaaksi muuttuvan.
Siipirikko runon lintu
livertelee raihnaisena,
laulaa laulut äänettömät
sirittelee tuskaisena
kaiuttelee runot nämä
........
ne ovat meidän ilonamme.
Runonurkkaa luikessani juolahti mieleeni yksi "runoelmani satojen vuosien takaa".
Sopisi niinkuin mukavasti tähän väliin.
Hyvää huomenta ystävät,
iloista päivää myös.
Ajatastusta työstävät
näin runon teko työs.
Muotoilua runojen
ajatuksen lentoa.
Lisää näitä punoen
lukemista rentoa.
Pelottaako arvostelu
kirjoittamisen pois?
Turhaako harrastelu
nurkassammeko ois...
Usko en tuohon juttuun,
runoillaan me vaan.
Menoon samaan tuttuun
kirjoittaissa opitaan.
Lisää runoja siis
ja muusta viis.
Ikävä, jos jonkun mielestä tämä nurkka on turha. Tämä on terapiaa ja tuntuu ihan hyvältä. Tänne kirjoitetut ovat RUNOJA, koska kuvaavat hetkiä ja mielialoja. Näitä ymmärtää ottamatta tietosanakirjaa avuksi. Runolla on monta muotoa ja tämä on niistä yksi. Ei tästä enempää.
emme me täällä välttämättä kirjoittelisi
mehän laatisimme runokirjoja
ja voisimme jopa ansaita
kirjoittelemalla runoja.
Mutta täällä me kirjoitamme
ihan omaksi iloksemme
ehkä ne eivät muita ilahduta
mutta itseämme ainakin.
Tämä taisi olla minun proosarunoni tänään.
Aamujen aamua toivotteli takavuosina
kaikkien meidänikäisten muistama herrasmies.
Aamujen aamua toivotan minäkin tänään
juuri sinulle ystäväni, kukaties.
Aikaisin herättyäni
noustuani
todettuani:
Aurinko vain ei ole noussutkaan
ainakaan vielä:
"Aamujen aamua" toivottamaan
ajattelin tuurata Häntä vähän
siis aurinkoisen ajatuksen kirjasin tähän.
Runoilijat minne lie kaikonneet
arvosteluako pelästyneet?
Minuun ei ainakaan vaikuta
ei kirjoittamistani hetkauta
silloin tällöin pistäydyn täällä
vaikka en olis aina runollisella päällä
vaikka ei muut kirjoittaisikaan
minä täällä yksin loruilisin vaan
ei näitä kukaan sitten lukisikaan
eikä tietysti myös arvostelisikaan
mutta ompahan tilaa täällä käyttää
eikä tarvitse paperikoriaan täyttää.
Aina joskus teen sen homman
otan poiskin jutun tosikomman
yhtenä TV iltana
sanoi runoilija Tommy
runo sisältääkin saapi
vähän leikkiä ja vitsii
otin siitä pienen opin.
Pilvet taivaan eessä
päivän hämärtää
Metsä pimenee
ilta väsyttää.
Haalarissa kuraa
polku vetinen.
Talvi huomenna..
suotta.
Pitkä syksy.
Tänään johtaa mummon tie
hammaslääkäriin
ajatus kun siihen vie
vatsaa vääntää niin
on se kumma ettei totu siihen
oikein milloinkaan
mutta kestän, kun vain pitää
omat hampaani viel' saan.
Eihän poraaminen mitään
ei se satu ollenkaan
kun vain jaksais suunsa pitää
oikein ,oikein ammollaan.
joka meni hammaslääkäriin .
Sama pelko meinaa iskee mulle,
mutta onneks voitan sen,
Mutta asiasta toiseen ,
Löysin hyvän linkin ,
Ja annan tässä vinkin.
Hän on se hyvä Tommi Taaperman
Laitoin sen odottaan Faforiitteihin.
Kevyesti käy nyt askeleet
kadutkin on kaikki siivonneet
mieli on niin kevään iloinen
vaikka oisinkin mä satakiloinen
Ehei, - enpä ole kuitenkaan
siispä intoudunkin laulamaan.
Lenkki pitkä tehty on
voin ottaa lepo-asennon
päivänlehti lukematta vielä
mitähän lie asiata siellä
aamusella kiire oli niin
kun piti mennä apuun naapuriin
silloin lehti lukematta jäädä saa
jos on pakko apuun kiiruhtaa.
Iloitsen siitä, että hengitän tänäänkin
iloitsen lapsistani
iloitsen runoista, arjesta
ja huomenna sunnuntaista.
Tänään iloitsen vielä taiteesta
siitä, että pääseen katsomaan
Halosta, en toki presidenttiämme
vaan tauluja rakkaan taiteilijamme
Sekin on yksi elämän suuria iloja
kun voi nähdä kaikkea kaunista.
Kauneutta päivääsi toivotan.
Alkusi on niin kevyttä että! Mutta mitä ne kadut siivoavat?
On lenkkiä, lepoa, päivälehteä ja kiirettä. Tulee vielä pakollinen naapurin auttaminen. Voihan surkea päiväsi, ei lainkaan kevyt, vaikka sillä aloitat.
Edellä hyvä runo siitä, miten runoa ei kirjoiteta.
Toisaalta - kaikki elämässä on makuasiaa. Runosi on vain tyhjä, tavanomainen, eikä siinä ole ainoaakaan kielikuvaa, joka tekisi siitä runon.
Jos nimimerkkisi "kirveli" on mauste, eikä kipuun liittyvä kirvely, se on parasta runossasi.
neuvojesi kera, onko nyt kovinki hyvä mieli itselläsi.
Kirvelsikö kirjoitukseni sieluasi
herkkähipistä sisintäsi
ei haittaa
minulla riittää sanoja
ihan vaikka satoja
ryhdytäänkö kilpailemaan
sanasille , laulelemaan
pistäpä runoa tulemaan
pääsenpä minäkin arvostelemaan.
Et kirjoittaa voi
arvostella vaan.
Olet oma runos,
hyväkin luulet.
Kirveli sinut
suohon laulaa.
Runosi kirjoita
saadan lukea
ja arvostella.
Monenlaista huumaa
viihdettä niin kuumaa
toosa meille tarjoaa
vähän ehtii kirjoittaa
runosuoneni nääs puhkesi
runovarastoni vallan repesi
pakko kipata nyt liiat tänne
muuten katkee pian joku jänne
olen teidän ystävänne
saatte pitää hyvänänne
kaikki sanat
loputtomat
minullakin
lakin alla
alta lipan
vielä tipan
tipautan
'