Lapsellamme on todettu taipumus affektioihin, eli saattaa menettää tajuntansa hetkeksi, jos kaatuu, säikähtää, tahtoo jotain kovasti ja alkaa itkeä niin ettei sitten saa enää henkeä. Näitä kohtauksia on tullut nyt 4kk aikana 6-8. Lapsi on nyt vuoden ikäinen. Osaamme jo itse ennakoida tilanteen, millon lapsi on saamassa kohtauksen. Mutta ulkopuolisen silmin näyttää kamalalta,vaikka onkin vaaratonta. säikähdin itsekin ekan kerran niin että soitin ambulanssin.
Mutta siis lapsemme olisi menossa hoitoon 1,5vuotiaana ja sitä nyt tässä olen miettinyt kumpi paikka parempi lapselle, joka saa kyseisiä kohtauksia eli pph vai päiväkoti? onko kokemuksia? toki mielelläni jäisin itse hoitaan, mutta opiskelut täytyy hoitaa...
Mutta siis lapsemme olisi menossa hoitoon 1,5vuotiaana ja sitä nyt tässä olen miettinyt kumpi paikka parempi lapselle, joka saa kyseisiä kohtauksia eli pph vai päiväkoti? onko kokemuksia? toki mielelläni jäisin itse hoitaan, mutta opiskelut täytyy hoitaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on päiväkodissa ollut lapsi joka sai näitä kohtauksia.
Ehkä itse veisin päiväkotiin, siellä on useampia ihmisiä, jos yksi tilannetta säikähtää, mitä hoitohenkilökunnan ei pitäisi tehdä, niin toinen voi tulla auttamaan.
Toivottavasti teille löytyy paras mahdollinen vaihtoehto.
Päiväkoti mielestäni parempi juuri edellä mainitun vuoksi -> useampi ihminen läsnä (ainakin talossa jos ei juuri kyseisessä huoneessa)
Päiväkodissa voi olla muitakin perussairautta sairastavia lapsia (esim.epilepsia,diabetes,astma) Kaikki ovat tarvetulleita! Asiantuntijat sitten arvioivat tarvitseeko lapsi erityisavustajan vai riittääkö hoitohenkilökunnan hoito,kasvatus ja tuki.
Perhepäivähoito olisi ilman muuta ihanteellinen tuon ikäiselle lapselle. Tietysti riippuu yksittäisestä hoitajasta, uskaltaako ottaa vastuun tällaisen sairauden kanssa kamppailevasta lapsesta. Mutta krooniset sairaudet sinänsä eivät ole esteitä perhepäivähoidolle!!! On mm. diabeetikkoja ja epileptikkoja, jotka ovat erittäin hyvissä käsissä perhepäivähoidossa :)
Mutta mitä perhepäivähoitajan muut hoitolapset tekevät sillä aikaa, kun hoitaja auttaa kohtauksen saanutta lasta? Ja alkuperäisen kysyjän näkökulmasta katsottuna: voiko lapsi kohtauksen saadessaan saada hoitajalta kaiken mahdollisen tarvitsemansa avun, jos hoitajan täytyy samalla huolehtia myös muusta lapsiryhmästä? Näiden kysymysten kautta varmasti päädyt ratkaisuun, että PK on parempi vaihtoehto lapsellesi!
keskustelu linkeistä kuinka päiväkodissa lapsia yksin, kun hoitaja jossain muualla.
lapset saattavat olla pari minuuttia keskenään, jos on vain yksi aikuinen tullut töihin ja tarvitsee hakea jotakin tarvikkeita tai käydä vessassa. Ja meillä myös lapset saavat mennä pikku huoneisiin ympäri päiväkotia leikkimään keskenään, ilman että aikuinen on koko ajan vahtimassa.
Lopulta päädyimme päiväkotihoitoon turvallisuussyistä. Siellä on kuitenkin yleensä joku toinenkin lähellä, jos tilanne sattuu, kun taas pph:t kulkevat paljon enemmän liikenteenkin seassa. Ajattelin ennen kaikkea muiden lasten turvallisuutta. Lapset sijoitettiin sitten pienehköön päiväkotiin, jossa tosiaan oli aina muitakin aikuisia lähellä. Ihan jo senkin takia, että jos joutuu vaikka ambulanssinkin tilaamaan, kuten joskus kotona kävi.
Samanlaisia kohtauksia lopuivat kun täytti 2 vuotta. Olen pph ja itse ainakin tottunut näihin kohtauksiin. Eikö ainakaan omalla lapsella kauan kestänyt nuo kohtaukse, joten ei toiset lapset heitteille jää. Eiväthän ne mitään riiviöitä ole, että koko ajan pitäisi silmissä olla. Joten mielestäni pph siellä kuitenkin perustilanteet ovat rauhallisempia.