Tekstin pätkä. Palautetta kiitos!

Tässä pieni ote kirjaa jota olen kirjoitellut. Jos herää jotain mietteitä niin olisi mukava kuulla. Ja teksti on tarkoituksellisesti puhekielellistä, että siitä turha sanoa. Kiitos!

-Se mun pieni oma maailma romahti sillon ihan täydellisesti. Kaikki mihin olin koskaan uskonu ja johon olin koskaan luottanu hävis sillä hetkellä täysin. Käsitys rakkaudesta, ystävyydestä ja yleensäkin ihmissuhteista katos kokonaan. En luottanu mihinkään, enkä kehenkään ja nyt vuotta myöhemmin en luottanu vieläkään. Mulla kesti niin kauan korjata kaikki palaset yhteen ja nyt kaikki oli vaarassa taas romahtaa ja vielä saman asian takia. Tasan vuos sitten olin tuntenu itteni pahoinvoivaks ja meinannu purskahtaa itkuun koko ajan ja nyt se ihan sama olo oli tullu takas. Se sama häpeä jonka tunsin sillon oli taas tässä. Mun itsetunto oli kadonnu sillon ja nyt kun olin saanu sen takas, se oli häviimässä. Tunsin itteni jälleen idiootiks. Ja kauhein tunne ikinä oli tuntee ittesä tyhmäs, huonoks ja riittämättömäks. Ja tiesin että mulla ei todellakaan ollu enää voimia kasata kaikkee uusiks, mutta pelkäsin et romahdus oli tosi lähellä.