hei, olen harkinnut jo mielettömän pitkään saksanpaimenkoiran ottoa, minulla oli sellainen muutama vuosi sitten.
mutta valitettavasti sai nelivuotiaana sydänvian ja se vain paheni, joten jouduin saattamaan sen koirien taivaaseen kunniallisesti.:(
nyt en tiedä kestänkö menettää toista sellaista mihin kiintyy ja sitä rakastaa ihan aidosti.
entäpä jos sillekkin tulee nuorena jotain "vikaa".
huom.kysymys siis on nuorenkoiran poismeno/saatto.
pelkään vain niin kamalasti että jospa sillekkin sitten tulisi.mieheni on rohkaissut minua hankkimaan, mutta mielessäni pyörii vain se kamala tuska kun koira nukkuu omaan syliin ja vielä viimeinen katse katsoo minua.:,(
mitä minun pitäisi tehdä?
mutta valitettavasti sai nelivuotiaana sydänvian ja se vain paheni, joten jouduin saattamaan sen koirien taivaaseen kunniallisesti.:(
nyt en tiedä kestänkö menettää toista sellaista mihin kiintyy ja sitä rakastaa ihan aidosti.
entäpä jos sillekkin tulee nuorena jotain "vikaa".
huom.kysymys siis on nuorenkoiran poismeno/saatto.
pelkään vain niin kamalasti että jospa sillekkin sitten tulisi.mieheni on rohkaissut minua hankkimaan, mutta mielessäni pyörii vain se kamala tuska kun koira nukkuu omaan syliin ja vielä viimeinen katse katsoo minua.:,(
mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hommaaminen on tuollaisen miten MINUN käy-mietiskelyn ja itsesäälin sekamelskaa!
ota ihmeessä vaan..vaikka ei se uusi pentu korvaa sitä edellistä. se on ikävää jos nuorelle koiralle tulee jotain sairauksia eikä mitään ole enää tehtävissä. toivois vaan että koira sais elää terveenä vanhoille päiville asti. ilman koiraa eläminen on hirveetä jää todella iso aukko. meillä on 11 vuotias junnu vanhus sillä on takajalasta ristiside menny poikki ja sydämmes viel sivuääniä. tässä ollaan jo suru työtä tehty ja uusi pentu on tulossa parin viikon päästä. ilman koiraa ei pysty elää. on se niin tärkeä kaveri elämässä.
Jos aiot koko lopu elämäs elää ilman koiraa sen takia et pelkäät että se kuolee ni kai se syy sekin. En usko et sattuu yhtään vähempää oli koira nuori tai vanha kun aika koittaa. Mutta kyllä ne hetket sen koiran eläessä on sen arvosia. ainaki mun mielestä. mielipiteitähän on yhtä monta kuin ihmisiä .
meillä oli koira joka eli 14v vanhaksi ja kuoli kun olin 16v. oli myös yhtä tuskaa kun oli koira ollut jo läpi elämän siihen asti, sitten olikin 4 vuotta ilman koiraa ja nyt uskalsin ottaa koiran taas. mutta kyllä se on niin muuttunut ennestä että olen kokoajan pelko perseessä että oikeen itkettää jos vauvalleni kävisi jotain ja vieläkin mietin että kun se on vanha ja kuolee vanhuuteen niin millasen loven sekin tekee sydämeeni mutta en kadu "uutta" tulokasta yhtään, joka tapauksessa onnellisia hetkiä on niin paljon jo ollut tämänkin 2.5 kuukauden aikana :) voimia sinne :)