Tämänpäiväisessä Pogostan Sanomissa (pienen kunnan paikallislehti) on Leeni Ikosen kirjoitus lukijoilta-osastolta. Kirjoituksessaan hän ihmettelee pienen, n. 6000 asukkaan kunnan suuria huostaanottolukuja. Vuoden 2006 tilaston mukaan 2,7 % kunnan lapsista on ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Yksinkertaista matematiikkaa käyttäen tämä on noin 2 milj. euron kustannus vuositasolla. Laskennassa käytetty 200 €:n vuorokausimaksua ja 32 sijoitettua lasta.
Kunnan 6000 asukkaasta suurin osa on eläkeikäistä tai sitä lähellä olevia. Omat nuoret muuttavat kunnasta pois heti kun vain kynnelle kykenevät, mutta paikkakunnalle nousee perhekoteja kuin sieniä sateella (suhteutettuna väkilukuun). Lastensuojelussa on varmasti paha henkilökuntavajaus, pätevää henkilökuntaa ei niin vain näille korkeuksille oteta. Ne ainokaiset pätevät toimivatkin sitten jaksamisensa äärirajoilla ja ovat se viimeinen keino saada asioita kuntoon. Totean tähän väliin, että en ole kyseisen kunnan sosiaalitoimen henkilökuntaa, mutta sen verran on omakohtaista kokemusta, että uskallan väittää kunnasta puuttuvan täysin ns. varhainen puuttuminen asioihin. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä.
Pienessä kylässä, jossa kaikki tuntevat tai luulevat tuntevansa toisensa, puuttuu täysin oikea ja aito välittäminen (vaikka karjalaisista ihmisistä näin väitetäänkin). Oman kokemuksen kautta tiedän, että esim. koulukiusaamista (todella pahaa) on jatkettu vuosikausia erittäin ikävin seurauksin. Silloin kun asialle olisi vielä jotain voinut tehdä, niin ei millään taholla riittänyt tarpeeksi mielenkiintoa ja asioita vähäteltiin. Koululaitokselta, samoin kuin jopa poliiseiltakin, puuttui tahto tarttua asioihin riittävän jämäkästi. Jostain syystä kerran syrjitty ja kiusattu on todella pahassa jamassa pienellä paikkakunnalla ja leimaantumisen vaara on suuri. Uhrista tulee helposti kylän väen silmissä se, joka on tehnyt kaiken väärin, ja hän saa sitten lopulta vaihtaa maisemaa joko huostaanoton kautta tai vapaaehtoisesti. Näitä tapauksia on varmasti useita, eikä tämä kyseinen kunta ole ainoa.
Nyt on kunnassa vaihtumassa perusturvajohtaja ja Leeni Ikonen heittikin hänelle kysymyksen, mitä hän aikoo tehdä huostaanottotilanteen korjaamiseksi pienessä kunnassa? Toivotaan, että resursseja ohjataan enemmän sinne varhaisen puuttumisen suuntaan, mikä kunnasta puuttuu tällä hetkellä lähes täysin. Luulisi kahdella miljoonalla pystyvän palkkaamaan muutaman henkilön vaikka sitten vahtimaan ettei jo ala-asteella ketään kiusattaisi tai sitten nuorisolle järjestämään mielekästä tekemistä. Muutenkin kunnan ilmettä pitäisi saada jotenkin positiivisempaan suuntaan, että esim. omat nuoret viihtyisivät kunnassa ja jokunen jäisi jopa asumaankin ja kenties löytäisi töitäkin.
Kunnan 6000 asukkaasta suurin osa on eläkeikäistä tai sitä lähellä olevia. Omat nuoret muuttavat kunnasta pois heti kun vain kynnelle kykenevät, mutta paikkakunnalle nousee perhekoteja kuin sieniä sateella (suhteutettuna väkilukuun). Lastensuojelussa on varmasti paha henkilökuntavajaus, pätevää henkilökuntaa ei niin vain näille korkeuksille oteta. Ne ainokaiset pätevät toimivatkin sitten jaksamisensa äärirajoilla ja ovat se viimeinen keino saada asioita kuntoon. Totean tähän väliin, että en ole kyseisen kunnan sosiaalitoimen henkilökuntaa, mutta sen verran on omakohtaista kokemusta, että uskallan väittää kunnasta puuttuvan täysin ns. varhainen puuttuminen asioihin. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä.
Pienessä kylässä, jossa kaikki tuntevat tai luulevat tuntevansa toisensa, puuttuu täysin oikea ja aito välittäminen (vaikka karjalaisista ihmisistä näin väitetäänkin). Oman kokemuksen kautta tiedän, että esim. koulukiusaamista (todella pahaa) on jatkettu vuosikausia erittäin ikävin seurauksin. Silloin kun asialle olisi vielä jotain voinut tehdä, niin ei millään taholla riittänyt tarpeeksi mielenkiintoa ja asioita vähäteltiin. Koululaitokselta, samoin kuin jopa poliiseiltakin, puuttui tahto tarttua asioihin riittävän jämäkästi. Jostain syystä kerran syrjitty ja kiusattu on todella pahassa jamassa pienellä paikkakunnalla ja leimaantumisen vaara on suuri. Uhrista tulee helposti kylän väen silmissä se, joka on tehnyt kaiken väärin, ja hän saa sitten lopulta vaihtaa maisemaa joko huostaanoton kautta tai vapaaehtoisesti. Näitä tapauksia on varmasti useita, eikä tämä kyseinen kunta ole ainoa.
Nyt on kunnassa vaihtumassa perusturvajohtaja ja Leeni Ikonen heittikin hänelle kysymyksen, mitä hän aikoo tehdä huostaanottotilanteen korjaamiseksi pienessä kunnassa? Toivotaan, että resursseja ohjataan enemmän sinne varhaisen puuttumisen suuntaan, mikä kunnasta puuttuu tällä hetkellä lähes täysin. Luulisi kahdella miljoonalla pystyvän palkkaamaan muutaman henkilön vaikka sitten vahtimaan ettei jo ala-asteella ketään kiusattaisi tai sitten nuorisolle järjestämään mielekästä tekemistä. Muutenkin kunnan ilmettä pitäisi saada jotenkin positiivisempaan suuntaan, että esim. omat nuoret viihtyisivät kunnassa ja jokunen jäisi jopa asumaankin ja kenties löytäisi töitäkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Leeni on todella hyvä. Kuitenkin kun tuli tämä ohjelma, jossa Leeni oli puhumassa, niin keskustellesani erään nais henkilön kanssa, niin epäili, että kyllähän siinä perheessä ja lapsessa pitää jotain vikaa olla, eihän sitä noin vain oteta huostaan. Jos ihmiset ovat sitä mieltä, niin tuntuu välillä turhalta edes yrittää. Mutta kuitenkin mielestäni tämä perhe, joka oli TV:ssä, oli täysin normaali. Jopa normaalimpi kuin moni muu. Jaksamista vain tällekin Äidille. Ja hyvä Leeni Ikonen!
Leeni Ikonen on ollut niin monessa ohjelmassa ja hän puhuu täyttä totta aina. Juuri siitä mitä huostaanotto systeemi on. Kirjoitteli jo 90-luvun puoli välin jälkeen lehdissä paljon täyttä asiaa. Muistan sen siitä, koska itselläni otettiin lapset huostaan vuonna -97 ja seurasin lehtikirjoitteluja huostaanotoista.
paljon huostassa olevien lasten asioita ajanut,ja
kertonut julkisuuteen miten asiat ovat.Hänen avullaan on mahdollisuus saada lapsi kotiin,muuten
melko mahdotonta.