Missä menee sinun intimiteetti suojasi (ei Vanhasen)
Mitä kaikkea olet valmis kertomaan itsestäsi,suht vieraille ihmisille?Entä läheisille,tuleeko raja heidänkin suhteensa jossain kohtaa vastaan?
Itselläni hyvän päivän tutut ja vähän paremmatkin tutut,ovat aikamoisen matkan päässä asioista kertomisen suhteen.Varsinkin lapsilleni jätän kertomatta kaikkia, minua kuormittavia asioitani.Sen sijaan paria hyvää ystävätärtäni kohtaan tunnen sen verran suurta luottamusta,että puolin ja toisin jaamme aika intiimejäkin juttuja.
Sinun rajasi?
main-eko
12
676
Vastaukset
Lapsilleni en yleensä kerro kaikkea, tuttavien kanssa ei mitään 'tärkeitä' asioita kerrota, vain kuulumisia ja jotain arkeen liittyvää elämästä.
Meitä on 4 rvaa jotka olemme jakaneet ilot ja surut sanoisinko aukottomasti, kokoonnumme muutaman viikon välein ja siellä avataan salaisuuksienkin nyörit.
Olen tavattoman iloinen että meidän ystävyys on sitä luokkaa kun on, elämme tavallista elämää kukin tahollaan, soitellaan jos niin halutaan, mutta nuo tapaamiset ne on todella akkujen latausta.
Meillä oli yhteinen harrastuskin kun asuimme kuta kuinkin lähellä toisiamme, vaan maailma järjesti välimatkaa.- kai75
Mitä esiintyy virallisissa papereissa, muu on omaa tietoani.
Paperisia muistiinpanoja ja muitakaanmerkintöjä EI.
Paha tapa tuntuu olevan ääneen sanotut asiat jollain lailla kaikuvat. - yli 70 vee
Minä en ole halukas kuulemaan tuttavien elämän yksityiskohtia. Perusteelliset selvitykset sairauksista ja niiden hoidosta, tai työpaikan ongelmista, jne. ovat raskas puheenaihe.
Minä en halua keskustella sellaisista ongelmista, joihin en voi vastata kuin myötätuntoisella muminalla.
En tarkoita, että olisin kylmäkiskoinen toisen huolille, mutta jos en voi mitenkään auttaa, on vaikea olla pelkkänä korvana.
Toisille on ehkä helpottavaa, kun voi kertoa juurta jaksaen murheensa, mutta koska itse kannan omat murheeni itse, enkä osaa niistä puhua muille, suhtaudun toisten murheisiin varmaan eri tavoin kuin kertoja olettaa. Kannan niitä mukanani, suren ja toivon, että asianomainen kertoisi, miten on käynyt. En halua kuitenkaan udella.
Niinpä usein käy, että asiat ovat jo selvinneet, kun olen edelleen huolissani ja ihmettelen, mitä toiselle kuuluu. - Liisinka
Minä olen vähän liian suulas. ( Karjalainen)
Enemmän pitäisi miettiä, mitä kertoo. Olen joutunut kärsimään siitä aikoinaan, ja nimenomaan "ystävieni" kohdalla.
Lapseni (poikia) eivät ole yhtään kiinnostuneita minusta ja minun kuulumisistani. Ottavat yhteyttä vain silloin, kun ovat avun tarpeessa.
Ystäviä ei minulla enää ole. Veljeni on ainoa, jonka kanssa puhumme asiasta kuin asiasta. Tiedämme toistemme taustat, koska ne ovat pitkälti yhteisiä. - Maalaismies*
Kyllähän palstallekin aktiivisesti nimimerkillä kirjoittava paljastaa tahtoen tai tahtomattaan itsestään intiimejä asioita, ts. mielipiteitään. Siksi kai monet eivät tohdi käyttää vakinikkiä.
Pakko tänne kirjoitellessa on miettiä sanomisiaan. On hyvä, että keskusteluiden aihepiiri on säännöissä rajattu ja että palstan valvoja pitelee suitsia.
Oikeastaan useimmat henkilökohtaiset mielipiteet mistä hyvänsä ovat intiimejä asioita. Ei niitä voi kenelle tahansa missä tahansa ilmaista. Palstalle muodostuu ilmapiiri, jossa vakikävijä aistii pelin hengen - mitä voi sanoa, mitä ei.
Nikittömät mielipiteet eivät ole kiinnostavia, koska ne ovat ei kenenkään lausumia. Nimettömän kanssa ei voi keskustella täällä eikä missään.En malta olla sen verran sanomatta.etta:
mitenka voinkin olla niin samaa mielta tuon maalaismiehen kanssa. Niin se on.
Kenen kanssa silloin puhuu kun ei tieda kenen kanssa puhuu..?????
Kylla vakinikilla kirjoittajan on aina tarkemmin punnittava sanansa,, on oltava sanojensa takana.
Pakosti tietyn kuvan ihmisesta saa,vaikka ei tarkoitakkaan itseaan "paljastaa" !!kun aina samalla
nim.merkilla kirjoittaa.
Kaikesta huolimatta on kivoja kirjoittajia,
noin niinkuin puskastakin.
Sopu on kuitenkin se tarkein!- Aina juttelemme
kuntosalilla, kerromme parhaat reseptimme nälkäisinä tunnin huhkittuamme, muuallakin...eihän uusia tuttuja muuten tulisikaan! Sitten jossain vaiheessa jo tykästyttyämme kerromme nimetkin, jos haluamme,
ei se ole tärkeää. Ei se ole pääasia.
Sanoit kauan sitten, että ihmisjoukossa voi jutella nimettömänä aivan mainiosti.
Tällä en tarkoita, ettei mielipidettään voisi muuttaa. Aina juttelemme kirjoitti:
kuntosalilla, kerromme parhaat reseptimme nälkäisinä tunnin huhkittuamme, muuallakin...eihän uusia tuttuja muuten tulisikaan! Sitten jossain vaiheessa jo tykästyttyämme kerromme nimetkin, jos haluamme,
ei se ole tärkeää. Ei se ole pääasia.
Sanoit kauan sitten, että ihmisjoukossa voi jutella nimettömänä aivan mainiosti.
Tällä en tarkoita, ettei mielipidettään voisi muuttaa.tuntemattomienkin kanssa,useinkin, ja kauankin,ehka !
kylla tulee ilmi pian jos on "niinkuin samoin ajattelevia" keskustelua piisaa......... ja sitten esitelaan itsemme.
Kuntosalilla jutellaan tietamatta, kenen kanssa.
Satunnaisesti ! mutta usein tavanneina.
Jos vuosia kirjoittelee palstalle, olisi kiva tietaa kenen kanssa puhuu...
Kuitenkin kaikki on luvallista ja kunkin omassa harkinnassa, "esitteleeko itsensa !- Maalaismies*
Aina juttelemme kirjoitti:
kuntosalilla, kerromme parhaat reseptimme nälkäisinä tunnin huhkittuamme, muuallakin...eihän uusia tuttuja muuten tulisikaan! Sitten jossain vaiheessa jo tykästyttyämme kerromme nimetkin, jos haluamme,
ei se ole tärkeää. Ei se ole pääasia.
Sanoit kauan sitten, että ihmisjoukossa voi jutella nimettömänä aivan mainiosti.
Tällä en tarkoita, ettei mielipidettään voisi muuttaa.Kuntosaleilla ja vastaavissa paikoissa vakiharrastajat tulevat kasvotutuiksi. Vaikka nimet eivät tulisikaan tietoon, tietyt henkilöt "klikkiytyvät", ts. tulevat toimeen keskenään tavallista paremmin ja puheen aiheet syvenevät.
Palstalla nimimerkki on se kasvo, josta kirjoittajan oppii tunnistamaan.
Vakilenkilläni olen pannut merkille, että säännöllisesti vastaan tulevia alkaa vähitellen tervehtiä. Heistä tulee kasvotuttuja, joiden kanssa saattaa vaihtaa sanankin ja jäädä keskustelemaan. Tuntematonta vastaantulijaa ei hevin tervehditä puhumattakaan, että pysäytettäisiin sanan vaihtoon.
Tietenkin erilaissa kokouksissa tietyn asian ympärillä syntyy tuntemattomien kanssa kelpo keskusteluita, mutta äkkiä sielläkin aletaan kysellä kuka tuo ja tuo on, kun tommosia puhuu.
- Estynyt?
Vain seksuaalielämäni yksityiskohdat ovat tabuja.
Samoin jotkin perheen sisäiset asiat.
Niissäkin olen valmis keskustelemaan periaatteista ja yleisemmistä linjoista.
Raha-asiat, politiikka, uskonto, terveys mm. ovat yleisesti vaiettuja asioita.
Eivät haittaa minua.
Yleensä tuttavuuden aste ei ole muuten rajoittava tekijä paitsi vieraampien, suomalaisten ihmisten aristelu.
Latinokulttuuri on jo toista maata.
Vieläkö rakastelet miehesi kanssa? Kuinka usein?
Riittävätkö talousrahasi?
Mitä mieltä olet Zapaterosta?
Jne.Täällä ,kun kirjoittelee,saa kyllä ihmisistä jonkunlaisen kuvan.Se on kuitenkin,vain se,
minkä toinen haluaa paljastaa.Joskus pelottaa,
onko liian paljastavasti kirjoittanut,kun tätä
juttua tulee välillä niin paljon...Minulla on livessä helppoa,ihmiset kertoilevat minulle elämän
tarinoitaan,ja minun ei tarvitse kertoa heille..
En ole kiinnostava tapaus..Kun mieheni oli kunnossa,menimme kylään ja hän puheliaana ihmisenä, hoiti keskustelupuolen ja minä sain vaikka lukea lehteä hehhee. Nyt onkin hankalaa,kun
pitää ihan itse keskustella. Kysyn ,mitä kuuluu
ja sitten vain kuuntelen sujuvasti.On ihmisiä,joiden kanssa tulee heti ,hyvä ,luottamuksellinen suhde,mutta varautunut olen ,yleensä. No,tämä tästä taas.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1441912
- 1141487
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia911285- 1691272
- 891205
- 2071081
- 98997
- 47986
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti204962Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt76848