Helsingissä pyryttää ja oikeen kunnolla.
Iskeytyy mieleen lapsuuden lumipyryt hämeessä.
Kuinka nauttikaan valkoisesta näytelmästä,
kun luonto näytti osaamistaan.Lumi lensi ja kerääntyi,kokoontui,muutti muotoaan.Kuin
suuri valkoinen meri.
Sähköt katkesi ja tuli pimeä.Vain myrkyn äänet ja vaakasuoraan liitävä lumi.Kynttilät palamaan,
niiden tanssiva valo ja tutun turvallinen tuoksu.
Kuinka lapsena sitä nauttikaan vähäisestä
niin paljon.Niin suuren näytelmän osasi
pikkuinen karvapää tallentaa sydämeen ja mieleen.
Mitä menettääkään tietokoneen äärellä kykkivä sukupolvi.Muotitietoinen kielikoru väki,
värjättyine ja nuorena pilattuine hiuksineen.
Sielun ja sisimmän herkät rakennelmat
rakentumatta.Kovalta tuntuu pyryn ja vastatuulen lapsesta.
Menes hakemaan vettä kaivolta poika, sanoi äiti.
Ei kun karvareuhka päähän ja pusakka niskaan ja nauraen peltiämpäri kädessä pyryyn.Kaivolle ja pumppaamaan vettä ämpäriin.Jotain tapahtui
äidin ja pojan välillä.Jotain oli.Rakkautta
se taisi olla.
Pyryn alla nouseva rakkauden muisto,
valkoinen herkkä hetki.
Iskeytyy mieleen lapsuuden lumipyryt hämeessä.
Kuinka nauttikaan valkoisesta näytelmästä,
kun luonto näytti osaamistaan.Lumi lensi ja kerääntyi,kokoontui,muutti muotoaan.Kuin
suuri valkoinen meri.
Sähköt katkesi ja tuli pimeä.Vain myrkyn äänet ja vaakasuoraan liitävä lumi.Kynttilät palamaan,
niiden tanssiva valo ja tutun turvallinen tuoksu.
Kuinka lapsena sitä nauttikaan vähäisestä
niin paljon.Niin suuren näytelmän osasi
pikkuinen karvapää tallentaa sydämeen ja mieleen.
Mitä menettääkään tietokoneen äärellä kykkivä sukupolvi.Muotitietoinen kielikoru väki,
värjättyine ja nuorena pilattuine hiuksineen.
Sielun ja sisimmän herkät rakennelmat
rakentumatta.Kovalta tuntuu pyryn ja vastatuulen lapsesta.
Menes hakemaan vettä kaivolta poika, sanoi äiti.
Ei kun karvareuhka päähän ja pusakka niskaan ja nauraen peltiämpäri kädessä pyryyn.Kaivolle ja pumppaamaan vettä ämpäriin.Jotain tapahtui
äidin ja pojan välillä.Jotain oli.Rakkautta
se taisi olla.
Pyryn alla nouseva rakkauden muisto,
valkoinen herkkä hetki.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juuri kävin koiran kanssa lenkillä: koirapuistoon ja takaisin. Lämmin siellä on, pyry vaan piiskaa silmiä. Kivaa kun saatiin edes kevättalvi :)
on sun pyry muistos,mul on toisenlaisia muistoja.
Ei ollut kaivoa talvisin koska se jäätyi,vesi haettiin joesta kelkalla,noin kilometri sivu.
Oli julma työ pikku pojalle,ei paljoa naurettu reissulla ja en siitä rakkaurestakaan tierä,meinaan kun toiset oli pulkkamäes.
Entäs sähkö katkos sitten ,pimeäs kun lähti talvella huussiin ,ei ollut romantiikkaa,pelko oli sillä reissul kummina.
En ihan kaikkia asioita lapsuuresta kaipais.
,ei katkennu meilt sähköt,
kunnei ollu sähköi.
Rohkiast ekaluakkalaine puhkus ja puhals öljylampu
pimmiäks ja roikotti pikkusiskon hoito-tätil.
Toise kaulahuivi nivosi piänel masun ympäri,ettei tuisku hänt tuivertannu jääpuikoks.
Ei naurattanu.
Minä olin jo vähän isompi mies kun isän kanssa lähdettiin mummoa viemään lääkäriin vesikelkalla ja oli pimeää jo ja lunta oli tolkuttomasti.
Myrskysikin.
Siinä matkalla mummo kuoli ja isä sekosi aika tavalla.Ei tiennyt että mihin suuntaan korvessa lähdetään.Sain isän tolkkuihin sen verran,että palattiin takaisin
Jotenkin kähmittiin mummolaan takaisin ja
kelkkoineen päivineen mummo raahattiin sisälle.
Sitten vasta minulta pääsi itku ja pelko valloilleen,kun oli mummo turvassa.
Eli en minäkään ihan kaikkea lapsuudesta
kaipaile.Mutta eihän sitä elämää osaa itse
määrätä.
huussissa ei ollut koskaan sähköä, ja muuta ulkohuussia ei ollut kuin navetan kaukaisimmassa päädyssä. Ei sinne uskaltanut pimeillä mennä.
keväällä vesi loppui aikaisin kaivosta ja kyllä oli työ hakea järvestä paksun jääkerroksen kautta vettä. Avantolohkare vedettii hevosen avulla irti jäästä ja reessä olevat tynnyrit ja tonkat täytettiin vedellä Jäälohkare sulatettiin saunan padassa vedeksi, että saatiin vetimenä toimiva lapio siitä ulos.
pimeässä valon, toiset jaksavat valittaa ja marista kaikessa
mies 57v. Olet niitä harvoja kirjoittajia tällä palstalla joilla on aito sydän ja ihmisen mieli. Suurella lämmöllä luen kirjoituksiasi.
Oho! vai aito. Tekoaito lässyttäjä.
Ihmistuntemuksesi on surkea.
Anneli on niin, niin empaattissympaattinen!
Nii määki luen.
Elämä on valoa ja varjoa.
täälläkin ja maailma on nyt valkoinen, kuten talvella kuuluisikin; vähän myöhässä vain.
Illalla ajelin mustaa ja rapaista tietä kohti kotia, ja maailma muuttui valkoiseksi vasta n. 500 metriä enne kotiporttia. On tässä metsän reunassa asumisessa oma viehätyksensä.